Lue keskustelun säännöt.
Olenko teistä hemmoteltu prinsessa?
27.12.2015 |
Saan usein kuulla olevani "prinsessa". No tässä pari juttua miksi jotkut sanovat minulle niin... Mies tekee meillä aina ruuan ja käy kaupassa, hän myös leipoo esimerkiksi sämpylöitä. Hän maksaa minulle kaiken, ja jos lähden vaikka baariin saan 50-100 e käteistä huvitteluun. Olen ehkä vähän laiska, inhoan tiettyjä kotitöitä kuten roskien viemistä tai perunoiden kuorimista, en vaan suostu tekemään tiettyjä hommia.
Kaikki menee minun oloni ja mieleni mukaan, jos minua koskee päähän niin saan vain levätä sohvalla ja mies kantaa minulle sohvalle mitä haluankaan. Meillä on yhteinen koira, mutten halua huonolla säällä tai väsyneenä viedä sitä ulos.
Olen tavallista kauniimpi nainen ja käytän kyllä sitä hyväkseni. Tiedän löytäväni saman tien uuden minuun rakastuneen jos haluisin. Mutta tykkään kyllä tästä suhteesta ja rakastan miestäni.
Olen myös ruvennut olemaan töidenkin suhteen vähän laiska. Annan aina alaisille kaikki tylsät tehtävät vedoten tärkeämpiin tehtäviin. Tulen monesti aika myöhään töihin kun en vaan jaksa herätä aiemmin. Olen siis aika hyvässä asemassa ja minulla on ylempi kk-tutkinto.
Minulla on myös todella varakkaat vanhemmat jotka myös antavat rahaa ja tavaroita minulle. He odottavat jo lapsenlapsia, mutta pelkään asemani huononevan jos saisimme lapsen. Kukaan ei ehtisi passaamaan minua eikä välittäisi samalla tavalla minun voinnistani. Huoh mitä sanotte? Olenko prinsessa? Vai olenko vain masentunut? Omasta mielestäni olen uhri. Miksi ponnistella kun elämä soljuu näinkin eteen päin. Kohtalotovereita?
Kommentit (77)
Ap, nauti elämästäsi; sitähän me jokainen yritetään omissa olosuhteissamme.
Mitä sitä problematisoimaan, jos omasta/jonkun mielestä olet kenties hemmoteltu prinsessa.
Mikä siinä oikeasti on ongelma? Sekö, että jos tilanne jotenkin muuttuu, niin et osaakaan elää? Pötypuhetta, kyllä ihminen sopeutuu ja ap, jos oikeasti olet suorittanut ylemmän kk-tutkinnon ja olet töissäkin 26-vuotiaana, niin pärjäät kyllä yksinkin -henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti- , jos hemmottelu jostain syystä loppuukin.
Ota kaikki ilo irti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, nauti elämästäsi; sitähän me jokainen yritetään omissa olosuhteissamme.
Mitä sitä problematisoimaan, jos omasta/jonkun mielestä olet kenties hemmoteltu prinsessa.
Mikä siinä oikeasti on ongelma? Sekö, että jos tilanne jotenkin muuttuu, niin et osaakaan elää? Pötypuhetta, kyllä ihminen sopeutuu ja ap, jos oikeasti olet suorittanut ylemmän kk-tutkinnon ja olet töissäkin 26-vuotiaana, niin pärjäät kyllä yksinkin -henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti- , jos hemmottelu jostain syystä loppuukin.
Ota kaikki ilo irti!
Niin lähinnä halusin varmistuksen täältä etten ole mikään hemmoteltu yksilö, vaan ihan tavallinen nuori nainen. Loukkaa tuollaiset "senkin prinsessa" kommentit tutuilta. Onneksi moni täällä vastasikin, että olen ihan tavallinen eikä tilanteessani ole mitään erikoista.
Todellakin olen erittäin älykäs ja valmistuin jo 24-vuotiaana maisteriksi ja pääsin heti töihin, ei kaikki sellaiseen pysty. Tiedän kyllä olevani keskivertoa parempi kaikilla elämän osa-alueilla, mutta koska en sitä tuo itse oikeassa elämässä esille, on minusta epäreilua haukkua prinsessaksi. Amen. Viettäkää mukava loppuvuosi! Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mikä tässä ihmetyttää on se, miksi saat mieheltäsi rahaa huvitteluun, jos olet itsekkin hyvässä asemassa?
Olisiko niin kuin Madonna lauloi jo 80-luvulla:
Because we are living in material worl and I am a material girl ;)
ApAikaisemmin sanoit että "vanhemmat osoittaa välittämistä rahalla" ja "mies maksaa extrajuttuja jotta olisit onnellisempi". Onko sinulle jokin henkinen tyhjiö,jota täytät rahalla ja materialla? Osoittavat läheisesi välittämistä muulla tavalla kuin rahalla ja aineellisilla asioilla?
Juu olenkin miettinyt mitä tekisin hyväntekeväisyyden lisäksi täyttääkseni henkistä tyhjiötä. Kuten aiemmin kirjoitin niin johonkin uskontoon paneutuminen voisi olla kiinnostavaa. Myös se oma lapsi voisi tuoda merkityksellisyyttä elämääni.
Kai ne vanhempani minusta välittävät, ehkä tärkeimpänä olen kuitenkin heidän geeniensä jatkaja, ja he haluavat suvun jatkuvan kauttani. En vain tiedä onko minusta lapsenlikaksi :P ehkä se selviää aikanaan!
Onneksi nyt on loma, heräsin vasta yli 12 tunnin prinsessaunilta <3 Ap
Jos nyt ensin opettelet huolehtimaan edes siitä koirasta ennen kuin edes uhraat ajatustakaan lasten saannille. Ei sitä lasta voi jättää hoitamatta vaikka väsyttää, päätä särkee ja ulkona sataa ämmiä äkeet selässä. Ja kokeile ensin pystytkö itkemättä suoriutumaan viikon päivittäisistä askareista (niistä parista) neljän tunnin unilla. Olet täysin toivoton tapaus ja toivon, että jokainen kaltaisesi on maho.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, nauti elämästäsi; sitähän me jokainen yritetään omissa olosuhteissamme.
Mitä sitä problematisoimaan, jos omasta/jonkun mielestä olet kenties hemmoteltu prinsessa.
Mikä siinä oikeasti on ongelma? Sekö, että jos tilanne jotenkin muuttuu, niin et osaakaan elää? Pötypuhetta, kyllä ihminen sopeutuu ja ap, jos oikeasti olet suorittanut ylemmän kk-tutkinnon ja olet töissäkin 26-vuotiaana, niin pärjäät kyllä yksinkin -henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti- , jos hemmottelu jostain syystä loppuukin.
Ota kaikki ilo irti!
Niin lähinnä halusin varmistuksen täältä etten ole mikään hemmoteltu yksilö, vaan ihan tavallinen nuori nainen. Loukkaa tuollaiset "senkin prinsessa" kommentit tutuilta. Onneksi moni täällä vastasikin, että olen ihan tavallinen eikä tilanteessani ole mitään erikoista.
Todellakin olen erittäin älykäs ja valmistuin jo 24-vuotiaana maisteriksi ja pääsin heti töihin, ei kaikki sellaiseen pysty. Tiedän kyllä olevani keskivertoa parempi kaikilla elämän osa-alueilla, mutta koska en sitä tuo itse oikeassa elämässä esille, on minusta epäreilua haukkua prinsessaksi. Amen. Viettäkää mukava loppuvuosi! Ap
Et sinä ole edes mikään prinsessa. Prinsessalla on valtakunta. Sulla ei ole mitään mitä omaa, vaan koko elämäsi perustuu yhteen asiaan :) sinä olet loinen, kiertopalkinto jota on mukava näyttää ympäriinsä :) Vietä toki oikein antoisa elämä, ja muista sitten maksaa plastiikkakirurgillesi hyvin että olet kaunis vielä vanhuksenakin :) muuta arvokasta sinussa ei ole ;)
Säälisin sinua, mutta sääli on varattu ihmisille jolla on merkitystä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole hemmoteltu, ihan normaalia tuollainen on. Olet todennäköisesti kylmän äitisi uhri.
Tämä oli ehkä vähän liian ylivedettyä, mutta ihan hyvä keskustelunavaus, sillä ei miestä tuossa kohtaa haukuta hemmotelluksi prinsessaksi vaikka nainen tekisi ikävät jutut ja töissäkin töiden delegoiminen on miespomolle ok. Minua etenkin äiti haukkuu jatkuvasti hemmotelluksi ja laiskaksi siksi että mies tekee meillä puolet kotitöistä. Itsehän teen kyllä enemmän palkkatöitä ja maksan enemmän yhteisiä kuluja, mutta onhan se nyt ihan kohtuutonta että mies tekisi puolet kotihommista.
