Lue keskustelun säännöt.
Tajusin eilen kasvattaneeni hirviön. Ei ole varmaan ikinä ollut näin epäonnistunut olo.
25.12.2015 |
Olen täysin poissa tolaltani. Valehtelematta varmaan ikinä ei ole sydämmeen näin paljon sattunut. Olen itkenyt yksin nyt kun lapset ovat isällään. Ei ole ketään kelle puhua :(
12-vuotias tyttäreni toivoi uutta puhelinta joululahjaksi. Aloitin jo tytön synttäreiltä säästämään (n. 7 kk) koska halusin ostaa kunnollisen ja hyvän. Synttäreille jo toivoi luuria, mutta silloin ei ollut vielä mahdollista. Säästin omista asioistani, koska halusin tarjota tyttärelle ihanan lahjan. Olen pienituloinen yksinhuoltaja, pärjätään koska osaan tinkiä ja ennakoida (esim. ei osallistuttu mihinkään jouluapua ryhmään, vaikka luultavasti oltaisiin kelvattu kandidaateiksi. Hetken kyllä houkutti, koska taloudelliset paineet ovat välillä tuntuneet ylitsepääsemättömiltä koska joudun myös hoitamaan sairasta vanhaa äitiäni) mutta luksusta meillä (minulla) ole lähes lainkaan. Elareita en saa.
Kuitenkin raha on minulle arka paikka. Olen aina pitänyt kunnia-asiana, että lapseni ovat puhtaita, hyvin ravittuja ja asianmukaisesti varustettuja (jopa joskus niillä merkkivaatteilla tms). Noh, eilen tytöt olivat minulla ja olin tunnelmoinut ja iloinnut lahjasta jo vaikka kuinka kauan etukäteen. Nautin ajatuksesta, että pääsen vihdoin lepäämään, syödään hyvin ja vaikka pelataan tai katsotaan yhdessä telkkaria. Ostin molemmille kolme kivaa, laadukasta lahjaa. Tai näin luulin tehneeni.
Jouluaatto meni oikein kivasti, esikoisen narinasta riippumatta. Kaikki tuntui olevan vähän huonosti, vähän oli tylsää, joojoo mä tuun iha kohta-oli mantra kun piti auttaa. Luuhasi koneella ja luuri oli liimattu kiinni. Oman huoneen siivoaminen oli taistelun takana, ei halunnut osallistua minun ja kuopuksen leipomisiin tms. Vihdoin ollaan saatu syötyä ja tuli odotettu hetki, kun päästiin avaamaan lahjoja. Minua hymyilyttää kun katson kun tyttö repii innoissaan lahjapaperia.
Niin. Naama venähti. Täysin. Tyttö vetää kotelon auki ja katsoo minua naama vihaisena. "Miksei voi ostaa sitä mitä pyydetään? Miks ei voi kerrankin ostaa kunnolla kun kerran luvataan?"
Ostin tytölle Samsung Galaxy S6 32GB. Puhelin oli todella harkittu ja myyjän(kin) kanssa vielä väännettiin niin hemmetisti.
Tuo oli kalliimpi kuin kuopuksen lahjat yhteensä, helposti. Tyttö suuttui entisestään nähdessään tyrmistykseni. Mun olisi pitänyt ostaa juuri se iphone, minkä hän oli toivonut. Se 850€ maksanut iphone. "Mikset voinut vaan ostaa sitä yhtä asiaa mitä oikeasti toivon kun näis on vaan pari sataa eroa?" Pari sataa. Pari sataa. Mun lapselle n.300 on vain pari hassua satasta, jotka olisi pitänyt säästää. Kiristää entisestään. Suutuin ja lähdin keittiöön. En halunnut pelottaa kuopusta, joka oli todella säikähtäneen oloinen. Esikoinen seuraa perässä, katsoo suoraan silmiin kun kaadan kannuun vettä ja sanoo ivallinen hymy huulillaan: "Mä sit pyydän isiltä. Se ainaki pitää lupauksensa ja välittää musta." Tuntui kun maailma olisi romahtanut. Napsahdin. Paiskasin kannun maahan ja purskahdin itkuun. Tyttö säikähti todella paljon. Ei ole varmaan ikinä nähnyt mun itkevän. Ainakaan näin. Ei pyytänyt anteeksi, meni huoneeseensa. Lähtivät aamulla, eikä ole suostunut puhumaan kanssani. Koitin pyytää anteeksi.
Isänsä jätti mut viisi vuotta sitten reippaasti nuoremman naisen takia. Ero oli karmea ja tuskainen, ponnistelin lasten takia pitääkseni niin mukavat ja hyvät välit kuin pystyin. Vihaan edelleen salaa uutta naista. Vihaan exääni. Näistä en tietenkään lapsille kerro. Olen onnistunut mielestäni todella hyvin puhumaan kauniisti jopa uudesta naisestaan. Exälläni on rahaa kuin roskaa. Hän on korkeasti koulutetusta perheestä (toisin kuin minä), hän on hyväpalkkaisessa duunissa (heh). Tämä uusi nainen on tohtorikoulutettu. Silti esim. elareista uhkasi, että tulee loputon taisto jos siihen lähden. Tapaamisajat jne. toimivat kitkattomasti. Olen pitänyt tuota hintana rauhasta. Mies on häikäilemättä lähtenyt kilpavarusteluun, missä isin luona käydään kivoilla riessuilla, huvipuistoissa, tehdään kaikkea kivaa, saadaan kaikkea kivaa. Totta kai perheen hylkääminen ja uuden naisen luo muutto ei tunnu missään kun sut hukutetaan huvituksiin toisaalla. Varmasti ostaa uuden luurin, vaikka olen hänellekkin kertonut useasti, että ostan. Tää on myös yksi tapa näpäyttää mua, vaikka suurin syy on tietty rakkaus tyttäreensä. Meidän yhteisolonkin aikana kävi kyllä selväksi, kuka on se sivistynyt ja kuka on köyhä rahvas, vaikka silloin käytti koko perheenseen yhtä anteliaasti kuin nykyään pelkkiin lapsiin.
Elämä tuntuu täysin mustalta. Olen onnistunut kasvattamaan hemmotellun, täysin empatiakyvyttömän velliperseen. En usko hänen edes rakastavan minua. En vaan jaksa enää. Hän edusti käytöksellään kaikkea, mitä en voi sietää. Kiittämättömyyttä, ahneutta, ilkeyttä. Tuo häikäilemätön manipulointi, ilmiselvää kuinka hän käyttä täysin surutta avioeroamme syynä lypsää lisää. Pilasin myös kuopuksen joulun kohtauksellani.
En vaan jaksa. En tiedä, jaksanko välttämättä lukea vastauksia. Halusin vaan kertoa edes johonkin. Olen täysin epäonnistunut. Itken. Pitäisi siivota eiliset, en jaksa. en jaksa, en jaksa, en jaksa. HYvää joulua vaan kaikille.
Kommentit (466)
Typerästi käyttäytyi teini ja ymmärrän että loukkasi kun paljon näit vaivaa. Ei tosiaan tajua rahan arvoa kun ei tee työtä. Luulen että katuu aikuisena, joten älä välitä!
Se isän uusi nainenko kieltäytyi elareista ja uhkasi oikeudella? Ei sille kuulu koko asia. Sitä en tajua mitä väliä uuden naisen iällä on, tuskin se ero tuli koska uusi nainen oli sua nuorempi. Mutta törkeää heidän käytöksensä on kun yrittää erottaa sua lapsista sen sijaan että aikuismaisesti tukis toista vanhempaa.
Kyllä se aurinko vielä paistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asenteesi tyttöäsi kohtaan tulee esiin mm. näistä kommenteista:
"Jouluaatto meni oikein kivasti, esikoisen narinasta riippumatta. Kaikki tuntui olevan vähän huonosti, vähän oli tylsää, joojoo mä tuun iha kohta-oli mantra kun piti auttaa. Luuhasi koneella ja luuri oli liimattu kiinni. Oman huoneen siivoaminen oli taistelun takana, ei halunnut osallistua minun ja kuopuksen leipomisiin tms. "
"Hän edusti käytöksellään kaikkea, mitä en voi sietää. Kiittämättömyyttä, ahneutta, ilkeyttä. Tuo häikäilemätön manipulointi, ilmiselvää kuinka hän käyttä täysin surutta avioeroamme syynä lypsää lisää. "
Ne kommentit, joilla kuvaat itseäsi edustavat uhrautuvaisuutta, ystävällisyyttä, uhriutta, kiltteyttä jne.
Herääkin kysymyksiä:
-Muistuttaako tyttäresi isäänsä?
-Pidätkö aidosti tyttärestäsi?
-Oletko mielestäsi parempi ihminen kuin tyttäresi?
-Onko tyttäresi sinulle rasitus ja velvollisuus?
-Rakastatko tytärtäsi?
-Syytätkö tytärtäsi jatkuvasti?
-Oletko käsitellyt erosi ja siihen liittyvät tunteesi?
-Miksi tyttärellesi ei mikään riitä?
-Miksi tytär yrittää manipuloida sinua eron avulla?
-Miksi yrität tarjota tyttärelle väkisin jotakin sellaista, mitä hän ei selvästikään halua?
-Kun katsot muita 12-vuotiaita, millaista käytöstä heiltä voi reaalisesti odottaa? Jos ajatellaan jo 15-vuotiaitakin rippikouluikäisiä, niin ovatko hekään vielä ihan täyspäisiä lahjatoiveissaan puhumattakaan aikuisista, jotka toivovat kultaketjuja?
Tulee mieleen äitini, joka osti minulle ulkomaanmatkalta feikkilevikset ja suuttui kun en ollut niistä kiitollinen. Miksi tyttärien yleensäkin pitäisi vaan olla kilttejä ja kiitollisia tuli sieltä paketeista mitä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä on 9v:lla 1700 euron läppäri. Se ohjelmoi sillä. Halvempikin kone olisi varmaan ihan OK, mutta tuo on minusta mukava. Ja minulla on siihen varaa."
Meidän 9v leikkii nukkekodillaan ja kavereidensa kanssa. Sillä on elämä, eikä se pelaa kun satunnaisesti jotain musiikkipeliä iPadilta. Jonain päivänä nämä kaksi lasta saattavat olla jossain pääsykokeissa yhtä aikaa. Sinun lapsesi jumittaa nurkassa epäsosiaalisena parin tonnin tietsikkansa kanssa, kun minun lapsi solmii ihmissuhteita. Molemmat pärjäävät kokeessa yhtä hyvin. Kyse ei ole siitä, onko varaa ostaa kallista tietsikkaa. Kyse on siitä, ettei siinä ole mitään järjen häivääkään.
Asiasta mitään tietämättömän ehdoton varmuus on niin suloista, joskus.
Yritysläppärit tuppaa maksamaan enemmän mutta ne toisaalta kestävät sekä käyttöä että kuljetusta moninkertaisesti muutaman satasen kuluttajaläppäreihin verrattuna. Itsekin ostan mieluummin yritysläppärin käyttöön kuin noita muovirimpuloita. Tarvittaessa vaikka käytetyn jos rahat ei riitä uuteen.
Kakaroiden tulevaisuudesta taas voi yhtähyvin arvata että omastasi tulee tyhjäpäinen pissis joka vaatii sen kalleimman mahdollisen uuden puhelimen pelkäksi statussymboliksi kun luokan suosituimmillakin on semmoiset. Kakarallasi ehkä olisi kykyjä mutta niitä ei tule käytettyä koska kakarasi ei ole ikinä oppinut käyttämään niitä. Läppärillä koodaava taas menee tekniseen yliopistoon, perustaa parin opiskelijakaverin kanssa kolmantena opiskeluvuonna yrityksen ja 6v päästä myy sen amerikkalaiselle suuryritykselle 60 miljoonasta eurosta.
Jos nuori viettää aikansa vain koodaten ja koneella näpräten, hänestä tulee nuorten yhteisössä herkästi epsosiaalinen, epäviehättävä, muiden hyljeksimä ja luuserina pitämä nynny. Mistä silloin ne
yrityskaverit hankitaan?
Kultainen keskitie näissäkin paras, kaikkea kohtuudella.
Häh? Koodaaminen on nykynuorille sama asia kuin lukutaito meille aikuisille. Ei koodaava nuori syrjäydy yhtään sen enempää kuin aikoinaan syrjäytyi se, jolla oli kirjastokortti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä on 9v:lla 1700 euron läppäri. Se ohjelmoi sillä. Halvempikin kone olisi varmaan ihan OK, mutta tuo on minusta mukava. Ja minulla on siihen varaa."
Meidän 9v leikkii nukkekodillaan ja kavereidensa kanssa. Sillä on elämä, eikä se pelaa kun satunnaisesti jotain musiikkipeliä iPadilta. Jonain päivänä nämä kaksi lasta saattavat olla jossain pääsykokeissa yhtä aikaa. Sinun lapsesi jumittaa nurkassa epäsosiaalisena parin tonnin tietsikkansa kanssa, kun minun lapsi solmii ihmissuhteita. Molemmat pärjäävät kokeessa yhtä hyvin. Kyse ei ole siitä, onko varaa ostaa kallista tietsikkaa. Kyse on siitä, ettei siinä ole mitään järjen häivääkään.
Asiasta mitään tietämättömän ehdoton varmuus on niin suloista, joskus.
Yritysläppärit tuppaa maksamaan enemmän mutta ne toisaalta kestävät sekä käyttöä että kuljetusta moninkertaisesti muutaman satasen kuluttajaläppäreihin verrattuna. Itsekin ostan mieluummin yritysläppärin käyttöön kuin noita muovirimpuloita. Tarvittaessa vaikka käytetyn jos rahat ei riitä uuteen.
Kakaroiden tulevaisuudesta taas voi yhtähyvin arvata että omastasi tulee tyhjäpäinen pissis joka vaatii sen kalleimman mahdollisen uuden puhelimen pelkäksi statussymboliksi kun luokan suosituimmillakin on semmoiset. Kakarallasi ehkä olisi kykyjä mutta niitä ei tule käytettyä koska kakarasi ei ole ikinä oppinut käyttämään niitä. Läppärillä koodaava taas menee tekniseen yliopistoon, perustaa parin opiskelijakaverin kanssa kolmantena opiskeluvuonna yrityksen ja 6v päästä myy sen amerikkalaiselle suuryritykselle 60 miljoonasta eurosta.
Jos nuori viettää aikansa vain koodaten ja koneella näpräten, hänestä tulee nuorten yhteisössä herkästi epsosiaalinen, epäviehättävä, muiden hyljeksimä ja luuserina pitämä nynny. Mistä silloin ne
yrityskaverit hankitaan?
Kultainen keskitie näissäkin paras, kaikkea kohtuudella.Häh? Koodaaminen on nykynuorille sama asia kuin lukutaito meille aikuisille. Ei koodaava nuori syrjäydy yhtään sen enempää kuin aikoinaan syrjäytyi se, jolla oli kirjastokortti.
Montako lasta ja nuorta olet nähnyt koodaamassa ?
Vierailija kirjoitti:
"Meillä on 9v:lla 1700 euron läppäri. Se ohjelmoi sillä. Halvempikin kone olisi varmaan ihan OK, mutta tuo on minusta mukava. Ja minulla on siihen varaa."
