Niin ihastunut että sattuu

Niin. Ihastuminen on ihan järkyttävä tunne, joka sekoittaa koko normaalin elämän. Inhottavaa.

Ootko ihastunut niin, että saat myös vastakaikua? Vai oletko salaa ihastunut johonkin?

Itsellä samat oireet jo pari kuukautta. tapasin ihanan miehen, mutta hän ei tiedä tunteistani mitään. Enkä uskalla kertoa. Sattuu välillä ihan mielettömästi. Ihan fyysisesti. Olen itkuherkkä, vaikka normaalisiti ihan vahva ja "normaali" ihminen.

Tää riutuminen epätoivoisessa, yksipuolisessa (?) ihastumisessa on ihan kaameaa. En sa miestä mielestäni.

Kaikein kovimmalle ottaa kun tajuaa, että en mahdollisesti näe häntä enää keväällä, koska hän on vaihtamassa työpaikkakomennusta toiseen yksikköön toiselle puolelle maata. Onhan tää ihan järjetöntä ajatella, että olen niin rikki jostakin ihmisestä, jota en ehkä edes kovin hyvin tunne.

Hassua vaan tää rakkaus.

Olin noissa fiilingeissä vielä kuukausi sitten. Lopulta tavattiin muutama kerta ja seksiäkin oli. Sitten mies ilmoitti, ettei koe mtään minua kohtaan. Olisipa jäänyt tuohon ihastumiseen vain.

Tiedän mikä helpottaa. Kun tunnistat ihastuksesi kohteelle, se on sanottu ulos itsestä. Varsinkin jos epäilet että tunne on molemminpuolinen. Ainakin minulle alkoi ruoka maistua ja nyt lähinnä syön ikävään liikaakin. Olen huonossa suhteessa miehen kanssa ja ihastuin naiseen. On vaihteeksi aivan levollinen olo, vaikka haluaisin olla ihastuksen kanssa koko ajan. Hän on sydämessäni.

Mulla on etäihastus. Se se vasta pahinta onkin. Nähdään harvakseltaan, silloin tällöin yhteisten harrastusten parissa. Sen väliajan leijun aluksi jossakin svääreissä, sitten tulee toivoton romahdus.

Huoh.. inhottavaa tosiaan. Itse olen perusjämäkkä pienten lasten mamma joka on tänä syksynä herännyt uuteen vaiheeseen elämässä. Jotenki löytäny uusia merkityksiä ja uutta henkistä voimaa monen vuoden paskassa rämpimisen jälkeen. No ei siinä mitään. Oma ukko on vain hahmo elämässä ja anna olla kun sain kaveripyynnön eräässä fb ryhmässä samaan asiaan vihkiytyneeltä minua vanhemmalta jäbältä toiselta puolelta maailmaa suurinpiirtein. Avaudu miltei heti että mulla on niin paska historia etten lupaa mitään kuin merkityksetöntä chitchattia.. että monet muut ei ole sen enempää jaksaneet vaivautua tutustumaan edes ja että olen niin hemmetin yksinäinen että jo kaveripyyntö piristi hirveästi. No tässä parin kuukauden jälkeen on viestiteltiin ja tyyppi tulee jo uniin. Tiedän. Typerää ja lapsellista. Ah niin viatonta ja piristävää. Joku joka on kiinnostunut minun ajatuksista ja sanoo kivoja asioita. Siispä annan ihastuminen velloa sisuksissa. Joskus se menee ohi. Ja olen taas löytänyt hymyn.

Sori kirjoitus virheet puhelin korjaa väärin..

Mulla myös ihana ilta satunnaisen tuttavuuden kanssa avasi täysin silmät mun pakkopulla-avioliitolle. Miten tästäkin selvitään, sitäpähkäilen. Pitäisikö ottaa mieheen yhteyttä vai ei..

Mä olen korviani myöten ihastunut mieheni parhaaseen kaveriin. Yritän olla kuin ei mitään, mutta aina se jostain pölähtää paikalle. Meillä lapsia ja silläkin perhe. Ikinä en aio hiiskahtaakaan, odotan vaan että ohi menee. Kuitenkin aina hänelle jutellessa huomaan katsovani liikaa silmiin ja meen hämilleni. Varmaan loistaa koko kylälle. Hirveää. En halua sotkea mitään tai ketään. Tälle ei vasn mitään voi. Se on vaan niin ihana.

