Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen raskaana, mutta ajatus täysimetyksestä ahdistaa!
fera87
22.12.2015 |
Olen pian puolessavälissä raskaana ja olen miettinyt jo ennen raskautta että imetys ei ole mun juttu. Ystäväni täysimetti vuoden, mutta lapsi ei suostunut syömään pullosta ollenkaan ja hän ei vuoteen ollut erossa vauvasta, eikä mies hoitanut sitä yksin koskaan.
Tämä tilanne olisi painajainen minun tilanteeseeni ja luonteeseeni, koska mun mielestä mies on yhtälailla vanhempi ja haluan, että mies saa hoitaa yksinkin vauvaa ja että hän saisi isällisiä tunteita ja onnistumien kokemuksia. Ystäväni tilanteessa hänen mies ei oikein ekan vuoden aikana niitä tunteita kauheen vahvana saanut ja se on mun mielestä tosi inhottava ajatus.
Mua pelottaa, et se vauva ei viihdy muualla kuin mun sylissä tai tissillä. En pystyis nukkumaan vauva vierellä edes.
Olen ihminen joka kaipaa joskus omaa aikaa ja tilaa ajatuksille. Nähdä ystäviä ja sellaista. Mulle tärkeetä on ottaa myös mieheni kanssa välillä kahdenkeskistä aikaa, koska parisuhteen hyvinvointi on prioriteettina numero 1, jotta voisimme tuleville lapsillemme tarjota ehjän perheen ja rakastavaa yhteisöllisyyttä. Sen takia meidän välinen suhde on meille tosi tärkeetä. Parisuhdettahan täytyy vielä enemmän huoltaa pikkuvauva aikana, koska vauva tulee kuitenkin viemään suurimman osan ajasta huomiota.
Tuntuu, että imetys jotenki heijastuu kaikkeen ja en haluais äitinä joskus palata loppuun.
Tuntuu että jotkut paasaa täysimetyksestä ja siitä että lapsentahtisesti pitäisi aina mennä.
Tottakai mä haluan olla rakastavin ja paras äiti vauvalleni, mutta mä haluaisin pystyä olemaan erossa vauvasta joskus esim 3h, jotta voisin käydä kahvilla, kuntosalilla tai vaikka kampaajalla. Mua pelottaa, että täysimetyksen kanssa lapsi ei halua koskaan pulloa ja lapsen "elossa" pysyminen vaatii 24h läsnäoloa vauvan kanssa. Mua pelottaa et mä palan loppuun siitä, etten saisi vuoteen omaa aikaa ollenkaan ja kukaan ei ymmärtäis sitä että tarvin joskus aikaa itselleni.
Voiko lasta opettaa imetykselle ja pullolle samaan aikaan ja miten se tehdään?
haluan että mieskin ruokkii vauvaamme. Se olisi varmasti söpö näky.
Jos täysimettää esin.2kk, voiko vauva vielä totuttaa pulloon?
mua huolettaa sekin, että vauva herää kokoajan yöllä syömään ja en saa niiden välissä unta ja käytännössä musta tulis se väsynein zombie jolla ei ole mitään muistoja vauva-ajasta. Pulloruokinnassa vauva kuitenkin nukkuisi paremmin?
paljon puhututtaa, mietityttää ja ahdistaa. Vaikka rakastaakin vauvaa ihan hulluna. Pelottaa et epäonnistun ja en jaksaiskaan äitiyttä jos sais noi pahimmat jaksamiseen vaikuttavat seikat omalle kohdalleni.
kait tää on ihan normaalia pohtia tällaista...
Kommentit (19)
Ei kannata fun tsia noita etukäteen, aina ei mene niin kuin on kuvitellut. Meillä vauvalle ei vaan kelvannut tissi ja sitten tuli muita syitä minkä vuoksi imetysjuttu kertakaikkiaan meni ohi. Ei näitä aina voi valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sinuna mä en vielä stressaisi siitä imetyksestä. Voihan sitä paitsi olla että käy niin kuin minulle että vauva tuntuu niin ihanalta ettei sen luota edes oikein halua lähteä pois :). Tai ainakaan ei koe kovin ahdistavana sitä että sitä on alkuun aika sidottu vauvaan. Voithan pumpata maitoa pulloon jonkun menon ajaksi tai yöksi että saat välillä nukkua. Mutta alkuun hormonit auttaa kyllä jaksamaan vaikka ei saisikaan kunnolla nukuttua.
