Siskon häät ravintolassa, en voi mennä, mitä teen?! :(
Siskoni on siis vuodenvaihteen jälkeen menossa naimisiin. Häät pidetään hienossa ravintolassa, eikä siinä mitään, mutta kärsin todella pahasta syömis/ravintolakammosta. "Tavallisissa" häissä sitä ehkä onnistuisikin pysytellä poissa silmistä pahimman ajan, mutta ravintolassa se ei onnistu.
Olen äärimmäisen nirso ja vaikean koulukiusaamisen takia en oikein kykene syömään, kun paikalla on muita ihmisiä. Tuttujen kanssa ei sinänsä ongelmaa, mutta juurikin esim. juhlissa syödessä ruoka takertuu kurkkuun ja pakottamalla tulee vain oksennusreaktio... :( Puhumattakaan että olisi hieno paikka, jossa syömisen lisäksi täytyisi myös keskittyä keskusteluun, osata valita ruoka, muistaa etiketti... Ei onnistu.
Siskon kanssa ei olla kamalan läheisiä, en koskaan puhu näistä ongelmistani hänelle. Vietetään kyllä aikaa yhdessä paljonkin, mutta sisko ei tiedä mitään esimerkiksi mielenterveysongelmistani...
Kommentit (65)
Okei, eli tämä onkin joku vakavampi keissi. Jos olet päättänyt että et juhliin aio mennä, niin onko tuossa paljoa vaihtoehtoja? Jätät vain menemättä. Kerro siskollesi mieluummin totuus, kuin keksit jotain tekosyötä. Oma olosi saattaa helpottua jos voit puhua näistä ongelmistasi.
Yksi anoreksiatapaus lähipiirissä ja jonkin verran asiaan perehtyneenä veikkaan, että jos et 6v terapian aikana kehittynyt niin pitkälle, että voisit siskosi häihin osallistua, niin tuskin tulet tervehtymään jatkossakaan. Todennäköisesti et itse edes koe olevasi mitenkään sairas, joten asiaan on vaikea antaa apua varsinkaan näin netin välityksellä.
Miksi aloitit tämän keskustelun? Mitä tarkoitat kysymyksellä "En voi osallistua häihin, mitä teen?"
Negatiivisesta viestistäni huolimatta toivon, että pystyt osallistumaan häihin ja viettämään siellä mukavaa aikaa. Toivon myös että pystyisit muuttamaan tapojasi sellaiseen suuntaan, että sairaalareissuja ei enää tulisi ja elämäsi voisi olla normaalia. Muut eivät sinua hirveästi voi auttaa, muutos lähtee siitä, että haastat itseäsi. Pyri niihin epämieluisiin tilanteisiin vapaaehtoisesti, siitä se lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt olisi hyvä pelko päästä tuollaisesta lapsellisesta "iik muut näkevät kun syön ja lihon". On sentään siskosi häät ja kiva ravintola. Menetät enemmän kun jätät syömättä.
Tuo ei välttämättä ole mitään lapsellista "iik, syön ja lihon ja paljastun"-juttua. Minulla on ollut iso trauma elämässä ja yhtä hölmö ja paljon rajoittavampi fobia. Muuten elän hyvin ja normaalisti. Olen miettinyt, josko se olisi selviytymiskeino, että kaikki ahdistuksen ja pelon tunteet suunnataan tätä yhtä epärationaalista tilannetta kohtaan, jolloin muun elämän pystyy elämään normaalina. Vähän niin kuin joillekin syntyy sivupersoonia, jotka ottavat vastaan kivun ja nöyryytykset, jotta koko ihminen ei menisi ihan hajalle.
No syöttää ne hääruoat sille sivupersoonalle.
Kaikenlaisia ongelmia sitä ihmisillä onkaan nykypäivänä, voi hyvää päivää. Hae ongelmiisi apua ja nauti elämästäsi. Mikä siinäkin on niin helvetin vaikiaa?
Onko tämä se sama provoilija, joka ei yleensä pääse osallistumaan läheisen juhliin, koska ei ole joko varaa tai päällepantavaa? Sama kaava ja tyyli, eikä mikään neuvo kelpaa.
En tosiaan ole menossa, mitähän sitä siskolle sanoisin :( Tilannetta en halua kertoa, stressiä hänellä on ollut muutenkin ihan tarpeeksi...
Anoreksiaa minulla ei ole. En halua laihtua ja olen normaalipainon ylärajoilla, en vain pysty syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jokainen saa valita ruokansa listalta ihan vapaasti, niin ainakin voit tsekata ruokalistan netistä etukäteen ja päättää jo nyt, mitä syöt. Soitat vaikka sinne ja varmistat, että saat rajoitteihisi sopivaa ruokaa, jos ei muuten niin vaikka jonkun räätälöidyn annoksen (tyyliin: kanaa ja riisiä ilman kastikkeita tai mausteita)
On tosi helppoa joo puhelimella soittaminen panikoijalle.
Anteeksi, en tiennyt että syömisongelma tarkoittaa samalla ongelmia soittaa puhelimella.
Olet normaalipainon ylärajoilla ja kuitenkaan et pysty syömään julkisissa tiloissa. Saat ilmeisesti jossakin (kotona?) onneksi syötyä. Olet pari kertaa näännyttänyt itsesi sairaalakuntoon, mutta sisaresi/muu perheesi ei kuitenkaan tiedä tästä ongelmasta. Eikä saakaan tietää? Onko sinulla muita läheisiä, joiden kanssa voisit asiasta puhua? En ole tämmöisestä ongelmasta koskaan kuullut, joten ihmetyttää kyllä :(
Sano että vatsaongelmia ja että et voi syödä. Mene kuitenkin koska se on siskolle tärkeää ja suku on pieni. Itsekin menen siskon juhliin aina vaikka ahdistaa. Vanhemmat ym on kuolleet meiltäkin.
