Tajusin eilen kasvattaneeni hirviön. Ei ole varmaan ikinä ollut näin epäonnistunut olo.

Meillä on vielä perhe kasassa ja enimmäkseen ollaan tultu toimeen ihan mukavasti. Kyllä omalle lapselleni olen jo aika pienestä asti tehnyt selväksi, mihin meillä on varaa ja mihin ei. Ja mistä me ollaan luovuttu, että voidaan asua siellä missä asutaan. Aina kun olemme vaateostoksilla, mietimme tarkkaan mitä olemme valmiita maksamaan. Tyttö on hyvin omaksunut sen ajattelutavan, että mitä mieluisampi ja laadukkaampi vaate, sitä enemmän se saa maksaa. Ja monen vaatteen kohdalla on todennut, että ei tämä niin kiva ole, että siitä raskisi tuon pyydetyn hinnan maksaa. 

Sitten toinen puoli asiasta on se, että mitä on asiallista pyytää. En tiedä olenko sanonut suoraan vai epäsuoraan, mutta tyttö osaa kyllä hyvin arvioida minkä hintaluokan lahjoja voi pyytää ja mitkä on liian kalliita. Tässä ei ole kyse siitä, mihin meillä on varaa, vaan enempi siitä, minkä pyytäminen on jo kohtuutonta ja hyvien tapojen vastaista. Esimerkiksi iPadin kanssa kävi niin, että tytön isoisä halusi ostaa sen ja hän osti miehen kanssa sen yhdessä tytölle 13-vuotislahjaksi. Minä olin kovasti koko ajatusta vastaan, koska minusta 600€ on liian kova hinta lelusta. Toinen argumenttini oli, että tyttö ei ole koskaan millään tavalla ilmaissut, että hän olisi kyseistä laitetta vailla, tai edes haaveillut siitä. Sitten kun tyttö sai sen lahjaksi, riemu repesi kattoon ja tyttö oli aivan onnessaan. Minä ihmettelin kovasti, kun ei hän ole koskaan sitä halunnut. Tyttö kertoi, että kyllä hänen on tehnyt sitä mieli, mutta ei hän kuvitellutkaan että voisi saada sellaisen eikä siksi ollut edes pyytänyt.

Suosittelen kyllä ap:lle vähän parempaa avoimuutta raha-asioiden kanssa. Lapset eivät voi valita vanhempiaan vaan heidän on tyydyttävä siihen elintasoon, minkä heidän vanhempansa pystyvät tarjoamaan. Eikä sitä vastaan ole syytä protestoida, jos ei nyt kyse ole jostain alkoholistista, joka juo lapsilisät vaikka ruokakaappi on tyhjä. Minäkin olen monesti sanonut omalle lapselleni, että sitten kun hän on töissä ja tienaa omat rahansa, hän voi ostaa itselleen asioita sen mukaan mihin palkka riittää. Ei se lapsuuskodin köyhyys ole lopullinen tuomio, siitä voi ponnistaa ylöspäin. Ja sitten kun aikuisena pystyy ostamaan niitä asioita, mihin omilla vanhemmilla ei ollut varaa, se tuntuu aika hienolta saavutukselta.

Jos olisi ollut minun lapseni, olisin ottanut samsungin pois ja sanonut että että ei sitä pakko ole ottaa jos ei kerran kelpaa, saat luvan pärjätä vanhalla puhelimellasi. Seuraavana arkipäivänä veisin puhelimen takaisin kauppaan.

Hyi kamala. Onneks en niitä lapsia hankkinutkaan.... miten te kestätte?? voimia sulle ap, jos tää nyt ei oo provo. Hyvän puhelimen ostit, ota se itsellesi käyttöön. Ps. iphonet on paskoja, itse vahdoin sonyyn. 

Ap on luonteeltaan kiltti ja ilmeisesti melkoisen alistuvakin. Ex lähtee uuden naikkosen matkaan ja siltikään ei pyydä elareita. Kynnysmatoksi, kun alistuu niin tulee varmasti ylikävellyksi. Nähtävästi lapsikin oppinut miten huonosti äitiä voi kohdella. Sanoisin, että kyllä kannattaisi ryhdistäytyä ylös sieltä kynnykseltä ja pitää kiinni oikeuksistaan. Arvelen, että tämä on vasta alkusoittoa lapsen tulevalle käytökselle mikäli tähän ei puututa. Voisiko lapset asua puolet ajasta isällään, jolloin elämisenkulut puolittuisivat ap:lle?

