15 vuotta yläkoulun opena - ja huomaan olevani hieman kyynistynyt...

Samaa mieltä.

Moni nuori saisi apua, ja paljon, mutta valitsevat sen perseilyn, ihan itse.

Terv. toinen ope

Moni aikuistuu vasta parikymppisenä.

Näin pienimpiä opettavana vanhempien rooli korostuu. Juuri mietin, että taas on luokassa kaksi lasta, joilla jatkuvasti läksyt tekemättä, ravaavat erityisopettajalla ja lukeminen ei etene millään. Sitten on oppilaita, joilla oppiminen ei selvästikään ole helppoa, mutta kotoa tuetaan ja sitä oppimista tapahtuu koko ajan, kun niitä läksyjä puurretaan tosissaan. Näiden samojen murheenkryynien kohdalla kaikki on huonosti: lapset on epäsiistejä, likaiset kynnet, likaiset vaatteet jne. Vastaavasti näiden alussa yhtä heikkojen (oppinen etenee kodin tuella hyvin) koko fyysinen olemus on siistimpi. Vaatteet, hiukset jne. Huomaa, että taustalla on huolehtivat kodit ja nämä lapset pysyvät ikäluokkansa mukana, vaikkei kaikki eväät parhaimmat olekaan.

Mutta ei tarvitse "aikuistua" 13-vuotiaana. Suurin osa nuorista silti käyttäytyy fiksusti ja hoitaa kouluhommat asiallisesti. Niin kuin muuten jo ekaluokkalaisistakin. Ja vanhempien homma on ohjata lapsia tässä asiassa.

On se kuule murrosikä siellä yläkoulussa kaikilla muillakin!

Vierailija kirjoitti:

Moni aikuistuu vasta parikymppisenä.

Kaikki kuitenkin käyvät peruskoulun, joka on suunnattu lapsille ja nuorille.

Kyllä tuo murkkuikä on hankalaa aikaa perheissä. Monet perheet puhuu ja yrittää takuttaa järkeä päähän muttei se pahimpaan aikaan auta, ei pakko auta. Kaveripiiri meinaa paljon, jos se on villimpi niin mukana mennään. Sietäkää hyvät yläasteen opet noita rasittavia murkkuja! Mulla on tyttö jota alakoulussa opet valitti liian hiljaiseksi, ei saanut suutaan auki. Koko yläkoulun valitettiin kun tyttö ei pitänyt suutaan kiinni. Numerot laski, mutta kasin keväällä tapahtui herääminen. Tuosta kiitän paljon yhtä opea. Otti pienen tyttöjengin joitakin kertoja palaveriin, joivat kahvia yhdessä ja kyseli tulevaisuuden suunnitelmia. Tytöt oli otettuja kun kerrankin ei huudettu vaan pidettiin "aikuisina". Ja niin tajusivat, paremmin kuin minun ja muiden äitien ja muiden opejen huutamisista ja saarnoista, että omassa kädessähän se tulevaisuus on. Siitä lähti nousu, kaikki tytöt sai peruskoulun tehtyä ja nyt on toisetkin koulut käytynä. Mun tyttö meni lukioon, kirjoitti hyvin ja nyt lukee yliopiston pääsykokeisiin, siis tuo pahimman luokan pissis. Oikeasti kun tietäiskin millä saa sen nuoren havahtumaan, se tehtäisiin varmasti kotona mutta ainakin meillä tuo koulun tuki tyttölaumalle oli erittäin tärkeä.

Järjettömät vanhemmat vielä sikiävät eniten.

