Vierailija

Mikä ihme meitä suomalaisia vaivaa? :(
Oli kyse sitten sukulaisesta tai tuttavasta, miksi läheisen menestys tai potentiaalinen tulevaisuuden menestys aiheuttaa niin paljon kateutta? Miksi ei voida olla aidosti iloisia, ylpeitä, ja onnitella kun jollakin menee/mahdollisesti tulee menemään hyvin? Tuntea onnea toisen puolesta?

Mutta ei. Se kateus saa katkaisemaan välit ja pian se välien viileneminen johtuukin muka tästä "menestyjästä", "kun sillä on noussut hattuun". Helpottaako se oman elämän sisällöttömyyttä, ettei ole tekemisissä hyvän kaverinsa kanssa?

Kommentit (16)

Vierailija

Itse ainakin katkaisin välit juuri tuollaiseen ihmiseen kuin sinä, joka kuvitteli olevansa maailman napa ja suuttumiseni johtui vain ja ainoastaan kateudesta. Oikeasti se johtui siitä, että hän halveksui ja kohteli minua kuin roskasäkkiä. Ja oletti saavansa pelkkää kunniaa ja arvostusta minulta.

Vierailija

Yleensä kyseessä ei ole kateus vaan "menestyjän" jokin epämiellyttävä luonteenpiirre tai tapa käyttäytyä. Se on vaan paljon kivempi selittää kateutena. Kai sitä mieluimmin o kateuden kohde kuin ääliö, vai mitä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ei muhun ole kukaan katkaissut välejä. Tavataan aina kun tulen käymään kotona ja meillä on yhtä hauskaa kuin pienempinäkin.

Vierailija

Minulla on kyllä edelleen menestyneitäkin ystäviä, mutta yhteen katkaisin välit koska tuntui että hänelle ystävyytemme oli jonkinlainen kivi kengässä. Hän pääsi etenemään urallaan ja tapasi samoissa piireissä myös miehen, jonka seurassa ei sitten ilmeisesti halunnut enää näyttää että meillä on koskaan ollut mitään yhteistä. Joku tapaaminen oli missä minuun suhtauduttiin kuin vähä-älyiseen ja toisen kerran satuimme yhtä aikaa erääseen tilaisuuteen, jossa "ystäväni" leikki ettei huomaa minua. Ajattelin sitten että ehkä parempi kummallekkin ettemme yritä tekohengittää ystävyyttä, joka ilmeisesti ei enää kummallekkaan antanut mitään iloa.

Ja kyllä, olin myös kateellinen hänen menestyksestään, mutta olisin pystynyt ottamaan sen ns. positiivisena kateutena ja kannustuksena myös itselleni, jos sitä ei olisi sillä tavalla hierottu naamaan ja annettu ymmärtää, että olemme jotenkin täysin eri tasolla älyllisesti. Mutta mitäpä tuosta, ihmisiä tulee ja menee.

Vierailija

Onko tästä kateuden tunteen esiintymisestä tehty tutkimusta maailman kansalaisuuksien keskuudessa? Kun usein kuulee mainittavan "suomalainen kateus"...

Vierailija

Menestyneen ihmisen kuuluu käyttäytyä nöyrästi ja vähätellä saavutuksiaan. Se kuuluu suomalaiseen perinteeseen. Vastaavasti epäonnistunut tai elämässä vähemmän menestynyt voi käyttäytyä vähän vähemmän tahdikkaasti ja joupa vouhkata. Sitä harvemmin katsotaan pahalla, koska siihen on syynsä.

pohjmies

Menestyminen tarkoittaa liian monesti sitä että joku on parempi polkemaan toisia, tai osaa rumanpelin säännöt paremmin.

Mutta kateus vie kalatkin vedestä.  Kateus on myrkyllistä tällaisessa systemissä, jossa miilu on kiinni liian monessa paikassa.  Muualla se motivoisi tekemään paremmin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onko tästä kateuden tunteen esiintymisestä tehty tutkimusta maailman kansalaisuuksien keskuudessa? Kun usein kuulee mainittavan "suomalainen kateus"...

