15 vuotta yläkoulun opena - ja huomaan olevani hieman kyynistynyt...

Yläkoulussa voi olla enää hankala vaikuttaa nuoren saamaan arvomaailmaan ja motivaatioon. Olen hyvin läheltä seurannut tällaista tapausta. Kyseessä oli sellainen lapsi, jolla oli alakoulusta lähtien ongelmia oppimisessa. Suhtautuminen vanhemmilla: "se on kaikessa niin surkea, pelkkiä nelkkuja ja vitosia todistus täynnä". Yläkoulussa sama meno jatkui. Kyllä vanhemmat jotain varmaan yrittivät, mutta eihän sitä tietoa voi ihmisen päähän kaataa.

Mitä tästä nuoresta sitten tuli? Syrjäytynyt ja ikävästi ilmaistuna "elämäntapatyötön". Hänellä ei ole varsinaista sairautta tai mielenterveysongelmaa. Vielä 30-vuotiaanakin hän aivan kirkkain silmin väittää, että koko hänen tilanteensa johtuu siitä, että yhteiskunta on riistänyt häntä, eikä hän halua "porvarin heittopussiksi".

Näin sivusta katsottuna näyttää siltä, että fyysisesti terve parhaassa iässä mennyt ihminen on mennyt aivan hukkaan. Hänen uskonsa siihen, että kaikki on vain tapahtunut hänestä riippumattomista syistä, on vankkumaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, osa opetuksesta voisikin tulla videopelien kautta. Oppisivatko pojat paremmin?

Kiitos. Tätä kommenttia olen todellakin kaivannut. Olemme opettajainhuoneessa jo pitkään puheneet siitä, että koulu ei pysty enää kilpailemaan oppilaiden huomiosta, koska koulussa oppiaineet eivät ole "siistejä" ja "mielenkiintoisia" verrattuna vapaa-aikaan ja videopeleihin. Koulun ei enää kuulu olla koulua, koulunkin pitää olla viihdettä. Nyt tiedän miksi meistä on alkanut tuntua tältä. Tuo kommenttisi paljastaa sen, että jotkut vanhemmat näkevät ongelmat kouluissa eikä oppilaissa, vanhemmissa tai vapaa-ajassa. Koulun pitäisi kehittyä sellaiseksi että siellä tehtäisiin vain oppilaita kiinnostavia asioita. Aivan huippua!

Mietittekö koskaan, että millaista on olla esimiehenä työpaikassa, jossa työntekijät valikoivat tehtäviään sen perusteella onko ne kiinnostavia? Ei kai mun nyt tarvi tollasta puisevaa kamalaa urakkaa ottaa kun koulussakin kaikki oli vähän niin kuin peliä ja sillai kivasti leikinomaista.

Arki ei ole tietokonepeliä.

Ruotsissa tuohon ilmeisesti on jo menty ja jäljet näkyvät huonoissa oppimistuloksissa :(

Yhtiömme integroitiin joku aika takaperin ruotsalaiseen yhtiöön, ruotsalaisia kollegoita voisi kuvailla juuri näillä sanoilla...  "työntekijät valikoivat tehtäviään sen perusteella onko ne kiinnostavia?" Siis huvittaako vai ei...

En käsitä miten yritys on vielä olemassa, meno on kuin teinien pyjamabileissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, osa opetuksesta voisikin tulla videopelien kautta. Oppisivatko pojat paremmin?

Kiitos. Tätä kommenttia olen todellakin kaivannut. Olemme opettajainhuoneessa jo pitkään puheneet siitä, että koulu ei pysty enää kilpailemaan oppilaiden huomiosta, koska koulussa oppiaineet eivät ole "siistejä" ja "mielenkiintoisia" verrattuna vapaa-aikaan ja videopeleihin. Koulun ei enää kuulu olla koulua, koulunkin pitää olla viihdettä. Nyt tiedän miksi meistä on alkanut tuntua tältä. Tuo kommenttisi paljastaa sen, että jotkut vanhemmat näkevät ongelmat kouluissa eikä oppilaissa, vanhemmissa tai vapaa-ajassa. Koulun pitäisi kehittyä sellaiseksi että siellä tehtäisiin vain oppilaita kiinnostavia asioita. Aivan huippua!

Mietittekö koskaan, että millaista on olla esimiehenä työpaikassa, jossa työntekijät valikoivat tehtäviään sen perusteella onko ne kiinnostavia? Ei kai mun nyt tarvi tollasta puisevaa kamalaa urakkaa ottaa kun koulussakin kaikki oli vähän niin kuin peliä ja sillai kivasti leikinomaista.

Arki ei ole tietokonepeliä.

Ruotsissa tuohon ilmeisesti on jo menty ja jäljet näkyvät huonoissa oppimistuloksissa :(

Yhtiömme integroitiin joku aika takaperin ruotsalaiseen yhtiöön, ruotsalaisia kollegoita voisi kuvailla juuri näillä sanoilla...  "työntekijät valikoivat tehtäviään sen perusteella onko ne kiinnostavia?" Siis huvittaako vai ei...

En käsitä miten yritys on vielä olemassa, meno on kuin teinien pyjamabileissä.

 

 

NO joo, jos verrataan suomalaisen ja ruotsalaisen talouden tilaa... Onko meillä varaa ylenkatseeseen vai mieluumminkin tarvetta uusiin oppimis- työnteko ja johtamismalleihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, osa opetuksesta voisikin tulla videopelien kautta. Oppisivatko pojat paremmin?