Meidän 9v leikkii nukkekodillaan ja kavereidensa kanssa. Sillä on elämä, eikä se pelaa kun satunnaisesti jotain musiikkipeliä iPadilta. Jonain päivänä nämä kaksi lasta saattavat olla jossain pääsykokeissa yhtä aikaa. Sinun lapsesi jumittaa nurkassa epäsosiaalisena parin tonnin tietsikkansa kanssa, kun minun lapsi solmii ihmissuhteita. Molemmat pärjäävät kokeessa yhtä hyvin. Kyse ei ole siitä, onko varaa ostaa kallista tietsikkaa. Kyse on siitä, ettei siinä ole mitään järjen häivääkään.
Jos siinä pääsykokeessa pitää saada robotti liikkumaan tekemällä komentosarja koodaamalla, niin sinun lapsesi koodaama robotti saattaa ottaa pari askelta, minun lapseni koodaama pelaa jääkiekkoa. Ihan niin kuin poika pelaa itse nytkin. Mistä ihmeestä olet keksinyt, että koodaaminen vie kaiken sosiaalisen kanssakäymisen?
Pääsykokeissa ei muuten yleensä olla solmimassa ihmissuhteita, ei ainakaan silloin, kun pyritään yliopistoon. Sairaanhoitajien pääsykokeista en tiedä, mutta en usko, että lapseni sille alalle haluaa.
Osaako lapsesi lukea? Tiedäthän, että lukeva lapsi on epäsosiaalinen ja elää mielikuvitusmaailmassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä on 9v:lla 1700 euron läppäri. Se ohjelmoi sillä. Halvempikin kone olisi varmaan ihan OK, mutta tuo on minusta mukava. Ja minulla on siihen varaa."
Meidän 9v leikkii nukkekodillaan ja kavereidensa kanssa. Sillä on elämä, eikä se pelaa kun satunnaisesti jotain musiikkipeliä iPadilta. Jonain päivänä nämä kaksi lasta saattavat olla jossain pääsykokeissa yhtä aikaa. Sinun lapsesi jumittaa nurkassa epäsosiaalisena parin tonnin tietsikkansa kanssa, kun minun lapsi solmii ihmissuhteita. Molemmat pärjäävät kokeessa yhtä hyvin. Kyse ei ole siitä, onko varaa ostaa kallista tietsikkaa. Kyse on siitä, ettei siinä ole mitään järjen häivääkään.
Asiasta mitään tietämättömän ehdoton varmuus on niin suloista, joskus.
Yritysläppärit tuppaa maksamaan enemmän mutta ne toisaalta kestävät sekä käyttöä että kuljetusta moninkertaisesti muutaman satasen kuluttajaläppäreihin verrattuna. Itsekin ostan mieluummin yritysläppärin käyttöön kuin noita muovirimpuloita. Tarvittaessa vaikka käytetyn jos rahat ei riitä uuteen.
Kakaroiden tulevaisuudesta taas voi yhtähyvin arvata että omastasi tulee tyhjäpäinen pissis joka vaatii sen kalleimman mahdollisen uuden puhelimen pelkäksi statussymboliksi kun luokan suosituimmillakin on semmoiset. Kakarallasi ehkä olisi kykyjä mutta niitä ei tule käytettyä koska kakarasi ei ole ikinä oppinut käyttämään niitä. Läppärillä koodaava taas menee tekniseen yliopistoon, perustaa parin opiskelijakaverin kanssa kolmantena opiskeluvuonna yrityksen ja 6v päästä myy sen amerikkalaiselle suuryritykselle 60 miljoonasta eurosta.
Jos nuori viettää aikansa vain koodaten ja koneella näpräten, hänestä tulee nuorten yhteisössä herkästi epsosiaalinen, epäviehättävä, muiden hyljeksimä ja luuserina pitämä nynny. Mistä silloin ne
yrityskaverit hankitaan?
Kultainen keskitie näissäkin paras, kaikkea kohtuudella.Häh? Koodaaminen on nykynuorille sama asia kuin lukutaito meille aikuisille. Ei koodaava nuori syrjäydy yhtään sen enempää kuin aikoinaan syrjäytyi se, jolla oli kirjastokortti.
Montako lasta ja nuorta olet nähnyt koodaamassa ?
Olen nähnyt noin 25 samalla kertaa (sen verran tietokoneluokassa oli koneita), mutta tiedän, että koodauskursseille on todella pitkät jonot. Yleensä koodaaminen ei ole mikään kovin julkinen tapahtuma, jossa koodaajan tunnistaa jostain ulkoisesta merkistä.
Vierailija kirjoitti:
Typerästi käyttäytyi teini ja ymmärrän että loukkasi kun paljon näit vaivaa. Ei tosiaan tajua rahan arvoa kun ei tee työtä. Luulen että katuu aikuisena, joten älä välitä!
12v ei kyllä ole vielä edes teini. Typerästi tietysti käyttäytyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asenteesi tyttöäsi kohtaan tulee esiin mm. näistä kommenteista:
"Jouluaatto meni oikein kivasti, esikoisen narinasta riippumatta. Kaikki tuntui olevan vähän huonosti, vähän oli tylsää, joojoo mä tuun iha kohta-oli mantra kun piti auttaa. Luuhasi koneella ja luuri oli liimattu kiinni. Oman huoneen siivoaminen oli taistelun takana, ei halunnut osallistua minun ja kuopuksen leipomisiin tms. "
"Hän edusti käytöksellään kaikkea, mitä en voi sietää. Kiittämättömyyttä, ahneutta, ilkeyttä. Tuo häikäilemätön manipulointi, ilmiselvää kuinka hän käyttä täysin surutta avioeroamme syynä lypsää lisää. "
Ne kommentit, joilla kuvaat itseäsi edustavat uhrautuvaisuutta, ystävällisyyttä, uhriutta, kiltteyttä jne.
Herääkin kysymyksiä:
-Muistuttaako tyttäresi isäänsä?
-Pidätkö aidosti tyttärestäsi?
-Oletko mielestäsi parempi ihminen kuin tyttäresi?
-Onko tyttäresi sinulle rasitus ja velvollisuus?
-Rakastatko tytärtäsi?
-Syytätkö tytärtäsi jatkuvasti?
-Oletko käsitellyt erosi ja siihen liittyvät tunteesi?
-Miksi tyttärellesi ei mikään riitä?
-Miksi tytär yrittää manipuloida sinua eron avulla?
-Miksi yrität tarjota tyttärelle väkisin jotakin sellaista, mitä hän ei selvästikään halua?
-Kun katsot muita 12-vuotiaita, millaista käytöstä heiltä voi reaalisesti odottaa? Jos ajatellaan jo 15-vuotiaitakin rippikouluikäisiä, niin ovatko hekään vielä ihan täyspäisiä lahjatoiveissaan puhumattakaan aikuisista, jotka toivovat kultaketjuja?
Tulee mieleen äitini, joka osti minulle ulkomaanmatkalta feikkilevikset ja suuttui kun en ollut niistä kiitollinen. Miksi tyttärien yleensäkin pitäisi vaan olla kilttejä ja kiitollisia tuli sieltä paketeista mitä vaan.
Juurikin näin; tämän ns. äidin (provo vs. vihanhallinnasta kärsivä huoltaja) purkaus on ala-arvoinen ja huokuu vihaa. Vielä yhden ärsyntyneen tekstipurkauksen päihteiden vaikutuksen alaisena ymmärtäisi, mutta se jatkuu pitkin ketjua.
Sitä vaan on vaikea käsittää miten niin moni lähtee mukaan haukkumaan tytärtä tuntematta edes tätä.
Surullista kuinka naisviha jyllää 2015 - siitähän tässä loppupeleissä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerästi käyttäytyi teini ja ymmärrän että loukkasi kun paljon näit vaivaa. Ei tosiaan tajua rahan arvoa kun ei tee työtä. Luulen että katuu aikuisena, joten älä välitä!
12v ei kyllä ole vielä edes teini. Typerästi tietysti käyttäytyi.
Jos nyt keksityn hahmon voi sanoa käyttäytyvän typerästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni vastaava kokemus lapsuudesta. Toivon lahjaksi silloin suhteellise uutta jalkakylpylaitetta. En saanut, mutta sen sijaan sain kävelevän nuken ja muuta rihkamaa. Mustan kyllä sanoneeni että tuolla rahalla mikä näihin lahjoihin on mennyt olisi saanut jalkakylvyn. En iloinnut lahjoista ollenkaan enkä leikkinyt enää sen ikäisenä nukella. Ei ole nukkua näkynyt sen jälkeen, varmaan se palautettiin kauppaan tai myytiin. Mielestäni vanhemmat olisvat voineet toimia toisinkin esim. kysymällä haluanko jalkakylvyn vai monta pientä pakettia. Vanhemmilleni tuntui olevan tärkeää että paketteja on paljon ei niin väliä oliko ne toivottuja tai tarpeellisia. Tai jos jalkakylpylaite oli liian kallis (mitä en usko koska jo nukke maksoi saman verran) kysyä haluisisinko mieluummin rahaa ja lisäkisi säästää itse lisäksi ja ostaa itse myöhemmin jalkakylpylaitteen.
Mielestäni Ap teki väärin kun osti vähän sinne päin lahjan ja päätti kaupanmyyjän kanssa että lapsen on oltava siitä iloinin. Ap olisi voinut keskustella lapsen siitä miten toimitaan koska ap:n rahat ei riitä toivottuun puhelimeen eikä vaan olettaa että lapsi on innoissaan vähän samantapaisesta lahjasta.
Omalla lapsellani, 9 vuotta, oli tänä vuonna mielestäni liikaa kalliita toveita. Lego Dimension, Disney Infinity 3 ja 2 aloituspakkaukset, peli pakkaus Infinity 3:n jne. Tein lapselle selväksi että toiveet on liian kaliita niin että kaikki toteutuisivat. Kysyin että olisiko ok jos ostan Disney Infinity 3 aloituspakkauksen, jos löydän tarjouksesta ja lisäksi miettii halvempia lahoja kummien toiveiksi. Lopulta sain hyvästä tarjouksesta Infinity 2 ja 3:n, pelipakkauksen kolmoseen. Lapsi oli todella tyytyväinen lahjoihinsa koska asiasta oli keskusteltu etukäteen eikä odottanut saavansa niin paljon niin kalliita lahjoja ja lisäksi vielä niitä pienempiä toiveita.
