Olen antanut lapsen adoptoitavaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat Ap vaan ihmiseltä, joka pyrkii täydellisyyteen.

Yliopisto ja menestykäs mies ja sitten ihana koti ja ura.

Eihän siihen yhdistelmään sovi kännipanosta syntynyt lapsi?

Lapsi vaan muualle ja sitten oman elämän elämiseen

Miksi täällä ihmiset luulee tietävän ap:n taustat? Missä kohtaa on sanottu että raskaus on lähtöisin kännipanosta? Tai missä kohtaa ap on sanonut, että antoi lapsen adoptioon koska halusi elää villiä opiskelijaelämää? Mistä ihmiset repii näitä?

Miksi on enemmän väärin synnyttää lapsi ja antaa se adoptioon perheelle/ihmiselle joka lasta haluaa enemmän kuin mitään? Aborttiko olisi pitänyt tehdä? Vai olisiko alaikäisen lapsen pitänyt pitää lapsi vaikkei ole semmoiseen valmis?

Tulipas kysymyksiä. Mutta ap, minusta teit varmasti parhaan valinnan. Parasta on vain uskoa, että lapsella on kaikki hyvin ja voit iloita siitä :)

Väärin teki. Abortti olisi ollut oikea teko. Mitä oikeaa siinä on että tekee lapsen jota lähtökohtaisesti ei kukaan halua? Synnytin sinut jotta hylkään sinut.

Kännipanossa ei ole mitään väärää.

Eikä siinä että haluaa opiskella yliopistossa jne.

Missähän muuten on se kännipanon toinen osapuoli eli se huoramies? Ettei vain opiskelisi yliopistossa ja haluaa ensin ammatin ja sitten vaimon ja lapsia. Haluaa että kaikki on täydellistä ja hoitakoot kännipanolutka itse äpäränsä ei kuulu mulle....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat Ap vaan ihmiseltä, joka pyrkii täydellisyyteen.

Yliopisto ja menestykäs mies ja sitten ihana koti ja ura.

Eihän siihen yhdistelmään sovi kännipanosta syntynyt lapsi?

Lapsi vaan muualle ja sitten oman elämän elämiseen

Miksi täällä ihmiset luulee tietävän ap:n taustat? Missä kohtaa on sanottu että raskaus on lähtöisin kännipanosta? Tai missä kohtaa ap on sanonut, että antoi lapsen adoptioon koska halusi elää villiä opiskelijaelämää? Mistä ihmiset repii näitä?

Miksi on enemmän väärin synnyttää lapsi ja antaa se adoptioon perheelle/ihmiselle joka lasta haluaa enemmän kuin mitään? Aborttiko olisi pitänyt tehdä? Vai olisiko alaikäisen lapsen pitänyt pitää lapsi vaikkei ole semmoiseen valmis?

Tulipas kysymyksiä. Mutta ap, minusta teit varmasti parhaan valinnan. Parasta on vain uskoa, että lapsella on kaikki hyvin ja voit iloita siitä :)

Väärin teki. Abortti olisi ollut oikea teko. Mitä oikeaa siinä on että tekee lapsen jota lähtökohtaisesti ei kukaan halua? Synnytin sinut jotta hylkään sinut.

Luoja... Entä ne ihmiset jotka ei vain pysty saamaan lapsia vaikka kuinka haluaisi? Eikö ole parempi, että semmoinen perhe saa adoption kautta sen tärkeimmän aarteen ja unelmien täyttymyksen?

"...tekee lapsen jota lähtökohtaisesti ei kukaan halua? Synnytin sinut jotta hylkään sinut". Ei vaan ap synnytti lapsen jonka tiesi monen adoptiovanhemman haluavan enemmän kuin mitään muuta. Ei se lapsi luonnon armoille ole jätetty vaan se on saanut rakastavan kodin.

