Vierailija

Ihmettelen, kun yksi tuttu ei ole facebookissa ja on hirveän sosiaalinen tyyppi. Miten se pärjää ilman, luulisi jäävän monesta asiasta paitsi. Sinä, joka et ole facebookissa, miksi? Perusteluja.

Sivut

Kommentit (33)

Vierailija

Ei kiinnosta. Enkä ole kovin sosiaalinenkaan. Toki tuntuu pahalta, kun jotkut tapahtumat ovat vain Facebookissa. Pitäkööt tunkkinsa, jos ei muuten voida tiedottaa tai pitää yhteyttä.
N21

Vierailija

Facebook varastaa käyttäjien tetoja ja myy sitä eteenpäin... Kuules, mikään ei ole oikeasti ilmaista. Facebook ei ole mikään ilmainen tuote, vaan sinä olet se kauppatavara, jolla tehdään hurjasti rahaa ja käytetään hyväksi. Ainoastaan typerykset käyttävät Facebookia, eikä siellä ole minulle muutenkaan mitään. Etusivu täynnä tyhjäpäisten tätien ketjuviestejä.  Olen yhteydessä omatoimisesti kaikkiin minulle tärkeisiin ihmisiin muutenkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Minä olen, mutta aion lopettaa tilini. Ei siellä mitään kiinnostavaa ole. Mulla on facekavereissa mm. tyyppi, jolla on yli 300 facekaveria, mutta silti valittaa yksinäisyyttä. Kutsun hänet huomenna kahville meille, asuu kilometrin päässä. Minä jään paitsi mm. seuraavista asioista: Yhden kenkäostokset, yhden uniselostukset, yhden vasemmistolaisen valituksen kaikesta markkinataloudesta, monista kissavideoista ja positiivarit linkeistä sekä monesta muusta vastaavasta. Onhan tuo ihan hirveä menetys. No ei oikeasti ole. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, kun yksi tuttu ei ole facebookissa ja on hirveän sosiaalinen tyyppi. Miten se pärjää ilman, luulisi jäävän monesta asiasta paitsi. Sinä, joka et ole facebookissa, miksi? Perusteluja.
Kysymyksenasettelusi on nurinkurinen. Ei tarvitse syytä olla olematta Facebookissa, koska ei ole syytä jonka takia siellä olisi.

Vierailija

Alkuun facebook tuntui olevan vain vanhojen tuttujen etsimistä varten. Olin vasta irrottautunut hankalasta kaveripiiristä enkä halunnut ajautua niihin porukoihin takaisin. Myöhemmin se tuntui olevan vain sukulaistätien ja -setien suosiossa. Nykyään monet lopettavat sen käytön. En vain ole tullut liittyneeksi, enkä tiedä että olisin sen takia jäänyt jostain paitsi. Olen sosiaalinen ja mukana muissa some-palveluissa.

Vierailija

Olen ollu siellä, vuodesta 2007. Nykyään en ole. Jossain vaiheessa en vain halunnu jakaa enää arkipäivän tekemisiäni kenellekkään. En halunnut enää jakaa yhtäkään valokuvaa. Luin paljon artikkeleita yksityisyydensuojasta yms. Halusin olla taas niin kuin ennen facebookkia. Halusin tarvittaessa olla tavoittamattomissa sillä tavoin, että itsestäni ja mieltymyksistäni, perheestäni ja mielipiteistäni ei löydy tietoja netistä koska vain milloin vain kenelle vain.

Koin sen myös teennäiseksi paikaksi ja myös jotenkin nousi pintaan leikkilaatikkofiiliksiä. En tykänny yhtään. Jää pois arvuuttelut "miksi toi ei tykkää mun jutuista? Miksi se tykkää ton toisen jutuista? Miksi toi on ton toisen kaveri, muttei ole pyytäny mua? Miksi kaveripyyntöäni ei ole hyväksytty? Miksi tuo ei vastaa yksityisviestiini, vaikka on selvästi täällä käyny? Miksi toi on juhlimassa, vaikka sanoi olevansa kipeä eikä pääse mua tapamaan? Miksi toi yks siloittelee elämäänsä vaikka totuus on toista? Jne. jne. 

En vain enää jaksanu kertakaikkiaan.

Yhteydet pidän perinteiseen tapaan ja vain yhdelle henkilölle kerrallaan eli

- puhelinsoitot

-tekstiviestit

- sähköpostit

- tapaamiset (toki näissä välillä isompi porukka)

Koen tämän ERITTÄIN VAPAUTTAVAKSI. Kukaan ei voi tietämättäni stalkkailla tykkäämisiäni ja kommenttejani, kun en ole on-line. En osaa selittää tunnetta. Vanhemmat ihmiset tietää. Millaista oli elämä ennen facebookkia. Sellaista mulla on nyt.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, kun yksi tuttu ei ole facebookissa ja on hirveän sosiaalinen tyyppi. Miten se pärjää ilman, luulisi jäävän monesta asiasta paitsi. Sinä, joka et ole facebookissa, miksi? Perusteluja.

"Hirveän sosiaalinen tyyppi" ei jää mistään paitsi vaikka ei olisi FB:ssä.

Vierailija

Tossa mun parikymppinen poika ei koe mitään mielenkiintoa facebookkiin. Koko ajan puhelin piippailee. On kuulemma vähän toistakymmentä whatsupp-ryhmää, missä on mukana ja tuntee kaikki porukat hyvin. 

Vierailija

Ei kiinnosta vaihtaa yhdentekevyyksiä netissä. Oikeat kuulumiset kuulen muutenkin.
Lisäksi työnantajani haluaa meidän edustavan yhtiötä facessa, mihin en suostu.

Vierailija

Mul on whatsapp ja se riittää mulle. Voin sitä kautta jakaa kuvia juuri niille ihmisille joille kuvat haluan näyttää enkä muille. En koe myöskään tarpeelliseksi jakaa elämääni kaikille kun ei se muutenkaan ole jännittävä niin ketä kiinnostaa?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Whatsapp on niille, joilla on oikeita kavereita. Facebookiin lisäillään ketä sattuu.

Tää. Jos en olisi whatsappissa niin jäisin aika monesta paitsi. Facebook ei nykyään oikein ole mitään, verratuna vaikka vuoteen 2010-2012. Paljon enemmä wappia tarvii

Vierailija

Jaa, olen loppujen lopuksi melko seurallinen ihminen ja sellainen että tiettyjen harvojen ihmisten kanssa haluan kyllä jakaa kaikki asiani ja jaankin, ilot sekä surut, mutta ajatus näiden asioiden tilittämisestä somessa ei tunnu omalta. Vielä vieraammalta tuntuu tietynlainen somepolitikointi, kuten se joillain toimii sellaisena todella siloiteltuna mainostuskanavana itsestään. Senkun, jokaisen oma asia miten tekee, mutta jälleen omalla kohdallani koen sellaisen hyvin vieraaksi tavaksi toimia. Minun kanssani voi kyllä aivan mainiosti olla suoraan tekemisissä ja yhteyksissä, tavata, soitella ja kirjoitella, mutta ennen kaikkea otan jokaisen yksilönä, en siis halua yleistilittää ja tiedottaa elämästäni joukolle se ja se. Toisaalta facebookissa on ne hyvätkin puolensa, mutta mielestäni ne eivät aja tuon edellä mainitun tuntuman ohitse. Kukin tavallaan, se on kuitenkin tärkeintä.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla