Pettäjäpuolisolle anteeksiantavat ovat läheisriippuvaisia tai muuten vaan luusereita
Riippuvat petturissa kun eivät saa parempaa tai kestä olla yksin. Nähty on.
Kommentit (31)
No ei tuossa sen suurempia selvänäköisyyden lahjoja tarvita. Oikestaan ketään muuta kun ei kiinnosta toisten parisuhteet noin paljoa eikä pettämisten anteeksi antamiset. Voi sentään.
Minä annoin anteeksi kerran, toisen ja kolmannen. Siinä meinasi pää seota. Olin mustasukkainen, stalkkasin, kaivelin asioita, joihin en koskaan saanut vastausta. Sitten erosin, en enää vain kestänyt 😡.
Ei kannata antaa anteeksi, jos toinen ei aidosti ole edes anteeksiantoa vailla. Minä olin vain rakastunut niin. Ja täyteen paskaan. Nuolen haavojani vielä pitkään.
Parisuhteessa tapahtuu kaikenlaista toisen luottamuksen pettämistä, ei syrjähyppy ole ainoa mahdollisuus. Jos sen syistä pystyy puhumaan ja ne voi selvittää, jos voi luvata että ei toistu ja toinen voi siihen uskoa, miksipä ei voisi suhde vielä jatkua.
Pidän tällaisena luottamuksen pettämisenä pelaamista, juomista, ym. valehtelua. Vuosikausia jatkuvana ja moneen kertaan luvattuna ja petettynä on melkein vaikeampi antaa anteeksi ja uskoa, kuin joku kännimoka.
Vierailija kirjoitti:
No ei tuossa sen suurempia selvänäköisyyden lahjoja tarvita. Oikestaan ketään muuta kun ei kiinnosta toisten parisuhteet noin paljoa eikä pettämisten anteeksi antamiset. Voi sentään.
Sun ihmistuntemus = 0. Naispuoliselle aisankannattajalle ei taida olla omaa nimeä. -ap
No ei sellaisilla ainakaan minkäänlaista itsekunnioitusta ole.
Hyh, hyh. En kyllä kestäisi katsella enää miestä joka olisi minulta salaa käynyt polkemassa vierasta vittua. Oksettaisi niin paljon. Ja ensimmäiset vuodet menisi varmaankin sen hillitsemisessä, etten hakkaa sitä luuseria pieneksi veriseksi mytyksi.
Voi hyvin olla, että jotkut sietävät pettävää puolisoa siksi, että eivät uskalla erota. Varmasti näin.
Mutta on aika perssilmäistä ap kuvitella, että KAIKKI pitävät pettämistä yhtä vakavana asiana. Eivät pidä. On olemassa jopa ihan avoimia parisuhteita, jossa yhteisellä sopimuksella kumpikin voi harrastaa seksiä muiden kanssa. Ja sitten on paljon parisuhteita siitä väliltä, harmaan eri sävyissä. Ja toisessa ääripäässä ovat todella tiukasti asiaan suhtautuvat parit, joiden mielestä jo toisen naisen/miehen kanssa flirttailu on peruste avioeroon.
Minä olen ollut parisuhteessani jo 29 vuotta, josta naimisissa 24. Tietääkseni mieheni ei ole minua pettänyt. Jos pettäisi, en voi kuvitellakaan, että ainakaan jonkun tyhmän yhden yön hairahduksen takia viskaisin tuosta vaan pitkän parisuhteen roskiin. Kriisi se olisi kyllä, mutta jos toinen selvästi katuisi, niin kyllä: antaisin anteeksi. Ihan vaan siksi, että puntarissa painavat yhteiset hyvät vuodet ja rakkaus enemmän kuin pettymys toisen törttöilyyn.
Muutenkin ajattelen, että parisuhteessa on ylä- ja alamäkiä. Muitakin pettymyksiä kuin pettäminen. Kokonaisuus ratkaisee. Jos liitosta ei enää saa itselleen mitään hyvää, se kannattaa päättää. Mutta en usko, että ainakaan kertahairahdus tuhoaisi kaikkea hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvin olla, että jotkut sietävät pettävää puolisoa siksi, että eivät uskalla erota. Varmasti näin.
