Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
vierailija

Kuusi vuotta takaperin mies veti "maton jalkojeni alta", ja petti minua. No ei erottu. Sen jälkeen en ole luottanut yhtään tärkeissä asioissa mieheen. Monesti mies vielä kieroileekin esim raha asioiden kanssa. Huijaa hintoja alaspäin ei kerro että on ostanut jotain kallista ym ym. Meillä kuitenkin yhteinen talous ja olen monesti sanonut että olisi kiva kun juteltas isojen hankintojen kohdalla yhdessä. Onko mitään mahdollisuutta saada edes pientä luottamusta takaisin. Kun tuntuu että se on myös syy siihen etten oikeen tunne miestä kohtaan mitään. Lasten takia en kuitenkaan haluaisi erota. Lapsille iskä on erittäin tärkeä.

Kommentit (7)

Vierailija

Luottamuspula on kamala ongelma parisuhteessa, been there. Meillä ei pettämistä ollut, mutta miehen tapa kiemurrella ikävistä tilanteista pois valehtelemalla tai muuttelemalla totuutta söi luottamusta kyllä ja paljon. ( Taustalla lisäksi mun oma, henkilökohtainen ongelmani, eli muutenkin on erittäin vaikea luottaa ihmisiin. )

Ero oli monta kertaa lähellä, mutta me selvittiin. Eihän siihen helppoa ja nopeaa ratkaisua ole olemassa, me puhuttiin ja paljon. Kerroin rehellisesti, miltä se "kieroilu" musta tuntuu ja mitä vaikutuksia saa aikaan parisuhteessa ja mies todella meni itseensä ja mietti - ja MUUTTI - omia lapsuudestaan asti omaksumiaan toimintamalleja. Nyt on hyvä olla. Aina välillä se epäluottamus nostaa päätään, mutta tiedostan, että enemmänkin se on nykyään sitä mun omaa ongelmaani, ei enää sitä, että mies valehtelisi. ( En ole ihan yhtä hyvin onnistunut siinä työstämisessä kuin mies. )Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Luottamuspula on kamala ongelma parisuhteessa, been there. Meillä ei pettämistä ollut, mutta miehen tapa kiemurrella ikävistä tilanteista pois valehtelemalla tai muuttelemalla totuutta söi luottamusta kyllä ja paljon. ( Taustalla lisäksi mun oma, henkilökohtainen ongelmani, eli muutenkin on erittäin vaikea luottaa ihmisiin. )

Ero oli monta kertaa lähellä, mutta me selvittiin. Eihän siihen helppoa ja nopeaa ratkaisua ole olemassa, me puhuttiin ja paljon. Kerroin rehellisesti, miltä se "kieroilu" musta tuntuu ja mitä vaikutuksia saa aikaan parisuhteessa ja mies todella meni itseensä ja mietti - ja MUUTTI - omia lapsuudestaan asti omaksumiaan toimintamalleja. Nyt on hyvä olla. Aina välillä se epäluottamus nostaa päätään, mutta tiedostan, että enemmänkin se on nykyään sitä mun omaa ongelmaani, ei enää sitä, että mies valehtelisi. ( En ole ihan yhtä hyvin onnistunut siinä työstämisessä kuin mies. )Tsemppiä!


Mies siis petti ja onnistui vielä valehtelemaan sinulle sen.
Tsemppiä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamuspula on kamala ongelma parisuhteessa, been there. Meillä ei pettämistä ollut, mutta miehen tapa kiemurrella ikävistä tilanteista pois valehtelemalla tai muuttelemalla totuutta söi luottamusta kyllä ja paljon. ( Taustalla lisäksi mun oma, henkilökohtainen ongelmani, eli muutenkin on erittäin vaikea luottaa ihmisiin. )

Ero oli monta kertaa lähellä, mutta me selvittiin. Eihän siihen helppoa ja nopeaa ratkaisua ole olemassa, me puhuttiin ja paljon. Kerroin rehellisesti, miltä se "kieroilu" musta tuntuu ja mitä vaikutuksia saa aikaan parisuhteessa ja mies todella meni itseensä ja mietti - ja MUUTTI - omia lapsuudestaan asti omaksumiaan toimintamalleja. Nyt on hyvä olla. Aina välillä se epäluottamus nostaa päätään, mutta tiedostan, että enemmänkin se on nykyään sitä mun omaa ongelmaani, ei enää sitä, että mies valehtelisi. ( En ole ihan yhtä hyvin onnistunut siinä työstämisessä kuin mies. )Tsemppiä!


Mies siis petti ja onnistui vielä valehtelemaan sinulle sen.
Tsemppiä.

Ei pettänyt, ja vaikka olisikin pettänyt, niin  minulle se ei olisi mikään maailmanloppu. Valehtelu - tai sen yritys - sen sijaan on. Meillä on vaan silleen hauskasti, ettei mies oikeasti pysty valehtelemaan mulle mistään, siitähän ne riidat ja luottamuspula tulikin, kun jäi aina ja joka kerta kiinni. Välillä jopa uskoi itse siinä olevan jotain yliluonnollista, kun aikaisemmissa suhteissaan oli onnistunut valehteluissaan. 

Tää on kyllä kumma palsta, ihan kamalan stereotyyppinen, aina ja kaikessa on kyse siitä, että mies pettää ja jos sanoo, ettei petä, niin vastaus on joka kerran sama - pettää se, ei vaan ole jäänyt kiinni. Onko se niin kamalan vaikeaa ajatella, että meitä ihmisiä on kovin erilaisia ja erityyppisiä, ei jokainen käyttäydy sukupuolelleen odotetulla tavalla? Kamala elämä olisi, jos itse olisi noin kovin rajoittunut, yäk. Esimerkiksi meillä minä olen huomattavan paljon seksuaalisempi ihminen kuin mieheni ja yllätys, yllätys, minä olen se, joka olen pettänyt kriisin keskellä ja mies tietää sen kyllä, mutta eipä se suuremmin häntäkään hetkauttanut. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamuspula on kamala ongelma parisuhteessa, been there. Meillä ei pettämistä ollut, mutta miehen tapa kiemurrella ikävistä tilanteista pois valehtelemalla tai muuttelemalla totuutta söi luottamusta kyllä ja paljon. ( Taustalla lisäksi mun oma, henkilökohtainen ongelmani, eli muutenkin on erittäin vaikea luottaa ihmisiin. )

Ero oli monta kertaa lähellä, mutta me selvittiin. Eihän siihen helppoa ja nopeaa ratkaisua ole olemassa, me puhuttiin ja paljon. Kerroin rehellisesti, miltä se "kieroilu" musta tuntuu ja mitä vaikutuksia saa aikaan parisuhteessa ja mies todella meni itseensä ja mietti - ja MUUTTI - omia lapsuudestaan asti omaksumiaan toimintamalleja. Nyt on hyvä olla. Aina välillä se epäluottamus nostaa päätään, mutta tiedostan, että enemmänkin se on nykyään sitä mun omaa ongelmaani, ei enää sitä, että mies valehtelisi. ( En ole ihan yhtä hyvin onnistunut siinä työstämisessä kuin mies. )Tsemppiä!


Mies siis petti ja onnistui vielä valehtelemaan sinulle sen.
Tsemppiä.

Ei pettänyt, ja vaikka olisikin pettänyt, niin  minulle se ei olisi mikään maailmanloppu. Valehtelu - tai sen yritys - sen sijaan on. Meillä on vaan silleen hauskasti, ettei mies oikeasti pysty valehtelemaan mulle mistään, siitähän ne riidat ja luottamuspula tulikin, kun jäi aina ja joka kerta kiinni. Välillä jopa uskoi itse siinä olevan jotain yliluonnollista, kun aikaisemmissa suhteissaan oli onnistunut valehteluissaan. 