Juo viinaa kunnolla niin muutut seuuralliseksi.
Mene sinne mutta keskity ottamaan pikku hörppyjä vesilasista jos pystyt sellaista tekemään. Älä ota ruokaa, jos joku kysyy niin sano että "joo kohta... ei ihan just nyt" ja sitten et ota ollenkaan missään vaiheessa. Kyllä sun pitää sinne mennä, tehdään siellä muutakin kuin syödään!
Mä vietin omat hääni ravintolassa enkä olisi ikimaailmassa huomannut söikö muut jotain vai ei :) Ei mitään paniikkia!
Sanot, että viisaudenhammas oli pakko poistaa tänään tai eilen, kun tulehtui niin pahasti ja oli äärimmäisen kipeä
Siirrä huomio pois itsestäsi ja kiinnitä se siskoosi, on hänen juhlansa. Turhat neuroosit karisevat, kun ei ajatus pyöri koko ajan oman itsen ympärillä.
PS. missään ei ole pakko syödä, mutta syöminen on ihan normaalia. Toki sinäkin syöt, koska olet hengissä kirjoittamassa höpöjuttuja nettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katso mitä muut tekee ja tee samoin,syöminen ei voi olla ihmiselle kovin vaikeaa.
Niin, yksi ihmisen perustarpeista. On vaikka edellispäivän ennen tilaisuutta syömättä niin eiköhän ruoka maistu.
Sanoo ihminen, jolla ei ole hajuakaan syömishäiriöistä. Ei se ruoka "maistu" vaikka olisi viikon syömättä sen paremmin kuin muutenkaan jos on ongelmia syömisen kanssa. Sitä voi pahimmillaan kuihtua pois.
Suosittelen kongitiivista käyttäytymisterapiaa, jotta elämä helpottuu :) Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Mua aina ihmetyttää nämä huutelijat, että ihmisillä on fobioita, koska ei ole "oikeita" ongelmia. Ei tarvitse kuin kuunnella isovanhempiensa juttuja lapsuudestaan, kun käy selväksi, että ihmisillä on ollut kaikenlaisia pelkoja silloinkin, kun Suomi on ollut todella köyhä maa ja kaikilla varmasti yllin kyllin ongelmia.
Sama juttu esim. masennuksessa, jota sairastetaan yhtä paljon maasta riippumatta. Diagnosointi on vain yleisempää rikkaissa maissa. Eri psyykkiset sairauden vain eivät kerta kaikkiaan ole elintasosairauksia, eivät seurausta liian helposta elämästä (pikemminkin päinvastoin) eivätkä hoidettavissa millään kurileirillä!
Tottakai erilaisia pelkoja on ollut mutta ei ne nyt mitenkään ole liittynyt omaan syömiseen.
Vähän sama jos pelkäis kakalla käymistä tai hengittämistä.
Syöminen ei ole se itse ongelma, vaan ne muut siinä ympärillä. Kärsin itse 7 vuotta opettajan taholta tapahtuneesta koulukiusaamisesta (tai, opettajasta joka ei kiusaamiseen puuttunut vaan syytti siitä minua). Yleisin kiusaamisen muoto oli, että minua heitettiin ruualla, kaadettiin juomat päälle tai ruokaani laitettiin ainesosia, joille olin pahasti allerginen (sain tämän vuoksi kahdesti anafylaktisen sokin). Tämä johti siihen, että en kyennyt enää syömään ruokalassa, mutta opettajan painostuksesta (ei pois ruokalasta ennen kuin lautanen tyhjä, jos myöhästyy niin ilmoitus kotiin) jouduin syömään ja oksentelin usein ruokalassa.
Vaikka tiedän, että tällaista tuskin tapahtuu, ruokailusta on tullut minulle äärimmäisen negatiivinen asia silloin, kuin muita on läsnä. Kotona yksin ollessani syön kyllä ihan normaalisti, herkuttelenkin, mutta muiden ihmisten läsnäollessa tuntuu kuin kurkkuuni tulisi jokin lukko, joka estää ruokaa pääsemästä alas.
Muuten olen ihan tavallinen 28-vuotias, matkustelen paljon ja olen mukavassa työpaikassa. Tämä on vain asia, joka vaivaa minua usein. Olen oppinut suhteellisen hyvin elämään sen kanssa, mutta juuri esimerkiksi juhlat aiheuttavat ongelman.
Siskoa en haluaisi rassata, hänellä on ollut paljon vaikeuksia (mm. lapsen kuolema) viimeisen vuoden sisään. Sisko tosiaan kuvittelee (kuten kaikki muutkin läheiseni), että olen päässyt yli kokemuksistani terapian avulla. Toista nälkiinnyttämistä he eivät ole nähneet, olin silloin jo aikuinen. Asiasta ei ole oikein puhuttu, koska esimerkiksi siskoni kanssa voin hyvin syödä kahdestaan. Olen kerran syönyt (okei, join smoothieta) hänen seurassaan jopa julkisella paikalla.
Saat lääkäriltä rauhoittavia lääkkeitä, kunhan selität tilanteesi tarkoin.
Annat itsellesi myös etukäteen luvan poistua tilaisuudesta (keksi vaikka joku mahakipu tms veruke siltä varalta), jos tulee lian ahdistunut olo.
Tsemppiä!
Jos se syöminen on tosiaan noin paha ongelma niin entä jos sanot vaan suoraan kyselijöille ettei nyt ruoka maistu ja olet syömättä. Juo vettä tai tilaa drinkki.