Parisuhde muistisairaan kanssa. Onko mitään järkeä?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tosi oudolta, ei liene kaikki pelkästään muistisairaudesta johtuvaa. Ymmärtääkseni myös muistisairaudesta kärsivillä voi olla hyviä hetkiä, onko teillä koskaan niitä? Miksi ihmeessä edes olet tämän miehen kanssa? Oli syy sitten muistisairaus tai, ei mutta ei sinun tarvitse tuollaista kusipäisyyttä kestää.

On hyviä hetkiä. Hän on ihanan hellä silloin ja välillämme on suurta lämpöä ja ymmärrystä jonka aistii vahvasti.  Se täyttää koko kodin ja on todellakin täydellistä. Sitten tosiaan yhtäkkiä hän on täysin jäätävän kylmä, vihainen ja ahdistunut ja vihaa minua syvästi

ap

Vierailija kirjoitti:

Ja ikäsi on????

Olemme kumpikin keski-ikäisiä.

ap

Jaksatko hoitaa miestäsi, kun hän on niin muistamaton, ettei osaa pukeutua, peseytyä, käydä wc:ssä, syödä ym. itsenäisesti? Tarvitsee koko ajan apua, eikä häntä voi päästää kotoa yksin mihinkään? Ei välttämättä tunnista sinua ja persoonallisuus muuttuu. Entäs kun hän on niin huonossa kunnossa, että joutuu asumaan laitoksessa? Puhe on sitä sun tätä ja hän elää sitä aikaa, kun oli vielä lapsi. Jaksatko tosissaan käydä vaikean parantumattoman sairauden läpi hänen rinnallaan, kunnes hän kuolee?

http://www.muistiliitto.fi

Oletko tutustunut? Jos et, suosittelen.

Miten muisti sairaus liittyy narsismiin tai ettei se selvästikään arvosta sua? Kannattaa myös muistaa, että sairaus on sairaus. Miltä ap tuntuisi, jos vaikka syöpää sairastava kesken sytostaattihoitojen tulee jätetyksi?

Persoonallisuuden piirteet muuttuvat muistisairaudessa :-(

Vierailija kirjoitti:

Jaksatko hoitaa miestäsi, kun hän on niin muistamaton, ettei osaa pukeutua, peseytyä, käydä wc:ssä, syödä ym. itsenäisesti? Tarvitsee koko ajan apua, eikä häntä voi päästää kotoa yksin mihinkään? Ei välttämättä tunnista sinua ja persoonallisuus muuttuu. Entäs kun hän on niin huonossa kunnossa, että joutuu asumaan laitoksessa? Puhe on sitä sun tätä ja hän elää sitä aikaa, kun oli vielä lapsi. Jaksatko tosissaan käydä vaikean parantumattoman sairauden läpi hänen rinnallaan, kunnes hän kuolee?

Minä olen kyllä hoitanut työni puolesta dementikkoja tuossa vaiheessa ja lisäksi ei ole vierasta hommaa hoitaa allensa paskovaa ihmistä joka loukkaa itsensä jatkuvasti ja kaatuilee ja tarvitsee apua kaikissa päivittäisissä toiminnoissa ja jonka takia saa valvoa 24/7 että se pysyy hengissä. Olen tottunut huoritteluun ja huutamiseen ja agressiiviseen käytökseen ja siihen että lähipiirille minut leimataan paskiaiseksi. Tuttua kauraa siis ja mietinkin onko tämä ihminen sen uhrauksen arvoinen ja kun tässä pohdin niin koko ajan tuntuu, että ei ole ja tunne vahvistuu. Kyllä minä nyt vain olen ihan tavallisen hyväksikäytön kohde, en muuta. Mies tietää luonteeni niin osaa vetää oikeista naruista, eikä mikään sano, etteikö dementoituva ihminen voi olla perusluonteeltaan narsisti ja varmasti pelimies elämä on narsismia tarvinnut.