Kiitos. Tätä kommenttia olen todellakin kaivannut. Olemme opettajainhuoneessa jo pitkään puheneet siitä, että koulu ei pysty enää kilpailemaan oppilaiden huomiosta, koska koulussa oppiaineet eivät ole "siistejä" ja "mielenkiintoisia" verrattuna vapaa-aikaan ja videopeleihin. Koulun ei enää kuulu olla koulua, koulunkin pitää olla viihdettä. Nyt tiedän miksi meistä on alkanut tuntua tältä. Tuo kommenttisi paljastaa sen, että jotkut vanhemmat näkevät ongelmat kouluissa eikä oppilaissa, vanhemmissa tai vapaa-ajassa. Koulun pitäisi kehittyä sellaiseksi että siellä tehtäisiin vain oppilaita kiinnostavia asioita. Aivan huippua!

Mietittekö koskaan, että millaista on olla esimiehenä työpaikassa, jossa työntekijät valikoivat tehtäviään sen perusteella onko ne kiinnostavia? Ei kai mun nyt tarvi tollasta puisevaa kamalaa urakkaa ottaa kun koulussakin kaikki oli vähän niin kuin peliä ja sillai kivasti leikinomaista.

Arki ei ole tietokonepeliä.

Ruotsissa tuohon ilmeisesti on jo menty ja jäljet näkyvät huonoissa oppimistuloksissa :(

Yhtiömme integroitiin joku aika takaperin ruotsalaiseen yhtiöön, ruotsalaisia kollegoita voisi kuvailla juuri näillä sanoilla...  "työntekijät valikoivat tehtäviään sen perusteella onko ne kiinnostavia?" Siis huvittaako vai ei...

En käsitä miten yritys on vielä olemassa, meno on kuin teinien pyjamabileissä.

 

 

Ruotsia voidaankin käyttää esimerkkinä. Kehnompi tulos oppimisessa (paljonko maahanmuuttajien suuren määrän vuoksi heterogeenisemmasta aineksesta?) mutta ihmiset ja firmat pärjäävät hyvin, kieli- ja esiintymistaitoisia, neuvottelukykyisiä, sosiaalisia. Selkeästi itsevarmempia jo nuorina. Ehkä osa pikkutiedosta voisi jäädä opettamatta ja keskittyä noihin työelämässä tärkeisiin taitoihin?

81 osuu minusta villakoiran ytimeen.

Tuo on poliittinen valinta, kenen vastuuta korostetaan. Jos syytetään yksilöä syrjaytymisestä, on helppo karsia tukia ja palveluita ja keventää verotusta.

Jos myönnetään, että yhteiskuntakin voisi asialle jotain tehdä, on kehitettävä tukia ja palveluita.

Your choice, kumpaa kannatat ja kumpaa politiikka tuet äänestäessäsi.

Vierailija kirjoitti:

81 osuu minusta villakoiran ytimeen.

Tuo on poliittinen valinta, kenen vastuuta korostetaan. Jos syytetään yksilöä syrjaytymisestä, on helppo karsia tukia ja palveluita ja keventää verotusta.

Jos myönnetään, että yhteiskuntakin voisi asialle jotain tehdä, on kehitettävä tukia ja palveluita.

Your choice, kumpaa kannatat ja kumpaa politiikka tuet äänestäessäsi.

 

Hyvin kiteytetty! Minä haluan uskoa kollektiiviseen vastuuseen - ja solidarisuuteen (!!! :D), siksi maksan ihan mielelläni lähes puolet palkastani veroa.

Vierailija kirjoitti:

Arki ei ole tietokonepeliä, totta. Mutta opetus tulee muuttumaan, jo ensi syksynä halusit sitä tai et. Joten ei kannata suhtautua tietotekniikkaan kuin saatanaan.

Tietotekniikka superjees, koulun viihteellistäminen wtf?

En ole tuo kelle tämän heitit vaan leikki-ikäisen äiti.

Jo ysärillä omalla ala-asteellani pelasin mm matikkapelejä sekä koulussa että kotona. Yläasteella käytettiin internetiä tiedonhakuun ja kielten opiskeluun. Se on cool.

Se mikä ei ole cool, että lapsille ei opeteta kärsivällisyyttä, ei kehitetä keskittymiskykyä eikä vahingossakaan opeteta arvostamaan yhteisöä ja muita ihmisiä.

Apinakin osaa viihtyä tabin äärellä. Se mikä edesauttaa pärjäämään koulussa, työssä, arjessa ja ihmissuhteissakin on ajoittaisen tylsyyden hyväksyminen ja kyky löytää niistä tylsistäkin asioista se itselle mielekäs reuna. Sen hyväksyminen, että se mitä haluan ei aina kulje yks yhteen sen kanssa mitä tarvitsen.

Tämmöisiä taitja ei kehitä ainakaan sellainen curlaus, että tylsät läksyt voi jättää tekemättä jos matikkapelin highscore on kiitettävällä tasolla. Toivottavasti kukaan ei sillai teekkään. Tunnen yhden äidin jonka tekis mieli.

Ja joo, ei koulunkaan tartte olla pelkkää tylsyyttä (eikä se sitä kai olekaan) mutta autuas "videopeliopetus" ei ole syy jättää huomioimatta noita henkisiä valmiuksia joita tarvitsemme ikätasomme mukaan läpi koko elämämme.

> tyttö sai 16v iässä lapsen tli 30v ikäisen miehen kanssa, kaksi vuotta myöhemmin toisen lapsen jonkun toisen miehen kanssa ja viime vuonna kolmannen, kaikki lapset otettu huostaan muutaman kuukauden ikäisinä

Mitä ihmeen kitinää? Suomalaisia on vähän tässä maailmassa, ja tällä syntyvyydellä määrä vähenee koko ajan. On hyvä, että edes jollain lailla meitä tulee enemmän.

Vierailija kirjoitti:

81 osuu minusta villakoiran ytimeen.

Tuo on poliittinen valinta, kenen vastuuta korostetaan. Jos syytetään yksilöä syrjaytymisestä, on helppo karsia tukia ja palveluita ja keventää verotusta.

Jos myönnetään, että yhteiskuntakin voisi asialle jotain tehdä, on kehitettävä tukia ja palveluita.

Your choice, kumpaa kannatat ja kumpaa politiikka tuet äänestäessäsi.

 

Niinpä. Jälkimmäisen kannalla, tunnistaen omat mahdollisuudet edistää asiaa.

81

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, osa opetuksesta voisikin tulla videopelien kautta. Oppisivatko pojat paremmin?

Kiitos. Tätä kommenttia olen todellakin kaivannut. Olemme opettajainhuoneessa jo pitkään puheneet siitä, että koulu ei pysty enää kilpailemaan oppilaiden huomiosta, koska koulussa oppiaineet eivät ole "siistejä" ja "mielenkiintoisia" verrattuna vapaa-aikaan ja videopeleihin. Koulun ei enää kuulu olla koulua, koulunkin pitää olla viihdettä. Nyt tiedän miksi meistä on alkanut tuntua tältä. Tuo kommenttisi paljastaa sen, että jotkut vanhemmat näkevät ongelmat kouluissa eikä oppilaissa, vanhemmissa tai vapaa-ajassa. Koulun pitäisi kehittyä sellaiseksi että siellä tehtäisiin vain oppilaita kiinnostavia asioita. Aivan huippua!

Mietittekö koskaan, että millaista on olla esimiehenä työpaikassa, jossa työntekijät valikoivat tehtäviään sen perusteella onko ne kiinnostavia? Ei kai mun nyt tarvi tollasta puisevaa kamalaa urakkaa ottaa kun koulussakin kaikki oli vähän niin kuin peliä ja sillai kivasti leikinomaista.

Arki ei ole tietokonepeliä.

Ruotsissa tuohon ilmeisesti on jo menty ja jäljet näkyvät huonoissa oppimistuloksissa :(

Yhtiömme integroitiin joku aika takaperin ruotsalaiseen yhtiöön, ruotsalaisia kollegoita voisi kuvailla juuri näillä sanoilla...  "työntekijät valikoivat tehtäviään sen perusteella onko ne kiinnostavia?" Siis huvittaako vai ei...

En käsitä miten yritys on vielä olemassa, meno on kuin teinien pyjamabileissä.

 

 

Ruotsia voidaankin käyttää esimerkkinä. Kehnompi tulos oppimisessa (paljonko maahanmuuttajien suuren määrän vuoksi heterogeenisemmasta aineksesta?) mutta ihmiset ja firmat pärjäävät hyvin, kieli- ja esiintymistaitoisia, neuvottelukykyisiä, sosiaalisia. Selkeästi itsevarmempia jo nuorina. Ehkä osa pikkutiedosta voisi jäädä opettamatta ja keskittyä noihin työelämässä tärkeisiin taitoihin?

En muuten allekirjoita tuota.

Oletko työskennellyt ruotsalaisessa yrityksessä? Neuvottelukykyisyys tuntuu olevan sitä, että asioita jahkataan maailman tappiin, kahvi ja hermot ovat loppuneet ajat sitten :)

Vierailija kirjoitti:

Mä luin tuon artikkelin myös. Mielestäni jutun lopussa olevat hesarin kommentit ovat paljon parempia kuin artikkelin kirjoittajan tekemä valikoiva ja osoitteleva analyysi.

Artikkelin heikkous on se, että se ei ota kantaa oikeastaan millään lailla miten ihminen päätyy köyhäksi. Jokaisen köyhän tarina on erilainen, mutta valitettavasti sieltä löytyy samanlaisia tekijöitä.

Yksi syy on heikkolahjaisuus. Heikkolahjaisen ja kehitysvammaisen ero on yllättävän pieni. Määritelmä tulee siitä pystyykö henkilö huolehtimaan itse itsestään. Koulussa on paljon lapsia, jotka ovat kehitykseltään viivästyneitä, mutta eivät täytä kehitysvammaisen määritelmää. Käytöksessä tämä esiintyy mm. häiriköintinä, idioottimaisena nauramisena, tuolilla keikkumisena, kynän työntämisenä ruumiin aukkoihin. Joskus haluaisin tuoda oppilaiden vanhemmat luokkaan katsomaan päiväksi oman lapsen käytöstä ja sen jälkeen kysyä vanhemmalta, oletko sitä mieltä, että lapsesi on täysijärkinen.

Myös vanhemmat saattavat olla heikkolahjaisia. Joskus vanhempainilloissa näkee ylilihavien lasten ylilihavia vanhempia. Artikkelin yksi naisten köyhyyden tunnusmerkki oli lihavuus. Jos äiti ei ymmärrä tasapainoisen ravinnon merkitystä, ymmärtääkö hän montaa muutakaan asiaa? Lapsen täytyy olla todella vahva sisäisesti, että pystyy ohittamaan vanhempiensa antaman huonon esimerkin ja ponnistelemaan elämässä eteenpäin.

Suurimman osan menestyvistä nuorista avain hyvään elämään on se, että näkee vaivaa oman hyvinvointinsa rakentamiseen. On totta, että lähtökohdat eivät ole tasapuoliset, mutta siitä huolimatta mahdollisuus on annettu. Jos nuori jättää annetun mahdollisuuden hyödyntämättä, on toisarvoista mistä syystä hän niin tekee. Olipa kyse omasta haluttomuudesta tai vanhempien kyvyttömyydestä, hänestä tulee köyhä. Vain lottovoitto voi pelastaa hänet taloudelliselta köyhyydeltä. Mieleltään hän tulee silti olemaan aina köyhä. Ihmistä ei voi sivistää, jos hän itse sitä vastustaa.

-Peruskoulun yläkoulun koulunkäynninohjaaja

Siinä se tuli. Ilmankos on ollut tunne, etteivät kaikki opettajat pidä sinä mitä on, jos on lihavampi äiti tai isä kyseessä. Etenkin, jos on äiti kyseessä. Siihenkö ei voi yhdistää älyä ja koulutusta, terveiden elämäntapojen tietämystä ja niiden vaalimista lapselle? Moni  vanhempi syö makeisia salaa, mutta ei salli niitä lapsille samassa määrin. Kuinka monelle äidille onkaan tuttua, että lapsille jaksetaan tehdä salaatit, kuoritut hedelmät ja terveelliset ruoat, mutta itselle ei enää jaksakaan, eikä jää aikaakaan niitä nauttia. Ylimääräisestä liikunnasta nyt puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luin tuon artikkelin myös. Mielestäni jutun lopussa olevat hesarin kommentit ovat paljon parempia kuin artikkelin kirjoittajan tekemä valikoiva ja osoitteleva analyysi.

Artikkelin heikkous on se, että se ei ota kantaa oikeastaan millään lailla miten ihminen päätyy köyhäksi. Jokaisen köyhän tarina on erilainen, mutta valitettavasti sieltä löytyy samanlaisia tekijöitä.

Yksi syy on heikkolahjaisuus. Heikkolahjaisen ja kehitysvammaisen ero on yllättävän pieni. Määritelmä tulee siitä pystyykö henkilö huolehtimaan itse itsestään. Koulussa on paljon lapsia, jotka ovat kehitykseltään viivästyneitä, mutta eivät täytä kehitysvammaisen määritelmää. Käytöksessä tämä esiintyy mm. häiriköintinä, idioottimaisena nauramisena, tuolilla keikkumisena, kynän työntämisenä ruumiin aukkoihin. Joskus haluaisin tuoda oppilaiden vanhemmat luokkaan katsomaan päiväksi oman lapsen käytöstä ja sen jälkeen kysyä vanhemmalta, oletko sitä mieltä, että lapsesi on täysijärkinen.

Myös vanhemmat saattavat olla heikkolahjaisia. Joskus vanhempainilloissa näkee ylilihavien lasten ylilihavia vanhempia. Artikkelin yksi naisten köyhyyden tunnusmerkki oli lihavuus. Jos äiti ei ymmärrä tasapainoisen ravinnon merkitystä, ymmärtääkö hän montaa muutakaan asiaa? Lapsen täytyy olla todella vahva sisäisesti, että pystyy ohittamaan vanhempiensa antaman huonon esimerkin ja ponnistelemaan elämässä eteenpäin.

Suurimman osan menestyvistä nuorista avain hyvään elämään on se, että näkee vaivaa oman hyvinvointinsa rakentamiseen. On totta, että lähtökohdat eivät ole tasapuoliset, mutta siitä huolimatta mahdollisuus on annettu. Jos nuori jättää annetun mahdollisuuden hyödyntämättä, on toisarvoista mistä syystä hän niin tekee. Olipa kyse omasta haluttomuudesta tai vanhempien kyvyttömyydestä, hänestä tulee köyhä. Vain lottovoitto voi pelastaa hänet taloudelliselta köyhyydeltä. Mieleltään hän tulee silti olemaan aina köyhä. Ihmistä ei voi sivistää, jos hän itse sitä vastustaa.

-Peruskoulun yläkoulun koulunkäynninohjaaja

Siinä se tuli. Ilmankos on ollut tunne, etteivät kaikki opettajat pidä sinä mitä on, jos on lihavampi äiti tai isä kyseessä. Etenkin, jos on äiti kyseessä. Siihenkö ei voi yhdistää älyä ja koulutusta, terveiden elämäntapojen tietämystä ja niiden vaalimista lapselle? Moni  vanhempi syö makeisia salaa, mutta ei salli niitä lapsille samassa määrin. Kuinka monelle äidille onkaan tuttua, että lapsille jaksetaan tehdä salaatit, kuoritut hedelmät ja terveelliset ruoat, mutta itselle ei enää jaksakaan, eikä jää aikaakaan niitä nauttia. Ylimääräisestä liikunnasta nyt puhumattakaan.

Lihava äiti on merkki siitä, että lapsesta huolehditaan ja lapseen keskitytään, omat tarpeet, ulkonäön vaaliminen ja harrastukset eivät ole ensisijalla.

Vierailija kirjoitti:

Esim. tuo Hesarin köyhyys-jutun nostama keskustelu. Kuulkaa kun olen tuhansien teinien ahkerointia ja "ahkerointia" vuosituhannen alusta seurannut, niin kyllä se niin on, että ihmisen yritteliäisyydellä, teoilla ja valinnoilla on seurauksia oman elämän kulun kannalta. Se on sitten eri asia, että mikä saa ihmisen jo nuorena uskomaan tai ihan vaan olemaan tajuamatta, että omaan elämään voi vaikuttaa. Ja vanhempiahan ei saa syyllistää, vaikka näin open näkökulmasta suuri osa nuorten ongelmista olisi ihan omien vanhempien hoidettavissa, jos vaan vanhemmilta tahtoa ja yritystä löytyisi.

Ja lopuksi anteeksi, tunnen itsekin nyt itseni pahaksi ihmiseksi kun sanon tämän ääneen. Toivon tietysti kaikille nuorille mahdollisimman hyvää elämää ( ja anteeksi taas, mutta sen oman elämän eteen voisi ihan vähän laittaa itsekin tikkua ristiin, eikä vaan perseillä ja torpedoida muiden auttamisyrityksiä)

Ap nyt on elänyt elämää jossa turvattu työpaikka ja kohtalaisen hyvä palkka on ollut selviö. Näkökulmasi voisi olla toinen, jos eläisit riskialttiimmassa ympäristössä. -omalta kohdaltani en valita, olen onnistunut luomaan yhteiskunnan avustaman koulutuksen pohjalle ammattitaidon ja asiakaskunnan, joilla yrittäjänä pärjään kohtalaisen hyvin. Mutta olen nähnyt kyllä kollegoiden kaatuvan jo muutamaan virheeseen ja huonoon tuuriin, eikä niistä aina pysty tyyppiä itseään syyttämään.

Aika harva sitä koko elämänsä pystyy omaan varaansa rakentamaan, useimmilla menestyjillä on kuitenkin takana sellainen perheen tai tuttavapiirin turvaverkko, jolla pystyy paikkaamaan aloittelijan virheitä tai myöhemmin eteen tulevia vastoinkäymisiä. 

Sama määrä työvuosia takana ja viihdyn hyvin. Pidän oppilaista, tunneilla hyvä työrauha, en huuda, korota ääntä, suutu. Työ helppoa, lyhyet päivät, pitkät lomat. Palkka ok. Työ ei seuraa kotiin. Ei ongelmia huoltajien kanssa. En vaihtaisi alaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, osa opetuksesta voisikin tulla videopelien kautta. Oppisivatko pojat paremmin?

Kiitos. Tätä kommenttia olen todellakin kaivannut. Olemme opettajainhuoneessa jo pitkään puheneet siitä, että koulu ei pysty enää kilpailemaan oppilaiden huomiosta, koska koulussa oppiaineet eivät ole "siistejä" ja "mielenkiintoisia" verrattuna vapaa-aikaan ja videopeleihin. Koulun ei enää kuulu olla koulua, koulunkin pitää olla viihdettä. Nyt tiedän miksi meistä on alkanut tuntua tältä. Tuo kommenttisi paljastaa sen, että jotkut vanhemmat näkevät ongelmat kouluissa eikä oppilaissa, vanhemmissa tai vapaa-ajassa. Koulun pitäisi kehittyä sellaiseksi että siellä tehtäisiin vain oppilaita kiinnostavia asioita. Aivan huippua!

Mietittekö koskaan, että millaista on olla esimiehenä työpaikassa, jossa työntekijät valikoivat tehtäviään sen perusteella onko ne kiinnostavia? Ei kai mun nyt tarvi tollasta puisevaa kamalaa urakkaa ottaa kun koulussakin kaikki oli vähän niin kuin peliä ja sillai kivasti leikinomaista.

Arki ei ole tietokonepeliä.

Ruotsissa tuohon ilmeisesti on jo menty ja jäljet näkyvät huonoissa oppimistuloksissa :(

Yhtiömme integroitiin joku aika takaperin ruotsalaiseen yhtiöön, ruotsalaisia kollegoita voisi kuvailla juuri näillä sanoilla...  "työntekijät valikoivat tehtäviään sen perusteella onko ne kiinnostavia?" Siis huvittaako vai ei...

En käsitä miten yritys on vielä olemassa, meno on kuin teinien pyjamabileissä.

 

 

Ruotsia voidaankin käyttää esimerkkinä. Kehnompi tulos oppimisessa (paljonko maahanmuuttajien suuren määrän vuoksi heterogeenisemmasta aineksesta?) mutta ihmiset ja firmat pärjäävät hyvin, kieli- ja esiintymistaitoisia, neuvottelukykyisiä, sosiaalisia. Selkeästi itsevarmempia jo nuorina. Ehkä osa pikkutiedosta voisi jäädä opettamatta ja keskittyä noihin työelämässä tärkeisiin taitoihin?

En muuten allekirjoita tuota.

Oletko työskennellyt ruotsalaisessa yrityksessä? Neuvottelukykyisyys tuntuu olevan sitä, että asioita jahkataan maailman tappiin, kahvi ja hermot ovat loppuneet ajat sitten :)

 

Olen työskennellyt Ruotsissa ja en itsekään nauttinut diskuteerauksesta. Tuossa selkeä ero suomalaiseen systeemiin jossa päätökset tehdään nopeasti. Mutta suomalaisessa systeemissä ja ruotsalaisessa on ero kuinka valmis malli on kun päätös lyödään lukkoon: suomalaisessa se hakataan pöytään nopeasti, ja vasta sitten aletaan miettiä mitä tuo käytännössä tarkoittaa. Ruotsalaisessa nuo yksityiskohdat on pohdittu jo päätöksentekoprosesssissa. Eli ei niin paljon hitaampaa kun mietitään päätösten käytäntöönvientiä. Esimerkkinä suomalaisesta päätöksenteosta vaikka hallituksen päätökset...