Ap on joko trolli tai todella epävakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teidän lapset saa näyttää negatiivisia tunteitaan lainkaan?

Ei se ole lapsen vika, että äiti on sössinyt elämänsä eikä kykene toteuttamaan lapsen toiveita. Ja vielä vähemmän on lapsen vika, että äiti ei kykene lapselle kertomaan, että hänellä ei ole varaa lapsen toiveeseen. Järkevä äiti olisi osannut jo aikaa sitten kertoa lapselle, että siihen toivepuhelimeen ei ole varaa, pyydä isältä. Isä olisi sen ostanut ja kaikki olisi olleet tyytyväisiä.

Nyt piti sitten käydä läpi tämä näytelmä ja ap sai vielä tytöstä syntipukin sille, että omassa elämässä pelasi korttinsa väärin.

 

Tää viesti katkasi kamelin selän. En tule lukemaan enää näitä. Hyvää joulua kaikille, paitsi sulle. Olet aivan uskomattoman suuri kusipää. Vihaan avta, avn kulttuuria, että aloittaja haukutaan väkisin. Sä et vaan yksinkertaisesti voi heittää tollasta sontaa elämästäni.

Sinä sika. 

 

JA VIIMEISEKSI: EN OLLUT LUVANNUT IPHONEA. EN OLLUT LUVANNUT IPHONEA. EN OLLUT LUVANNUT IHPHONEA.
Meniköhän nyt teillä lukutaidottomat sadistiämmät perille?

Sä olet niin lutunen kun sä suutut!

Muista iltalääkkeet, ne saat sut tosin kuolaamaan, mutta etpä ainakaan nimittele.

Mielenkiintoinen erikoinen näkökulma...alkaa iva ja tahallinen satuttaminen, kun joku on purkanut tuntojaan. Hyvin hyvin ikävää. Aapeelle voimia. Ei kannata ruveta marttyyriksi. Ei lapsi rikki mene, jos ei saa kaikkea. Ja kyllä tunteita saa ilmaista...niin lapset kuin aikuisetkin. Kunhan ei satuta. Ei asiat mene aina suunnitelmien mukaan. Elämää tää on.

Ehkä ap:n ex-mies on narsisti, koska ap tuntuu välttävän konfliktia hänen kanssaan. Ap sopii muutenkin kilttinä ihmisenä tyypilliseksi narsistin uhriksi. Tuollaisessa tilanteessa maksamattomat elatusavut ovat varmaan yhdentekevät, kunhan jonkinlaiset (asialliset ?)välit lasten takia säilyvät.

Olin 12v ja toivonut "digikameraa", joka oli siihen aikaan vielä kohtalaisen harvinaista omistaa niin nuorena. Siis että oli pieni näyttö mistä esikatsella kuvia ja pystyi siirtämään tietokoneelle. Olin muutaman kerran vihjassu asiasta vaikka tiesin ettei välttämättä ole vanhemmillani varaa ja isä sanoi aina et "katsotaan". Jouluna paketista paljastui sukkia ja suklaata (äitiltä) ja kiittelin äitiä ja tein kaikkeni esittääkseni iloista vaikka oikeasti itketti kun kameraa ei tullut. Voi sitä riemua kun isä sanoi et tääl viel yks paketti ja siel oli se kamera. Et tähän kokemukseen verrattuna aika kamala reaktio tytöltä.

Mut elarit on Ap haettava. Ihan marttyyritouhua ja nössöyttä ettei lapsille kuuluvasta uskalla taistella jonku idioottieksän uhkailun takia.

Jaksa!

Iso osa ympärillämme olevista ihmisistä on näitä "persläpiä" jotka ostavat hyväksynnän ympärilleen jopa lapsiltaan. Anna olla jos ei peli miellytä, lapsi tajuaa joskus jos on fiksu, sinun syytäsi tuo ei ole.

Ostamasi kapine on normaali ja riittävä mikäli se on edes tarpeellinen !!!!

Katso mitä aika on lapsillemme tehnyt!

Tavarassa ei ole se juttu, ihan muussa.

t. isä

12v on 12v, ja ajatuksenjuoksu sen mukainen. Siinä iässä moni käyttäytyy juuri noin, mutta kasvavat lopulta kuitenkin ihan fiksuiksi aikuisiksi. 

En kyllä välittäisi oikeusriitauhkailuista! Miehen kuuluu maksaa elatustukea, ja jos sen saamiseksi vaaditaan oikeudenkäynti, hän myös sen häviää ja häviäjä maksaa molempien osapuolten oikeuskulut. Siihen asti sinun ei tarvitse maksaa mitään, lasku lähetetään jälkikäteen oikeusavustajalle, johon varmasti olet oikeutettu ja sieltä sitten miehellesi.

Myöskään lasten tapaamisista ei mies voi yksin päättää, tarvittaessa siihenkin saa viranomaisilta apua ja siihen miehen on tyydyttävä. Ihan turhaan pelkäät exääsi ja sen uutta naista.

Enpä nyt jaksa huoltajuuteen tai kasvattajuuteen puuttua vaan lähinnä huvittaa, miten yksinkertaisen ihmisen väärä päätelmä lähtee kertautumaan. 

Samsung S6 ei todella irtoa sillä kolmella huntilla vaan hinta on alkaen 600€.

Tuntuu pahalta lukea näitä. Jaksamisia ap:lle. Silti välillä ihmetyttää näitä lukiessa, että minkä takia aina pitää ottaa niitä rahamiehiä. Itse en ketään jättäisi ja rakastaisin ja tukisin, mutta eipä sillä väliä kun satun olemaan työtön ja köyhä, niin ihan sama se mitä muita ominaisuuksia olisi tarjota.

mammanpoika kirjoitti:

Tuntuu pahalta lukea näitä. Jaksamisia ap:lle. Silti välillä ihmetyttää näitä lukiessa, että minkä takia aina pitää ottaa niitä rahamiehiä. Itse en ketään jättäisi ja rakastaisin ja tukisin, mutta eipä sillä väliä kun satun olemaan työtön ja köyhä, niin ihan sama se mitä muita ominaisuuksia olisi tarjota.

Ei aina pidä ottaa rahamiehiä, mutta samanlailla voisi yleistää miehistä, että miksi aina pitää naisista ottaa niitä hyvännäköisiä??

Tuo on teknisesti parempi puhelin kuin tuo tuo Applen kalliimpi. Teini osoittaisi arvostelukykyä hyväksymällä ostoksesi iloiten ja pomppien. 

Teininne on hemmoteltu isänsä toimesta pilalle, ei rakkaudella vaan rahalla. Varsinainen kysymys kuuluukin, voiko tuon ikäiseltä odottaa kypsää, jonkinlaisen empatiakyvyn kehittymisen tuomaa reaktiota tuossa tilanteessa? 

Jokainen olkoon sitä mieltä mitä on, mutta ikä ei mielestäni ole puolustus. Kyllä minä tiedän että on olemassa myös hyvätapaisia 12-vuotiaita. Tuollaisen kiittämättömyyden palkan tulisi olla näpäytys, joka saa teinin ajattelemaan ja kohdistamaan välillä kritiikkiä itseensäkin. Hanki se puhelin takaisin, myy/palauta se ja laita tilalle joku Nokian halpis. Niitä myydään vielä.

Turha puolustella ilkeää, kuritonta käytöstä. Se ei todellakaan ole mikään jokaisen nuoren elämään kuuluva kusipäisyys-jakso. Itselläni ei ainakaan ollut mitään murrosangstia. 

Itsensä syyllistely pois, halaisin sinua jos olisit täällä. Parempi antaa se lesson in life juuri nyt. 

 Vaikea ottaa kantaa keksittyyn tarinaan kun tarinasta puuttuu uskottavuus. Sama kuin rupeaisi tuohtuneena  ottamaan kantaa jonkun romaan-, elokuvahenkilön tekemisiin.

Juu. Jos ei hae elareita sillä perusteella että ex tekee tapaamiset hankalaksi niin hakisin ne elarit silti. Niillä rahoillahan palkkaakin lapsosille hoitajan niille entisille isän vuoroille...

Jos jutun pointtina oli lapsen kiittämättömyys, niin tuskin sitä kukaan kiistää. Mutta jos omaa tyhmyyttään/saamattomuuttaan/lapasuuttaan ajautuu taloudellisiin vaikeuksiin, kun ei hae sitä mikä lapsille kuuluu, niin en oikein tiedä onko varaa valittaa?

Vierailija kirjoitti:

Olen täysin poissa tolaltani. Valehtelematta varmaan ikinä ei ole sydämmeen näin paljon sattunut. Olen itkenyt yksin nyt kun lapset ovat isällään. Ei ole ketään kelle puhua :(

12-vuotias tyttäreni toivoi uutta puhelinta joululahjaksi. Aloitin jo tytön synttäreiltä säästämään (n. 7 kk) koska halusin ostaa kunnollisen ja hyvän. Synttäreille jo toivoi luuria, mutta silloin ei ollut vielä mahdollista. Säästin omista asioistani, koska halusin tarjota tyttärelle ihanan lahjan. Olen pienituloinen yksinhuoltaja, pärjätään koska osaan tinkiä ja ennakoida (esim. ei osallistuttu mihinkään jouluapua ryhmään, vaikka luultavasti oltaisiin kelvattu kandidaateiksi. Hetken kyllä houkutti, koska taloudelliset paineet ovat välillä tuntuneet ylitsepääsemättömiltä koska joudun myös hoitamaan sairasta vanhaa äitiäni) mutta luksusta meillä (minulla) ole lähes lainkaan. Elareita en saa.

Kuitenkin raha on minulle arka paikka. Olen aina pitänyt kunnia-asiana, että lapseni ovat puhtaita, hyvin ravittuja ja asianmukaisesti varustettuja (jopa joskus niillä merkkivaatteilla tms). Noh, eilen tytöt olivat minulla ja olin tunnelmoinut ja iloinnut lahjasta jo vaikka kuinka kauan etukäteen. Nautin ajatuksesta, että pääsen vihdoin lepäämään, syödään hyvin ja vaikka pelataan tai katsotaan yhdessä telkkaria. Ostin molemmille kolme kivaa, laadukasta lahjaa. Tai näin luulin tehneeni.

Jouluaatto meni oikein kivasti, esikoisen narinasta riippumatta. Kaikki tuntui olevan vähän huonosti, vähän oli tylsää, joojoo mä tuun iha kohta-oli mantra kun piti auttaa. Luuhasi koneella ja luuri oli liimattu kiinni. Oman huoneen siivoaminen oli taistelun takana, ei halunnut osallistua minun ja kuopuksen leipomisiin tms. Vihdoin ollaan saatu syötyä ja tuli odotettu hetki, kun päästiin avaamaan lahjoja. Minua hymyilyttää kun katson kun tyttö repii innoissaan lahjapaperia.

Niin. Naama venähti. Täysin. Tyttö vetää kotelon auki ja katsoo minua naama vihaisena. "Miksei voi ostaa sitä mitä pyydetään? Miks ei voi kerrankin ostaa kunnolla kun kerran luvataan?"

Ostin tytölle Samsung Galaxy S6 32GB. Puhelin oli todella harkittu ja myyjän(kin) kanssa vielä väännettiin niin hemmetisti.