ap

Kannattaa nyt miettiä realiteetteja ja hyväksyä se että tilanne on nyt huono ja se tulee tulevaisuudessa vain huononemaan. Mitään onnellista loppua tällä tarinalla ei tule olemaan. Ns. vanhan ajan kasvatuksen saaneena ehkä ajattelet, että olisi julmaa jättää muistisairaudesta kärsivä ja naisen tehtävänä on vain tukea, mutta olen kyllä samaa mieltä muiden kanssa, että ei tuo miehen käytös pelkästään muistisairaudella selity. Hän käyttää sinua hyväkseen, niin kuin on varmasti tehnyt aikaisemmilekin naisilleen. Kotona on se turvallinen satama jossa nainen hoitaa perus tarpeet ,ja josta on hyvä lähteä sitten seikkailemaan. Mitään arvostusta ja rakkautta sinun on turha kuvitella saavasi siitä, että uhraat omat tarpeesi miehen edelle. Ja kun muistisairaus etenee, niin mitään muuta kuin miehen tarpeita ei sinun elämässä tule olemaankaan. Kirsikkana kakun päällä, sitten kun muistisairaus on vihdonkin edennyt väistämättömään päätökseensä, niin sinä olet rikkinäinen nainen joka on jo sen verran vanha, että todennäköisesti ei tule enää saamaan uutta parisuhdetta. Kannattaa nyt oikeasti miettiä miten haluat elämääsi elää niin että ei vanhempana tarvitse katkerana muistella.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nyt miettiä realiteetteja ja hyväksyä se että tilanne on nyt huono ja se tulee tulevaisuudessa vain huononemaan. Mitään onnellista loppua tällä tarinalla ei tule olemaan. Ns. vanhan ajan kasvatuksen saaneena ehkä ajattelet, että olisi julmaa jättää muistisairaudesta kärsivä ja naisen tehtävänä on vain tukea, mutta olen kyllä samaa mieltä muiden kanssa, että ei tuo miehen käytös pelkästään muistisairaudella selity. Hän käyttää sinua hyväkseen, niin kuin on varmasti tehnyt aikaisemmilekin naisilleen. Kotona on se turvallinen satama jossa nainen hoitaa perus tarpeet ,ja josta on hyvä lähteä sitten seikkailemaan. Mitään arvostusta ja rakkautta sinun on turha kuvitella saavasi siitä, että uhraat omat tarpeesi miehen edelle. Ja kun muistisairaus etenee, niin mitään muuta kuin miehen tarpeita ei sinun elämässä tule olemaankaan. Kirsikkana kakun päällä, sitten kun muistisairaus on vihdonkin edennyt väistämättömään päätökseensä, niin sinä olet rikkinäinen nainen joka on jo sen verran vanha, että todennäköisesti ei tule enää saamaan uutta parisuhdetta. Kannattaa nyt oikeasti miettiä miten haluat elämääsi elää niin että ei vanhempana tarvitse katkerana muistella.

Minä näen jo unia joissa vieressäni seisoo vanhempi kuihtunut ja nuutunut nainen hiljaa eikä sano mitään kun yritän epätoivoisesti korjata hajoavaa parisuhdettani ja asun talossa jossa jokaisessa huoneessa on selin kääntynyt mies ja kun menen sen luokse se tulee valittaen päälle. Yritän saada itselleni apua ja kukaan ei auta. Tiedän, että se nuutunut vanhempi nainen olen minä. Aivot tekee siis täysillä töitä kun ne huutaa minulle järkeä.

ap

Jos olet vasta keski-ikäinen niin kyllä minä nyt olisi hyvin itsekäs ja antaisin miehen mennä.. Eihän sinulla ole mitään velvollisuutta häntä ruveta hoitamaan ja vahtimaan. 

Kai hänellä on lapsia ja muuta perhettä, jotka voivat hänestä huolta kantaa.. 

Pelasta itsesi ja aloita puhtaalta pöydältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksatko hoitaa miestäsi, kun hän on niin muistamaton, ettei osaa pukeutua, peseytyä, käydä wc:ssä, syödä ym. itsenäisesti? Tarvitsee koko ajan apua, eikä häntä voi päästää kotoa yksin mihinkään? Ei välttämättä tunnista sinua ja persoonallisuus muuttuu. Entäs kun hän on niin huonossa kunnossa, että joutuu asumaan laitoksessa? Puhe on sitä sun tätä ja hän elää sitä aikaa, kun oli vielä lapsi. Jaksatko tosissaan käydä vaikean parantumattoman sairauden läpi hänen rinnallaan, kunnes hän kuolee?

Minä olen kyllä hoitanut työni puolesta dementikkoja tuossa vaiheessa ja lisäksi ei ole vierasta hommaa hoitaa allensa paskovaa ihmistä joka loukkaa itsensä jatkuvasti ja kaatuilee ja tarvitsee apua kaikissa päivittäisissä toiminnoissa ja jonka takia saa valvoa 24/7 että se pysyy hengissä. Olen tottunut huoritteluun ja huutamiseen ja agressiiviseen käytökseen ja siihen että lähipiirille minut leimataan paskiaiseksi. Tuttua kauraa siis ja mietinkin onko tämä ihminen sen uhrauksen arvoinen ja kun tässä pohdin niin koko ajan tuntuu, että ei ole ja tunne vahvistuu. Kyllä minä nyt vain olen ihan tavallisen hyväksikäytön kohde, en muuta. Mies tietää luonteeni niin osaa vetää oikeista naruista, eikä mikään sano, etteikö dementoituva ihminen voi olla perusluonteeltaan narsisti ja varmasti pelimies elämä on narsismia tarvinnut.

ap

On huomattavasti raskaampaa, kun muistisairas ihminen on oma läheinen ja huolehdit hänestä 24/7. Töissä voit työpäivän päätyttyä jättää kaiken työpaikalle, eikä sinulla ole potilaita kohtaan samanlaista tunnesidettä, kuin omaa miestäsi kohtaan. Parisuhteessa muistisairaan kanssa sairaus on läsnä 24/7.

Ps: oli sairaus tai ei, pettäminen ja hyväksikäyttö ei ole oikein. Ansaitset parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet vasta keski-ikäinen niin kyllä minä nyt olisi hyvin itsekäs ja antaisin miehen mennä.. Eihän sinulla ole mitään velvollisuutta häntä ruveta hoitamaan ja vahtimaan. 

Kai hänellä on lapsia ja muuta perhettä, jotka voivat hänestä huolta kantaa.. 

Pelasta itsesi ja aloita puhtaalta pöydältä.

Suhteensa lapsiin on täysin vieraantuneet ja oikeastaan ei ole suhdetta koska ne on hylännyt aikoinaan. Muulle suvulleen ei kerro mitään asioistaan kun vihaa sukuaan. Se olen minä jonka puoleen käännytään kun jaksaminen loppuu fyysisellä tasolla eli tarvitsee kodinhoitajaa, korvaksikaan en nykyään enää kelpaa kun siihen on löytynyt joku toinen nainen ja meitä koittaa nyt ystävystyttää. Ja nyt kun kirjoitin tämän niin tajusin että tämähän on täysin sama kuvio jolla minä tulin hänen elämäänsä!!! Hänellä oli jo minun kaltaiseni itseään muutaman vuoden vahempi nainen ja se teki ihan samaa!! Sitten tulin minä ja ystävystytti meidät. Voi luoja.... Nyt kyllä päässä humahti! Silloin käytti empatian lypsämiseen syöpää ja tää nainen passasi ja... ei herranen aika! Minua kusetetaan!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksatko hoitaa miestäsi, kun hän on niin muistamaton, ettei osaa pukeutua, peseytyä, käydä wc:ssä, syödä ym. itsenäisesti? Tarvitsee koko ajan apua, eikä häntä voi päästää kotoa yksin mihinkään? Ei välttämättä tunnista sinua ja persoonallisuus muuttuu. Entäs kun hän on niin huonossa kunnossa, että joutuu asumaan laitoksessa? Puhe on sitä sun tätä ja hän elää sitä aikaa, kun oli vielä lapsi. Jaksatko tosissaan käydä vaikean parantumattoman sairauden läpi hänen rinnallaan, kunnes hän kuolee?