Tää on kyllä kumma palsta, ihan kamalan stereotyyppinen, aina ja kaikessa on kyse siitä, että mies pettää ja jos sanoo, ettei petä, niin vastaus on joka kerran sama - pettää se, ei vaan ole jäänyt kiinni. Onko se niin kamalan vaikeaa ajatella, että meitä ihmisiä on kovin erilaisia ja erityyppisiä, ei jokainen käyttäydy sukupuolelleen odotetulla tavalla? Kamala elämä olisi, jos itse olisi noin kovin rajoittunut, yäk. Esimerkiksi meillä minä olen huomattavan paljon seksuaalisempi ihminen kuin mieheni ja yllätys, yllätys, minä olen se, joka olen pettänyt kriisin keskellä ja mies tietää sen kyllä, mutta eipä se suuremmin häntäkään hetkauttanut. 


Eli sinun pettämisiäsi ei lasketa koska olet nainen? Sanoithan ettei teillä ollut pettämistä,...
Normaalia logiikkaa, naiselta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamuspula on kamala ongelma parisuhteessa, been there. Meillä ei pettämistä ollut, mutta miehen tapa kiemurrella ikävistä tilanteista pois valehtelemalla tai muuttelemalla totuutta söi luottamusta kyllä ja paljon. ( Taustalla lisäksi mun oma, henkilökohtainen ongelmani, eli muutenkin on erittäin vaikea luottaa ihmisiin. )

Ero oli monta kertaa lähellä, mutta me selvittiin. Eihän siihen helppoa ja nopeaa ratkaisua ole olemassa, me puhuttiin ja paljon. Kerroin rehellisesti, miltä se "kieroilu" musta tuntuu ja mitä vaikutuksia saa aikaan parisuhteessa ja mies todella meni itseensä ja mietti - ja MUUTTI - omia lapsuudestaan asti omaksumiaan toimintamalleja. Nyt on hyvä olla. Aina välillä se epäluottamus nostaa päätään, mutta tiedostan, että enemmänkin se on nykyään sitä mun omaa ongelmaani, ei enää sitä, että mies valehtelisi. ( En ole ihan yhtä hyvin onnistunut siinä työstämisessä kuin mies. )Tsemppiä!


Mies siis petti ja onnistui vielä valehtelemaan sinulle sen.
Tsemppiä.

Ei pettänyt, ja vaikka olisikin pettänyt, niin  minulle se ei olisi mikään maailmanloppu. Valehtelu - tai sen yritys - sen sijaan on. Meillä on vaan silleen hauskasti, ettei mies oikeasti pysty valehtelemaan mulle mistään, siitähän ne riidat ja luottamuspula tulikin, kun jäi aina ja joka kerta kiinni. Välillä jopa uskoi itse siinä olevan jotain yliluonnollista, kun aikaisemmissa suhteissaan oli onnistunut valehteluissaan. 

Tää on kyllä kumma palsta, ihan kamalan stereotyyppinen, aina ja kaikessa on kyse siitä, että mies pettää ja jos sanoo, ettei petä, niin vastaus on joka kerran sama - pettää se, ei vaan ole jäänyt kiinni. Onko se niin kamalan vaikeaa ajatella, että meitä ihmisiä on kovin erilaisia ja erityyppisiä, ei jokainen käyttäydy sukupuolelleen odotetulla tavalla? Kamala elämä olisi, jos itse olisi noin kovin rajoittunut, yäk. Esimerkiksi meillä minä olen huomattavan paljon seksuaalisempi ihminen kuin mieheni ja yllätys, yllätys, minä olen se, joka olen pettänyt kriisin keskellä ja mies tietää sen kyllä, mutta eipä se suuremmin häntäkään hetkauttanut. 


Eli sinun pettämisiäsi ei lasketa koska olet nainen? Sanoithan ettei teillä ollut pettämistä,...
Normaalia logiikkaa, naiselta.

Voi härreguud! Kirjoitin luottamuspulasta, jota ei _pettäminen_ aiheuttanut. En siinä ensimmäisessä viestissä vielä avautunut sen enempää, kommentoin noin aloittajan viestiin, kun hänen luottamuspulansa johtui nimenomaan pettämisestä. Normaalia kykenemättömyyttä tajuta kontekstia, mieheltä.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla