Lue keskustelun säännöt.
Tajusin eilen kasvattaneeni hirviön. Ei ole varmaan ikinä ollut näin epäonnistunut olo.
25.12.2015 |
Olen täysin poissa tolaltani. Valehtelematta varmaan ikinä ei ole sydämmeen näin paljon sattunut. Olen itkenyt yksin nyt kun lapset ovat isällään. Ei ole ketään kelle puhua :(
12-vuotias tyttäreni toivoi uutta puhelinta joululahjaksi. Aloitin jo tytön synttäreiltä säästämään (n. 7 kk) koska halusin ostaa kunnollisen ja hyvän. Synttäreille jo toivoi luuria, mutta silloin ei ollut vielä mahdollista. Säästin omista asioistani, koska halusin tarjota tyttärelle ihanan lahjan. Olen pienituloinen yksinhuoltaja, pärjätään koska osaan tinkiä ja ennakoida (esim. ei osallistuttu mihinkään jouluapua ryhmään, vaikka luultavasti oltaisiin kelvattu kandidaateiksi. Hetken kyllä houkutti, koska taloudelliset paineet ovat välillä tuntuneet ylitsepääsemättömiltä koska joudun myös hoitamaan sairasta vanhaa äitiäni) mutta luksusta meillä (minulla) ole lähes lainkaan. Elareita en saa.
Kuitenkin raha on minulle arka paikka. Olen aina pitänyt kunnia-asiana, että lapseni ovat puhtaita, hyvin ravittuja ja asianmukaisesti varustettuja (jopa joskus niillä merkkivaatteilla tms). Noh, eilen tytöt olivat minulla ja olin tunnelmoinut ja iloinnut lahjasta jo vaikka kuinka kauan etukäteen. Nautin ajatuksesta, että pääsen vihdoin lepäämään, syödään hyvin ja vaikka pelataan tai katsotaan yhdessä telkkaria. Ostin molemmille kolme kivaa, laadukasta lahjaa. Tai näin luulin tehneeni.
Jouluaatto meni oikein kivasti, esikoisen narinasta riippumatta. Kaikki tuntui olevan vähän huonosti, vähän oli tylsää, joojoo mä tuun iha kohta-oli mantra kun piti auttaa. Luuhasi koneella ja luuri oli liimattu kiinni. Oman huoneen siivoaminen oli taistelun takana, ei halunnut osallistua minun ja kuopuksen leipomisiin tms. Vihdoin ollaan saatu syötyä ja tuli odotettu hetki, kun päästiin avaamaan lahjoja. Minua hymyilyttää kun katson kun tyttö repii innoissaan lahjapaperia.
Niin. Naama venähti. Täysin. Tyttö vetää kotelon auki ja katsoo minua naama vihaisena. "Miksei voi ostaa sitä mitä pyydetään? Miks ei voi kerrankin ostaa kunnolla kun kerran luvataan?"
Ostin tytölle Samsung Galaxy S6 32GB. Puhelin oli todella harkittu ja myyjän(kin) kanssa vielä väännettiin niin hemmetisti.
Tuo oli kalliimpi kuin kuopuksen lahjat yhteensä, helposti. Tyttö suuttui entisestään nähdessään tyrmistykseni. Mun olisi pitänyt ostaa juuri se iphone, minkä hän oli toivonut. Se 850€ maksanut iphone. "Mikset voinut vaan ostaa sitä yhtä asiaa mitä oikeasti toivon kun näis on vaan pari sataa eroa?" Pari sataa. Pari sataa. Mun lapselle n.300 on vain pari hassua satasta, jotka olisi pitänyt säästää. Kiristää entisestään. Suutuin ja lähdin keittiöön. En halunnut pelottaa kuopusta, joka oli todella säikähtäneen oloinen. Esikoinen seuraa perässä, katsoo suoraan silmiin kun kaadan kannuun vettä ja sanoo ivallinen hymy huulillaan: "Mä sit pyydän isiltä. Se ainaki pitää lupauksensa ja välittää musta." Tuntui kun maailma olisi romahtanut. Napsahdin. Paiskasin kannun maahan ja purskahdin itkuun. Tyttö säikähti todella paljon. Ei ole varmaan ikinä nähnyt mun itkevän. Ainakaan näin. Ei pyytänyt anteeksi, meni huoneeseensa. Lähtivät aamulla, eikä ole suostunut puhumaan kanssani. Koitin pyytää anteeksi.
Isänsä jätti mut viisi vuotta sitten reippaasti nuoremman naisen takia. Ero oli karmea ja tuskainen, ponnistelin lasten takia pitääkseni niin mukavat ja hyvät välit kuin pystyin. Vihaan edelleen salaa uutta naista. Vihaan exääni. Näistä en tietenkään lapsille kerro. Olen onnistunut mielestäni todella hyvin puhumaan kauniisti jopa uudesta naisestaan. Exälläni on rahaa kuin roskaa. Hän on korkeasti koulutetusta perheestä (toisin kuin minä), hän on hyväpalkkaisessa duunissa (heh). Tämä uusi nainen on tohtorikoulutettu. Silti esim. elareista uhkasi, että tulee loputon taisto jos siihen lähden. Tapaamisajat jne. toimivat kitkattomasti. Olen pitänyt tuota hintana rauhasta. Mies on häikäilemättä lähtenyt kilpavarusteluun, missä isin luona käydään kivoilla riessuilla, huvipuistoissa, tehdään kaikkea kivaa, saadaan kaikkea kivaa. Totta kai perheen hylkääminen ja uuden naisen luo muutto ei tunnu missään kun sut hukutetaan huvituksiin toisaalla. Varmasti ostaa uuden luurin, vaikka olen hänellekkin kertonut useasti, että ostan. Tää on myös yksi tapa näpäyttää mua, vaikka suurin syy on tietty rakkaus tyttäreensä. Meidän yhteisolonkin aikana kävi kyllä selväksi, kuka on se sivistynyt ja kuka on köyhä rahvas, vaikka silloin käytti koko perheenseen yhtä anteliaasti kuin nykyään pelkkiin lapsiin.
Elämä tuntuu täysin mustalta. Olen onnistunut kasvattamaan hemmotellun, täysin empatiakyvyttömän velliperseen. En usko hänen edes rakastavan minua. En vaan jaksa enää. Hän edusti käytöksellään kaikkea, mitä en voi sietää. Kiittämättömyyttä, ahneutta, ilkeyttä. Tuo häikäilemätön manipulointi, ilmiselvää kuinka hän käyttä täysin surutta avioeroamme syynä lypsää lisää. Pilasin myös kuopuksen joulun kohtauksellani.
En vaan jaksa. En tiedä, jaksanko välttämättä lukea vastauksia. Halusin vaan kertoa edes johonkin. Olen täysin epäonnistunut. Itken. Pitäisi siivota eiliset, en jaksa. en jaksa, en jaksa, en jaksa. HYvää joulua vaan kaikille.
Kommentit (466)
Älä syytä lasta ahneudesta: todella moni tuon ikäinen ei hahmota rahan todellista arvoa, ja omasi varmaan vielä vähemmän juuri siksi, että elää nyt maailmassa, jossa isällä on vaivattomasti varaa kaikkeen (ja on ilmeisesti ollut ennen eroannekin). Lapsi tuskin hahmottaa, miten vaikeaa sinulla on taloudellisesti ja miten kauan jouduit säästämään lahjaa varten. Siksi tämä homma pitäisi ehdottomasti ratkaista aikuisten kesken: jos mies ei suostu maksamaan elareita, lienee teidän syytä päätyä järjestelyyn, missä lapset ovat hänellä valtaosan ajasta tai jopa kokonaan. Tiedän, että tämä kuulostaa nyt siltä, että miehesi "voittaisi", mutta äitinä sinun on muistettava, että eron jälkeenkään lapset eivät voi olla kiistakapula (mitä he teillä ilmiselvästi ovat, kun puhut kilpavarustelusta yms.) Lisäksi kannustaisin siksikin kunnon elarien neuvottelua tai päähuoltajuutta isälle, koska lasten ollessa kanssasi he ansaitsevat äidin, joka ei koko ajan stressaa. Et voi huolehtia kunnolla lapsistasi, jos et huolehdi itsestäsi. Et voi "voittaa" mitään "kilpavarustelua", joten voit tehdä päätöksen, ettet edes yritä, vaan sen sijaan panostat omaan henkiseen hyvinvointiisi niin, että lapsilla on jatkossa äiti, joka panostaa heihin rakkaudella eikä karsimalla kaiken itseltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas. Et sitten tajua että puhelimen saa esim. Elisasta mukaan eikä tarvitse maksaa korkoa?
Maksan nyt itse 5 euroa kuussa uudesta puhelimesta ja se liitetään puh.laskuun.
Eli siinä säästämisessä ei voita mitään.
Mulla ei ole aikomustakaan sotkea itseäni korkeakorkoisiin lainoihin tai muihin roskaan. Säästän, ostan, poistun kaupasta ja olen vapaa ja velaton, tai en osta lainkaan. Menen ihan liian hiuskarvan varassa tällä hetkellä stressitasoiltani, että kykenisin taistelemaan vielä JOS jotain kävisi ja tai mokaisin jostain syystä.
Ei puhelinta voi palauttaa. Paitsi netistä tilatun.
Eli se on joko myytävä eteenpäin (jossa aina häviää puhdasta rahaa) tai pidettävä itse.
Sä teit ap parhaasi. Pidä itse jos suinkaan tarvitset. Se on hyvä puhelin.
Tytön isä päättää itse mitä tekee. Mä en edes enä puhuisi asiasta.
Ja miksi ihmeessä pyysit anteeksi tytöltä 😨?
Eikö teidän lapset saa näyttää negatiivisia tunteitaan lainkaan?
Ei se ole lapsen vika, että äiti on sössinyt elämänsä eikä kykene toteuttamaan lapsen toiveita. Ja vielä vähemmän on lapsen vika, että äiti ei kykene lapselle kertomaan, että hänellä ei ole varaa lapsen toiveeseen. Järkevä äiti olisi osannut jo aikaa sitten kertoa lapselle, että siihen toivepuhelimeen ei ole varaa, pyydä isältä. Isä olisi sen ostanut ja kaikki olisi olleet tyytyväisiä.
Nyt piti sitten käydä läpi tämä näytelmä ja ap sai vielä tytöstä syntipukin sille, että omassa elämässä pelasi korttinsa väärin.
Sinun kannattaa sisuuntua vaan tuosta ja lukea itsesi kaksinkertaiseksi tohtoriksi. Sitten olet parempi kuin exäsi uusi vosu ja voitat sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noiden lasten ja nuorten lahjoihin pätee käytännössä aina se nyrkkisääntö, että jos ei voi / halua / ole varaa ostaa juuri tasan tarkkaan sitä tiettyä tavaraa mitä on toivottu, on paljon parempi jättää kokonaan ostamatta, eikä hankkia mitään halvempaa korviketta, vaikka varmasti rationaalisesti ajattelevan aikuisen näkökulmasta olisikin yhtä hyvä. Ostaa mieluummin sitten jotain ihan muuta ja jättää sen puhelimen tms. kokonaan hankkimatta jos ei pysty ostamaan sitä, mitä on toivottu.
Tässä tämän tyttären toiveessa oli minun nähdäkseni kyse siitä, että oli toivottu nimenomaan sitä tiettyä iPhonea, eikä vain hyvää kännykkää, kun jonkinlainen puhelin tuon ikäisellä tytöllä varmaan on ollut jo ennestäänkin. Tottakai tuo käytös vaikuttaa aikuisen silmään erittäin vittumaiselta ja kiittämättömältä, mutta omaa lapsuuttanikin muistellen ymmärrän tyttären reaktion varsin hyvin.
Juuri näin!
Meillä myös 12v. tyttö. Hän halusi ehdottomasti Applen läppärin (vain tietyn mallin, itse en ymmärrä niistä, mutta mies hoitaa nuo tietokone asiat). Joka tapauksessa me vanhemmat olisimme löytäneet monta halvempaa ja parempaa läppäriä, joka olisi ollut noin sata kertaa viisaampaa ostaa.
Arvasin tuon mahdollisen lopputuloksen, kuten ap:lla, jos emme olisi ostaneet sitä mitä hän halusi. Joten neuvotteluiden ym. muiden jälkeen ostimme hänelle haluamansa, mutta sillä ehdolla, että hän itse osallistuu kustannuksiin omilla säästöillään. Hän oli todella onnellinen ja on muistanut kiitellä meitä vanhempia siitä "että sai tahtonsa läpi".
Ei lapsesi ole hirviö, hän on vain murkkuikäinen ja vaikutteille altis, et ole kasvattanut häntä väärin.
Tilanne on mahdollista korjata sillä, että palautatte "väärän" puhelimen ja tyttö saa haluamansa IPhonen, kun on säästänyt sen "pari sataa".
Ainoa hirviö olet sinä. Aiotko jatkaa vihanpitoa koko ensi vuoden? Tyttäret onneksi voivat jo valita asuinpaikkansa, jos valittu linja jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hitto et on aina äitejä jotka ei ymmärrä et sillä merkillä on vaan väliä. Mun kuopus samanikäinen ja on uskollinen Samsung fani ja sitä aina saa.
Esikoinen sai i padin koska halusi omenan ja itse olen ehdoton apple fani. Apple laitteet on niin naisten makuun.
Hyvän puhelimen ostit mutta väärän merkkisen.
Mä itse kuuntelen lapsia ja asiasta keskustellaan jos johonkin ei ole rahaa. Olen vaan oppinut että itsekseen ei kannata niitä kompromissejä tehdä.Jos puhelinta ei ole käytetty niin vaihtoon vaan ja isä antaa ne pari sataa.
Äidille takas joka sentti ja lapsi saa sen omenapuhelimen joskus elämässä kun sellaiseen itse pystyy, jos ei muu kelpaa.
Mä olisin teininä halunnut upouuden punaisen Gagivan tai edes Aprillian ja pakko oli ajaa vanhalla Kawasakin räppänällä tai polkupyörällä. Semmosta se on elämä. Realiteetteja ja valintoja.
Minusta ap on ihan hirveä ääliö. Sääliksi käy sua ap. Lapsesi kyllä selviävät, mutta susta en olis niin varma. Jos et ole provo, olet idiootti.
Eniten vaivasi kirjoituksessa, jos se ei ole provo, se, miten ap korostaa omaa uhrautumistaan. Haluaisitko todella opettaa lapsesikin samanlaisiksi uhrautujiksi?
Lisäksi ihmetyttää se, että jos olet kerran lapsen kanssa asunut, niin miten et tunne lastasi tuon paremmin?
Ja kolmannekseen, tuo on normaalia teinin käytöstä tosiaan ja SINUN tehtäväsi on käyttäytyä aikuismaisesti tilanteessa. Etkö pysty? Haukut mieluummin lastasi? Ei sillä, uskon, että oot provoilija, joka saa kicksit toisten haukkumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla niin että olisin oikeutettu suurempiin elareihin (exä tosi hyvä tuloinen) mutta en vaadi mitään enempää syystä että pysyy rauhallisena.. Pidän sitä myös korvauksena siitä että asiat hoituu ja kanssakäyminen minimissä.
Jos ap:n tarina on tosi, niin: voimia sulle. Tyttö on teini. Aivot kehittyvät vielä 13 vuotta. Aikuisena hän todennäköisesti tajuaa asian.
Mutta alun perinkin isän olisi pitänyt ostaa se uusi puhelin tai ainakin osallistua sen rahoittamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei puhelinta voi palauttaa. Paitsi netistä tilatun.
Eli se on joko myytävä eteenpäin (jossa aina häviää puhdasta rahaa) tai pidettävä itse.Sä teit ap parhaasi. Pidä itse jos suinkaan tarvitset. Se on hyvä puhelin.
Tytön isä päättää itse mitä tekee. Mä en edes enä puhuisi asiasta.
Ja miksi ihmeessä pyysit anteeksi tytöltä 😨?
Anteeksi pyydetään ja hartaasti, jos tavaroita paiskotaan. Mikä sua huvittaa, kun tuossa on nauruhymiö?
Vierailija kirjoitti:
Hienoa. Eihän 12v tytölle voi kertoa mitään rahasta, ettei vain oppisi, mistä sitä tulee.
Ja miksi ihmeessä et opeta lapsellesi, että tekee kuten sinä aikanaan eli hyötyy varakkaasta miehestä (tässä tapauksessa isästä). Jos isä ostaa puhelimen, niin miksi ei sano, että pliiiis isi, osta. Ja niin lapsi olisi saanut luurinsa ja sinä olisit säästänyt rahansa ja lapsi olisi oppinut, että se ostaa, joka tienaa.
Ai että kun sylettää viestisi. Aivan käsittämätöntä, miten osaa vittumainen ilkeä anonyymi iskeä juuri kiukkusuoneen.
Ex-anoppiko siellä kirjottelee? Sä kun niin kauheasti pelkäsit miten tuun viemään kaiken minkä lähtee ja kuinka olin miehen kanssa vaan rahasta. Ei voi duunarikakaroihin luottaa. Voi kuule rakas, mä maksoin osuuteni seurustelun alussa vuokrassa ja koko yhteiselämämme jaettiin aika helvetin tasaisesti ja mies tuhlasi vaikka mihin oman krääsäänsä ja paskaan ja kyllä oltiin tarkkoja etten vie mitään.
Ja miksikö haluan ostaa omalle lapselleni itse joululahjan?? Ai kysytkö oikeasti tota?? Ihan oikeasti sanot, että opetan lapseni käsi ojossa kerjäämään ja huutamaan parempaa. Kyllä vaan sitten rikas maksaa. Ehkä vastenmielisin ajattelutapa mitä vaan voi olla. Ensinnäkin, MINÄ TIENAAN MYÖS. Käyn töissä. En paljon, mutta tienaan. Mulla on oikeus olla se kalleisiin hankintoihin osallistuva eikä mikään isällä maksattava kädetön vinkujaämmä, joka lypsää kaiken mikä lähtee. Syy, miksen osallistunut tohon jouluapuun on juuri se, että vittutaa ajatus käsi ojossa kerjäämisestä. Vituttaa tollanen "mulle ollaan velkaa"-ajattelutapa. Ja sun sydämmen helpotuksesi voin sanoa, että tyttö varmasti mankuu pliis isiä oikeen olan takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttö on 12-vuotias, hänen näkökulmastaan 300 euroa samsung ei ole yhtä hyvä kuin uusin iphone. Hän tuskin ymmärtää rahan arvoa koska ei ole joutunut töitä tekemään. Ei se tee hänestä hirviötä vaan teinin. Kyllä minäkin pettyisin jos odottaisin uusinta iphonea ja jos siitä on ollut puhetta? ja saisin halppisversion.
N28
Samaa mieltä. 12-vuotias on lapsi ja vaikka kuinka hyvin olisi pyritty kasvattamaan, tulos välillä ontuu ja se on lapselle sallittua. Ap, sinun olisi pitänyt kyetä paremmin hillitsemään itsesi vaikka eihän se kuvailemassasi tilanteessa helppoa varmasti olekaan. Käytöksestäsi pukkaa ulos marttyyrihönkäys. Muuta tilanteesi. Lapsesi on vain teini.
Sinun olisi pitänyt sanoa, että "Jos ei kelpaa, vien sen takaisin kauppaan". Sen jälkeen sovit miehesi kanssa, että hän ei missään tapauksessa osta kallista puhelinta tytölle. Rajat ovat rakkautta ja tytär huomaa, että en vaatimuksensa ovat olleet kohtuuttomia. Jos mies ei suostu asiasta sopimaan., hän voi ostaa kalliimman puhelimen, mutta samalla molemmat joudutte aikamoiseen koukkuun tyttären vaatimusten kanssa.
Meillä ei ole koskaan tollaisia riitoja koska kunnioitan sitä merkkitoivomusta ja jotain en pysty hankkimaan niin siitä puhutaan teinin kanssa.
Yleensäkin teinin kanssa pärjää hyvin, kun kuuntelee ja keskustelee.
Toki tyttö huonosti käyttäytyi mutta jos mun i pad hajoisi ja saisin Samsung tabletin niin kyllä pettyisin. Kaikkia merkkejä vaan ole kokeillut ja apple on mun juttuni. Valitaanhan me aikuiset se mielimerkkimme.
Vierailija kirjoitti:
Mulla niin että olisin oikeutettu suurempiin elareihin (exä tosi hyvä tuloinen) mutta en vaadi mitään enempää syystä että pysyy rauhallisena.. Pidän sitä myös korvauksena siitä että asiat hoituu ja kanssakäyminen minimissä.
Näin. Ensimmäinen, joka ymmärtää.
Hetkinen, mies ei maksa elareita?? Hyvä ihminen, taistele! Uusi pikku lu*ka saa varmaan timanttikoruja lahjaksi harva se päivä, sinulle nyt kuuluu ainakin mitä laki määrää!
Anteeksi, kuinka sä kehtaat? Ihan perstuntumaltako lässytät totuuksiasi siitä, minkälaista meidän perheessä on?? Hassua, koska just noin varmasti päivitellään ja paasataan paraikaa isin luona. Ensinnäkin, en missään kertonut luvanneeni iphonen. Olen luvannut ÄLYKÄNNYN. Olen sanonut MONESTI, ettei juuri sitä iphonea tule mutta silti kännykkä tulee. SILTI tämä tuli yllätyksenä.
Oletko jälkeenjäänyt vai muuten vain yksinkertainen? Miten niin tulotason ulkopuolella? SÄÄSTIN ja SÄÄSTÖILLÄ ostin kännykän. Kaikki laskut on maksettu ja ruokaa on ollut pöydässä, ja tyttö sai silti huippuluurinsa (tai niin luulin.) Silloin asia EI ole tulotasoni ulkopuolella. Se tarkoitti vain montaa menetettyä tilaisuuttaa ja minun jättämättä hankimmatta asioitani.
Ai miksikö pitäisi rangaista?? Olenko rangaissut? EN. Olen olllut ihan liian sydän särkynyt siihen. Olen kyllä miettinyt sitäkin, miten sen toteutan. Ja kysymykseesi vastaus: vaikka sinun arvomaailmassasi täydellinen kiittämättömyys, epäkunnioitus ja äidin halvekseminen on ok, minulle se ei ole.
Kunpa en olisi kirjoittanut tänne. Suutuin aidosti, kun luin näitä viestejä. En lähde korjaamaan typeriä väitteitänne, ainoastaan sen tiedän, että olen oikeutettu elatukseen (tuli kyllä selväksi) ja sen saisin, mutta mies on tehnyt selväksi, että jos lähden perimään muuttuu nykyinen sopuisa yhteisymmärrys lasten olinpaikasta ja menoista ja tarvittaessa mennään oikeuteen. EN jaksa sitä. EN halua elareita. JOS ETTE KYKENE SITÄ YMMÄRTÄMÄÄN, ÄLKÄÄ VASTATKO ENÄÄ.
Tai vastatkaa. Vittuako mä välitän. En tule enää lukemaan näitä viestejä luultavasti. Olen ihan shokissa siitä, kuinka monen mielestä tytön käytös on minun vikani.