Jos täysimetys, tai imetys ylipäätään ahdistaa, älä imetä. Mulla nuorin ei huolinut tuttia/tuttipulloa ollenkaan, mutta nokkamukista (ei siis niistä, missä on venttiilit ja vaativat vauvalta imuvoimaa vaan tavallisista nokkiksista) hörppyyttämällä sai maitonsa jos en itse imettänyt.
Imetyshormonit muuten auttavat sen vauvan ja äidin välisen symbioosinkin muodostumisessa. Se on biologian keino luoda äidin ja vauvan välille tiivis side. Vauva-aikana kannattaa mennä niiden hormonien mukana, on helpompaa ;)
Vain ekat 3 kk on kiinni vauvassa. Lyhyt aika. Sitten imetysvälit pitenee. Ehdit kyllä kampaajalle. Kukaan ei kai jätä lasta hoitoon ihan pienenä
Sitä parisuhdetta ehtii hoitaa myöhemmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ajattelin samoin kuin sä odotusaikana, mutta sitten kun sain vauvan ekaa kertaa rinnalle, kaikki kävin täysin luonnostaan enkä halunnut muuta kuin imettää, pullot pölyttyi kaapissa. Tämän imetysasian moni tajuaa vasta kun avuton vauva hapuilee rintaa sylissä. Hyvin se menee 😊 Terv lapsiaan 5 kk ja toista 7 kk täysimettänyt
Vierailija kirjoitti:
Vain ekat 3 kk on kiinni vauvassa. Lyhyt aika. Sitten imetysvälit pitenee. Ehdit kyllä kampaajalle. Kukaan ei kai jätä lasta hoitoon ihan pienenä
Sitä parisuhdetta ehtii hoitaa myöhemmin
Mäkin suosittelen, että sen ihan pikkuvauva-ajan keskittyy siihen vauvaan. Parisuhde ei siitä katoa. Toki jumpassa ja kampaajalle jne. kannattaa käydä, se on ihan virkistävää. Parisuhdetta voitte hoitaa myös silloin, kun vauva nukkuu - pieni vauva nukkuu paljon. Ja vauvaa imettäessäkin voi vaikka katsoa miehen kanssa leffaa/tv-sarjaa. Imetys ei poissulje sellaista tavallista yhdessäoloa.
-
Nämä neuvot voivat tuntua susta oudoilta, kun sulla ei ole vielä sitä vauvaa. Mutta kun se vauva tulee, hormonit (yleensä) saavat sun ajatuksen pyörimään lähinnä siinä vauvassa. Sille tilalle kannattaa antautua, se on aika ihana. Ja se hormonipölly helpottaa sitä alun epäsäännöllistäkin vauvameninkiä. Imettäminen vapauttaa oksitosiinia, joka on läheisyyshormoni, ja se auttaa kiintymään vauvaan (toki vauvaan kiintyy muutenkin, mutta tuo oksitosiini tekee oman kokemuksen mukaan semmoisen kivan höttöisen fiiliksen, joka saa nytkin kaipaamaan sitä vauva-aikaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tosiaankaan kannata suunnitella etukäteen. Vauva saattaa hyvinkin huolia sekä rintaa että pulloa, tai sitten se ei huolikaan kuin pulloa, tai kenties vain rintaa.
Mun molemmat lapset suostui vain rintaa syömään, ei tuttipulloa eikä muuten tuttiakaan koskaan.
Itseänikin ahdisti ajatus siitä, että en voi olla vauvasta erossa kuin lyhyitä aikoja, ja ahdisti sen vuoden mitä imetin esikoista ja 9 kk nuorempaa. Saivatpahan parasta mahdollista ravintoa.
Nykyään ovat 4- ja 2-vuotiaita, ja tuo lähes 24/7 vauvassa kiinni oleminen aiheutti sen, että en osaa enää olla heistä erossa kuin lyhyitä hetkiä. Kaikki pitemmät ajat saavat potemaan huonoa omaatuntoa.
Eli aluksi halusin nimenomaan viettää muutakin elämää kuin äiti-elämää, nykyään en osaa.