Minusta on hyvä että näistä asioista keskustellaan. Näin lapsen adoptioon antaneena tajuan että abortti olisi ollut oikea ratkaisu mutta ei sitä silloin nuorena tajunnut. On hyvä jos nämä keskustelut vähentävät adoptioon annettujen lasten määrää. Adoptio koskettaa liian monia mm adoptioon annettu lastabiovanhempia,adoptiovanhempia,biovenhemman uuttia perhettä, uusia lapsia yms.t.ammattivalittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat Ap vaan ihmiseltä, joka pyrkii täydellisyyteen.

Yliopisto ja menestykäs mies ja sitten ihana koti ja ura.

Eihän siihen yhdistelmään sovi kännipanosta syntynyt lapsi?

Lapsi vaan muualle ja sitten oman elämän elämiseen

Miksi täällä ihmiset luulee tietävän ap:n taustat? Missä kohtaa on sanottu että raskaus on lähtöisin kännipanosta? Tai missä kohtaa ap on sanonut, että antoi lapsen adoptioon koska halusi elää villiä opiskelijaelämää? Mistä ihmiset repii näitä?

Miksi on enemmän väärin synnyttää lapsi ja antaa se adoptioon perheelle/ihmiselle joka lasta haluaa enemmän kuin mitään? Aborttiko olisi pitänyt tehdä? Vai olisiko alaikäisen lapsen pitänyt pitää lapsi vaikkei ole semmoiseen valmis?

Tulipas kysymyksiä. Mutta ap, minusta teit varmasti parhaan valinnan. Parasta on vain uskoa, että lapsella on kaikki hyvin ja voit iloita siitä :)

Väärin teki. Abortti olisi ollut oikea teko. Mitä oikeaa siinä on että tekee lapsen jota lähtökohtaisesti ei kukaan halua? Synnytin sinut jotta hylkään sinut.

Luoja... Entä ne ihmiset jotka ei vain pysty saamaan lapsia vaikka kuinka haluaisi? Eikö ole parempi, että semmoinen perhe saa adoption kautta sen tärkeimmän aarteen ja unelmien täyttymyksen?

"...tekee lapsen jota lähtökohtaisesti ei kukaan halua? Synnytin sinut jotta hylkään sinut". Ei vaan ap synnytti lapsen jonka tiesi monen adoptiovanhemman haluavan enemmän kuin mitään muuta. Ei se lapsi luonnon armoille ole jätetty vaan se on saanut rakastavan kodin.

Minä en ainakaan haluaisi olla poisannettu lapsi. Tunnen adoptoituja nyt jo aikuisia. Heillä kaikilla on vaikeuksia uskoa että joku haluaa oikeasti olla heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset pitävät lapsen, kun tulee raskaaksi.

Nykyään on paljon teiniäitejä ja hyvin pärjäävät. Varmasti myös tämä "prinsessalta" vaikuttava Ap

No eikä pärjää. Ne lapset sysätään isovanhemmille joka käänteessä kun pitää saada mennä kun on nuori. Isovanhemmille jotka eivät lisää lapsia halunneet.

Ap: lle kaikkea hyvää ja kyllä elämä on aina lahja😇

Huh mitä vastauksia olet saanut.

Tottakai on ajoittain tunteita ja miettii mitä lapselle tapahtui.

Mä olen adoptioäiti ja äärimmäisen kuitollinen lapsestani. Lapsen syntymäpäivinä mua ilon lisäksi kuristaa kurkkua, kun en tiedä miten bioäiti voi. Voin vaan kuvitella tunteita. Koska menetyshän se on ja todella vaikea asia. Vaikea lapselle ja vaikea bioille. Ja me adovanhemmat ollaan ainoita jotka vaan saa.

Me ollaan etsitty/ jätetty bioille mahdollisuus ottaa meihin yhteyttä, jos niin haluavat. Ei ole yhteydenottoa tullut. Mut ehkä joku päivä. Haluaisin antaa lapselle ja bioille mahdollisuuden kontaktiin vaikka itseä hieman pelottaakin.

Biovanhemmista kerron lapselle positiiviseen sävyyn- tiedän olosuhteista jotain ja tiedän että varmistivat adoptiolla lapsen voinnin.

Kaikkea hyvää sinulle bioäiti. Itkua ihan pukkaa kun mietin sua.

