Lue keskustelun säännöt.
Synkkä tunnustus: en erityisemmin pidä kummilapsestani...
26.12.2015 |
toivon toki hänelle kaikkea hyvää, mutta tänä jouluna laitoin lahjahanoja vähän pienemmälle. Itsekkäistä ja kiukuttelevasta lapsesta on kasvanut hankala ja kiittämätön teini. Olen aiemmin antanut rahaa ja lahjakortteja lahjaksi, kiitosta ei ole kuulunut, ei vaivaudu mukaan kyläreissuilla meille, terrorisoi oman perheensä elämää oikuttelulla. Annoin kyllä lahjan, mutta tavaran ja vähempiarvoisen kuin aiemmin. Tuli vaan mieleen tuosta isovanhempien erisuuruiset lahjat-ketjusta, et teinkö nyt väärin kun ei enää huvita lykätä rahaa kummilapsille.
Kommentit (2)
Ja samoja tunteita voi olla myös sukulaislapsia kohtaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama! Kummilapseni on tosin vasta ala-asteikäinen. Vanhempiensa vapaan kasvatuksen hedelmä. Jos olen hänen kanssaan kahdestaan, hänen käytöksensä on siedettävää. Ei hyvää, mutta siedettävää. Hänen vanhempiensa seurassa käytös on taas sen verran hurjaa että harvemmin haluan heitä porukalla nähdäkkään. Tarjoan siis silloin tällöin lapselle hoitopaikkaa minun luotani että vanhemmat saavat hengähtää. Ja toki näen lapsen äitiä, silloin lapsi on vain muualla.