Joo meilläkin nimenomaan oma isäni on sanonut paheksuvasti siitä, että mieheni "passaa" minua ja jopa kieltänyt häntä esimerkiksi tuomasta minulle kahvia sohvalle vanhempieni luona. Ehkä se on toi vanha sukupolvi joka yrittää pitää naisen kotiorjan asemassa.
Mutta passaako aloittaja KOSKAAN miestä? Viekö koiran paskasäällä ulos, jos miestä väsyttää? Tuoko sohvalle tarvittavat ja laittaa ruuan, jos mies on kipeä? Eli kulkeeko tämä molempiin suuntiin? Jos kulkee, sanon, että hieno jatasa-arvoinen suhde. Jos ei, sanon, että aloittaja on nostanut itsensä jalustalle ja luulee itsestään liikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, nauti elämästäsi; sitähän me jokainen yritetään omissa olosuhteissamme.
Mitä sitä problematisoimaan, jos omasta/jonkun mielestä olet kenties hemmoteltu prinsessa.
Mikä siinä oikeasti on ongelma? Sekö, että jos tilanne jotenkin muuttuu, niin et osaakaan elää? Pötypuhetta, kyllä ihminen sopeutuu ja ap, jos oikeasti olet suorittanut ylemmän kk-tutkinnon ja olet töissäkin 26-vuotiaana, niin pärjäät kyllä yksinkin -henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti- , jos hemmottelu jostain syystä loppuukin.
Ota kaikki ilo irti!
Niin lähinnä halusin varmistuksen täältä etten ole mikään hemmoteltu yksilö, vaan ihan tavallinen nuori nainen. Loukkaa tuollaiset "senkin prinsessa" kommentit tutuilta. Onneksi moni täällä vastasikin, että olen ihan tavallinen eikä tilanteessani ole mitään erikoista.
Todellakin olen erittäin älykäs ja valmistuin jo 24-vuotiaana maisteriksi ja pääsin heti töihin, ei kaikki sellaiseen pysty. Tiedän kyllä olevani keskivertoa parempi kaikilla elämän osa-alueilla, mutta koska en sitä tuo itse oikeassa elämässä esille, on minusta epäreilua haukkua prinsessaksi. Amen. Viettäkää mukava loppuvuosi! Ap
Hah, tiedän ainakin millä elämän osa-alueella olet täysin surkea 😂😂😂 Et ainakaan kykene rakastamaan ketään enemmän kuin itseäsi. Joten rakkaudessa et olekaan mitään muuta kuin tyhjä sammio. Niin kaiku vastaa kuin sinne huudetaan. Itse arvostan tiettyä uutteruutta ihmisessä. En vaivaituisi sinulle edes päivää sanomaan. Hymyileminenkin vaatii liian monen lihaksen aktivoimista, et ole vaivan arvoinen. Pieni tyttö ressu, joka luulee, että miehen passaus on rakkautta xD!! Et niitä oikeita miehiä edes saisi. Niitä, jotka omaavat omat ajatukset ja mielipiteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtaosa teinitytöistä on juurikin tällaisia kaltaisiasi. Saavat kaiken, ilman että mitään tarvisi tehdä. Osasta heistä näkyy se myös ulkonäössä; ovat ylipainoisia kun kertakaikkiaan ei jakseta edes nostaa sitä kermapeppua sohvalta ylös. Säälin heitä sikäli, että jossain vaiheessa heistä saattaa tulla nolouden huippuja, elleivät jo sitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samanlainen. Meillä on kylläkin kaksi lasta ja teen it-töitä. Aloitan työt klo 10 ja lopetan 14, olen kuitenkin toimistolla 8-16 😄 Olen laiska, mutta tehokas kun haluan. Lapsissa on hirveä työ! Mutta mies hoitaa yli puolet. Mies tuo aina kahvin sohvalle, hieroo ja halaa paljon, silittää poskea ennen kuin nukahdan ja jos päästään joskus yhdessä saunaan niin pesee hiukset. Ollaan molemmat kotitöitä vihaavia, mutta mies tekee jos pyydän. Itse tykkään tehdä ruokaa ja pestä lattioita. Mies hoitaa loput.
En koe tätä ongelmaksi. Näytän kauniilta ja saan anteeksi laiskuuden töissä heittämällä läppää nörttien kanssa. Tehokkaana saan meille myös parhaat asiakkaat ja olen paikannut monien isoja mokia töissä.
Jos mies suuttuu saan hänetkin lepyteltyä. Uhmainen 2v on hankala 😂
Min mielestä ap:lle sopisi yksi lapsi. Voisi ostella sille kaikkea kivaa ja saisi kokea sen äärimmäisen rakkauden jotakin kohtaan. Itsellä eka vauva ja eka vauvavuosi oli ihana! Näin ihmisiä, käytiin vauvauinnissa ja vauvatansseissa, mies hoiti illalla myös joten omaakin aikaa jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainakin sä olet rehellinen... pisteet siitä!!!
Mut mitäs sitten kun ulkonäkö katoaa?
Olet ilmeisesti laiskistunut ajan myötä, kun ainakin olet hyvän ammatin saanut opiskeltua, laiska ihminen ei kk tutkintoa saa suoritettua.. Veikkaan et aikansa toi sun touhu onnistuu, mutta sekin päivä voi tulla että miehes yksinkertaisesti kyllästyy, jos suhde toimii vain yhteensuuntaan...
Ja lapsia kannattaa sun tehdä vasta sitten, kun ymmärrät ettei lasten kanssa kilpailla huomioista, vaan sinä olet se joka pitää huolen ja luovut monesta lapsettoman ihmisen "edusta", ja teet sen mielelläsi. Siinä menee myös yksityisyys, eikä mitään päätöksiä voi tehdä ottamatta lapsia huomioon. Eli parempi kun vielä jatkat prinsessailua, etkä tee lapsia, koita aikuistua ja itsenäistyä pikku hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Menette sitten ihan kyselemättä maailman vanhimpaan provoon. nyt ne silmät auki
-m35
Saattaa olla provo,mutta ap:n kaltaisia ihmisiä on todella olemassa,joten saattaa olla tosijuttukin.Paras ystäväni on juurikin tuollainen pilalle lellitty bimbo,joka on vanhemmiltaan ja poikaystäviltään saanut aina kaiken hopeatarjottimelta.Opiskeli kyllä ammatin,mutta teetti päättötyönsä toisella ihmisellä.Työpaikat on aina saanut vanhempien suhteilla.Maksattaa aivan kaiken vessapaparista kännykkälaskuun jollain muulla.Hän joutui kohtaamaan elämän realiteetit vasta kun sai lapsen tyhjäpäisen miehen kanssa,joka petti naisen ollessa viimeisilllään raskaana ja heille tuli ero.Oli aika totutteleminen yrittää elää kodinhoidon tuella ja huolehtia vauvasta kun on tottunut olemaan elättettävänä ja passattavana koko ikänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riiia kirjoitti:
Min mielestä ap:lle sopisi yksi lapsi. Voisi ostella sille kaikkea kivaa ja saisi kokea sen äärimmäisen rakkauden jotakin kohtaan. Itsellä eka vauva ja eka vauvavuosi oli ihana! Näin ihmisiä, käytiin vauvauinnissa ja vauvatansseissa, mies hoiti illalla myös joten omaakin aikaa jäi.
Sehän näissä hemmotteluissa,loisivissa,bimboissa,ei kun anteeksi prinsessoissa on niin hirveää,kun hankkivat lemmikkejä ja lapsia ikään kuin leluiksi tai asusteiksi.Kun niille on niin kiva ostella omiin asuihin sopivia vaatteita ja kaikkea kivaa.Ei ikinä pidä hankkia lapsia ennen kuin on itse oikeasti aikuinen!
Joskus tilanne on vain se (kuten eräällä tutullani), että työnjako vain ajautuu tiettyyn moodiin. Tiedän pariskunnan, jossa nainen on täysi lapanen kaikessa käytännön asioissa ja mies osaa yksinkertaisesti kaiken paremmin.
Jaksaa sentään reitensä avata kun ovat saaneet jälkikasvua:) Luulen, että niissäkin hommissa mies tekee kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Joskus tilanne on vain se (kuten eräällä tutullani), että työnjako vain ajautuu tiettyyn moodiin. Tiedän pariskunnan, jossa nainen on täysi lapanen kaikessa käytännön asioissa ja mies osaa yksinkertaisesti kaiken paremmin.
Jaksaa sentään reitensä avata kun ovat saaneet jälkikasvua:) Luulen, että niissäkin hommissa mies tekee kaiken.
No jos tuollainen työjako on OK molemmille,mikäs siinä :) Yleensä kai kuitenkin jos yhdessä asutaan molemmmat tekee sentään jotain.Eniten ap:n "prinsesssa"-jutussa ihmetytti,miksi hänelle syydetään taskurahaa kuin hän olisi edelleen lapsi tai teini,yleensä töissä käyvä aikuinen pystyy itse maksamaan baarireissunsa sun muut huvitukset.
lietso sitä vihaa