Ap, teit oikean ratkaisun, jota ei kannata nyt enää mielessä pyöritellä.

Lapsi on varmasti saanut hyvän kodin ja lasta toivoneet saaneet lapsen.

Ulkomailta adoptoidulla on paljon huonommat mahdollisuudet saada kuulla juuristaan.

Eikö jossain vaiheessa tullut ohjelmakin, jossa ihmiset selvittelivät taustojaan. Eipä tainnut kukaan haluta palata biovanhemmilleen asumaan tai ollut katkera, että sai vanhemmat joilla oli edellytykset huolehtia..

Kiitos kaikille vastanneille ja niistä mukavista viesteistä. :)

Osaako täällä kukaan kertoa miten voisin kirjoittaa kirjeen, että lapsi 18vuotiaana saa sen?

Vienkö sen lastensuojeluun vai?

Ap

Ilman muuta voit kirjoittaa kirjeen! Ota yhteyttä paikkakuntasi sosiaalitoimistoon, sieltä varmaan osaavat kertoa paremmin miten kannattaa edetä. :)

Kirjeen kirjoittaminen on hyvä idea. Hienoa, jos joskus uskallat ja pystyt ottamaan vastaan adoptioon antamasi lapsen, jos hän ottaa sinuun yhteyttä ja haluaa sinuun tutustua. Monelle adoptoidulle tulee kaksoistrauma, kun biologinen syntymävanhempi ei halua olla yhteydessä eikä edes vastata kirjeitse mieltään askarruttaviin kysymyksiin. Jos tiedät lapsen isän nimen, älä vie sitä salaisuutenasi hautaan, vaan ole avoin ja anna lapselle tieto isästään. Moni adoptoitu kipuilee sen kanssa, ettei tiedä isästään mitään. Olet ajattelevainen ja toimit hienosti, jos annat synnyttämällesi lapselle mahdollisuuden yhteydenottoon ja tietoon alkuperästään. Moni adoptoitu nuutä nimenomaan kaipaa hyvin paljon. Liviltä taitaa tosiaan tulla nyt uusintana adoptoidut -sarja. Siinä selviää, millaisia ajatuksia adoptoiduilla on ja millaisia asioita he joutuvat miettimään elämässään. Muu kuin adoptoitu (tai muuten biologisesta suvustaan eroon joutunut) ei voi tietää, millaisia asioita adoptio voi  herättää. Adoptoiduille on olemassa muutama yhdistys vertaistukea varten mm. omien juurien etsintään.  

Olet rohkea tyttö, kun olet halunnut antaa lapselle elämän.

Usko pois, olet kantanut vastuusi.

Abortin tekeminen olisi ollut "helppoa", mutta minun mielestä toimit aikuismaisesti ja järkevästi.

Älä vaivu masennukseen. Voimia ja halauksia! :)

Olet yksi todella, todella harvoista, jotka ovat uskaltaneet jättää abortin tekemättä, ja sen sijaan tehneet noin, kuten sinä. Itse en uskaltaisi, pidän sinua todella rohkeana!

Täällä on naisia (ja miehiä?) joilla on hyvin paha olla. Uskon, että haukkujien joukossa on niitä, joita painaa oma valinta tehdä abortti. Lisäksi, täällä on myös niitä, jotka ovat avoimesti kertoneet, että eivät ole koskaan rakastaneet lastansa. Molemmat varmasti toivovat, että olisivat uskaltaneet tehdä kuten sinä, mutta olo vain purkautuu vihana. Älä välitä. Tiedät itsekin, että olet poikkeuksellinen :) !

Minä olen adoptiolapsi, ja minulla kävi äärimmäisen huono tuuri adoptiovanhempien suhteen.

En pysty ymmärtämään koskaan, miten joku voi antaa lapsensa pois. Siitä on rakkaus kaukana, eikä siinä ole mitään kunnioitettava. Se ei ole mitään hyväntekoa lapsettomuudesta kärsiviä tai ketään kohtaan, vaan siinä pelataan ihmiselämällä.

