Lue keskustelun säännöt.
Nyt alkaa jo pikkuhiljaa mennä hermo tohon miehen äitiin..
21.12.2015 |
Olen raskaana. Ja sehän anoppia vituttaa kun oma poika on valinnut tälläisen epäsopivan naisen itselleen ja kaiken lisäksi vielä hankkii lapsia hänen kanssaan! :)
(Anoppi on sairaalloisen mustasukkainen pojastaan. Hän puhuu tälle kuin vajaaälyiselle tai pienelle lapselle ja on minulle vihainen siitä kun olen varastanut hänen poikansa).
Tuossa äskettäin anoppi heitti tälläsen ilmoille: "Kuule 'Ville', sitten KUN te 'Emmin' kanssa eroatte, muutat sitten vauvan kanssa tänne meille niin kyllä me vauva hoidetaan porukalla"
Oon niin vihainen että lähdin vaan pois autolla sanomatta mitään ja jätin sen ukon sinne. Miksi mies on niin tossun alla ettei tajua ottaa etäisyyttä vanhempiin... Huoh. Itse en kuuntelisi omilta vanhemmilta ikinä ton suuntasia kommentteja.
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka miehesi ei voi menneille, mitä on tapahtunut kasvatuksen suhteen, hän nimenomaan voi vaikuttaa nykyisyyteen itse miten anoppisi kohtelee sinua ja poikaansa.
Jumankeuta mä en ikinä hyväksyis tollasta. En ikinä. Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä n.15 vuotta ja mua kans ei hyväksytty ekoihin vuosiin tosissaan heidän perheeseen. Ei tosin ollu noin pahoja juttuja kun aapeella, tollasia en ois hyväksyny ollenkaan ja mies kyllä puolusti mua. Mä ratkaisin asian niin että kun tiedän olevani hyvä ihminen ja puoliso niin päätin että miehen perhe ei ole tarpeeksi hyvä mulle enkä oikeestaan halua heitä elämääni. En pariin vuoteen nähnyt heitä ollenkaan, mies näki ihan normaaliin tapaansa. En myöskään koskaan puhunut miehelle pahaa hänen perheestään enkä yrittänyt saada häntä erkaantumaan heistä. No vuosien varrella he tajusivat lopulta että mies ei minusta luovu ja viimeistään kun ensimmäinen lapsi syntyi niin alkoi minun kosiskelu ja hyysääminen kun tajusivat että eivät koskaan täysillä pääse osallistumaan lapsenlapsensa elämään jos eivät myös minua hyväksy. Nykyään olemme siis ihan väleissä ja tekemisissä mutta he kyllä näyttivät aikanaan todellisen minuutensa joten ikinä en tule heihin täysin luottamaan enkä myöskään jätä lapsia heille hoitoon kun en voi olla täysin varma että he eivät anna lapaille huonoja vaikutteita. Muuten näkevät lapsiamme usein. Mies on samaa mieltä kanssani.
Ap, hoida anoppiasia kuntoon ennen lapsenne syntymää. Jos aihealue on sulle outo, niin tutki sitä niin että todella ymmärrät mistä on kyse ja toimi sen mukaan.
Mun äiti on tuommoinen mun miestä kohtaan. Hirveä, joten eipä olla sitten yhteyksissä hetkeen, kun ei osaa käyttäytyä.
Mies ei välitä, mutta mua loukkaa se jatkuva arvostelu ja haukkuminen. Muori tuntuu olevan ikuisesti katkera, kun en valinnutkaan ketään hänen ehdotuksistaan sieltä pubinsa tiskiltä, vaan löysin raittiin nörtin.
16 vuotta yhdessä, eikä äiti vieläkään tajua.. Voimia aplle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka rakastat Ap puolisoasi tuollainen käytös ei voi jatkua. Anopin toiminta on törkeää, ja miehen on PAKKO puuttua siihen, jos on yhteinen lapsikin tulossa.
Kiristys ja uhkailu ovat aina parisuhteessa kyseenalaisia keinoja, mutta toisinaan niihinkin on vaan turvauduttava, kun muu ei enää auta. Joko mies jatkaa sinun kanssasi ja sanoo anopille suorat sanat, tai hän jatkaa yksinänsä. Etkä anna periksi, vaikka mies olisi kuinka säälittävä reppana. Hän on aikuinen ihminen, vaikka toiminta antaa ymmärtää muuta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on tuommoinen mun miestä kohtaan. Hirveä, joten eipä olla sitten yhteyksissä hetkeen, kun ei osaa käyttäytyä.
Mies ei välitä, mutta mua loukkaa se jatkuva arvostelu ja haukkuminen. Muori tuntuu olevan ikuisesti katkera, kun en valinnutkaan ketään hänen ehdotuksistaan sieltä pubinsa tiskiltä, vaan löysin raittiin nörtin.
16 vuotta yhdessä, eikä äiti vieläkään tajua.. Voimia aplle!