Vierailija kirjoitti:

Turhan paljon olen nähnyt tapauksia, joissa nämä erinomaisesti koulunsa suorittavat jossain vaiheessa joko alkavat kapinoimaan (eikö opetkin muista omalta opiskeluajalta niitä kilttejä tyttöjä ja poikia joilla elämä villiintyi kun kotoa pääsi) tai lyyhistyvät paineidensa alle (masennus kesken loistavien opiskelujen, luvut jää kun pää ei kestä kun paineet liian kovat).

Totuus on kuitenkin se, että elämässä niillä huonosti koulunsa suorittavilla on hurjasti enemmän ongelmia kuin erinomaisesti koulunsa suorittavilla. On epärehellistä paisutella tätä "ongelmaa".

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulussa voi olla enää hankala vaikuttaa nuoren saamaan arvomaailmaan ja motivaatioon. Olen hyvin läheltä seurannut tällaista tapausta. Kyseessä oli sellainen lapsi, jolla oli alakoulusta lähtien ongelmia oppimisessa. Suhtautuminen vanhemmilla: "se on kaikessa niin surkea, pelkkiä nelkkuja ja vitosia todistus täynnä". Yläkoulussa sama meno jatkui. Kyllä vanhemmat jotain varmaan yrittivät, mutta eihän sitä tietoa voi ihmisen päähän kaataa.

Mitä tästä nuoresta sitten tuli? Syrjäytynyt ja ikävästi ilmaistuna "elämäntapatyötön". Hänellä ei ole varsinaista sairautta tai mielenterveysongelmaa. Vielä 30-vuotiaanakin hän aivan kirkkain silmin väittää, että koko hänen tilanteensa johtuu siitä, että yhteiskunta on riistänyt häntä, eikä hän halua "porvarin heittopussiksi".

Näin sivusta katsottuna näyttää siltä, että fyysisesti terve parhaassa iässä mennyt ihminen on mennyt aivan hukkaan. Hänen uskonsa siihen, että kaikki on vain tapahtunut hänestä riippumattomista syistä, on vankkumaton.

 

Tämä oli erittäin kiinnostava kommentti, mihin itse asiassa kiteytyy todennäköisesti koko köyhyyden ydin. Vaikka ensisilmäykseltä kommentti "porvarin heittopussina" olemisesta tuntuu naivilta ja selittelevältä, sisältyy siihen - ehkä  yllättävää kyllä  - totuuden siemen.

Köyhät nimittäin eivät useimmiten ole näköalattomia tai tyhmiä, vaan pelottavankin realistisia oman tulevaisuutensa suhteen. Useimmista em. lainauksen kaltaisista heikoista koulumenestyjistä ei tulisi juristia, lääkäriä tai muuta hyvätuloista, vaan korkeintaan "tavallinen duunari". Ja koska ostovoima on laskenut hurjasti esim. elämisestä ja veroista aiheutuvien kulujen vuoksi, ei valitettavasti duunarin elämä vaikuta kovinkaan houkuttelevalta.

Ei ihme, että jo nuorissa, jotka tiedostavat kykynsä ja mahdollisuutensa (ja rajansa) tulevaisuus herättää katkeruutta ja ehkäpä tunteen varakkaampien heittopussina olosta. Kun duunarit jotka kuitenkin muodostavat yhteiskuntamme perustan ja selkärangan, joutuvat jatkuvasti taistelemaan köyhyysrajalla taatakseen perheilleen edes katon pään päälle ja ruoan pöytään.

Valitettavasti tällainen elämä ei nykystandardien mukaan vaikuta kovinkaan houkuttelevalta. Olen varma siitä, että jos duunareiden palkat olisivat korkeammat ja yleisestikin ostovoima parempi, vältyttäisiin syrjäytymiseltä ja yhteiskunnan tukien varaan heittäytymiseltä huomattavasti useammin. Tähän ongelmaan en ole nähnyt puututtavan politiikassa tai yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Käsi sydämelle keskituloiset ja varakkaammat - kuinka moni teistä haluaisi opiskella lähihoitajaksi tai tehdastyöntekijäksi vaikka nämä ammatit vastaisivat kykyjänne - jos tietäisitte että koko loppuelämänne tulette tienaamaan n. 2000 € / kk samalla kuin eläminen vain kallistuu. Tavisammattien surkeat palkat on varmasti yksi suurimmista motivaatiosyöpöistä nuorten keskuudessa. Tästä aiheesta kaivattaisiin lisää keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On lapsia joita ei voi pelastaa millään, mutta opettaja ei saa oman ammattinsa rajoissa heittää hanskoja tiskiin. Opettaja ei voi olla se joka päättää, että lapsi on toivoton ja ansaitsee jäädä täysin heitteille ensin kodissa ja sitten vielä koulussakin.

Edelleen haluan kuulla onko joku oppilas jätetty koulussa heitteille? Kotona on jätetty useita. Se että todetaan, että parhaamme on yritetty, mutta tuloksia ei tule, koska oppilaalla ei ole minkäänlaista tukea opintoihinsa kotona ja lapsi vaikuttaa heikkolahjaiselta, ei ole vielä hanskojen heittämistä tiskiin.

Esimerkiksi meidän koulussamme on useita oppilaita joiden kanssa aina neuvotellaan uusiksi heidän hojksinsa, kun vanhaa ei ole noudatettu. Vanhemmat on paikalla, oppilas on paikalla, voi olla sosiaalityöntekijä tai kuraattori. Siitä huolimatta, että taas osapuolet sitoutuvat kaikkiin mahdollisiin helpotuksiin ja lyhennettyihin työpäiviin ja naurettavan pieniin vaatimustasoihin muuhun ikäluokkaan nähden, oppilas jättää jälleen kerran kaiken hoitamatta. Koulu ei tästäkään huolimatta heitä hanskoja tiskiin vaan taas kerätään ryhmää kasaa ja hommaa mietitään uudelleen.

En ole käytännön työssäni nähnyt kertaakaan skenaariota jota maalailet huonoista opettajista, jotka jättää työnsä hoitamatta. Viittaat tähän sivulauseessa jatkuvasti.

Minut on jätetty heitteille. Olin älykäs lapsi joka joutui huonoon seuraan ja käytti älyään väärin. Olin rasittava, nenäkäs, viekas ja vihainen nuori. Vanhempani kävivät tuolloin läpi vaikeaa avioeroa joten kotona asiat olivat sekaisin. Aikuisiällä todettiin ADD, ja samoissa tutkimuksissa selvisi lukihäiriö ja poikkeuksellisen korkea älykkyys. Koskaan kukaan ei välittänyt selvittää mikä minua vaivaa.

Muistoni opettajista: Halveksivat katseet, huomiotta jättäminen, ala-arvoinen vihjailu vähä-älyisyydestä, kommunikaatiokatkos vanhempiini, sormien läpi katsominen lintsaamiseen ja niin edelleen. Tämä siis useamman kuin kahden tai kolmen opettajan kohdalla. Näin tätä paljon tapahtuvan myös kavereiden kohdalla, jotka olivat tätä huonoa seuraa ja vaikeita oppilaita.

Joo. Tiedän sun kaltaisia. Aina syyttämässä opettajia, ja kuvittelemassa suuria itsestään. Newsflash! Opettaja ei kaada tietoa aivoihisi, suurin osa opiskelusta on itseopiskelua. Ja joku kehotus, että voisit joskus lukeakin läksyjä, ei ole mitään vihjailua, vaan tosiasioiden sanomista. Kertoo paljon sekin, että tällaisia "huonoja" opettajia sinulla oli monta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulussa voi olla enää hankala vaikuttaa nuoren saamaan arvomaailmaan ja motivaatioon. Olen hyvin läheltä seurannut tällaista tapausta. Kyseessä oli sellainen lapsi, jolla oli alakoulusta lähtien ongelmia oppimisessa. Suhtautuminen vanhemmilla: "se on kaikessa niin surkea, pelkkiä nelkkuja ja vitosia todistus täynnä". Yläkoulussa sama meno jatkui. Kyllä vanhemmat jotain varmaan yrittivät, mutta eihän sitä tietoa voi ihmisen päähän kaataa.

Mitä tästä nuoresta sitten tuli? Syrjäytynyt ja ikävästi ilmaistuna "elämäntapatyötön". Hänellä ei ole varsinaista sairautta tai mielenterveysongelmaa. Vielä 30-vuotiaanakin hän aivan kirkkain silmin väittää, että koko hänen tilanteensa johtuu siitä, että yhteiskunta on riistänyt häntä, eikä hän halua "porvarin heittopussiksi".

Näin sivusta katsottuna näyttää siltä, että fyysisesti terve parhaassa iässä mennyt ihminen on mennyt aivan hukkaan. Hänen uskonsa siihen, että kaikki on vain tapahtunut hänestä riippumattomista syistä, on vankkumaton.

 

Tämä oli erittäin kiinnostava kommentti, mihin itse asiassa kiteytyy todennäköisesti koko köyhyyden ydin. Vaikka ensisilmäykseltä kommentti "porvarin heittopussina" olemisesta tuntuu naivilta ja selittelevältä, sisältyy siihen - ehkä  yllättävää kyllä  - totuuden siemen.

Köyhät nimittäin eivät useimmiten ole näköalattomia tai tyhmiä, vaan pelottavankin realistisia oman tulevaisuutensa suhteen. Useimmista em. lainauksen kaltaisista heikoista koulumenestyjistä ei tulisi juristia, lääkäriä tai muuta hyvätuloista, vaan korkeintaan "tavallinen duunari". Ja koska ostovoima on laskenut hurjasti esim. elämisestä ja veroista aiheutuvien kulujen vuoksi, ei valitettavasti duunarin elämä vaikuta kovinkaan houkuttelevalta.

Ei ihme, että jo nuorissa, jotka tiedostavat kykynsä ja mahdollisuutensa (ja rajansa) tulevaisuus herättää katkeruutta ja ehkäpä tunteen varakkaampien heittopussina olosta. Kun duunarit jotka kuitenkin muodostavat yhteiskuntamme perustan ja selkärangan, joutuvat jatkuvasti taistelemaan köyhyysrajalla taatakseen perheilleen edes katon pään päälle ja ruoan pöytään.

Valitettavasti tällainen elämä ei nykystandardien mukaan vaikuta kovinkaan houkuttelevalta. Olen varma siitä, että jos duunareiden palkat olisivat korkeammat ja yleisestikin ostovoima parempi, vältyttäisiin syrjäytymiseltä ja yhteiskunnan tukien varaan heittäytymiseltä huomattavasti useammin. Tähän ongelmaan en ole nähnyt puututtavan politiikassa tai yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Käsi sydämelle keskituloiset ja varakkaammat - kuinka moni teistä haluaisi opiskella lähihoitajaksi tai tehdastyöntekijäksi vaikka nämä ammatit vastaisivat kykyjänne - jos tietäisitte että koko loppuelämänne tulette tienaamaan n. 2000 € / kk samalla kuin eläminen vain kallistuu. Tavisammattien surkeat palkat on varmasti yksi suurimmista motivaatiosyöpöistä nuorten keskuudessa. Tästä aiheesta kaivattaisiin lisää keskustelua.