Juu, tuttu tunne. Päähän ei tosin koske, mutta kaikkialle muualle sattuu, ruokakin kyllä maistuu. Inhottavia hetkiä on ne kun joutuu menemään nukkumaan ja tietää jo etukäteen, että kun iskee pään tyynyyn niin tulee mieleen, että olisipa se ihastus siinä vieressä. Toisaalta siihen ajatukseen on kiva nukahtaa ja toisaalta taas inhottavinta ikinä. Unohtamatta tietenkään niitä ahditavia hetkiä kun hän sattuu olemaan ihan kosketusetäisyydellä ja tulee sellainen kumma tunne jota en osaa selostaa, vähän niinkuin olisi jossain kuplassa. Minusta varmaan tulee tosi kumarassa kulkeva vanhus kun nämä ihastukset tuntuvat rutistavan minua kasaan aina vaan enemmän. 

Terveisin Naispelko22

Sama tunne myös silloin kun mies pettää. On se rakkaus ihmeellistä....

Onneksi kun on näin ihastunut laihtuu huomaamattaan. kaveritkin jo huomaavat. Siihen kun lisätään korkea moraali, niin saa nähdä kauanko tää ruokahaluttomuus jatkuu.

mieheltä tämä

Niin. Itsekin vihaan ihastumista, erityisesti kun tunteet on yksipuolisia. Vedän levyn suklaata ja unohan unohta ton idiootin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on etäihastus. Se se vasta pahinta onkin. Nähdään harvakseltaan, silloin tällöin yhteisten harrastusten parissa. Sen väliajan leijun aluksi jossakin svääreissä, sitten tulee toivoton romahdus.

Sama täällä. Ahdistaa kun joku etäällä vetää pasmat sekaisin.

Ei niille maistu ruokakaan, sehän huomataan... :)

Hyvä laihdutuskeino :D

Ja salillakin jaksaa, kun tekee niin mieli purkaa oloaan...

Vierailija kirjoitti:

Mä olen korviani myöten ihastunut mieheni parhaaseen kaveriin. Yritän olla kuin ei mitään, mutta aina se jostain pölähtää paikalle. Meillä lapsia ja silläkin perhe. Ikinä en aio hiiskahtaakaan, odotan vaan että ohi menee. Kuitenkin aina hänelle jutellessa huomaan katsovani liikaa silmiin ja meen hämilleni. Varmaan loistaa koko kylälle. Hirveää. En halua sotkea mitään tai ketään. Tälle ei vasn mitään voi. Se on vaan niin ihana.

Ärsyttää nää alapeukut. Mitä pahaa mä kellekään tehny? Ei se sun ukkos ole kuitenkaan ja vaiks oiskii ni mitä väliä. Niinkuin sanoin en mitään mahda ja parhaani teen että menis ohi.

Samanlainen tilanne täällä... Pitkä parisuhde, joka on periaatteessa muilta osin hyvin, mutta fyysinen vetovoima on ollut jo kauan poissa. Ollaan hyviä ystäviä, kämppiksiä... Tapasin pari kuukautta sitten sattumalta miehen, joka vei jalat alta. Miten ihanalta tuntui saada huomiota ja miten mahtavalta tuntui olla taas ihastunut!! Loistin ja hymyilin koko ajan kuin vähä-älyinen... Eilen lopetin "hulluuden", koska se olisi johtanut vääjäämättä seksiin, intohimoiseen seksiin, mutta tiesin, ettei tuo ihastukseni ollut yhden eikä kahdenkaan naisen mies, halusin lopettaa.. Tajusin, että hän pyörittää useampaa naista samaan aikaan, en halunnut olla yksi monesta... Nyt itkettää. Ikävöin, kadunkin päätöstäni, mutta kyllä tämä ohi menee. Olin valmis ottamaan hänet rakastajakseni, jos olisin ollut hänelle ainoa rakastajatar... Säälittävää, tiedän sen itsekin. Mutta jokainen, joka tuomitsee tietämättä oikeasti miltä tuntuu elää vuosikaudet intihimottomassa suhteessa, ei tiedä mistä puhuu. Helppo sanoa, että eroa, mutta ei sekään ole aina järkevää, jos seksittömyys ja intohimon puute on ainoat asiat, jotka suhteessa mättää. Olen iloinen, että naiseuteni heräsi ja siitä kiitän tätä minun pelimiestäni... Sinulle haluan sanoa, että nauti tuosta ihastumisen tunteesta. Se sytyttää henkiin...

Tuo edellinen oli siis viestin 6 kirjoittajalle:)