Unelmoin jouluvauvasta ensi jouluksi

Kalliimmaksi tulee lapsettomuushoidot sitten 10v kuluttua voin sanoa.

Ei kai ikinä ole ihan täysin valmista tilannetta mihin vauva saisi tulla... kyllä aina selviää, jos vauva vain on molempien puolelta haluttu ja saa riittävästi rakkautta :)

No, meille jouluvauva on tulossa (laskettu aika meni jo, saisi ruveta tulemaan pikkuhiljaa ulos..), miehellä on vakityö ja itse opiskelen amk:ssa. Pidän opiskeluista pienen äitiysloman ja valmistun ehkä max puoli vuotta - vuoden myöhemmin kuin muut. Omaa asuntoa meilläkään ei ole, mutta on asumisoikeusasunto (oma olisi tarkoitus lähitulevaisuudessa ostaa, asuntosäästäminen jo aloitettu). 

Näillä eväillä siis. Ja meillä meni tämän työstämiseen liki kolme vuotta, joten en tosiaan ajattele vauvan tulevan "väärään" aikaan, koska oli jo iso pelko tuleeko ollenkaan. 

Minäkin haaveilen. Ikää on muutaman viikon päästä 24, valmistun koulusta ensi jouluksi. Meillä ei kyllä taloudellinen tilanne anna millään vielä periksi, kun mieskin opiskelee ja mun pitäisi saada nopeasti töitä, että voitaisiin säästää. Vauvakuume on pahimmillaan siis, tuntuu sydämessä riipivältä, kun haluaisi sen oman pienokaisen, mutta ei sitä vain saa.. :(

Meidän jouluvauva (esikoinen) syntyi 4v sitten tilanteeseen, että asutaan vuokralla, mies opiskelee, itselläni loppui 3v pätkätyö äitiyslomaan, ei mitään kummempia säästöjä, ei edes autoa (asutaan kaupungin keskustassa), ikää itsellä silloin 29v. Mieheni silloin vielä mietti pitäisikö odottaa taloustilanteemme parantumista, mutta jos olisimme odottaneet, olisimme edelleen lapsettomia.

Nyt lapsia on kaksi, edelleen on taloudellisesti tiukkaa mutta lapsilla on aina ollut kaikki tarpeellinen.

Ystävälläni ja miehellään on hyvät työpaikat, oma asunto, hyvä rahatilanne, lasta vaan ei kuulu edes hedelmöityshoidoista huolimatta, ovat jo yli 33v.

Sinun kannattaa sitten siinä maaliskuulla pistää tohinaksi. Ei muuta kuin sänky natisemaan ja vällyt vipattamaan, niin johan tulosta syntyy.

Olen tässä suhteessa liian varovainen ja pelkään pahinta. Hyvin näyttää kuitenkin menevän esimerkiksi eräällä tutulla, jolla jo kolme lasta, opiskelut edelleen kesken ja miehellä lähinnä puhelinmyyntihommia. Omasta puolestani en ainakaan toivoisi itselleni samanlaista tilannetta. Varmasti jo yksi lapsi olisi liikaa, jos yrittäisi opiskella ja kummallakaan ei olisi kunnon töitä.