Vierailija

Itselläni siis pitkä historia paniikkihäiriöstä/ahdistukseksta, alkaneet siinä n. 15 vuotiaana ja ajan mittaan sitten avun avulla lievittyneet. Lapseni eivät tiedä että minulla sellaista on ollut,enkä usko että ovat edes kuulleet. No nyt esikoiseni 6vuotias on alkanut saamaan pelottavan samanlaisia oireita kun minä alkuaikoina. Ennen ei ole pelännyt pimeää, nyt ei siedä sitä, sittwn alkoi tulipalon pelko, pelotta että talo syttyy palamaan ja hän kuolee. Kerran kaatui todella lievästi ja luuli että kuolee siihen, on ollut aikoja että pelännyt mennä ulos ampiaisten takia, pelännyt uimista ja hukkumista. Kerran oli leikkimässä olkkarin lattialla kun kuuli uutisista terrori-iskuista ja sai montakin kertaa itkukohtauksen että joku tulee tappamaan hänet. Heti kun pelko jotain kohtaa hälvenee, tulee toinen tilalle. Saanut myös monta kertaa kohtauksia, alkanut itkeä, silmät suurina tärissyt ja toistellut että hän kuolisi, on ihan kauhusta kankeana, yleensä yksi kohtaus kestää sen n. 30min kunnes rauhoittuu. Ei ole kokenut mitään traumaattista, kukaan ei ole kuollut/eronnut tai sairastunut, joten olen alkanut miettimään että voiko muka noin nuorella paniikkihäiriötä olla? Voiko se periytyä vai onko ihan normaalia pienen lapsen käytöstä? Olen ystäviltä/tutuilta kysellyt ovatko heidän lapsensa sellaisi kohtauksia saaneet ja eivät kyllä...

Kommentit (9)

Vierailija

Itselläni ei ole kokemusta lasten paniikkihäiriöstä, mutta olen kuullut että olisi ainakin lievästi periytyvä. Äidilläni oli sitä ja samaten itsekin olen tämän perinyt. Onneksi lievempänä.,

ainoastaan alkoholi saattaa vahvistaa kohtausta jos on tullakseen. Sen tiedän että yleisimmin paniikki häiriö alkaa nuorena/ varhaisaikuisena, mutta on se lapsellakin mahdollinen vaikkakin harvinaisempaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Hei!

Tuon ikäisellä voi olla vilkas mielikuvitus ja pelkoja ihan ilman, että olisi mitään traumaattisista tapahtunut. Tärkeää on olla lapselle turvallinen ja rauhallinen aikuinen, jolle voi asioita kertoa. Meidän yksi lapsista on herkkä luonteeltaan ja hänellä oli pelko muistaakseni juuri tuon ikäisenä. Oli melko takertuva ja mietti kovasti mitä voi sattua. Myös paniikki iski helposti. Nyt muutaman vuoden vanhempana on reipas koululainen. Herkkä toki luonteeltaan on, mutta se on muös voimavara.

Tsemppiä kovasti teille ja kannattaa jutella neuvolassa asiasta niin saat neuvoja. Mll:n linkissä on tuon ikäisen kehityksestä:
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/6_7-vuotia...

Vierailija

Mulla tuli hirveät paniikkikohtauksrt 7-vuotiaana, jäivät parissa vuodessa pois. Tärkeää oli, että mut pakotettiin kouluun ja joka paikkaan mukaan. Eli en saanut antaa pelolle periksi, vaan vanhempien kanssa kohtasin ne tilsnteet. Kohtaukset tulivat iltaisin, yritän juosta pitkin yläkertaa ja äiti tai isä halasi, kunnen tärinä ja hengenahdistus loppuivat. Mitään syytä en ymmärrä vielämäkään. Olen elänyt todella turvallisen lapsuuden ihanan perheen ja suvun ympäröimänä, myös koulu on sujunut aina. Olen kuitenkin hyvin herkkä ja tunteellinen, olisiko siinä syy vahvaan reagointiin...?

Vierailija

Itselläni alkoi paniikkikohtaukset n. 7-vuotiaana, tuolloin ei tietenkään näitä tämän alle niputettu, vaan taustalla oli traaginen menetys ja minun katsottiin oireilevan tätä.
Pelkäsin kuolemaa/tulipaloa/rakennnuksen sortumista, oikeastaan mitä tahansa. En pystynyt välillä menemään ulos tai nousemaan sängystä sillä tuon kohtauksen aikana tunsin tukehtuvani ja pyörtyväni kauhusta.
Aika kului ja suru helpotti, mutta paniikkihäiriö jäi. Sain kohtauksia harvemmin, teini- iässä lähinnä kaupassa tai muualla julkisella paikalla.
Parikymppisenä pamahti päälle täysillä, vei työ- ja opiskelukyvyn. Kävin terapiat ja sain lääkityksen, jonka avulla elänyt nyt 10 vuotta suht tasapainoista, hyvää elämää.

Vierailija

Kyllä, ahdistuneisuushäiriö alkaa hyvinkin oireilla jo tuossa iässä, kun on kyse vakavasta sellaisesta. Näin itsellänikin oli. Avun hakeminen ei koskaan ole liian aikaista. Itse sain apua vasta aikuisena, aivan liian myöhään. Olen nyt työkyvytön, yli 3-kymppinen.

Vierailija

Kannattaa varmasti olla perheneuovolaan yhteydessä. Sinänsä lasten pelot on tavallisia mutta kuulistaa vähän pitkiltä tuollaiset 30 min kohtaukset ja jos pelot haittaavat/hallitsevat normielämää.

Meillä ollaan kyllä myöskin tarkkana että tuonikäiset ei kuule tv:stä mitään terrorismijuttuja, lasten hukkumisia tms. Aika vähän siis uutisia katsotaan lasten ollessa heteillä, en tiedä olenko ylisuojeleva..

Vierailija

Meinasin tulla kirjoittamaan, että ihan tavallista tuon ikäisillä ja että meilläikin pelätään pimeää ja sitä sun tätä. Mutta 30min kohtaukset kuulostavat tosiaan hiukan pitkiltä. Varmuuden vuoksi varmaan tuo neuvolaan yhteydenotto on järkevä tehdä!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla