Mies osti koiranpennun vaikka kielsin!

Itsekäs olet. Sinun tahtosi menee muiden ilon edelle

Vierailija kirjoitti:

Itsekäs olet. Sinun tahtosi menee muiden ilon edelle

En ole kyllä samaa mieltä! Lemmikki on perheenjäsen, jonka tulemisesta taloon pitää neuvotella. Etukäteen ja kaikkien kanssa. Ihan samalla lailla, kuin pitäisi sopia uuden vauvan hankinnasta. Vai meinaatko, että olisi ok, että aapee vaikka raskautuisi tahallaan jättäen ehkäisyn ilman miehen suostumusta? Aapee on kertonut olevansa jyrkästi koiraa vastaan. Ja syynä ihan perustellusti koirapelko ja se, että tietää joutuvansa yksin hoitamaan koiran. Samalla mies teki törkeän tempun lapsilleen, kun koirasta pitää luopua. Ja koiran hankkimalla mies murensi aapeen auktoriteettiä perheen toisena vanhempana näyttämällä lapsille, että äidin tahdolla ja mielipiteellä ei ole väliä. Ehdottomasti koira pois. Lapsille voi perustella ihan suoraan, että äidiltä ei kysytty ja äiti pelkää isoja koiria. Voi vaikka sanoa, että myöhemmin, kun lapset ovat isompia, voi yhdessä neuvotella lemmikistä, pienestä.. Lasten pitää osoittaa, että he ovat kykeneviä lemmikistä huolehtimaan. Ja jos yhteisesti on rahaa säästetty jotain tiettyä asiaa varten, ei siinä vaan yksinkertaisesti lähdetä sooloilemaan. Piste.

Löysinpäs vastaavan tilanteen ja vielä tuore keskustelu. Meilläkin on siis tilanne, että mies otti koiranpennun. Kyllä hän siitä puhui, mutta mielestäni tein selväksi, että ei nyt. Siitä huolimatta mies oli tehnyt selkäni takana varauksen ja ei suostunu enää perumaan. Koira alkaa olla nyt pentuiän ohittanut ja minä melko katkeroitunut. Kuten miehelle perustelinkin, niin koiralle ei ole mielestäni ollut aikaa ja jaksamista niin paljon kuin olisi ollut tarpeen, jotta pennulle saisi kunnolla opetettua asioita. Peruskasvatus ja ulkoilutus jäi minun harteilleni kuten arvelinkin ja leikittäminen vanhalle koiralle. Tuntuu, että olen joka päivä vihainen miehelle tuosta koirasta. Älkää koskaan ikinä ottako mitään lemmikkiä ilman puolison täyttä suostumusta. Minä en tykkää tuosta koirasta vaikka olen joutunut sitä kasvattamaan, mutta vastoin omaa haluani.

Löytyipä halvalla koira!

Tuo mun harrastaman rodun pennut on noin 2100€

Eläimetön ihminen on ihan kummallinen.

Ihmisellä on ollut eläimiä kymmeniä tuhansia vuosia.

Meillä on yhteinen asunto, mutta silti olemme yksilöitä. Meillä neuvotellaan asioista ja punnitaan eri asioiden puolia. EI KIELLETÄ aikuisia ihmisiä. Jos olisin sun mies, olis jo ero vireillä!

Hyi, minä kyllä ottaisin ja lähtisin. Koira ja mies olkoon keskenään.

Anoppi voi maksaa puolet ja myös ottaa koko piskin

Mitenköhän tarina on jatkunut? Veitkö ap koiran vai miehen pois?

Tässäkin jotkut eläinrakkaat syyllistävät aloittajaa. Aloittaja on se vastuullinen ja mies "eläinrakas" vastuuton tyyppi. Kuvailevassa tilanteessa olisi paras, että anoppi ottaisi koiran kaikkien iloksi. Jos se jää perheeseen, niin aloittajan on pakko ottaa homma hanskaan ja kouluttaa itse koirasta salonkikelpoinen. Ei se itsekseen tavoille kasva ja miehen hoivissa siitä tulee turhautunut riehuja. 

Vierailija kirjoitti:

Löysinpäs vastaavan tilanteen ja vielä tuore keskustelu. Meilläkin on siis tilanne, että mies otti koiranpennun. Kyllä hän siitä puhui, mutta mielestäni tein selväksi, että ei nyt. Siitä huolimatta mies oli tehnyt selkäni takana varauksen ja ei suostunu enää perumaan. Koira alkaa olla nyt pentuiän ohittanut ja minä melko katkeroitunut. Kuten miehelle perustelinkin, niin koiralle ei ole mielestäni ollut aikaa ja jaksamista niin paljon kuin olisi ollut tarpeen, jotta pennulle saisi kunnolla opetettua asioita. Peruskasvatus ja ulkoilutus jäi minun harteilleni kuten arvelinkin ja leikittäminen vanhalle koiralle. Tuntuu, että olen joka päivä vihainen miehelle tuosta koirasta. Älkää koskaan ikinä ottako mitään lemmikkiä ilman puolison täyttä suostumusta. Minä en tykkää tuosta koirasta vaikka olen joutunut sitä kasvattamaan, mutta vastoin omaa haluani.

Miksi suostuit tuohon? Meillä mies halusi koiran ja kun se tuli kotiin, en tehnyt elettäkään osallistuakseni sen hoitoon. Koira pissasi parketille - annoin pissan olla siinä niin kauan, että mies sen siivosi (kyllä, parketti meni uusiksi, koska mies ei kovin tarkkaan katsonut koiran perään). Koiraa piti ulkoiluttaa, mutta sitä minä en tehnyt koskaan, vaikka mies ehdotti, että aikaisemmin kotiin tulevana voisin  asian hoitaa. Siirsin kotiintuloajankohtaa myöhäisempään, jotta tätä perustelua ei voinut käyttää. Myöhemmin koiran sairastellessa jne. en siivonnut oksennuksiaan enkä juoksuttanut hätäpaskalle ulos vaan tönin miehen hereille ja sanoin, että sun koiralla on joku ongelma.

Kun mies ihmetteli, miksi en voinut tehdä mitään koiran kanssa, niin muistutin, että hän sen halusi,

Millainen siitä eläimestä kasvaa jos on iso eikä kenelläkään motivaatiota kouluttaa, ulkoiluttaa yms. Ap minusta ajattelee ihan eläimen parasta.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin jotkut eläinrakkaat syyllistävät aloittajaa. Aloittaja on se vastuullinen ja mies "eläinrakas" vastuuton tyyppi. Kuvailevassa tilanteessa olisi paras, että anoppi ottaisi koiran kaikkien iloksi. Jos se jää perheeseen, niin aloittajan on pakko ottaa homma hanskaan ja kouluttaa itse koirasta salonkikelpoinen. Ei se itsekseen tavoille kasva ja miehen hoivissa siitä tulee turhautunut riehuja. 

No minusta tuntuu, että juurikin eläinrakkaat haluaa, että koira saa paremman kodin, jossa se on kaikkien toivoma... Näin ainakin pitäisi olla.

Mulla ei oo koskaan koiraa ja en miehen koiraa hoida jos sellaisen ottaa. Koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysinpäs vastaavan tilanteen ja vielä tuore keskustelu. Meilläkin on siis tilanne, että mies otti koiranpennun. Kyllä hän siitä puhui, mutta mielestäni tein selväksi, että ei nyt. Siitä huolimatta mies oli tehnyt selkäni takana varauksen ja ei suostunu enää perumaan. Koira alkaa olla nyt pentuiän ohittanut ja minä melko katkeroitunut. Kuten miehelle perustelinkin, niin koiralle ei ole mielestäni ollut aikaa ja jaksamista niin paljon kuin olisi ollut tarpeen, jotta pennulle saisi kunnolla opetettua asioita. Peruskasvatus ja ulkoilutus jäi minun harteilleni kuten arvelinkin ja leikittäminen vanhalle koiralle. Tuntuu, että olen joka päivä vihainen miehelle tuosta koirasta. Älkää koskaan ikinä ottako mitään lemmikkiä ilman puolison täyttä suostumusta. Minä en tykkää tuosta koirasta vaikka olen joutunut sitä kasvattamaan, mutta vastoin omaa haluani.

Miksi suostuit tuohon? Meillä mies halusi koiran ja kun se tuli kotiin, en tehnyt elettäkään osallistuakseni sen hoitoon. Koira pissasi parketille - annoin pissan olla siinä niin kauan, että mies sen siivosi (kyllä, parketti meni uusiksi, koska mies ei kovin tarkkaan katsonut koiran perään). Koiraa piti ulkoiluttaa, mutta sitä minä en tehnyt koskaan, vaikka mies ehdotti, että aikaisemmin kotiin tulevana voisin  asian hoitaa. Siirsin kotiintuloajankohtaa myöhäisempään, jotta tätä perustelua ei voinut käyttää. Myöhemmin koiran sairastellessa jne. en siivonnut oksennuksiaan enkä juoksuttanut hätäpaskalle ulos vaan tönin miehen hereille ja sanoin, että sun koiralla on joku ongelma.

Kun mies ihmetteli, miksi en voinut tehdä mitään koiran kanssa, niin muistutin, että hän sen halusi,

Tuo on oikein miehelle, mutta kyllä silti säälin teidän perheen koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten kasvattajalla mitään velvollisuutta ottaa koiraa takaisin?

Ja mikä kasvattaja suostuu myymään koiran tuommoisena yllärilahjana? suostuuko noin epämääräinen kasvattaja varmasti ottamaan koiran takaisin?

Ei me kasvattajat olla mikään FBI, joka tekee täydellisen taustaselvityksen. Minä käyn mielelläni katsomassa mihin oloihin pentu päätyy, mutta en mä lähde täältä Helsingistä johonkin Inariin (mihin multa on myös koira mennyt) tekemään tupatarkastusta. Mulle riittää, että on joku todiste siitä, että on varaa huolehtia koirasta ja ostajalla on perustiedot hanskassa ja täysipäisen oloinen ihminen. Mulle olis helposti voinut valehdella että yksinhuoltaja on ja sitoutuneita ollaan kaikki. Ja minä otan koiran takaisin milloin vain, ekat 2kk maksan täyden kauppahinnan takaisin. Ostan takaisin myös aikuiset kasvatit jos omistaja ei voi niitä pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysinpäs vastaavan tilanteen ja vielä tuore keskustelu. Meilläkin on siis tilanne, että mies otti koiranpennun. Kyllä hän siitä puhui, mutta mielestäni tein selväksi, että ei nyt. Siitä huolimatta mies oli tehnyt selkäni takana varauksen ja ei suostunu enää perumaan. Koira alkaa olla nyt pentuiän ohittanut ja minä melko katkeroitunut. Kuten miehelle perustelinkin, niin koiralle ei ole mielestäni ollut aikaa ja jaksamista niin paljon kuin olisi ollut tarpeen, jotta pennulle saisi kunnolla opetettua asioita. Peruskasvatus ja ulkoilutus jäi minun harteilleni kuten arvelinkin ja leikittäminen vanhalle koiralle. Tuntuu, että olen joka päivä vihainen miehelle tuosta koirasta. Älkää koskaan ikinä ottako mitään lemmikkiä ilman puolison täyttä suostumusta. Minä en tykkää tuosta koirasta vaikka olen joutunut sitä kasvattamaan, mutta vastoin omaa haluani.

Miksi suostuit tuohon? Meillä mies halusi koiran ja kun se tuli kotiin, en tehnyt elettäkään osallistuakseni sen hoitoon. Koira pissasi parketille - annoin pissan olla siinä niin kauan, että mies sen siivosi (kyllä, parketti meni uusiksi, koska mies ei kovin tarkkaan katsonut koiran perään). Koiraa piti ulkoiluttaa, mutta sitä minä en tehnyt koskaan, vaikka mies ehdotti, että aikaisemmin kotiin tulevana voisin  asian hoitaa. Siirsin kotiintuloajankohtaa myöhäisempään, jotta tätä perustelua ei voinut käyttää. Myöhemmin koiran sairastellessa jne. en siivonnut oksennuksiaan enkä juoksuttanut hätäpaskalle ulos vaan tönin miehen hereille ja sanoin, että sun koiralla on joku ongelma.

Kun mies ihmetteli, miksi en voinut tehdä mitään koiran kanssa, niin muistutin, että hän sen halusi,

Jaa-a.. ei ole yksiselittäistä vastausta miksi suostuin. Ensimmäisenä varmaan se, että en kertakaikkiaan voinut katsella sivusta miehen kehnoa esitystä koirankasvatuksesta ja ajattelin, että mies ei myöskään helpolla koirasta luopuisi niin olisi parasta kaikille, että koira saisi edes vähän paremman kasvatuksen. En todellakaan voisi elää tuholaisen kanssa saman katon alla.

Sitten kai se, että kyllä minä eläimistä pidän ja koirista. Meillä on ollut joskus puhetta, että otetaan pentukoira sitten, kun elämäntilanne on sopiva jne. Eli tavallaan kyllä koiraa toivoin, mutta en nyt, en todellakaan. Yritin siis sopeutua, että koira tuli aikaisemmin kuin olin valmis, mutta en ole onnistunut sopeutumaan.