Minä olen kyllä hoitanut työni puolesta dementikkoja tuossa vaiheessa ja lisäksi ei ole vierasta hommaa hoitaa allensa paskovaa ihmistä joka loukkaa itsensä jatkuvasti ja kaatuilee ja tarvitsee apua kaikissa päivittäisissä toiminnoissa ja jonka takia saa valvoa 24/7 että se pysyy hengissä. Olen tottunut huoritteluun ja huutamiseen ja agressiiviseen käytökseen ja siihen että lähipiirille minut leimataan paskiaiseksi. Tuttua kauraa siis ja mietinkin onko tämä ihminen sen uhrauksen arvoinen ja kun tässä pohdin niin koko ajan tuntuu, että ei ole ja tunne vahvistuu. Kyllä minä nyt vain olen ihan tavallisen hyväksikäytön kohde, en muuta. Mies tietää luonteeni niin osaa vetää oikeista naruista, eikä mikään sano, etteikö dementoituva ihminen voi olla perusluonteeltaan narsisti ja varmasti pelimies elämä on narsismia tarvinnut.

ap

On huomattavasti raskaampaa, kun muistisairas ihminen on oma läheinen ja huolehdit hänestä 24/7. Töissä voit työpäivän päätyttyä jättää kaiken työpaikalle, eikä sinulla ole potilaita kohtaan samanlaista tunnesidettä, kuin omaa miestäsi kohtaan. Parisuhteessa muistisairaan kanssa sairaus on läsnä 24/7.

Ps: oli sairaus tai ei, pettäminen ja hyväksikäyttö ei ole oikein. Ansaitset parempaa.

Olen siis ihan asunut ja elänyt tällaisen hoivattavan kanssa ja ollut niin uupunut että vain välillä tuupertunut lattialle tajuttomana, että käsitys kyllä on mihin olisin ollut ryhtymässä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksatko hoitaa miestäsi, kun hän on niin muistamaton, ettei osaa pukeutua, peseytyä, käydä wc:ssä, syödä ym. itsenäisesti? Tarvitsee koko ajan apua, eikä häntä voi päästää kotoa yksin mihinkään? Ei välttämättä tunnista sinua ja persoonallisuus muuttuu. Entäs kun hän on niin huonossa kunnossa, että joutuu asumaan laitoksessa? Puhe on sitä sun tätä ja hän elää sitä aikaa, kun oli vielä lapsi. Jaksatko tosissaan käydä vaikean parantumattoman sairauden läpi hänen rinnallaan, kunnes hän kuolee?

Minä olen kyllä hoitanut työni puolesta dementikkoja tuossa vaiheessa ja lisäksi ei ole vierasta hommaa hoitaa allensa paskovaa ihmistä joka loukkaa itsensä jatkuvasti ja kaatuilee ja tarvitsee apua kaikissa päivittäisissä toiminnoissa ja jonka takia saa valvoa 24/7 että se pysyy hengissä. Olen tottunut huoritteluun ja huutamiseen ja agressiiviseen käytökseen ja siihen että lähipiirille minut leimataan paskiaiseksi. Tuttua kauraa siis ja mietinkin onko tämä ihminen sen uhrauksen arvoinen ja kun tässä pohdin niin koko ajan tuntuu, että ei ole ja tunne vahvistuu. Kyllä minä nyt vain olen ihan tavallisen hyväksikäytön kohde, en muuta. Mies tietää luonteeni niin osaa vetää oikeista naruista, eikä mikään sano, etteikö dementoituva ihminen voi olla perusluonteeltaan narsisti ja varmasti pelimies elämä on narsismia tarvinnut.

ap

On huomattavasti raskaampaa, kun muistisairas ihminen on oma läheinen ja huolehdit hänestä 24/7. Töissä voit työpäivän päätyttyä jättää kaiken työpaikalle, eikä sinulla ole potilaita kohtaan samanlaista tunnesidettä, kuin omaa miestäsi kohtaan. Parisuhteessa muistisairaan kanssa sairaus on läsnä 24/7.
Ps: oli sairaus tai ei, pettäminen ja hyväksikäyttö ei ole oikein. Ansaitset parempaa.

 

Olen siis ihan asunut ja elänyt tällaisen hoivattavan kanssa ja ollut niin uupunut että vain välillä tuupertunut lattialle tajuttomana, että käsitys kyllä on mihin olisin ollut ryhtymässä.

ap

Miksi sitten kyselet mielipiteitä täältä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksatko hoitaa miestäsi, kun hän on niin muistamaton, ettei osaa pukeutua, peseytyä, käydä wc:ssä, syödä ym. itsenäisesti? Tarvitsee koko ajan apua, eikä häntä voi päästää kotoa yksin mihinkään? Ei välttämättä tunnista sinua ja persoonallisuus muuttuu. Entäs kun hän on niin huonossa kunnossa, että joutuu asumaan laitoksessa? Puhe on sitä sun tätä ja hän elää sitä aikaa, kun oli vielä lapsi. Jaksatko tosissaan käydä vaikean parantumattoman sairauden läpi hänen rinnallaan, kunnes hän kuolee?

Minä olen kyllä hoitanut työni puolesta dementikkoja tuossa vaiheessa ja lisäksi ei ole vierasta hommaa hoitaa allensa paskovaa ihmistä joka loukkaa itsensä jatkuvasti ja kaatuilee ja tarvitsee apua kaikissa päivittäisissä toiminnoissa ja jonka takia saa valvoa 24/7 että se pysyy hengissä. Olen tottunut huoritteluun ja huutamiseen ja agressiiviseen käytökseen ja siihen että lähipiirille minut leimataan paskiaiseksi. Tuttua kauraa siis ja mietinkin onko tämä ihminen sen uhrauksen arvoinen ja kun tässä pohdin niin koko ajan tuntuu, että ei ole ja tunne vahvistuu. Kyllä minä nyt vain olen ihan tavallisen hyväksikäytön kohde, en muuta. Mies tietää luonteeni niin osaa vetää oikeista naruista, eikä mikään sano, etteikö dementoituva ihminen voi olla perusluonteeltaan narsisti ja varmasti pelimies elämä on narsismia tarvinnut.

ap

On huomattavasti raskaampaa, kun muistisairas ihminen on oma läheinen ja huolehdit hänestä 24/7. Töissä voit työpäivän päätyttyä jättää kaiken työpaikalle, eikä sinulla ole potilaita kohtaan samanlaista tunnesidettä, kuin omaa miestäsi kohtaan. Parisuhteessa muistisairaan kanssa sairaus on läsnä 24/7.Ps: oli sairaus tai ei, pettäminen ja hyväksikäyttö ei ole oikein. Ansaitset parempaa.

 
Olen siis ihan asunut ja elänyt tällaisen hoivattavan kanssa ja ollut niin uupunut että vain välillä tuupertunut lattialle tajuttomana, että käsitys kyllä on mihin olisin ollut ryhtymässä.

ap

Miksi sitten kyselet mielipiteitä täältä?

 

Mietinkin onko ihminen sen arvoinen, jotkut ihmiset on. Selkeästikään tämä herra ei ole. Kyllä minä mieheni hautaan hoidan jos hyvä mies on. Se on kunniatehtävä. Mutta tuollaisia hyväkkäitä en ala hyysätä.

ap