Mutta on aika perssilmäistä ap kuvitella, että KAIKKI pitävät pettämistä yhtä vakavana asiana. Eivät pidä. On olemassa jopa ihan avoimia parisuhteita, jossa yhteisellä sopimuksella kumpikin voi harrastaa seksiä muiden kanssa. Ja sitten on paljon parisuhteita siitä väliltä, harmaan eri sävyissä. Ja toisessa ääripäässä ovat todella tiukasti asiaan suhtautuvat parit, joiden mielestä jo toisen naisen/miehen kanssa flirttailu on peruste avioeroon.
Minä olen ollut parisuhteessani jo 29 vuotta, josta naimisissa 24. Tietääkseni mieheni ei ole minua pettänyt. Jos pettäisi, en voi kuvitellakaan, että ainakaan jonkun tyhmän yhden yön hairahduksen takia viskaisin tuosta vaan pitkän parisuhteen roskiin. Kriisi se olisi kyllä, mutta jos toinen selvästi katuisi, niin kyllä: antaisin anteeksi. Ihan vaan siksi, että puntarissa painavat yhteiset hyvät vuodet ja rakkaus enemmän kuin pettymys toisen törttöilyyn.
Muutenkin ajattelen, että parisuhteessa on ylä- ja alamäkiä. Muitakin pettymyksiä kuin pettäminen. Kokonaisuus ratkaisee. Jos liitosta ei enää saa itselleen mitään hyvää, se kannattaa päättää. Mutta en usko, että ainakaan kertahairahdus tuhoaisi kaikkea hyvää.
Et sinäkään ihan terve ole, kun olet noin pitkään viitsinyt katsella samaa mulkvistia ja sama toisinpäin.
Jotkut panevat ympäriinsä luvan kanssa niin sehän ei olekaan pettämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvin olla, että jotkut sietävät pettävää puolisoa siksi, että eivät uskalla erota. Varmasti näin.
Mutta on aika perssilmäistä ap kuvitella, että KAIKKI pitävät pettämistä yhtä vakavana asiana. Eivät pidä. On olemassa jopa ihan avoimia parisuhteita, jossa yhteisellä sopimuksella kumpikin voi harrastaa seksiä muiden kanssa. Ja sitten on paljon parisuhteita siitä väliltä, harmaan eri sävyissä. Ja toisessa ääripäässä ovat todella tiukasti asiaan suhtautuvat parit, joiden mielestä jo toisen naisen/miehen kanssa flirttailu on peruste avioeroon.
Minä olen ollut parisuhteessani jo 29 vuotta, josta naimisissa 24. Tietääkseni mieheni ei ole minua pettänyt. Jos pettäisi, en voi kuvitellakaan, että ainakaan jonkun tyhmän yhden yön hairahduksen takia viskaisin tuosta vaan pitkän parisuhteen roskiin. Kriisi se olisi kyllä, mutta jos toinen selvästi katuisi, niin kyllä: antaisin anteeksi. Ihan vaan siksi, että puntarissa painavat yhteiset hyvät vuodet ja rakkaus enemmän kuin pettymys toisen törttöilyyn.
Muutenkin ajattelen, että parisuhteessa on ylä- ja alamäkiä. Muitakin pettymyksiä kuin pettäminen. Kokonaisuus ratkaisee. Jos liitosta ei enää saa itselleen mitään hyvää, se kannattaa päättää. Mutta en usko, että ainakaan kertahairahdus tuhoaisi kaikkea hyvää.
Et sinäkään ihan terve ole, kun olet noin pitkään viitsinyt katsella samaa mulkvistia ja sama toisinpäin.
Ai että kaikki pitkään parisuhteessa elävät ovat sairaita mulkvistejä? Aha.
Selvännäkijä saapui paikalle kristallipallonsa kanssa.