Toki mies on siivonnut koiran sotkuja ja osallistunut hoitoon, mutta minä olen se ensisijainen hoitaja, koska olen enemmän kotona, koska minulla on lyhyemmät työpäivät. Olen joutunut silti rajaamaan omaa aikaani, koska minulla oli elämässä muutakin kuin työt. Lisäksi vanhalla koiralla oli hoitopaikka, mihin vein sitä toisinaan jos oma aika ei päivässä riittänyt, mutta hoitajakaan ei pysty/halua kahta ottamaan, joten en vie enää vanhustakaan hoitoon koska joudun joka tapauksessa järjestelemään itseni kotiin.

Kyllä yksi koira aiheutta päänvaivaa. Tai siis mies, joka koiran otti. Melkein voisin sanoa miehelle että ottakoon vaikka koiralomaa tai muuttakoon muualle koiran kanssa, mutta näin ei voi jatkua, että ilman omaa haluani olen kasvattamassa koiraa josta en tykkää, koska se vain tuotiin elämääni haitolle vaikka en siihen ollut valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysinpäs vastaavan tilanteen ja vielä tuore keskustelu. Meilläkin on siis tilanne, että mies otti koiranpennun. Kyllä hän siitä puhui, mutta mielestäni tein selväksi, että ei nyt. Siitä huolimatta mies oli tehnyt selkäni takana varauksen ja ei suostunu enää perumaan. Koira alkaa olla nyt pentuiän ohittanut ja minä melko katkeroitunut. Kuten miehelle perustelinkin, niin koiralle ei ole mielestäni ollut aikaa ja jaksamista niin paljon kuin olisi ollut tarpeen, jotta pennulle saisi kunnolla opetettua asioita. Peruskasvatus ja ulkoilutus jäi minun harteilleni kuten arvelinkin ja leikittäminen vanhalle koiralle. Tuntuu, että olen joka päivä vihainen miehelle tuosta koirasta. Älkää koskaan ikinä ottako mitään lemmikkiä ilman puolison täyttä suostumusta. Minä en tykkää tuosta koirasta vaikka olen joutunut sitä kasvattamaan, mutta vastoin omaa haluani.

Miksi suostuit tuohon? Meillä mies halusi koiran ja kun se tuli kotiin, en tehnyt elettäkään osallistuakseni sen hoitoon. Koira pissasi parketille - annoin pissan olla siinä niin kauan, että mies sen siivosi (kyllä, parketti meni uusiksi, koska mies ei kovin tarkkaan katsonut koiran perään). Koiraa piti ulkoiluttaa, mutta sitä minä en tehnyt koskaan, vaikka mies ehdotti, että aikaisemmin kotiin tulevana voisin  asian hoitaa. Siirsin kotiintuloajankohtaa myöhäisempään, jotta tätä perustelua ei voinut käyttää. Myöhemmin koiran sairastellessa jne. en siivonnut oksennuksiaan enkä juoksuttanut hätäpaskalle ulos vaan tönin miehen hereille ja sanoin, että sun koiralla on joku ongelma.

Kun mies ihmetteli, miksi en voinut tehdä mitään koiran kanssa, niin muistutin, että hän sen halusi,

Tuo on oikein miehelle, mutta kyllä silti säälin teidän perheen koiraa.

Se ei ole perheen koira, se on miehen koira. Se saa juuri niin hyvää hoitoa kuin sen ostaja eli mies sille suostuu antamaan. Loppupelissä ihan OK elämää se elää, vaikka mies kiroaa jokaisen aamun, kun täytyy lähteä lenkille kuuden pintaan. Se on hänen valintansa ihan samoin kuin se, että oksennusten siivoaminen on hänen vastuullaan.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin jotkut eläinrakkaat syyllistävät aloittajaa. Aloittaja on se vastuullinen ja mies "eläinrakas" vastuuton tyyppi. Kuvailevassa tilanteessa olisi paras, että anoppi ottaisi koiran kaikkien iloksi. Jos se jää perheeseen, niin aloittajan on pakko ottaa homma hanskaan ja kouluttaa itse koirasta salonkikelpoinen. Ei se itsekseen tavoille kasva ja miehen hoivissa siitä tulee turhautunut riehuja. 

En kutsuisi eläinrakkaiksi noita. Mäkin oon erittäin koirarakas ihminen, ja silti oon samaa mieltä ap:n kanssa. Ei koiraa noin vaan hankita niinkuin se olisi joku tavara. Pentua varten tarvii paljon valmistautumista ja tutustumista, ennenkun se noin vaan tulee kotiin.

En myöskään ymmärrä miten kasvattaja ei ole mitenkään selvittänyt minkälaiseen kotiin pentu on tulossa. Mistäs tiedätte vaikka kyse olisi pentutehtailusta?