Ois hyvä olla avoin ja rehellinen rahatilanteesta. Opettaa ajattelemaan asioita toisten näkökulmasta (empatia). Kyllä teinikin ymmärtää kun selittää että ei kerta kaikkiaan ole varaa tai että syystä x on vain typerää maksaa hunajaa tietyistä jutuista. Ei teinit ymmärrä vielä täysin rahan arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koodausasia on sellainen, joka repii yhteiskuntaluokkia hiljaisuudessa entistä enemmän erilleen; korkeakoulutetut vanhemmat ymmärtää taidon merkityksen ja kannustaa sekä tukee lapsiaan oppimaan. Eipä se sosiaaliseen elämään vaikuta, jos, niin silloin on vanhemmalla taidot hukassa. Samalla tavalla voi argumentoida telkkarin, puhelimen, pelien vaikuttavan sosiaaliseen elämään. Rajat kaikelle.
Kuulostaa vähän aikuiseksi kasvaneen (tai no, "aikuiseksi"...) koulukiusaajan argumentilta, että koodaus on automaattisesti jotain nörttihommaa, josta menee elämä ja syrjäytyy. Ehkä mukana on jotain omaa pelkoa ja häpeää siitä, että ei itse osaa. Ihan inhimillistä sinänsä, mutta pitäisi päästä yli tuollaisesta ja ajatella sen lapsen parasta.
just.Haukut lapsesi,eksäsi....mitään hyvää et nää missään.Ja nyt syytät lastasi velliperseeksi yms.Olisit keskustellut aikoinas sen lapsesi kanssa ton puhelinasias esim. kuntoon kerralla ETUKÄTEEN.Jos hän on luullut että sen I Phonen saa ,niin mikset oo tehnyt selväksi ennen sitä joulua millaisen sit kuitenkin ostit?Jotenkin tuntuu että mun puolesta saatkin hieman ryvetä tossa itsesäälissäs.Sillä toi ei ole mitään muuta kuin itsesääliä ja säälin kerjäystä.Koitas ihan ryhdistäytyä äläkä kaikkea tässä elämässä laita muiden viaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä asiaa en ymmärrä! Miksi et halua elareita jos on noin tiukkaa? Ei siinä miehen märinä mitää auta. Ne nyt on vaan maksettava. Ja juu ymmärrän sinua. Älyttömän kurjaa kun mikään ei kelpaa mutta usko vaan, vielä se tyttö tajuaa kuka häntä oikeesti rakastaa.
Yhtä asiaa en ymmärrä! Miksi niitä elareita pitää vielä maksaa kaiken sen päälle mitä isä kustantaa kun kakarat ovat hänen luonaan??
Siksi, että tuolla käytöksellä ap antaa exälleen vallan kuinka hänen rahojaan käytetään. Nyt ex päättää mitä lapsille hänen rahoillaan ostetaan. Jos ap sais elarit, niin sais itse päättää mitä lapsilleen ostaa ja mitä ei.
Jättääköhän ap palkankorotuksenkin pyytämättää koska ei halua olla rahan perässä vinkuva kerjäläinen, vaan omillaan pärjäävä nainen? No, tyhmyydestä sakotetaan... Mitenköhän se ap:n mies on ne palkankorotuksensa saanut?[/quote
No tietenkin päättää itse kukin mitä tienaamillaan rahoilla lapsilleen ostetaan............... -_-
Oikeestiko sinusta on oikein, ettei mies maksa lasten elatuksesta MITÄÄN? Vähän ostelee lapsille haluamiaan lahjoja silloin kun haluaa? Taitaa olla ap taas linjoilla...
HÄH??? Miten niin mitään?????? Johan se tuli selväksi että rahaa palaa...
Mies ei maksa mitään lasten asumisesta, vaatteista, ruuasta, harrastuksista, kuljetuksista. Ostaa vaan iphonen tai muita lahjoja jos tai kun haluaa. Ei todellakaan ole tasapuolinen ratkaisu tämä. Ja saa äidin näyttämään köyhältä, ja isän rikkaalta ja mukavalta, vaikka pääseekin kuin koira veräjästä peruselatuksen suhteen.
JUURI! TÄMÄ! Olisi painava syy vaatia ne elarit. Mies saa esittää mukavaa vanhempaa kun AP joutuu kantamaan vastuun ja olemaan se ikävä vanhempi. Jos taas isukki pistetään maksamaan osuutensa niin heittäytyy hankalaksi ja paskat välittää lapsestaan, uhkaa laittaa lapsensa kärsimään. Lapsi siinä kärsii loppupeleissä, AP:lle se on lähinnä v...maista ja hankalaa. Se että näin on, on lapsen isän syy eikä AP ole isän käytöksessä vastuussa millään lailla. Asiallinen vanhempi hoitaisi vastuunsa kunnolla ja v...uilematta.
Toivottavasti AP miettii tämän kuvion uudelleen. Tsemppiä paljon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asenteesi tyttöäsi kohtaan tulee esiin mm. näistä kommenteista:
"Jouluaatto meni oikein kivasti, esikoisen narinasta riippumatta. Kaikki tuntui olevan vähän huonosti, vähän oli tylsää, joojoo mä tuun iha kohta-oli mantra kun piti auttaa. Luuhasi koneella ja luuri oli liimattu kiinni. Oman huoneen siivoaminen oli taistelun takana, ei halunnut osallistua minun ja kuopuksen leipomisiin tms. "
"Hän edusti käytöksellään kaikkea, mitä en voi sietää. Kiittämättömyyttä, ahneutta, ilkeyttä. Tuo häikäilemätön manipulointi, ilmiselvää kuinka hän käyttä täysin surutta avioeroamme syynä lypsää lisää. "
Ne kommentit, joilla kuvaat itseäsi edustavat uhrautuvaisuutta, ystävällisyyttä, uhriutta, kiltteyttä jne.
