Lue keskustelun säännöt.
Tajusin eilen kasvattaneeni hirviön. Ei ole varmaan ikinä ollut näin epäonnistunut olo.
25.12.2015 |
Olen täysin poissa tolaltani. Valehtelematta varmaan ikinä ei ole sydämmeen näin paljon sattunut. Olen itkenyt yksin nyt kun lapset ovat isällään. Ei ole ketään kelle puhua :(
12-vuotias tyttäreni toivoi uutta puhelinta joululahjaksi. Aloitin jo tytön synttäreiltä säästämään (n. 7 kk) koska halusin ostaa kunnollisen ja hyvän. Synttäreille jo toivoi luuria, mutta silloin ei ollut vielä mahdollista. Säästin omista asioistani, koska halusin tarjota tyttärelle ihanan lahjan. Olen pienituloinen yksinhuoltaja, pärjätään koska osaan tinkiä ja ennakoida (esim. ei osallistuttu mihinkään jouluapua ryhmään, vaikka luultavasti oltaisiin kelvattu kandidaateiksi. Hetken kyllä houkutti, koska taloudelliset paineet ovat välillä tuntuneet ylitsepääsemättömiltä koska joudun myös hoitamaan sairasta vanhaa äitiäni) mutta luksusta meillä (minulla) ole lähes lainkaan. Elareita en saa.
Kuitenkin raha on minulle arka paikka. Olen aina pitänyt kunnia-asiana, että lapseni ovat puhtaita, hyvin ravittuja ja asianmukaisesti varustettuja (jopa joskus niillä merkkivaatteilla tms). Noh, eilen tytöt olivat minulla ja olin tunnelmoinut ja iloinnut lahjasta jo vaikka kuinka kauan etukäteen. Nautin ajatuksesta, että pääsen vihdoin lepäämään, syödään hyvin ja vaikka pelataan tai katsotaan yhdessä telkkaria. Ostin molemmille kolme kivaa, laadukasta lahjaa. Tai näin luulin tehneeni.
Jouluaatto meni oikein kivasti, esikoisen narinasta riippumatta. Kaikki tuntui olevan vähän huonosti, vähän oli tylsää, joojoo mä tuun iha kohta-oli mantra kun piti auttaa. Luuhasi koneella ja luuri oli liimattu kiinni. Oman huoneen siivoaminen oli taistelun takana, ei halunnut osallistua minun ja kuopuksen leipomisiin tms. Vihdoin ollaan saatu syötyä ja tuli odotettu hetki, kun päästiin avaamaan lahjoja. Minua hymyilyttää kun katson kun tyttö repii innoissaan lahjapaperia.
Niin. Naama venähti. Täysin. Tyttö vetää kotelon auki ja katsoo minua naama vihaisena. "Miksei voi ostaa sitä mitä pyydetään? Miks ei voi kerrankin ostaa kunnolla kun kerran luvataan?"
Ostin tytölle Samsung Galaxy S6 32GB. Puhelin oli todella harkittu ja myyjän(kin) kanssa vielä väännettiin niin hemmetisti.
Tuo oli kalliimpi kuin kuopuksen lahjat yhteensä, helposti. Tyttö suuttui entisestään nähdessään tyrmistykseni. Mun olisi pitänyt ostaa juuri se iphone, minkä hän oli toivonut. Se 850€ maksanut iphone. "Mikset voinut vaan ostaa sitä yhtä asiaa mitä oikeasti toivon kun näis on vaan pari sataa eroa?" Pari sataa. Pari sataa. Mun lapselle n.300 on vain pari hassua satasta, jotka olisi pitänyt säästää. Kiristää entisestään. Suutuin ja lähdin keittiöön. En halunnut pelottaa kuopusta, joka oli todella säikähtäneen oloinen. Esikoinen seuraa perässä, katsoo suoraan silmiin kun kaadan kannuun vettä ja sanoo ivallinen hymy huulillaan: "Mä sit pyydän isiltä. Se ainaki pitää lupauksensa ja välittää musta." Tuntui kun maailma olisi romahtanut. Napsahdin. Paiskasin kannun maahan ja purskahdin itkuun. Tyttö säikähti todella paljon. Ei ole varmaan ikinä nähnyt mun itkevän. Ainakaan näin. Ei pyytänyt anteeksi, meni huoneeseensa. Lähtivät aamulla, eikä ole suostunut puhumaan kanssani. Koitin pyytää anteeksi.
Isänsä jätti mut viisi vuotta sitten reippaasti nuoremman naisen takia. Ero oli karmea ja tuskainen, ponnistelin lasten takia pitääkseni niin mukavat ja hyvät välit kuin pystyin. Vihaan edelleen salaa uutta naista. Vihaan exääni. Näistä en tietenkään lapsille kerro. Olen onnistunut mielestäni todella hyvin puhumaan kauniisti jopa uudesta naisestaan. Exälläni on rahaa kuin roskaa. Hän on korkeasti koulutetusta perheestä (toisin kuin minä), hän on hyväpalkkaisessa duunissa (heh). Tämä uusi nainen on tohtorikoulutettu. Silti esim. elareista uhkasi, että tulee loputon taisto jos siihen lähden. Tapaamisajat jne. toimivat kitkattomasti. Olen pitänyt tuota hintana rauhasta. Mies on häikäilemättä lähtenyt kilpavarusteluun, missä isin luona käydään kivoilla riessuilla, huvipuistoissa, tehdään kaikkea kivaa, saadaan kaikkea kivaa. Totta kai perheen hylkääminen ja uuden naisen luo muutto ei tunnu missään kun sut hukutetaan huvituksiin toisaalla. Varmasti ostaa uuden luurin, vaikka olen hänellekkin kertonut useasti, että ostan. Tää on myös yksi tapa näpäyttää mua, vaikka suurin syy on tietty rakkaus tyttäreensä. Meidän yhteisolonkin aikana kävi kyllä selväksi, kuka on se sivistynyt ja kuka on köyhä rahvas, vaikka silloin käytti koko perheenseen yhtä anteliaasti kuin nykyään pelkkiin lapsiin.
Elämä tuntuu täysin mustalta. Olen onnistunut kasvattamaan hemmotellun, täysin empatiakyvyttömän velliperseen. En usko hänen edes rakastavan minua. En vaan jaksa enää. Hän edusti käytöksellään kaikkea, mitä en voi sietää. Kiittämättömyyttä, ahneutta, ilkeyttä. Tuo häikäilemätön manipulointi, ilmiselvää kuinka hän käyttä täysin surutta avioeroamme syynä lypsää lisää. Pilasin myös kuopuksen joulun kohtauksellani.
En vaan jaksa. En tiedä, jaksanko välttämättä lukea vastauksia. Halusin vaan kertoa edes johonkin. Olen täysin epäonnistunut. Itken. Pitäisi siivota eiliset, en jaksa. en jaksa, en jaksa, en jaksa. HYvää joulua vaan kaikille.
Kommentit (466)
Vierailija kirjoitti:
Hitto et on aina äitejä jotka ei ymmärrä et sillä merkillä on vaan väliä. Mun kuopus samanikäinen ja on uskollinen Samsung fani ja sitä aina saa.
Esikoinen sai i padin koska halusi omenan ja itse olen ehdoton apple fani. Apple laitteet on niin naisten makuun.
Hyvän puhelimen ostit mutta väärän merkkisen.
Mä itse kuuntelen lapsia ja asiasta keskustellaan jos johonkin ei ole rahaa. Olen vaan oppinut että itsekseen ei kannata niitä kompromissejä tehdä.Jos puhelinta ei ole käytetty niin vaihtoon vaan ja isä antaa ne pari sataa.
Ei millään pahalla, mutta sinun kaltaistesi ihmisten (ja ap:n pennun) tekisi hyvää elää pari vuotta talvisodan maisemissa ajan hengen tyyliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole koskaan tollaisia riitoja koska kunnioitan sitä merkkitoivomusta ja jotain en pysty hankkimaan niin siitä puhutaan teinin kanssa.
Yleensäkin teinin kanssa pärjää hyvin, kun kuuntelee ja keskustelee.Toki tyttö huonosti käyttäytyi mutta jos mun i pad hajoisi ja saisin Samsung tabletin niin kyllä pettyisin. Kaikkia merkkejä vaan ole kokeillut ja apple on mun juttuni. Valitaanhan me aikuiset se mielimerkkimme.
No niinhän me valitsemme, mutta kun siinä on se pienoinen ero, että me myös maksamme itse sen oman valintamme emmekä saa sitä ilmaiseksi lahjaksi. Jos minun Lumiani nyt hajoaisi ja äitini ostaisi minulle uuden, toisen merkkisen, ei mieleeni tulisi missään vaiheessa alkaa valittaa tai edes laimentaa hymyä ja kiitosta, koska se on ilmainen, se on lahja. Eikä tämä ole mitään oman sädekehän putsaamista, vaan normaalia käytöstä.
Kalliit joululahjat eivät kuitenkaan ole joulun tarkoitus. Jos kuitenkin haluaa ostaa lapselle kalliita lahjoja niin siitä vaan. Jokainen ostaa mitä tahtoo lapselleen, se on täysin perheen asia. Kuitenkin suosittelen myös opettamaan lapsille kiitollisuutta, sillä kaikilla asiat eivät ole niin hyvin.
Auttamisen ilo on mielestäni tärkeää opettaa myös lapsille, ja siksi myös lapseni ovat mukanani hyväntekeväisyydessä.
Itse olen ns.rikkaan perheen lapsi, mutta minulle kyllä opetettiin rahan arvo jo pienestä pitäen. En saanut satojen eurojen (tai siihen aikaan tuhansien markkojen ;) ) lahjoja, vaikka siihen olisikin ollut varaa. Toki elintaso oli kavereihin verrattuna parempi (pääsin mm. hienoille matkoille vanhempien kanssa), mutta en ikinä pitänyt tätä itsestäänselvyytenä.
Voi teinistä tuntua kurjalta, kun joutuu kesäisin töihin taskurahan takia, mutta minua se ainakin on opettanut. Kun itse tienaa rahat, niin kyllä siinä alkaa arvostamaan kaikkea eri tavalla. Myös kotitöiden teko opettaa teinille taitoja, joita tulevaisuudessa tarvitaan, joten turhaa paapoa lapsia liikaa. Se on karhunpalvelus.
Ap:lle voin sanoa, ettei ole liian myöhäistä. 12-vuotias tarvitsee vanhempiaansa ja on teidän (sinun ja ex-miehesi) tehtävä keskustella avoimesti talousasioista ja opettaa lapselle käytöstapoja. On tärkeää, että vanhemmat kasvattavat lasta yhdessä samojen sääntöjen mukaan, myös eron jälkeen. Jos tämä ei ex-miehellesi sovi, niin pystyt vain tekemään omassa kodissasi säännöt, joita tulee noudattaa. Myös tällä voi olla suuri vaikutus ja teinin kasvaessa nuoreksi aikuiseksi hän osaa arvostamaan tätä. Rajat ovat myös rakkautta. Rahan ansaitseminen, vaikka kotitöitä tehden, ja säästäminen opettavat teinille hyvin paljon. Ilmaisia lahjoja osaa arvostaa täysin eri tavalla. Alussa voi olla hankalaa, mutta pitkäjänteisyys on tärkeää. Lopputulos voi olla parempi kuin ikinä olisi toivonutkaan ja välit läheisemmät kuin koskaan.Lasten kasvatus ei ole sprintti vaan maraton. Joskus tulee huonoja hetkiä, mutta asioista voi aina oppia.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei 12 vuotiaana olisi tullut mieleenkään pyytää vanhemmilta sellaista lahjaa. En olisi Edes kehdannut. Enkä olisi saanutkaan vaikka olisin pyytänyt. Tää on vaan oma mielipide, mutta eikö nuo iPhonet ole vähän kuin aikuisten leluja??? Kuuluuko ne 12-vuotiaille? Jos nuoren on ihan välttämättä sellainen saatava, niin sen eteen täytyy tehdä jotain. Esim. Kotitöitä, hyviä koenumeroita tai säästää itse siihen osa. Sitten kun menee kesätöihin niin voi itse ostaa omilla rahoilla. Aikuisen tehtävä ei ole lähteä mukaan lasten ja nuorten kilpavarusteluun. Aikuisena saa kukin päättää mihin haluaa rahansa käyttää. Käsitys rahasta muuttuu kun joutuu itse sen tienaamaan.
Joo. Kyllä tuohon olisi ennen saanut muutaman kerran kasvimaan kääntää ja kastella, puhumattakaan halkoja teosta. Ja siltikin olisi ollut puhelimen saaminen epävarmaa, jos olisi sattunut auto leviämään syksyn aikana. Ennen ei lapset päättäneet mitä kaupasta kotiin kannetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teidän lapset saa näyttää negatiivisia tunteitaan lainkaan?
Ei se ole lapsen vika, että äiti on sössinyt elämänsä eikä kykene toteuttamaan lapsen toiveita. Ja vielä vähemmän on lapsen vika, että äiti ei kykene lapselle kertomaan, että hänellä ei ole varaa lapsen toiveeseen. Järkevä äiti olisi osannut jo aikaa sitten kertoa lapselle, että siihen toivepuhelimeen ei ole varaa, pyydä isältä. Isä olisi sen ostanut ja kaikki olisi olleet tyytyväisiä.
Nyt piti sitten käydä läpi tämä näytelmä ja ap sai vielä tytöstä syntipukin sille, että omassa elämässä pelasi korttinsa väärin.
Tää viesti katkasi kamelin selän. En tule lukemaan enää näitä. Hyvää joulua kaikille, paitsi sulle. Olet aivan uskomattoman suuri kusipää. Vihaan avta, avn kulttuuria, että aloittaja haukutaan väkisin. Sä et vaan yksinkertaisesti voi heittää tollasta sontaa elämästäni.
Sinä sika.
JA VIIMEISEKSI: EN OLLUT LUVANNUT IPHONEA. EN OLLUT LUVANNUT IPHONEA. EN OLLUT LUVANNUT IHPHONEA.
Meniköhän nyt teillä lukutaidottomat sadistiämmät perille?
Miten tämäkin pimeä purkaus saa 65 yläoeukkua?
Onko täällä kellään järkeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehän olet marttyyriksi heittäytynyt kun et elatusmaksuja vaadi. Jos lapset oikeasti asuvat luonasi eikä isällään ja vastaat jeidän kuluistaa niin elarit kuuluu sinulle. Miksi lupast lupasit ostaa lapselle häne toivoman kännykän jos et kuitenkaan siihen pystynyt? Ei ole sama asia ostaa vähän saman tapaista. Kyllä sinun aikuisena pitää pystyä puhumaan lapselle raha-asioista. Minun huimattavasti nuorempikin lapsi ymmärtää kun sanon että jokin toive on liian kallis ja jonkin toisen ehkä voi saada jos on alennuksessa jne. Puhun avoimesti lapseni kanssa siitä paljonko kuukausittaiset tulot ja menot ovat jne. Lapseni ei kuvittelisi saavansa minulta 850€ puhelinta koska tietäisi sen olevan mielestäni liian kallis jne.
I phone on helppokäyttöinen ja mukava kädessä. Samsung on tehokas ja metallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on se, että AP tässä sepitteessä odotti suurta kiitollisuutta lapseltaan tekemistään "uhrauksista" ja kun niitä ei tullut, turvautui väkivaltaan. Tarina jatkuminen on selvänä mielessä.....
"Meillä on 9v:lla 1700 euron läppäri. Se ohjelmoi sillä. Halvempikin kone olisi varmaan ihan OK, mutta tuo on minusta mukava. Ja minulla on siihen varaa."
Meidän 9v leikkii nukkekodillaan ja kavereidensa kanssa. Sillä on elämä, eikä se pelaa kun satunnaisesti jotain musiikkipeliä iPadilta. Jonain päivänä nämä kaksi lasta saattavat olla jossain pääsykokeissa yhtä aikaa. Sinun lapsesi jumittaa nurkassa epäsosiaalisena parin tonnin tietsikkansa kanssa, kun minun lapsi solmii ihmissuhteita. Molemmat pärjäävät kokeessa yhtä hyvin. Kyse ei ole siitä, onko varaa ostaa kallista tietsikkaa. Kyse on siitä, ettei siinä ole mitään järjen häivääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sä et ole epäonnistunut kasvatuksessa vaan tytön asenne on tullut isältään! Jos isä antaa kaiken mitä tyttö haluaa ja osoittaa rakkautensa tällä tavalla.
Ainoa virhe jota tossa olet tehnyt, on lähteä ostamaan omiin tuloihin nähden aivan liian kallista luuria! Max. 300 €. Tytölle pitää tehdä selväksi mihin sulla on rahaa -jos ei kelpaa menkööt pois
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole koskaan tollaisia riitoja koska kunnioitan sitä merkkitoivomusta ja jotain en pysty hankkimaan niin siitä puhutaan teinin kanssa.
Yleensäkin teinin kanssa pärjää hyvin, kun kuuntelee ja keskustelee.Toki tyttö huonosti käyttäytyi mutta jos mun i pad hajoisi ja saisin Samsung tabletin niin kyllä pettyisin. Kaikkia merkkejä vaan ole kokeillut ja apple on mun juttuni. Valitaanhan me aikuiset se mielimerkkimme.
Sovitaanko niin, että jokainen ostaa aikuisena OMILLA tienaamillaan rahoillaan mitä haluaa. Ensin vaan pitää ruveta tienaamaan, ettei kaikki tule suoraan eteen tippumaan kuin omenat puusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppujen lopuksi kukaan vanhempi ei voi lastaan kasvattaa sellaiseksi kuin pitäisi tai haluaisi. Vanhemmat ovat vain eräänlaisia oppaita, joista se pikkunaskali sitten oppii tai ei opi. Älä syytä itseäsi ethän sinä kuitenkaan yksin sitä kasvattanut ole.
Vierailija kirjoitti:
"Meillä on 9v:lla 1700 euron läppäri. Se ohjelmoi sillä. Halvempikin kone olisi varmaan ihan OK, mutta tuo on minusta mukava. Ja minulla on siihen varaa."
Meidän 9v leikkii nukkekodillaan ja kavereidensa kanssa. Sillä on elämä, eikä se pelaa kun satunnaisesti jotain musiikkipeliä iPadilta. Jonain päivänä nämä kaksi lasta saattavat olla jossain pääsykokeissa yhtä aikaa. Sinun lapsesi jumittaa nurkassa epäsosiaalisena parin tonnin tietsikkansa kanssa, kun minun lapsi solmii ihmissuhteita. Molemmat pärjäävät kokeessa yhtä hyvin. Kyse ei ole siitä, onko varaa ostaa kallista tietsikkaa. Kyse on siitä, ettei siinä ole mitään järjen häivääkään.
Asiasta mitään tietämättömän ehdoton varmuus on niin suloista, joskus.
Yritysläppärit tuppaa maksamaan enemmän mutta ne toisaalta kestävät sekä käyttöä että kuljetusta moninkertaisesti muutaman satasen kuluttajaläppäreihin verrattuna. Itsekin ostan mieluummin yritysläppärin käyttöön kuin noita muovirimpuloita. Tarvittaessa vaikka käytetyn jos rahat ei riitä uuteen.
Kakaroiden tulevaisuudesta taas voi yhtähyvin arvata että omastasi tulee tyhjäpäinen pissis joka vaatii sen kalleimman mahdollisen uuden puhelimen pelkäksi statussymboliksi kun luokan suosituimmillakin on semmoiset. Kakarallasi ehkä olisi kykyjä mutta niitä ei tule käytettyä koska kakarasi ei ole ikinä oppinut käyttämään niitä. Läppärillä koodaava taas menee tekniseen yliopistoon, perustaa parin opiskelijakaverin kanssa kolmantena opiskeluvuonna yrityksen ja 6v päästä myy sen amerikkalaiselle suuryritykselle 60 miljoonasta eurosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loppujen lopuksi kukaan vanhempi ei voi lastaan kasvattaa sellaiseksi kuin pitäisi tai haluaisi. Vanhemmat ovat vain eräänlaisia oppaita, joista se pikkunaskali sitten oppii tai ei opi. Älä syytä itseäsi ethän sinä kuitenkaan yksin sitä kasvattanut ole.
Harvinaisen viisas kirjoitus. Näinhän se on. On vain niin helppo syyllistää vanhempia siitä, mitä lapsi on. Olemmeko me unohtaneet, että lapsi on oma persoonansa ja meidän kykymme muokata häntä ovat vain rajalliset. Onneksi. On vain niin helppo ottaa kunnia itselleen hyvin käyttäytyvästä ja hyvin pärjäävästä lapsesta. Entä ne vanhemmat, joiden lapsella on esim. diagnoosi ADHD, Asperger, Tourette jne, jne? Tietämättömyyttämme syytämme vanhempia lapsen käytöksestä, kun lapsella ei se diagnoosi lue otsassa. Tai sitten vain tällaisessa tapauksessa kuin ap:lla, kun lapsi on oma persoonansa ja uskaltaa ilmaista mielipiteensä ja jopa pettymyksensä suoraan. Hän on vasta teini ja kehityksessään vielä pitkällä matkalla kohti aikuisuutta.
Miksi et alun perin sanonut lapselle, että puhelin jota hän haluaa on liian kallis? Että voit ostaa halvemman puhelimen jos kelpaa, tutkitaanpa yhdessä vaihtoehtoja.
Minäkin pettyisin, jos odottaisin epärealistisesti rollsroycea ja saisinkin skodan. Pettymys olisi pienempi, jos minulle olisi sanottu, että se ei sitten ole rollsroyce, älä odota sellaista.
Laita isompi kakara isälle. Tai hae ekat ym mitä sulle kuuluu.
Etsi uusia ystäviä ja hyvä jos olisi joku mukava elämänkumppani.
Rupea elämään itsellesi . Harrasta. Ajattele mitä itse haluat. Anna exäsi harrastaa kilpavarustelua. Älä alennu moiseen.
Anna itsellesi aikaa ja tosiaan, kakarat kasvaa ja järkeä tulee ajan myötä mutta aikuisille sitä ei välttämättä enää missään muotoa kehity.
Zemppiä.
Hae ne elarit tollo! Ne on lapsille, ei sinulle! Ei ole mitään syytä miksi sinun tarvitsisi mielistellä exääsi. Voit viedä elarihakemuksen oikeuteen ilmaiseksi sillä ne ovat lapsillesi eli käsittely on ilmainen. Soita lastenvalvojalle ja oikeusaputoimistoon.
Menee nyt ehkä hieman ohi aiheen, mutta otsikossasi lukee "hirviö". Kommentissasi puhutaan hankalasta teinitytöstä, eikä mistään hirviöstä. On oikeasti olemassa vanhempia, joiden lapset ovat väkivaltaisia ja arvaamattomia, vaaraksi itselleen ja muille ja tekevät muiden elämästä painajaista. Usein syynä käytökseen on mm. alkoholi, huumeet tai mielenterveystaudit.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kyllä ihan selvää ettei lapsella ole kalliimpaa puhelinta kuin minulla, joka puhelimen maksaa. Maksajana mietin kyllä hinta-laatu -suhteen tarkasti ja itsellenikin kelpaa 200e puhelin. Vaikka olisikin vara ostaa repullinen kalleimpia puhelimia, mutta kun ei tarvitse. Miten te kuvittelette varakkaammilla olevan sitä varallisuutta? Ei se raha monistu niissä statuspuhelimissa, vaan jossain ihan muualla. Toisaalta se minun lapseni joka nyt joutuu "kärsimään" siitä halpispuhelimesta, saa kuitenkin oman auton ja asunnon sitten kun tarvitsee. Silloin hän jo ymmärtääkin miksi ei aina ole saanut kaikkea haluamaansa...vain kaiken tarvitsemansa!
Miksi lapsella ei voi olla kalliimpaa puhelinta kuin aikuisella? Mun teinillä on kallis älypuhelin, jonka kaikkia ominaisuuksia hän hyödyntää. Sitä käytetään oppitunneilla ja läksyissä, koulussa oletetaan oppilailla olevan älypuhelimet.
Minä itse en ole läheskään tuollainen puhelimen heviuser, soitan, watsuppaan ja välillä tsekkaan netistä jotain. Mihin tai millä perusteella tarvitsisin kalliimman puhelimen kuin teini, jolla on paremmalle puhelimelle enemmän käyttöä.
No ei kyllä mene korkoja yhdenkään operaattorin kuukausimaksuista. Päin vastoin, monesti saa halvemmalla verrattuna suoraan kauppaan.