Totta! Kannustinloukku on todellisuutta. Ja jos emme halua näännyttää ihmisiä nälkään ja viluun, ratkaisu EI ole perustoimeentulotuen leikkaaminen, koska se on niukkaa jo nytkin.

Matalapalkka-alojen laajeneminen ja palkkatason supistuminen ovat totta, ja Sipilähän ei todellakaan pyri estämään sitä, päinvastoin.

Minäkin olen sitä mieltä, että kysyntää tukemalla ja kasvattamalla Suomi nousee, ei pienentämällä palkkoja ja ostovoimaa. Mutta oikeistohallituksen politiikka ON oikeistolaista: veroja ei millään ilveellä voi nostaa, sen sijaan leikataan palkoista ja etuuksista. Eli kyykytetään köyhiä.

76/81

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On lapsia joita ei voi pelastaa millään, mutta opettaja ei saa oman ammattinsa rajoissa heittää hanskoja tiskiin. Opettaja ei voi olla se joka päättää, että lapsi on toivoton ja ansaitsee jäädä täysin heitteille ensin kodissa ja sitten vielä koulussakin.

Edelleen haluan kuulla onko joku oppilas jätetty koulussa heitteille? Kotona on jätetty useita. Se että todetaan, että parhaamme on yritetty, mutta tuloksia ei tule, koska oppilaalla ei ole minkäänlaista tukea opintoihinsa kotona ja lapsi vaikuttaa heikkolahjaiselta, ei ole vielä hanskojen heittämistä tiskiin.

Esimerkiksi meidän koulussamme on useita oppilaita joiden kanssa aina neuvotellaan uusiksi heidän hojksinsa, kun vanhaa ei ole noudatettu. Vanhemmat on paikalla, oppilas on paikalla, voi olla sosiaalityöntekijä tai kuraattori. Siitä huolimatta, että taas osapuolet sitoutuvat kaikkiin mahdollisiin helpotuksiin ja lyhennettyihin työpäiviin ja naurettavan pieniin vaatimustasoihin muuhun ikäluokkaan nähden, oppilas jättää jälleen kerran kaiken hoitamatta. Koulu ei tästäkään huolimatta heitä hanskoja tiskiin vaan taas kerätään ryhmää kasaa ja hommaa mietitään uudelleen.

En ole käytännön työssäni nähnyt kertaakaan skenaariota jota maalailet huonoista opettajista, jotka jättää työnsä hoitamatta. Viittaat tähän sivulauseessa jatkuvasti.

Minut on jätetty heitteille. Olin älykäs lapsi joka joutui huonoon seuraan ja käytti älyään väärin. Olin rasittava, nenäkäs, viekas ja vihainen nuori. Vanhempani kävivät tuolloin läpi vaikeaa avioeroa joten kotona asiat olivat sekaisin. Aikuisiällä todettiin ADD, ja samoissa tutkimuksissa selvisi lukihäiriö ja poikkeuksellisen korkea älykkyys. Koskaan kukaan ei välittänyt selvittää mikä minua vaivaa.

Muistoni opettajista: Halveksivat katseet, huomiotta jättäminen, ala-arvoinen vihjailu vähä-älyisyydestä, kommunikaatiokatkos vanhempiini, sormien läpi katsominen lintsaamiseen ja niin edelleen. Tämä siis useamman kuin kahden tai kolmen opettajan kohdalla. Näin tätä paljon tapahtuvan myös kavereiden kohdalla, jotka olivat tätä huonoa seuraa ja vaikeita oppilaita.

 

Joo. Tiedän sun kaltaisia. Aina syyttämässä opettajia, ja kuvittelemassa suuria itsestään. Newsflash! Opettaja ei kaada tietoa aivoihisi, suurin osa opiskelusta on itseopiskelua. Ja joku kehotus, että voisit joskus lukeakin läksyjä, ei ole mitään vihjailua, vaan tosiasioiden sanomista. Kertoo paljon sekin, että tällaisia "huonoja" opettajia sinulla oli monta.

Köh... ohiksena kommentoin. Mistä päättelet, että opettajat ovat virheettömiä ja kaikkivoipia ja -osaavia? Siihenhän sinä nyt tunnut viittaavan: mielestäsi huonoja opettajia ei ole, ainoastaan huonoja (ja itsepetoksessa eläviä) oppilaita.

Ihan tosissaanko väität, että opettajilla EI voi olla ennakkoluuloja, laiskuutta tai suosikkeja?

Minä uskon oikein hyvin, että opettajista osa on paskoja. Enemmistö on keskivertoja ja osa oikein hyviä. Näin se on kaikissa ammattiryhmissä, miksei siis opettajissa.

Koska av-palstalla palstailee paljon opettajia, opettajien puutteellisia taitoja ei täällä ole ollut tapana arvostella, tai ainakin heti joku rientää lyttäämään moiset saman tien.

Let's face it: erityisopetus on vaativa erikoisala, ja ilman diagnoosia olevat ajautuvat hyvin helposti häiriköiksi ja alisuoriutujiksi. Huomasit varmaan, että tuo moittimasi kirjoittaja oli tuollainen diagnoositta ja erituisopetuspäätöksettä jäänyt.

Jo pelkkä oppilaan ohjaaminen tutkimuksiin ja ongelmien neurologisen taustan huomaaminen olisivat auttaneet todella paljon. Eli että siinä mielessä hän toden totta jäi heitteille. Omien vanhempien JA opettajien toimesta.

76/81