Miksi valitsette opettaa yläkouluissa? Eikö se ole haastavin ympäristö opettaa (helpon sisäänpääsyn amislinjoja lukuunottamatta)? Opiskelijat riehuvat eivätkä arvosta opettajia... Kysyn mielenkiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo murkkuikä on hankalaa aikaa perheissä. Monet perheet puhuu ja yrittää takuttaa järkeä päähän muttei se pahimpaan aikaan auta, ei pakko auta. Kaveripiiri meinaa paljon, jos se on villimpi niin mukana mennään. Sietäkää hyvät yläasteen opet noita rasittavia murkkuja! Mulla on tyttö jota alakoulussa opet valitti liian hiljaiseksi, ei saanut suutaan auki. Koko yläkoulun valitettiin kun tyttö ei pitänyt suutaan kiinni. Numerot laski, mutta kasin keväällä tapahtui herääminen. Tuosta kiitän paljon yhtä opea. Otti pienen tyttöjengin joitakin kertoja palaveriin, joivat kahvia yhdessä ja kyseli tulevaisuuden suunnitelmia. Tytöt oli otettuja kun kerrankin ei huudettu vaan pidettiin "aikuisina". Ja niin tajusivat, paremmin kuin minun ja muiden äitien ja muiden opejen huutamisista ja saarnoista, että omassa kädessähän se tulevaisuus on. Siitä lähti nousu, kaikki tytöt sai peruskoulun tehtyä ja nyt on toisetkin koulut käytynä. Mun tyttö meni lukioon, kirjoitti hyvin ja nyt lukee yliopiston pääsykokeisiin, siis tuo pahimman luokan pissis. Oikeasti kun tietäiskin millä saa sen nuoren havahtumaan, se tehtäisiin varmasti kotona mutta ainakin meillä tuo koulun tuki tyttölaumalle oli erittäin tärkeä.

Tästä tuli hyvä mieli. :)

Koulussa on vääriä aineita. Elmänhallinta ja talous nyt ainakin vaikkapa uskonnon tilalle. Keskustelu- ja väittelytaitoja pitäisi opettaa heti alusta saakka vaikkapa kuvaamataidon tilalla.

Olen osittain samaa mieltä. Toisaalta tiedän omasta kokemuksesta, että köyhyys aiheuttaa itsessään näköalattomuutta, nuori ei tunnista kykyjään tai keinoja auttaa itseään elämässä eteenpäin. Tässä on kodilla valtava merkitys. Luulin ylioppilaaksi pääsyyn (E-L-papereilla) asti, etten voi pärjätä elämässä, "kun ei meidän suvussa muutkaan ole koulussa pärjänneet". Kuvittelin ihan oikeasti reputtavani kokeet, vaikka näin aikuisena jälkikäteen ajatellen pelko oli täysin älytön. Tätä viestiä kun kuitenkin olin koko ikäni kuunnellut ja vielä auktoriteettina pitämieni vanhempien suusta, en tunnistanut lahjakkuuttani. Koulu voi vaikuttaa lapsen tai nuoren asenteisiin ja minäkuvaan vain rajallisesti, ensisijainen malli tulee kotoa, ja jos nuorelta ei mitään vaadita eikä häntä mihinkään kannusteta, ei koulussakaan voi ihmeitä odottaa. Myös esimerkiksi perheen suhteet, ihan jo työpaikan saamisenkin suhteen, sekä tapakasvatus vaikuttavat merkittävästi nuoren pärjäämiseen elämässä.

Saa kyynistyä jos perheet eivät piittaa puhaltaa yhteiseen hiileen, perhe, nuori, koulu.

Samaa heräämistä odottelen oman 17-vuotiaan pojan kanssa. Isosisko on vuotta vanhempi, hänellä koulu-, työ-, kaveri-, raha- ja päihdeasiat ikää vastaavalla tasolla. Velipoika säätää viinan, nuuskan, kannabiksen, pelikoneiden ym ym kanssa.

Poika oli syksyn oman alan työharjoittelussa, sai palkkaakin noin 800-1000 euroa kuussa, mitään ei jäänyt säästöön.

Mikään järkipuhe ei mene perille. Pahinta on että opiskelee alaa missä on nollatoleranssi huumeille (maanrakennus) ja voi jäädä c-kortti suorittamatta. Itse olen tehnyt aktiivista yhteistyötä pojan asioissa koulun, opiskelijaterveydenhuollon, lasun, a-klinikan, poliisin ja syyttäjän kanssa. Huostaanottoa ei ole ajateltu, kun kaikki pitävät minun kasvatustaitojani riittävinä. Itsellä on kyllä aika riittämätön olo.

Mutta uskon että se mahdollinen herätys voi vielä tulla joltain ihan ulkopuoliselta taholta.

Vierailija kirjoitti:

Samaa heräämistä odottelen oman 17-vuotiaan pojan kanssa. Isosisko on vuotta vanhempi, hänellä koulu-, työ-, kaveri-, raha- ja päihdeasiat ikää vastaavalla tasolla. Velipoika säätää viinan, nuuskan, kannabiksen, pelikoneiden ym ym kanssa.

Poika oli syksyn oman alan työharjoittelussa, sai palkkaakin noin 800-1000 euroa kuussa, mitään ei jäänyt säästöön.

Mikään järkipuhe ei mene perille. Pahinta on että opiskelee alaa missä on nollatoleranssi huumeille (maanrakennus) ja voi jäädä c-kortti suorittamatta. Itse olen tehnyt aktiivista yhteistyötä pojan asioissa koulun, opiskelijaterveydenhuollon, lasun, a-klinikan, poliisin ja syyttäjän kanssa. Huostaanottoa ei ole ajateltu, kun kaikki pitävät minun kasvatustaitojani riittävinä. Itsellä on kyllä aika riittämätön olo.

Mutta uskon että se mahdollinen herätys voi vielä tulla joltain ihan ulkopuoliselta taholta.

Lainaus unohtui, kommenttia siis 6/13:lle. Ihana lukea tuollaisia selviytymistarinoita

Tämä on niin totta, hyvä aloitus! Mutta tämän takia oonkin miettinyt miksi esimerkiksi yläasteen alussa (esimerkiksi yhteiskunnan kurssilla) ei käydä läpi ammatteja ja sitä mitä työpäivät pitää sisällään, niihin pääsyä ja opintovaatimuksia. Monella "työläisperheen" lapsella ei oo mitään käsitystä esimerkiksi asianajajan tai lääkärin työstä ja niihin pääsy tuntuu ajatuksena mahdottomalta, kun kotona puhutaan vaan "rikkaista isoista herroista ja helppohan niiden on perinnöillä" eikä osata ajatella, että noihin pääsy on ihan kenellä tahansa mahdollista kunhan käy koulut kunnolla. Eli joo, kyllä nuorten pitäis ottaa itseään niskasta kiinni mutta ei kotiolojen asenneilmapiiriä pidä ohittaa.

Vierailija kirjoitti:

Samaa heräämistä odottelen oman 17-vuotiaan pojan kanssa. Isosisko on vuotta vanhempi, hänellä koulu-, työ-, kaveri-, raha- ja päihdeasiat ikää vastaavalla tasolla. Velipoika säätää viinan, nuuskan, kannabiksen, pelikoneiden ym ym kanssa.

Poika oli syksyn oman alan työharjoittelussa, sai palkkaakin noin 800-1000 euroa kuussa, mitään ei jäänyt säästöön.

Mikään järkipuhe ei mene perille. Pahinta on että opiskelee alaa missä on nollatoleranssi huumeille (maanrakennus) ja voi jäädä c-kortti suorittamatta. Itse olen tehnyt aktiivista yhteistyötä pojan asioissa koulun, opiskelijaterveydenhuollon, lasun, a-klinikan, poliisin ja syyttäjän kanssa. Huostaanottoa ei ole ajateltu, kun kaikki pitävät minun kasvatustaitojani riittävinä. Itsellä on kyllä aika riittämätön olo.

Mutta uskon että se mahdollinen herätys voi vielä tulla joltain ihan ulkopuoliselta taholta.

Eikö sijoituksia ole tehty myös vääränlaisten kaveriporukoiden vuoksi. Sijoitus toiselle paikkakunnalle katkaisee kierteen.

Mistä se poikasi sen viinan, kannabiksen ja nuuskan hankkii?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin totta, hyvä aloitus! Mutta tämän takia oonkin miettinyt miksi esimerkiksi yläasteen alussa (esimerkiksi yhteiskunnan kurssilla) ei käydä läpi ammatteja ja sitä mitä työpäivät pitää sisällään, niihin pääsyä ja opintovaatimuksia. Monella "työläisperheen" lapsella ei oo mitään käsitystä esimerkiksi asianajajan tai lääkärin työstä ja niihin pääsy tuntuu ajatuksena mahdottomalta, kun kotona puhutaan vaan "rikkaista isoista herroista ja helppohan niiden on perinnöillä" eikä osata ajatella, että noihin pääsy on ihan kenellä tahansa mahdollista kunhan käy koulut kunnolla. Eli joo, kyllä nuorten pitäis ottaa itseään niskasta kiinni mutta ei kotiolojen asenneilmapiiriä pidä ohittaa.

Sen omasta niskasta kiinnioton pitäisi tehdä myös aikuisten itsensä. Tämäkin palsta on täynnä yhteiskunnan syytä kaikki porukkaa, hyvähän se on kermaperseiden arvostella jne... mitä hyvää voi tuolla asenteella odottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa heräämistä odottelen oman 17-vuotiaan pojan kanssa. Isosisko on vuotta vanhempi, hänellä koulu-, työ-, kaveri-, raha- ja päihdeasiat ikää vastaavalla tasolla. Velipoika säätää viinan, nuuskan, kannabiksen, pelikoneiden ym ym kanssa.

Poika oli syksyn oman alan työharjoittelussa, sai palkkaakin noin 800-1000 euroa kuussa, mitään ei jäänyt säästöön.

Mikään järkipuhe ei mene perille. Pahinta on että opiskelee alaa missä on nollatoleranssi huumeille (maanrakennus) ja voi jäädä c-kortti suorittamatta. Itse olen tehnyt aktiivista yhteistyötä pojan asioissa koulun, opiskelijaterveydenhuollon, lasun, a-klinikan, poliisin ja syyttäjän kanssa. Huostaanottoa ei ole ajateltu, kun kaikki pitävät minun kasvatustaitojani riittävinä. Itsellä on kyllä aika riittämätön olo.

Mutta uskon että se mahdollinen herätys voi vielä tulla joltain ihan ulkopuoliselta taholta.

Eikö sijoituksia ole tehty myös vääränlaisten kaveriporukoiden vuoksi. Sijoitus toiselle paikkakunnalle katkaisee kierteen.

Mistä se poikasi sen viinan, kannabiksen ja nuuskan hankkii?

 

No kolme kertaa ollaan tänä vuonna lastensuojelun väkeä tavattu, joka kerta se viesti on ollut sama, ei niin isoa puuttumistarvetta, kun kotiolot vakaat. Pojalla myös halutessaan tosi hyvät käytöstavat ja on siisti ja kivannäköinen.

Ja mistä hankkii aineensa, siitä ei ole valmis puhumaan. Mutta on myynyt kaikki korut meiltä ja omat pelikoneensa, eli huonostihan sillä menee kaikilla mittareilla katsottuna. Se varmaan on lastensuojelun työntekijöillä painanut paljon, että koulun on käynyt suhteellisen tunnollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Samaa heräämistä odottelen oman 17-vuotiaan pojan kanssa. Isosisko on vuotta vanhempi, hänellä koulu-, työ-, kaveri-, raha- ja päihdeasiat ikää vastaavalla tasolla. Velipoika säätää viinan, nuuskan, kannabiksen, pelikoneiden ym ym kanssa.

Poika oli syksyn oman alan työharjoittelussa, sai palkkaakin noin 800-1000 euroa kuussa, mitään ei jäänyt säästöön.

Mikään järkipuhe ei mene perille. Pahinta on että opiskelee alaa missä on nollatoleranssi huumeille (maanrakennus) ja voi jäädä c-kortti suorittamatta. Itse olen tehnyt aktiivista yhteistyötä pojan asioissa koulun, opiskelijaterveydenhuollon, lasun, a-klinikan, poliisin ja syyttäjän kanssa. Huostaanottoa ei ole ajateltu, kun kaikki pitävät minun kasvatustaitojani riittävinä. Itsellä on kyllä aika riittämätön olo.

Mutta uskon että se mahdollinen herätys voi vielä tulla joltain ihan ulkopuoliselta taholta.

Noissa tytön porukoissa oli niitä pilvenpolttajapoikiakin (tytöt ei jostain syystä sitä harrastanut vaikka samoissa  porukoissa pyörivät six-packin kuoret kypärinä mopon tarakoilla). Noista pojistakin osa on käynyt koulut ja armeijat ja polttelut on jäänyt, kaljottelemisetkin vähentyneet. Sitten on muutama joilla on ajan kysymys koska seuraava asunto on valtion kalterillinen. Sivusta seuranneena parhaiten pärjää ne, joilla vanhemmilla on ollut voimia puuttua asioihin, niissä perheissä joissa ongelmiin ei jaksata tarttua omien ongelmien takia, tai joissa niitä ei haluta nähdä on ne pahimmat keissit. Ja niin kauan kun puheyhteys poikaan säilyy pystyy kuitenkin jotenkin vaikuttamaan. Parhaiten kun pystyy olemaan rauhallinen ja yrittää laittaa nuoren miettimään itse mitä haluaa tulevaisuudeltaan ohi sen seuraavan viikonlopun. Ja tuohan on niin helppoa, eikö... Monesti aloitin ja jouduin poistumaan paikalta kun hermot meinasi mennä... Toivottavasti teilläkin helpottaa, sinä ainakin teet plajon hyvää poikasi eteen, kyllä hän sitä arvostaa vaikka juuri nyt muuta esittäisikin. Kyllä ne surullisimmat lasten kommentit mitä olen omien lasteni kavereilta kuullut, on en siitä, että ne kyttää ja estää, vaan hiljaa sanottu, että "ei ne välitä". Tsemppiä teille t. n 6.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa heräämistä odottelen oman 17-vuotiaan pojan kanssa. Isosisko on vuotta vanhempi, hänellä koulu-, työ-, kaveri-, raha- ja päihdeasiat ikää vastaavalla tasolla. Velipoika säätää viinan, nuuskan, kannabiksen, pelikoneiden ym ym kanssa.

Poika oli syksyn oman alan työharjoittelussa, sai palkkaakin noin 800-1000 euroa kuussa, mitään ei jäänyt säästöön.

Mikään järkipuhe ei mene perille. Pahinta on että opiskelee alaa missä on nollatoleranssi huumeille (maanrakennus) ja voi jäädä c-kortti suorittamatta. Itse olen tehnyt aktiivista yhteistyötä pojan asioissa koulun, opiskelijaterveydenhuollon, lasun, a-klinikan, poliisin ja syyttäjän kanssa. Huostaanottoa ei ole ajateltu, kun kaikki pitävät minun kasvatustaitojani riittävinä. Itsellä on kyllä aika riittämätön olo.

Mutta uskon että se mahdollinen herätys voi vielä tulla joltain ihan ulkopuoliselta taholta.

Noissa tytön porukoissa oli niitä pilvenpolttajapoikiakin (tytöt ei jostain syystä sitä harrastanut vaikka samoissa  porukoissa pyörivät six-packin kuoret kypärinä mopon tarakoilla). Noista pojistakin osa on käynyt koulut ja armeijat ja polttelut on jäänyt, kaljottelemisetkin vähentyneet. Sitten on muutama joilla on ajan kysymys koska seuraava asunto on valtion kalterillinen. Sivusta seuranneena parhaiten pärjää ne, joilla vanhemmilla on ollut voimia puuttua asioihin, niissä perheissä joissa ongelmiin ei jaksata tarttua omien ongelmien takia, tai joissa niitä ei haluta nähdä on ne pahimmat keissit. Ja niin kauan kun puheyhteys poikaan säilyy pystyy kuitenkin jotenkin vaikuttamaan. Parhaiten kun pystyy olemaan rauhallinen ja yrittää laittaa nuoren miettimään itse mitä haluaa tulevaisuudeltaan ohi sen seuraavan viikonlopun. Ja tuohan on niin helppoa, eikö... Monesti aloitin ja jouduin poistumaan paikalta kun hermot meinasi mennä... Toivottavasti teilläkin helpottaa, sinä ainakin teet plajon hyvää poikasi eteen, kyllä hän sitä arvostaa vaikka juuri nyt muuta esittäisikin. Kyllä ne surullisimmat lasten kommentit mitä olen omien lasteni kavereilta kuullut, on en siitä, että ne kyttää ja estää, vaan hiljaa sanottu, että "ei ne välitä". Tsemppiä teille t. n 6.

Kiitos. Kymmenen vuoden päässä on tavoitteet pojan osalta. Sitten varmaan näkee miten kävi.

Mutta kaikille yläkoulun opeille iso käsi siitä teidän työstä. Omien lasten kohdalla ainakin ollut ihan huikeitakin maikkoja ja vähintäänkin ok yhteistyötä tehty.

Ja montaa muutakin lasten ja nuorten kanssa työskentelevää muistan kyllä kiitollisuudella.