Herääkin kysymyksiä:
-Muistuttaako tyttäresi isäänsä?
-Pidätkö aidosti tyttärestäsi?
-Oletko mielestäsi parempi ihminen kuin tyttäresi?
-Onko tyttäresi sinulle rasitus ja velvollisuus?
-Rakastatko tytärtäsi?
-Syytätkö tytärtäsi jatkuvasti?
-Oletko käsitellyt erosi ja siihen liittyvät tunteesi?
-Miksi tyttärellesi ei mikään riitä?
-Miksi tytär yrittää manipuloida sinua eron avulla?
-Miksi yrität tarjota tyttärelle väkisin jotakin sellaista, mitä hän ei selvästikään halua?
-Kun katsot muita 12-vuotiaita, millaista käytöstä heiltä voi reaalisesti odottaa? Jos ajatellaan jo 15-vuotiaitakin rippikouluikäisiä, niin ovatko hekään vielä ihan täyspäisiä lahjatoiveissaan puhumattakaan aikuisista, jotka toivovat kultaketjuja?
Tulee mieleen äitini, joka osti minulle ulkomaanmatkalta feikkilevikset ja suuttui kun en ollut niistä kiitollinen. Miksi tyttärien yleensäkin pitäisi vaan olla kilttejä ja kiitollisia tuli sieltä paketeista mitä vaan.
Juurikin näin; tämän ns. äidin (provo vs. vihanhallinnasta kärsivä huoltaja) purkaus on ala-arvoinen ja huokuu vihaa. Vielä yhden ärsyntyneen tekstipurkauksen päihteiden vaikutuksen alaisena ymmärtäisi, mutta se jatkuu pitkin ketjua.
Sitä vaan on vaikea käsittää miten niin moni lähtee mukaan haukkumaan tytärtä tuntematta edes tätä.
Surullista kuinka naisviha jyllää 2015 - siitähän tässä loppupeleissä on kyse.
Häh? Naisviha jyllää? Mitä vittua? Ymmärrätkö sä edes käsitettä naisviha?
Ja mitä tulee aphen, missä luki hänen olleen päihteiden vaikutuksen alaisena? Ja mistä löysit niitä purkauksia? Itse löysin ehkä kaksi ketjun alusta, joissa toisessa sanoi ettei enää palaa tänne kommenttien ala-arvoisuuden takia. Missä sä oot löytäny niitä?
annn kirjoitti:
Kalliit joululahjat eivät kuitenkaan ole joulun tarkoitus. Jos kuitenkin haluaa ostaa lapselle kalliita lahjoja niin siitä vaan. Jokainen ostaa mitä tahtoo lapselleen, se on täysin perheen asia. Kuitenkin suosittelen myös opettamaan lapsille kiitollisuutta, sillä kaikilla asiat eivät ole niin hyvin.
Auttamisen ilo on mielestäni tärkeää opettaa myös lapsille, ja siksi myös lapseni ovat mukanani hyväntekeväisyydessä.
Itse olen ns.rikkaan perheen lapsi, mutta minulle kyllä opetettiin rahan arvo jo pienestä pitäen. En saanut satojen eurojen (tai siihen aikaan tuhansien markkojen ;) ) lahjoja, vaikka siihen olisikin ollut varaa. Toki elintaso oli kavereihin verrattuna parempi (pääsin mm. hienoille matkoille vanhempien kanssa), mutta en ikinä pitänyt tätä itsestäänselvyytenä.
Voi teinistä tuntua kurjalta, kun joutuu kesäisin töihin taskurahan takia, mutta minua se ainakin on opettanut. Kun itse tienaa rahat, niin kyllä siinä alkaa arvostamaan kaikkea eri tavalla. Myös kotitöiden teko opettaa teinille taitoja, joita tulevaisuudessa tarvitaan, joten turhaa paapoa lapsia liikaa. Se on karhunpalvelus.
Ap:lle voin sanoa, ettei ole liian myöhäistä. 12-vuotias tarvitsee vanhempiaansa ja on teidän (sinun ja ex-miehesi) tehtävä keskustella avoimesti talousasioista ja opettaa lapselle käytöstapoja. On tärkeää, että vanhemmat kasvattavat lasta yhdessä samojen sääntöjen mukaan, myös eron jälkeen. Jos tämä ei ex-miehellesi sovi, niin pystyt vain tekemään omassa kodissasi säännöt, joita tulee noudattaa. Myös tällä voi olla suuri vaikutus ja teinin kasvaessa nuoreksi aikuiseksi hän osaa arvostamaan tätä. Rajat ovat myös rakkautta. Rahan ansaitseminen, vaikka kotitöitä tehden, ja säästäminen opettavat teinille hyvin paljon. Ilmaisia lahjoja osaa arvostaa täysin eri tavalla. Alussa voi olla hankalaa, mutta pitkäjänteisyys on tärkeää. Lopputulos voi olla parempi kuin ikinä olisi toivonutkaan ja välit läheisemmät kuin koskaan.Lasten kasvatus ei ole sprintti vaan maraton. Joskus tulee huonoja hetkiä, mutta asioista voi aina oppia.