Tuo oli kalliimpi kuin kuopuksen lahjat yhteensä, helposti. Tyttö suuttui entisestään nähdessään tyrmistykseni. Mun olisi pitänyt ostaa juuri se iphone, minkä hän oli toivonut. Se 850€ maksanut iphone. "Mikset voinut vaan ostaa sitä yhtä asiaa mitä oikeasti toivon kun näis on vaan pari sataa eroa?" Pari sataa. Pari sataa. Mun lapselle n.300 on vain pari hassua satasta, jotka olisi pitänyt säästää. Kiristää entisestään. Suutuin ja lähdin keittiöön. En halunnut pelottaa kuopusta, joka oli todella säikähtäneen oloinen. Esikoinen seuraa perässä, katsoo suoraan silmiin kun kaadan kannuun vettä ja sanoo ivallinen hymy huulillaan: "Mä sit pyydän isiltä. Se ainaki pitää lupauksensa ja välittää musta." Tuntui kun maailma olisi romahtanut. Napsahdin. Paiskasin kannun maahan ja purskahdin itkuun. Tyttö säikähti todella paljon. Ei ole varmaan ikinä nähnyt mun itkevän. Ainakaan näin. Ei pyytänyt anteeksi, meni huoneeseensa. Lähtivät aamulla, eikä ole suostunut puhumaan kanssani. Koitin pyytää anteeksi.

Isänsä jätti mut viisi vuotta sitten reippaasti nuoremman naisen takia. Ero oli karmea ja tuskainen, ponnistelin lasten takia pitääkseni niin mukavat ja hyvät välit kuin pystyin. Vihaan edelleen salaa uutta naista. Vihaan exääni. Näistä en tietenkään lapsille kerro. Olen onnistunut mielestäni todella hyvin puhumaan kauniisti jopa uudesta naisestaan. Exälläni on rahaa kuin roskaa. Hän on korkeasti koulutetusta perheestä (toisin kuin minä), hän on hyväpalkkaisessa duunissa (heh). Tämä uusi nainen on tohtorikoulutettu. Silti esim. elareista uhkasi, että tulee loputon taisto jos siihen lähden. Tapaamisajat jne. toimivat kitkattomasti. Olen pitänyt tuota hintana rauhasta. Mies on häikäilemättä lähtenyt kilpavarusteluun, missä isin luona käydään kivoilla riessuilla, huvipuistoissa, tehdään kaikkea kivaa, saadaan kaikkea kivaa. Totta kai perheen hylkääminen ja uuden naisen luo muutto ei tunnu missään kun sut hukutetaan huvituksiin toisaalla. Varmasti ostaa uuden luurin, vaikka olen hänellekkin kertonut useasti, että ostan. Tää on myös yksi tapa näpäyttää mua, vaikka suurin syy on tietty rakkaus tyttäreensä. Meidän yhteisolonkin aikana kävi kyllä selväksi, kuka on se sivistynyt ja kuka on köyhä rahvas, vaikka silloin käytti koko perheenseen yhtä anteliaasti kuin nykyään pelkkiin lapsiin.

Elämä tuntuu täysin mustalta. Olen onnistunut kasvattamaan hemmotellun, täysin empatiakyvyttömän velliperseen. En usko hänen edes rakastavan minua. En vaan jaksa enää. Hän edusti käytöksellään kaikkea, mitä en voi sietää. Kiittämättömyyttä, ahneutta, ilkeyttä. Tuo häikäilemätön manipulointi, ilmiselvää kuinka hän käyttä täysin surutta avioeroamme syynä lypsää lisää. Pilasin myös kuopuksen joulun kohtauksellani.

En vaan jaksa. En tiedä, jaksanko välttämättä lukea vastauksia. Halusin vaan kertoa edes johonkin. Olen täysin epäonnistunut. Itken. Pitäisi siivota eiliset, en jaksa. en jaksa, en jaksa, en jaksa. HYvää joulua vaan kaikille.

En yhtään ihmettele miksi olet yh. Enkä myöskään ihmettele miksi kaltaisesi kitisevä ja nariseva draama-queen onnistuu kasvattamaan kaltaisiaan jälkeläisiä.

Niin, ja Galaxyn ja iPhonen hintaero olisi esim. Soneralla ollut 5 euroa kuussa. Varmaan olisit tuon viitosen saanut isältä pyydettyä.

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Niin, ja Galaxyn ja iPhonen hintaero olisi esim. Soneralla ollut 5 euroa kuussa. Varmaan olisit tuon viitosen saanut isältä pyydettyä.

En nyt ihan tätä pointtia ymmärrä. Hintaero on silti se 250€ + tässä tapauksessa korot päälle.