Ä24
Vierailija kirjoitti:
Vain ekat 3 kk on kiinni vauvassa. Lyhyt aika. Sitten imetysvälit pitenee. Ehdit kyllä kampaajalle. Kukaan ei kai jätä lasta hoitoon ihan pienenä
Sitä parisuhdetta ehtii hoitaa myöhemmin
Kyllä jättää. Ja se on ihan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on nelikuinen vauva, jota on ruokittu vain imetyksellä. Vielä ei ole tullut tarvetta kokeilla pulloa. Pääsen urheilemaan halutessani imetysten välillä, iltaisin puolitoista tuntia voi olla aika huoletta pois ja aamupäiväunien aikana viikonloppuna melkein kolme tuntia.
Yöheräämiset imetysten takia ei ole ollenkaan niin väsyttäviä kuin kuvittelin. Hormonit sen kai mahdollistaa. Meillä mies käy töissä ja suon hänelle kyllä mieluusti katkottoman yöunen, meillä on vauvan kanssa aikaa nukkua aamulla pidempään ja siten paikata omaa univajetta. Itse asiassa, mies nukkuu niin sikeästi, että heräisin luultavasti kuitenkin yösyötöillä, vaikka mies ne pullolla hoitaisikin.
Meillä hommat on jakaantuneet niin, että mirs hoitaa iltapesut ja vaipanvaihdon aina silloin kun on kotona. Mieskin saa oman vastuualueensa ja kaksinkeskistä aikaa vauvan hoidossa.
Mitä, onko oikeasti mahdollista, että ap:ta ei kukaan ole tullut haukkumaan paskaksi äidiksi? Hienoa :)
Etukäteen ei tosiaan kannata murehtia asiaa, eiköhän se siitä lopulta mene kaikille parhain päin :)
Mä imetin esikoista vain 2kk ja nyt toisen kanssa imetysura on kestänyt 4 päivää. Jos kaikki menee hyvin niin jatkan, ja jos ei niin sitten korvikkeelle.
Tsemppiä, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Imetys ei ole mun juttu"
Joo.o... Olisko se kuitenkin se sen vauvan "juttu"?
Mä en ymmärrä näitä itsekkäitä äitejä, jotka laittaa oman edun kaiken edelle. Lapselle rintamaito on parasta ravintoa ellei jotain erityistä poikkeusta ole.
Täysimetin 4kk ja tissimaitoa vauva sai ainoana maitonaan (suoraan tissistä) ekan vuoden. Silti kävin ulkona ja aloitin työt kun vauva oli 6kk. Isä hoiti vauvaa. Olin yötäkin pois kotoa vauvan ollessa 9kk. Ei aina ole joko tai... ja siis pulloa vauva ei huolinut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei tarvittu pulloja. Onneksi. Niiden pesu ja keittäminen ym on hankalaa. Rinta on aina mukana. Aluksi imetin koko ajan. Myöhemmin harvemmin. Joskus 7 kk iässä annoin myös korviketta nokkamukista ruuan yhteydessä. Vähensin imetystä ennen lopetusta, koska menin äl jälkeen töihin
Hei, älä stressaa etukäteen tuollaista asiaa. Voihan olla että haluatkin imettää kun vauva syntyy, voi olla ettet haluakkaan olla erossa lapsesta kun se on ihan pieni. Tai jos haluat omaa aikaa on sinulla oikeus siihenkin. Et kuuntele kenenkään syyllistämisiä vaan teet niin kuin itsestäsi parhaalta tuntuu. Ensimmäinen vuosi lapsen elämässä on raskas vanhemmille mutta siitä selviää kyllä (myös väsymksestä ) ja jos vaan stressaat sitä kokoajan niin et tule nauttimaan vauvavuodesta ollenkaan. Nyt hölläät ja katsot sitten synnytyksen jälkeen omia tuntemuksiasi uudestaan. Mulla esikoinen söi hienosti rintaa ja pulloa molempia. Kuopus taas sitten tykkäsi pullosta enemmän kuin rinnasta (sai syötyä helpommin) Joten ikinä et voi tietää kuinka helppo tai vaikea vauva teille tulee mutta menette päivä kerrallaan.
Minä olen täysimettänyt aika kauan ja vielä kauemmin osaimettänyt. Isä on hoitanut lapsia ja olen ollut yksin liikenteessä. Illalla olen jossain kohtaa ollut naulittuna sohvalle imettömään ja katsomaan telkkaria noin pari tuntia (iltatankkaus). Että kyllä sitä muutakin elämää mahtuu sen imettämisen lomaan. Raskausaikana tulee kaiken maailman pelkoja ja fiiliksiä. Niitä ei kauheasti kannata jäädä märehtimään. Elämä asettuu kyllä uomiinsa vauvan syntymä n jälkeen ja etukäteen niitä uomia ei voi tietää, kun ei tiedä mitä oikeasti edessä on. Avoimin mielin eteenpäin. Ja jos ei huvita imettää niin sitten et imetä. Kasvaa ne lapset korvikkeellakin. Onnistunut imetys on vaan järkyn paljon helpompaa kuin niiden pullojen ja purkkien kanssa puljaaminen.
Meillä oli tämä kolmas ja viimeinen lapsi sellainen että jo vauvasta(1kk) alkaen nukkui yönsä tosi hyvin, eli vain yhdellä syöttökerralla ja 2kk:n ikäisenä nukkui 23-06 syömättä ollenkaan. Sitten päiväsaikaan olikin aivan jatkuvalla syötöllä rinnalla. Mutta kyllä tuo yösyöttöjen loppuminen noin varhaisessa vaiheessa johti siihen että maidon tulo hupeni aika tavalla. Vauvan ollessa 4 kk oli päivällä pakko tarttua pulloon, koska hän huusi nälkää vaikka imi rintaa lähes jatkuvasti. Tällä mentiin sitten muutama kuukausi että syötiin sekä rintaa että pulloa jotta vauva ei olisi nälkäänsä huutanut.
7kk ikäisenä se imetys sitten loppui, yksinkertaisesti se vain loppui, mutta en mä siitä mitään traumoja saanut (ja mikä tärkeintä, tuskin sai vauvanikaan) vaikka olinkin etukäteen suunnitellut tekeväni eri tavalla asiat, mutta ei ne asiat mene aina niin kuin suunnittelee. Nyt vauva on 9kk ja täysin siis pulloruokittava, kasvaa ja nukkuu hyvin. On ihana iloinen tyytyväinen lapsi. Tärkeintä on ettet stressaa tuosta imetyksestä ja älä ainakaan etukäteen siitä stressaa.
Useimmat vauvat oppivat syömään sekä rintaa että pulloa. Toisinaan vauva suosii jompaakumpaa, ja silloin pitää vaan syöttää sitkeesti sitä toistakin että tasapaino pysyy. Suosikki siis saattaa vaihdella iän mukana.
Imetin puolitoista vuotta josta ajasta kävin puolet töissäkin. Täysimetin 5 kk, katson sen täysimetykseksi jos lypsän pulloon maitoa menojani varten. Eli saatoin hyvin olla 6 h vauvan luota poissa ja isä antoi maitoa pullosta.
Alue: Aihe vapaa
Täysimetys on sitä, että vauva syö pelkkää rintamaitoa.
Imettäminen ei tarkoita sitä, että ei pääse ikinä vauvasta irti, se tarkoittaa lapsen ruokkimista helposti ja terveellisesti. Imetys myös auttaa sua itseäsi palautumaan synnytyksestä.
Pulloruokinta ei automaattisesti auta vauvaa nukkumaan paremmin. Vauvan kuuluukin heräillä yöllä. Imetyksessä erittyvät hormonit auttavat sua nukkumaan paremmin, vaikka uni on katkonaista ja hormonit myös tekevät pirteämmäksi päivällä.
Mä oon imettänyt molemmat vauvani, ja mies on hoitanut heitä pikkuvauvana paljon. Hän on antanut pullosta lypsettyä maitoa. Kaikki vauvat eivät innostu pullosta, mutta maitoa voi antaa myös lusikalla tai hörppyyttää mukista.
Se ikä, jonka vauva syö pelkästään rintaa, on lyhyt. Nykyään kiinteitä annetaan usein 4 kk:n iästä alkaen.
Se, että ystäväsi mies ei ole osallistunut vauvan hoitamiseen, ei ole imetyksestä kiinni.