Meilläkin rahan arvo opetettiin jo lapsena ja vaikka varaa olisi ollut tuhlata, niin isäni piti lasten jalat maassa. Itse hoidin naapurin lapsia yläasteikäisenä ja lukioaikana tein viikonloput ravintolassa töitä. Opiskelujen ohessa tein töitä ja ennen vanhempainvapaita tein kahta duunia. Olen tarkka rahan käyttäjä ja siitä kiitän vanhempiani. Jouduin jo lapsena perustelemaan ostokseni ja jos perustelut olivat hyvät, niin sain rahat. Meillä selitykseksi ei kelvannut, kun kaikilla kavereillakin on. Toivon voivani opettaa myös omille lapsilleni järkevän rahankäytön ja ekologisen ajattelun. Meillä kierrätetään kaikki mahdollinen ja tavaraa ostetaan/hankitaan myös käytettynä. Opetan myös lapsille, että ihmisiä ja perheitä on erilaisia ja meidän kodissa on meidän (vanhempien) asettamat säännöt. Meillä esimerkiksi tavaran tahallinen rikkominen ei oikeuta lasta saamaan uutta tavaraa tilalle vaan sitten kärvistellään ilman. Jostain syystä tiedän useammankin lapsen, jotka ovat rikkoneet kännykkänsä, kameransa, polkupyöränsä ja saaneet uuden, haluamansa merkin tai mallin, tilalle!
Vierailija kirjoitti:
just.Haukut lapsesi,eksäsi....mitään hyvää et nää missään.Ja nyt syytät lastasi velliperseeksi yms.Olisit keskustellut aikoinas sen lapsesi kanssa ton puhelinasias esim. kuntoon kerralla ETUKÄTEEN.Jos hän on luullut että sen I Phonen saa ,niin mikset oo tehnyt
selväksi ennen sitä joulua millaisen sit kuitenkin ostit?Jotenkin tuntuu että mun puolesta saatkin hieman ryvetä tossa itsesäälissäs.Sillä toi ei ole mitään muuta kuin itsesääliä ja säälin kerjäystä.Koitas ihan ryhdistäytyä äläkä kaikkea tässä elämässä laita muiden viaksi.
Pidän todella outona, että lähdet arvostelemaan sitä, miten ap "haukkuu eksänsä". Ensinnäkin, millä hemmetin valtuudella sä kerrot, miten siinä eksässä pitäisi nähdä jotain hyvää? Ymmärrätkö sä miehenä, että kun jätätte perheen, teissä ei yksinkertaisesti enää ole mitään hyvää saati kunnioitettavaa? Miksi sä vaadit kiitollisuutta tai mukavuutta juuri eksää kohtaan? Se lyhyt mitä olen ketjusta saanut tietää, on apn exän olevan elareilla kiristävä, ihmisiä koulutuksen mukaan arvottava luuseri, joka lähti uuden matkaan. MIKSI apn pitäisi nähdä jotain hyvää siinä?
Jos oisit kyennyt lukemaan pari sivuA, ois sullekin tullut selväksi ettei ap luvannut iphonea.
Vierailija kirjoitti:
Koodausasia on sellainen, joka repii yhteiskuntaluokkia hiljaisuudessa entistä enemmän erilleen; korkeakoulutetut vanhemmat ymmärtää taidon merkityksen ja kannustaa sekä tukee lapsiaan oppimaan. Eipä se sosiaaliseen elämään vaikuta, jos, niin silloin on vanhemmalla taidot hukassa. Samalla tavalla voi argumentoida telkkarin, puhelimen, pelien vaikuttavan sosiaaliseen elämään. Rajat kaikelle.
Kuulostaa vähän aikuiseksi kasvaneen (tai no, "aikuiseksi"...) koulukiusaajan argumentilta, että koodaus on automaattisesti jotain nörttihommaa, josta menee elämä ja syrjäytyy. Ehkä mukana on jotain omaa pelkoa ja häpeää siitä, että ei itse osaa. Ihan inhimillistä sinänsä, mutta pitäisi päästä yli tuollaisesta ja ajatella sen lapsen parasta.
Höpö höpö höpsö
Jos isä ei suostu elareihin, niin Kelahan ne maksaa ja perii väkisin isältä? Lastenvalvojalle vaan keskustelemaan, jos isä ei ilmesty, niin omapa on häpeänsä.
Noin kalliin lahjan olisin neuvotellut isän kanssa, että maksetaan puoliksi. Tosin en ymmärrä mitä 12v tekee noin kalliilla puhelimella.. Vuoden päästä pitää taas olla uusi viimeistään koska kavereillakin on...
Jos nuori viettää aikansa vain koodaten ja koneella näpräten, hänestä tulee nuorten yhteisössä herkästi epsosiaalinen, epäviehättävä, muiden hyljeksimä ja luuserina pitämä nynny. Mistä silloin ne
yrityskaverit hankitaan?
Kultainen keskitie näissäkin paras, kaikkea kohtuudella.