Adoptio ei automaattisesti ole onni ja autuus adoptoitavalle lapselle. Monet joutuvat painiskelemaan huonommuuden tunteen kanssa elämänsä ajan, ainakin jos he eivät saa adoptiovanhemmiltaan ymmärrystä ja tukea kasvulleen - tällaisia tarinoita on paljon. Usein kuvitellaan, että kun lapsi on saanut adoptiokodin ja uudet vanhemmat, asia on sillä kuitattu ja voidaan jatkaa tavalliseen tapaan eteenpäin. Hylkääminen ja biologisten  vanhempien ja suvun olemassaolo - vaikka vain epämääräisenä mustana aukkona omassa elämänhistoriassa - jättää kuitenkin aina jälkensä ja se vaatii psyykkistä työtä ja pohdintaa. Monesti adoptoitu lapsi jää aivan yksin asian kanssa, tai lapsettomuudesta kärsivät vanhemmat eivät ole päässeet itse eteenpäin kriisissään ja siksi heistä ei ole lapsen kehitykselle riittävää tukea. 

Vierailija kirjoitti:

Adoptio ei automaattisesti ole onni ja autuus adoptoitavalle lapselle. Monet joutuvat painiskelemaan huonommuuden tunteen kanssa elämänsä ajan, ainakin jos he eivät saa adoptiovanhemmiltaan ymmärrystä ja tukea kasvulleen - tällaisia tarinoita on paljon. Usein kuvitellaan, että kun lapsi on saanut adoptiokodin ja uudet vanhemmat, asia on sillä kuitattu ja voidaan jatkaa tavalliseen tapaan eteenpäin. Hylkääminen ja biologisten  vanhempien ja suvun olemassaolo - vaikka vain epämääräisenä mustana aukkona omassa elämänhistoriassa - jättää kuitenkin aina jälkensä ja se vaatii psyykkistä työtä ja pohdintaa. Monesti adoptoitu lapsi jää aivan yksin asian kanssa, tai lapsettomuudesta kärsivät vanhemmat eivät ole päässeet itse eteenpäin kriisissään ja siksi heistä ei ole lapsen kehitykselle riittävää tukea. 

hv

up

Vierailija kirjoitti:

Etkö halunnut pitää lasta, jotta voit viettää villiä yliopisto elämää? Toivottovasti et tule saamaan ikinä lasta, sorry.

Itsekkäältä lähinnä vaikutat ja ihmiset täällä ylistää

Kumpi on itsekäänpää pitää lapsi joka joutuu jo pienestä asti olemaan paljon hoidossa ja kuka oli ns vahinko ja ei saa kasvaa ehjässä perheessä ja taloudellisesti vakaassa ympäristössä vai antaa lapselle rakastava koti jossa hän tuntee olevansa rakastettu ja toivottu? Itse samanikäisenä ja samassa elämäntilanteessa voin todellakin ymmärtää että en olisi edes nyt valmis äidiksi ja olen sentään naimisissa ja taloudellisesti vakaassa elämäntilanteessa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö halunnut pitää lasta, jotta voit viettää villiä yliopisto elämää? Toivottovasti et tule saamaan ikinä lasta, sorry.

Itsekkäältä lähinnä vaikutat ja ihmiset täällä ylistää

Kumpi on itsekäänpää pitää lapsi joka joutuu jo pienestä asti olemaan paljon hoidossa ja kuka oli ns vahinko ja ei saa kasvaa ehjässä perheessä ja taloudellisesti vakaassa ympäristössä vai antaa lapselle rakastava koti jossa hän tuntee olevansa rakastettu ja toivottu? Itse samanikäisenä ja samassa elämäntilanteessa voin todellakin ymmärtää että en olisi edes nyt valmis äidiksi ja olen sentään naimisissa ja taloudellisesti vakaassa elämäntilanteessa!

Aina ei toki adoptiolapsen ja adoptiovanhempien kemiat kohtaa eikä lapsi ole kovin rakastettu. Näin ollut oman adoptioon antaman lapsen kohdalla mutta sille ei mitään voi.t.ammattivalittaja