Kuule täällä ollut samat kuviot. Narsistiäitini oli kohdellut mua koko ikäni kotona roskana. Kun tapasin mieheni, kohteli äitini häntä törkeästi. Mies ei onneksi ja ihme kyllä pelästynyt. Mieheni kanssa ymmärrämme mistä on kyse, hänen äitinsä on häntä kohdellut törkeästi elämänsä ajan. Kumpikaan anopeista ei halua ymmärtää mitään muuta kuin että heillä on yksi suu mutta ei korvia, eikä vaikuta aivosolujakaan olla tarpeeksi. Emme ole tekemisissä anoppiemme kanssa, ainoa ja oikea ratkaisu, joka antoi mahdollisuuden meidän elää yhdessä ja ihmisarvoisina yksilöinä. Voimia myös toivotan ja rohkeutta uskaltaa elää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälkeenpäin kun ajattelen menneitä, mitä olisin voinut tehdä toisin, niin homma olisi pitänyt hoitaa jämäkämmin nopeammin. Vierastan kiristystä, uhkailua, valintoja lähimmäisten välillä. Mutta narsistianopin kohdalla olisi pitänyt tehdä aivan kaikki vetkuttamatta ja todeta sen jälkeen, että kun mikään ei auttanut niin bye-bye-anoppi.
Minkä ikäisiä Ap olette? Kuulostaa vain aivan järkyltä että oma mies(olemme vajaa 30) menisi äitinsä kanssa viettämään joulua ilman minua, varsinkin nyt kun odotamme ensimmäistä lastamme. Voimia tilanteeseen ja tosiaankin, ratkaisu tähän tilanteeseen ja teidän liittonne jatkuvuuteen on miehelläsi nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoliso, joka hyväksyy millä tahansa selittelyillä tai nössöilyllä läheisten huonon kohtelun puolisoaan kohtaan, tukee sitä huonoa kohtelua, ei muuta!
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä Ap olette? Kuulostaa vain aivan järkyltä että oma mies(olemme vajaa 30) menisi äitinsä kanssa viettämään joulua ilman minua, varsinkin nyt kun odotamme ensimmäistä lastamme. Voimia tilanteeseen ja tosiaankin, ratkaisu tähän tilanteeseen ja teidän liittonne jatkuvuuteen on miehelläsi nyt.
Minä olen 25 vuotias, mies 27v. Niimpä!!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan höpöhöpöä tollanen determinismishitti ettei vois mitään sille miten kasvatettu jne. Kyllä voi. Valinnat on yksilön omia ja miehesi on ihan vastuussa omista valinnoistaan. Todella surullista jos ei pystyy vastuullisen aikuisen ihmisen tavoin toimimaan, kun on itse tulossa isäksi. Jos mies jatkaa edelleen tuolla linjalla, niin ei siinä mitään rakastettavaa ole.
Mikset sinä töksäytä anoppilassa, että saapa nähdä onko tällä lapsella mummua ollenkaan kun on niin paha suustaan. Sama se jos lapsi ei koskaan näe toisia isovanhempiaan, jos eivät koko perhettä hyväksy. Liian pehmeästi suhtaudutaan tuollaiseen anopin käytökseen, paha pahalle niin oppii tai on oppimatta.
Oletteko jutelleet ajasta kun lapsi on jo tullut? Oletko miettinyt eroa missään vaiheessa? Valitettavasti itse eroaisin :(
Vierailija kirjoitti:
Oletteko jutelleet ajasta kun lapsi on jo tullut? Oletko miettinyt eroa missään vaiheessa? Valitettavasti itse eroaisin :(
Mä olen eroa miettinyt kyllä. Ehkä ensin vain yritän ottaa itse etäisyyttä koko perheestä ja keskittyä vauvaan sitten keväällä. Miehen kanssa täytyy käydä tästä kunnon keskustelut.. Huoh :/
Ap
Me olemme viettäneet mieheni kanssa kaikki yhteiset joulut, ensimmäisen alle vuoden seurustelun jälkeen 19-vuotiaina.
On aivan sairasta toivoa lapsenlapsensa perheen hajoamista. Tosiasiassahan anoppi ei näe teitä perheenä. Komppaan aiempia kirjoittajia, nyt on viimeinen hetki korjata tilanne. Kun lapsi syntyy, asiat ovat vielä mutkkkaampia.
Pysy kuitenkin rauhallisena, äidin käytös on miehelle ainoa totuttu, häneen on koko elämän iskostettu uskoa äidin rakkauteen, viisauteen ja erehtymättömyyteen. Tästä tulee vaikea taistelu, mutta se on käytävä nyt, jos haluat olla voittaja.
Nyt sinä kärsit, ehkä miehesikin vaikka sitä ei näytä ulospäin. Jos annatte tilanteen jatkua tuollaisenaan, kohta kärsii vauvakin. Vauva vaistoaa stressin, lapsi reagoi ihmettelemällä ja sulkeutumalla, murrosikäinen sulkeutuu tai antaa tulla tuutin täydeltä ymmärtämänsä. Haluatteko tehdä lapsenne kaltaisiksenne, että hänkin joutuu kärsimään perhekuvioista, ehkä vielä teidän ikäisenäkin. Vai olisiko aika laittaa kierre poikki ja valmistautua kulkemaan yhteistä vahvaa tietä, sinä ja miehesi, toisianne tukien kohti vanhemmuutta.
Edellinen siis ap