Olen kuullut tutkimuksesta, jonka mukaan lähes kaikki kansat kokevat itsensä tavallista kateellisempina. En kyllä jaksa yrittää sitä etsiä.

Minua ihmetyttää ihmiset, joille ensimmäinen selitys kaikkeen on aina se, että muut ovat vain kateellisia heille.

Vierailija

Tuttua on. Ja empiiristen kokemusteni perusteella sanoisin suomalaisessa perimässä olevan suurempi todennäköisyys kateuteen. Suomessahan kateus sanonnan mukaan voittaa kiimankin.
Kukaan ei saisi menestyä toistaan paremmin, kukaan ei saisi olla rikkaampi, fiksumpi, kauniimpi, koulutetumpi... Kaikkien pitäisi olla tasapäisiä ja elää lähes kommunistisessa yhteisöllisyydessä. Ja kel onni on, se onnen kätkeköön. Koskaan ei voisi olla tyytyväinen elämäänsä ja iloita julkisesti.
Aina pitäisi vaan voivotella ja vähätellä, sekä omia että tuttujensa saavutuksia. Jos vaikkapa kertoo aidosti ylpeänä ja ilman omaa agendaa veljensä tai veljen vaimon menestyksestä, saa pian kuulla, että "Mikähän sekin luulee olevansa?" "Kehtaakin leuhkia!" "Törkeän itserakasta!"

Ehkä pitää puhua vaan ympäripyöreitä säästä ja ilmoista, ja vaieta kaikesta muusta. Ainakin kaikesta positiivisesta ettei kukaan vaan erehdy pitämään sitä leuhkimisena.

Vierailija

Se on tosiaan perisuomalaista kyllä, että estottomasti itseään ja asioitaan kehuvaa katsotaan vähän kieroon, koska se koetaan tässä maassa huonoksi käytökseksi.  Keskiverto suomalainen ei halua nostaa itseä toisen yläpuolelle. Vähättelyyn tuntuu liittyvän lisäksi jotain taikauskoa - ajatellaan, että hyvät asiat katoaa jos niitä alkaa liikaa hehkuttaa. Mutta ei tällä kateuden kanssa ole tekemistä.

Vierailija

Suomessa kannattaa kertoa vain negatiivisista asioista ja voivotella vaivojaan. Veromätkyt, sairaudet (omat ja läheisten), auton kallis remontti, uniongelmat, kiire, asunto-ongelmat, kuolemat.... Ja naamalle väsynyt, kulunut, suorastaan tuskainen hälläväliä- ilme. Silloin ei tule kenellekään mieleen tuntea kateutta. Voivat reppanat olla tyytyväisiä omaan elämäänsä!

Mutta annas olla jos vahingossakaan kerrot iloisesti ja vähänkään positiivisesti jostakin hyvästä elämässäsi...p*skamyrsky on satavarma. Ei kannata kertoa edistymisestä opinnoissa, ylennyksestä töissä, kesämökin ostamisesta, talon rakentamisesta, lasten menestyksestä. Kateuttahan nekin asiat joissakin aiheuttavat. Edes joulutervehdystä et enää ansaitse, kun sinulla menee "liian hyvin" ja olet "liian tyytyväinen elämääsi". Nimimerkillä kokemusta on.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei muuten ole mikään erityisesti suomalainen ilmiö...

niin, sehän on tuontitavaraa meille venäjänvallan ajalta. Hyvää palvelua, kuten vr, sonera ja muut vikamiesvetoiset laitokset.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Totta on kaverit tai jopa kaikki sukulaiset eivät kestä sitä että toisella menee hyvin! En ymmärrä miksi?

Niitten omissa suppeissa, onnettomissa elämissä on niin paljon parannettavaa, että sen parantamisen sijaan on helpompaa keskittyä haukkumaan ympärillä näkyviä "menestyjiä".

Ihmettelen todella, mikseivät käytä sitä valtavaa kateuteen ja vihaamiseen tuhlattua energiaa mieluummin oman elämänsä kehittämiseen? Mutta ei, kaikilla pitäisi mennä yhtä huonosti tai mieluummin vielä huonommin kuin itsellään, ettei vaan oma elämä jäisi vertailussa alakynteen.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla