Siskon häät ravintolassa, en voi mennä, mitä teen?! :(
Siskoni on siis vuodenvaihteen jälkeen menossa naimisiin. Häät pidetään hienossa ravintolassa, eikä siinä mitään, mutta kärsin todella pahasta syömis/ravintolakammosta. "Tavallisissa" häissä sitä ehkä onnistuisikin pysytellä poissa silmistä pahimman ajan, mutta ravintolassa se ei onnistu.
Olen äärimmäisen nirso ja vaikean koulukiusaamisen takia en oikein kykene syömään, kun paikalla on muita ihmisiä. Tuttujen kanssa ei sinänsä ongelmaa, mutta juurikin esim. juhlissa syödessä ruoka takertuu kurkkuun ja pakottamalla tulee vain oksennusreaktio... :( Puhumattakaan että olisi hieno paikka, jossa syömisen lisäksi täytyisi myös keskittyä keskusteluun, osata valita ruoka, muistaa etiketti... Ei onnistu.
Siskon kanssa ei olla kamalan läheisiä, en koskaan puhu näistä ongelmistani hänelle. Vietetään kyllä aikaa yhdessä paljonkin, mutta sisko ei tiedä mitään esimerkiksi mielenterveysongelmistani...
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katso mitä muut tekee ja tee samoin,syöminen ei voi olla ihmiselle kovin vaikeaa.
Niin, yksi ihmisen perustarpeista. On vaikka edellispäivän ennen tilaisuutta syömättä niin eiköhän ruoka maistu.
Juurikin näin. Itse toivon usein jotain oikeaa kriisiä tähän maahan, jotta nämäkin nirso/fobiapellet kohtaisivat jonkun oikean ongelman. Kyllä varmasti jossain vaiheessa ennen nälkäkuolemaa nuo fobiat ja nirsoudet mystisesti kaikkoaisivat.
Itse toivon usein sinunkaltaisillesi pelleille henkisiä sairauksia, jotta ymmärtäisit miten "oikeita ongelmia" nekin ovat.
Ei, nämä "henkiset ongelmat" ovat erilaisia 2000-luvun muotijuttuja, joilla voi oikeuttaa itselleen erilaista erikoiskohtelua. Nämä loppuvat heti, kun hoitomenetelmäksi otetaan "kurikomppanija", jossa ohjelmassa on pakkotahtista fyysistä harjoitusta ja kovaa fyysistä työtä. Alkaa tulla muutakin mietittävää kuin jokin "yhyy en uskalla".
jUST NII! raiskauksen traumatisoituneet uhrit raiskataan uudelleen ja uudelleen, että saadaan vähän karaistua heidän herkkää mieltään kestämään tätä maailmaa! Samoin pahoinpidellyt uhrit pahoinpidellään terapeuttien taholta uudelleen, etteivät enää vikise vähistä!
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/tiedeartikkelit/kahvikuppineuroosi-e…
Sosiaalisten tilanteiden pelko kuuluu ehdottomasti tavallisimpiin mielenterveyshäiriöihin. Tästä häiriöstä käytetään myös muita nimityksiä, kuten ihmispelko tai ihmiskammo. Tavallisin nimi kansan suussa on kuitenkin kahvikuppineuroosi.
Henkilö, joka pelkää sosiaalisia tilanteita, pelkää olla huomion kohteena ryhmätilanteissa. Hän pelkää, että hänen käytöksenä on hävettävää tai nolostuttavaa muiden edessä. Hän oppii välttämään tilanteita, joissa hän voi joutua huomion kohteeksi. Esimerkkejä pelottavista tilanteista ovat:
➤ Yhteinen ruokailu (tai kahvitilaisuus)
➤ Julkinen esiintyminen
➤ Osallistuminen tilaisuuksiin, juhliin, kokouksiin tai opetustapahtumiin
➤ Esitellyksi tuleminen toiselle (arvovaltaiselle) henkilölle; työhaastattelu
➤ Kirjoittaminen (esim. nimikirjoitus) muiden nähden
➤ Yleisen WC:n käyttö
Ainoa mikä näissä auttaa on meneminen suoraan suden suuhun eli päin pelkoa.
Kaikenlaisten tekosyiden keksiminen vain pahentaa tilannetta.
Kyllä sitä tyhminkin viimein tajuaa kuinka tyhmiä ja turhia tällaiset pelot on.
Minä anorektikkona sanoin veljen häissä mun syömättömyyttä ihmetteleville sukulaistädeille, että oon ollut just kipeänä ja ruokahalu ei oo oikeen vielä palannut. Sain vastauksiksi ainoastaan, että okei ja toivottavasti helpottaa pian, ei seurannut jatkokysymyksiä. En ollut ikinä mikään täysi luuranko, mutta kuitenkin selkeästi liian laiha ja silti se meni läpi. Varmaan toimii normaalipainoisellakin yhtä hyvin.
TOLLO! Ei tässä ole lihomisen pelosta kyse, vaan vaikeasta psykologisesta traumasta. Itse olen kärsinyt samasta 20 vuotta ainakin. Se on nimeltään kahvikuppineurosi. ja moni suomalainen kärsii käsien tärinästä sosiaalisessa syömistilanteessa. Hoidetaan beetasalpaajilla. Itelläni myös puhkesi koulukiusaamisen, vanhempien eron, ja muiden syiden takia nuoruudessa. Paranin omilla konsteillani, muta silti kaikki nuo tilanteet aina olleet vastenmielisiä. Tuntuu aina että muut tulee liian lähelle tölllötämäään kun syödään pienessä pöydässä, en vaan jotenkin sieldä liian lähekkäin syömistä tuntemattomien kanssa. Mulla on kai liian iso reviirin tarve.Ja syöminen on jotenkin liian intiimiä puuhaa mielestäni ettn halua jakaa sitä muiden kanssa.
sano muille että sullaon vatsa-oireita , ärtynyt maha, tai keliakia niin et voi syödä.