Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
15 vuotta yläkoulun opena - ja huomaan olevani hieman kyynistynyt...
20.12.2015 |
Esim. tuo Hesarin köyhyys-jutun nostama keskustelu. Kuulkaa kun olen tuhansien teinien ahkerointia ja "ahkerointia" vuosituhannen alusta seurannut, niin kyllä se niin on, että ihmisen yritteliäisyydellä, teoilla ja valinnoilla on seurauksia oman elämän kulun kannalta. Se on sitten eri asia, että mikä saa ihmisen jo nuorena uskomaan tai ihan vaan olemaan tajuamatta, että omaan elämään voi vaikuttaa. Ja vanhempiahan ei saa syyllistää, vaikka näin open näkökulmasta suuri osa nuorten ongelmista olisi ihan omien vanhempien hoidettavissa, jos vaan vanhemmilta tahtoa ja yritystä löytyisi.
Ja lopuksi anteeksi, tunnen itsekin nyt itseni pahaksi ihmiseksi kun sanon tämän ääneen. Toivon tietysti kaikille nuorille mahdollisimman hyvää elämää ( ja anteeksi taas, mutta sen oman elämän eteen voisi ihan vähän laittaa itsekin tikkua ristiin, eikä vaan perseillä ja torpedoida muiden auttamisyrityksiä)
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Olen siis joka auttaa vitos luokalla olevaa poikaa ja tenttaan siis koealuen lävitse monta kertaa ja sehän opea ärsyttää.
En näe syytä miksi sen pitäisi ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On lapsia joita ei voi pelastaa millään, mutta opettaja ei saa oman ammattinsa rajoissa heittää hanskoja tiskiin. Opettaja ei voi olla se joka päättää, että lapsi on toivoton ja ansaitsee jäädä täysin heitteille ensin kodissa ja sitten vielä koulussakin.
Edelleen haluan kuulla onko joku oppilas jätetty koulussa heitteille? Kotona on jätetty useita. Se että todetaan, että parhaamme on yritetty, mutta tuloksia ei tule, koska oppilaalla ei ole minkäänlaista tukea opintoihinsa kotona ja lapsi vaikuttaa heikkolahjaiselta, ei ole vielä hanskojen heittämistä tiskiin.
Esimerkiksi meidän koulussamme on useita oppilaita joiden kanssa aina neuvotellaan uusiksi heidän hojksinsa, kun vanhaa ei ole noudatettu. Vanhemmat on paikalla, oppilas on paikalla, voi olla sosiaalityöntekijä tai kuraattori. Siitä huolimatta, että taas osapuolet sitoutuvat kaikkiin mahdollisiin helpotuksiin ja lyhennettyihin työpäiviin ja naurettavan pieniin vaatimustasoihin muuhun ikäluokkaan nähden, oppilas jättää jälleen kerran kaiken hoitamatta. Koulu ei tästäkään huolimatta heitä hanskoja tiskiin vaan taas kerätään ryhmää kasaa ja hommaa mietitään uudelleen.
En ole käytännön työssäni nähnyt kertaakaan skenaariota jota maalailet huonoista opettajista, jotka jättää työnsä hoitamatta. Viittaat tähän sivulauseessa jatkuvasti.
Minulla on monta mielipidettä asiasta. Vanhimmat omista lapsista on jo aikuisia ja omillaan, nuorin 4. luokalla koulussa. Köyhyyteen voi ajaa moni seikka, kuten syrjäytymiseen. En aina niputa niitä yhteen. vanhemmilta vaaditaan nykyään paljon, esim. minä en saanut aikoinani kotoa mallia siihen miten huolehditaan lapsen koulunkäynnistä, ei minun koulunkäynnistä kukaan huolehtinut. Nyt on wilmaa ja vaikka mitä. Kaveripiirilla on valtava merkitys. Yksi lapseni kavereista on kotoa jossa lapsen ongelmia ei nähdä, vika on aina opessa ja koulussa. Ei mitään rajoja, peliaikoja tai nukkumaanmenoja, ei edes koulupäivinä. Vankilataustaa niin isovanhemmilla kun vanhemmilla. Viikonloppuisin muksut mummolassa ja vanhemmat juhlimassa. Kyllä siinä tietynlaisen elämänpolun voi jo nyt nähdä tässä lapsella. Itse yritän ajatella hänen kanssaan että koko kylä kasvattaa ja opetan lapselle tapoja kuten esim. sitä että ruokapöydässä istutaan koko ruokailu tai että vierailulla ei mennä jääkaapille omatoimisesti.
Minulla on yksi lapsi jolle koulu on haastavaa. Todistus oli taas kerran muuten hyvä, numerot 10-8 paitsi käytös 5. Minun energiani menee aikalailla tämän lapsen asioiden huolehtimisen ja siihen että hän pysyy kaidalla polulla. Kaikkeni teen mutta en tiedä riittääkö se.
Peruskouluun kaipaan lisää käytäntöä, etenkin yläkouluun. Vierailuja työpaikoille, ihmisiä kertomaan työstään. Talousasioita, syy-seuraussuhteen opetusta. Ja armoa, nuoret ovat vielä lapsia. Kasvatetaan me kaikki heitä, opettajat, vanhemmat ja naapurit, näytetään että välitetään. Maailma on kova paikka nuorelle. Ihan samat yt-uutiset he lukee netistä kun mekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lapsia joita ei voi pelastaa millään, mutta opettaja ei saa oman ammattinsa rajoissa heittää hanskoja tiskiin. Opettaja ei voi olla se joka päättää, että lapsi on toivoton ja ansaitsee jäädä täysin heitteille ensin kodissa ja sitten vielä koulussakin.
Edelleen haluan kuulla onko joku oppilas jätetty koulussa heitteille? Kotona on jätetty useita. Se että todetaan, että parhaamme on yritetty, mutta tuloksia ei tule, koska oppilaalla ei ole minkäänlaista tukea opintoihinsa kotona ja lapsi vaikuttaa heikkolahjaiselta, ei ole vielä hanskojen heittämistä tiskiin.
Esimerkiksi meidän koulussamme on useita oppilaita joiden kanssa aina neuvotellaan uusiksi heidän hojksinsa, kun vanhaa ei ole noudatettu. Vanhemmat on paikalla, oppilas on paikalla, voi olla sosiaalityöntekijä tai kuraattori. Siitä huolimatta, että taas osapuolet sitoutuvat kaikkiin mahdollisiin helpotuksiin ja lyhennettyihin työpäiviin ja naurettavan pieniin vaatimustasoihin muuhun ikäluokkaan nähden, oppilas jättää jälleen kerran kaiken hoitamatta. Koulu ei tästäkään huolimatta heitä hanskoja tiskiin vaan taas kerätään ryhmää kasaa ja hommaa mietitään uudelleen.
En ole käytännön työssäni nähnyt kertaakaan skenaariota jota maalailet huonoista opettajista, jotka jättää työnsä hoitamatta. Viittaat tähän sivulauseessa jatkuvasti.
Minulla on kokemusta opesta joka ei tehnyt mitään hojksin mukaisesti. Olisi jopa halunnut kirjata sinne tukiasiat muotoon jos ehtii ja jaksaa. Luojan kiitos syksyllä vaihtui opettaja, muuten olisin vienyt asiat eteenpäin ja pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lapsia joita ei voi pelastaa millään, mutta opettaja ei saa oman ammattinsa rajoissa heittää hanskoja tiskiin. Opettaja ei voi olla se joka päättää, että lapsi on toivoton ja ansaitsee jäädä täysin heitteille ensin kodissa ja sitten vielä koulussakin.
Edelleen haluan kuulla onko joku oppilas jätetty koulussa heitteille? Kotona on jätetty useita. Se että todetaan, että parhaamme on yritetty, mutta tuloksia ei tule, koska oppilaalla ei ole minkäänlaista tukea opintoihinsa kotona ja lapsi vaikuttaa heikkolahjaiselta, ei ole vielä hanskojen heittämistä tiskiin.
Esimerkiksi meidän koulussamme on useita oppilaita joiden kanssa aina neuvotellaan uusiksi heidän hojksinsa, kun vanhaa ei ole noudatettu. Vanhemmat on paikalla, oppilas on paikalla, voi olla sosiaalityöntekijä tai kuraattori. Siitä huolimatta, että taas osapuolet sitoutuvat kaikkiin mahdollisiin helpotuksiin ja lyhennettyihin työpäiviin ja naurettavan pieniin vaatimustasoihin muuhun ikäluokkaan nähden, oppilas jättää jälleen kerran kaiken hoitamatta. Koulu ei tästäkään huolimatta heitä hanskoja tiskiin vaan taas kerätään ryhmää kasaa ja hommaa mietitään uudelleen.
En ole käytännön työssäni nähnyt kertaakaan skenaariota jota maalailet huonoista opettajista, jotka jättää työnsä hoitamatta. Viittaat tähän sivulauseessa jatkuvasti.
Nykypäivän koulussa "heitteille" jäävät luokan hiljaiset tytöt, jotka ilman minkäänlaista lisäpanostsuta tekevät pyydrtyt tehtävät, lukevat läsynsä ja pärjäävät kokeissa erinomaisesti.
Opettajan kaikki aika menee kurinpitoon luokassa, johon on integroitu pienryhmä toiminnan tarpeessa olevia poikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lapsia joita ei voi pelastaa millään, mutta opettaja ei saa oman ammattinsa rajoissa heittää hanskoja tiskiin. Opettaja ei voi olla se joka päättää, että lapsi on toivoton ja ansaitsee jäädä täysin heitteille ensin kodissa ja sitten vielä koulussakin.
Edelleen haluan kuulla onko joku oppilas jätetty koulussa heitteille? Kotona on jätetty useita. Se että todetaan, että parhaamme on yritetty, mutta tuloksia ei tule, koska oppilaalla ei ole minkäänlaista tukea opintoihinsa kotona ja lapsi vaikuttaa heikkolahjaiselta, ei ole vielä hanskojen heittämistä tiskiin.
Esimerkiksi meidän koulussamme on useita oppilaita joiden kanssa aina neuvotellaan uusiksi heidän hojksinsa, kun vanhaa ei ole noudatettu. Vanhemmat on paikalla, oppilas on paikalla, voi olla sosiaalityöntekijä tai kuraattori. Siitä huolimatta, että taas osapuolet sitoutuvat kaikkiin mahdollisiin helpotuksiin ja lyhennettyihin työpäiviin ja naurettavan pieniin vaatimustasoihin muuhun ikäluokkaan nähden, oppilas jättää jälleen kerran kaiken hoitamatta. Koulu ei tästäkään huolimatta heitä hanskoja tiskiin vaan taas kerätään ryhmää kasaa ja hommaa mietitään uudelleen.
En ole käytännön työssäni nähnyt kertaakaan skenaariota jota maalailet huonoista opettajista, jotka jättää työnsä hoitamatta. Viittaat tähän sivulauseessa jatkuvasti.
Minut on jätetty heitteille. Olin älykäs lapsi joka joutui huonoon seuraan ja käytti älyään väärin. Olin rasittava, nenäkäs, viekas ja vihainen nuori. Vanhempani kävivät tuolloin läpi vaikeaa avioeroa joten kotona asiat olivat sekaisin. Aikuisiällä todettiin ADD, ja samoissa tutkimuksissa selvisi lukihäiriö ja poikkeuksellisen korkea älykkyys. Koskaan kukaan ei välittänyt selvittää mikä minua vaivaa.
Muistoni opettajista: Halveksivat katseet, huomiotta jättäminen, ala-arvoinen vihjailu vähä-älyisyydestä, kommunikaatiokatkos vanhempiini, sormien läpi katsominen lintsaamiseen ja niin edelleen. Tämä siis useamman kuin kahden tai kolmen opettajan kohdalla. Näin tätä paljon tapahtuvan myös kavereiden kohdalla, jotka olivat tätä huonoa seuraa ja vaikeita oppilaita.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kokemusta opesta joka ei tehnyt mitään hojksin mukaisesti. Olisi jopa halunnut kirjata sinne tukiasiat muotoon jos ehtii ja jaksaa. Luojan kiitos syksyllä vaihtui opettaja, muuten olisin vienyt asiat eteenpäin ja pitkälle.
Tuollaisesta opettajasta voi aivan perustellusti esittää valituksen. Olisivat vain vienyt asian eteenpäin ja piiittkälle. Oppivatpahan olemaan. Pirullinen juttu, että vanhempien esimiehille ei voi valittaa huonosta kasvatustyöstä. Lastensuojeluilmoitus on jotenkin niin jyrkkä toimenpide, ettei sellaista voi ihan pikkuasioista laatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveisiä ulkomailta, täällä lapsen syntymää suunnitellaan pitkään ja sen mukaan valitaan lapselle paras mahdollinen paikka ennen syntymää eli paras asuinpaikka johon vanhemmilla on varaa. Lasten takia muutetaan ja vaihdetaan asuinpaikkaa ja tutkitaan kaikki koulut lähistöltä ja koko ympäristö ennen lasten syntymää. Suunnittelu kohdistuu myös lasten puolisoon, hauskaa saa ja voi harjoittaa kenen ihastuksen kanssa vaan, mutta lapsen tullessa mieleen, se vanhempi mietitään todella super tarkkaan, ja jos tapahtuu joku vahinko niin se keskeytetään sillä lapselle halutaan paras lähtökohta.
Täällä lasten tulevaisuus on vanhempien ja lapsen vastuulla, se ei ole koulun eikä yhteiskunnan vastuulla. 5 vuotiaana lapset tietävät jo mistä heidän tulevaisuus riippuu, mitään he eivät saa ilmaiseksi. Jos loukkaat itsesi maksat itse, jos sairastut maksat itse, jos opiskelet maksat itse, jos syöt maksat itse, jne... mitään tukea ei tule mistään.
Suomessa toiminta on hyvin erilaista täällä katsottuna...
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän koulussa "heitteille" jäävät luokan hiljaiset tytöt, jotka ilman minkäänlaista lisäpanostsuta tekevät pyydrtyt tehtävät, lukevat läsynsä ja pärjäävät kokeissa erinomaisesti.
Opettajan kaikki aika menee kurinpitoon luokassa, johon on integroitu pienryhmä toiminnan tarpeessa olevia poikia.
Hyvät pärjäävät elämässä aina, juuri nämä hiljaiset yksin puurtajat. Osittain tyttöjen hyvä menestys koulussa johtuu pelkästään suhtellisesta paremmuudesta poikiin. Vaatimustasoja on jouduttu laskemaan, että kaikki onnettomimmatkin selviäisivät. Entinen 8-9 oppilas saattaa olla aika vähällä lisäpanostuksella 10:n oppilas.
Osittain syynä on viihde-elektroniikka. Pojat kun käyttäisivät saman verran aikaa koulunkäyntiin kuin mitä menee videopeleihin, oppimistulokset olisivat huikeasti korkeammalla tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terveisiä ulkomailta, täällä lapsen syntymää suunnitellaan pitkään ja sen mukaan valitaan lapselle paras mahdollinen paikka ennen syntymää eli paras asuinpaikka johon vanhemmilla on varaa. Lasten takia muutetaan ja vaihdetaan asuinpaikkaa ja tutkitaan kaikki koulut lähistöltä ja koko ympäristö ennen lasten syntymää. Suunnittelu kohdistuu myös lasten puolisoon, hauskaa saa ja voi harjoittaa kenen ihastuksen kanssa vaan, mutta lapsen tullessa mieleen, se vanhempi mietitään todella super tarkkaan, ja jos tapahtuu joku vahinko niin se keskeytetään sillä lapselle halutaan paras lähtökohta.
Täällä lasten tulevaisuus on vanhempien ja lapsen vastuulla, se ei ole koulun eikä yhteiskunnan vastuulla. 5 vuotiaana lapset tietävät jo mistä heidän tulevaisuus riippuu, mitään he eivät saa ilmaiseksi. Jos loukkaat itsesi maksat itse, jos sairastut maksat itse, jos opiskelet maksat itse, jos syöt maksat itse, jne... mitään tukea ei tule mistään.
Suomessa toiminta on hyvin erilaista täällä katsottuna...
Meillä päivystävä dosentti kauhistelee, että on mennyt homma individualistiseksi Suomessa. Vaikka tukitoimia on niin että ahdistaa. Mistään ei ole itsellä vastuu. Opettajia suorastaan halveksitaan, niin kuin jo tässäkin ketjussa taas...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän koulussa "heitteille" jäävät luokan hiljaiset tytöt, jotka ilman minkäänlaista lisäpanostsuta tekevät pyydrtyt tehtävät, lukevat läsynsä ja pärjäävät kokeissa erinomaisesti.
Opettajan kaikki aika menee kurinpitoon luokassa, johon on integroitu pienryhmä toiminnan tarpeessa olevia poikia.
Hyvät pärjäävät elämässä aina, juuri nämä hiljaiset yksin puurtajat. Osittain tyttöjen hyvä menestys koulussa johtuu pelkästään suhtellisesta paremmuudesta poikiin. Vaatimustasoja on jouduttu laskemaan, että kaikki onnettomimmatkin selviäisivät. Entinen 8-9 oppilas saattaa olla aika vähällä lisäpanostuksella 10:n oppilas.
Osittain syynä on viihde-elektroniikka. Pojat kun käyttäisivät saman verran aikaa koulunkäyntiin kuin mitä menee videopeleihin, oppimistulokset olisivat huikeasti korkeammalla tasolla.
Niin, osa opetuksesta voisikin tulla videopelien kautta. Oppisivatko pojat paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
21- koulunkäyntiavustajalle.
En voi olla kyseenalaistamatta sinun pätevyyttäsi arvioida oppilaiden sosioekonomista asemaa mm. lihavuuden perusteella. Oletko tietoinen mm. hormonitoiminnan vaikutuksesta yläkouluikäisen painon kehitykseen?
Koulunkäyntiohjaajan koulutus on hyvin lyhyt, enkä viitsi edes ryhtyä keskustelemaan siitä millaiset taustat on yleensä henkilöillä itsellään, jotka ko. koulutukseen hakeutuvat. En kuitenkaan nostaisi heitä esimerkeiksi yhteiskuntamme menestyjistä/ osaajista. Edes koulutuksen alalla.
Omituista dissaamista ja toisen vähättelyä. Ei tarvita vuosien koulutusta huomaamaan nuo asiat.
Hänestä on välittynyt hyvä ja tasapainoinen kuva kirjoitusten perusteella. Toisin kuin sinusta, kun tartut henkilöön noin ikävästi. Jos toinen käy töissä, hoitaa asuntonsa, lapsensa ja vaikuttaa täyspäiseltä, ei ole mitään syytä epäillä hänen arvostelukykyään vaikkei sattuisikaan olemaan takana vuosikausien koulutusputkea alalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on musta kahta näkökulmaa: yläkoulun opettajien poikkileikkaus ikäluokasta, ja vanhempien pitkittäisleikkaus omien ja lasten kavereiden kehityksestä. Tuo poikkileikkaus on murrosiästä, hankalimmasta vaiheesta ihmisen elämässä. Hyvin kriittinen aika, ja siinä ihan oikeasti minusta voitaisiin myös miettiä noita ihmisenä kasvamisen tukemisjuttuja enemmän. On muutama tunti kotitaloutta, vähän äikässä harjoitellaan esitelmiä, mutta kyllä monia muitakin kasvamiseen liittyviä juttuja voitaisiin käsitellä enemmän. Ihmisellä on suuri tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi ja ymmärretyksi, jos ei kotona niin ehkä tuossa koulu voi auttaa? Jos opet mietitte niitä teidän ongelmallisimpia oppilaita, niin olisko jostain tuollaisesta enemmän hyötyä kuin päntätä muuta vahva verbi lisää? Ja kustannukset, niin, maksaahan se. Mutta paljonko maksaa syrjäytynyt nuori yhteiskunnalle koko elinaikanaan? Tuohan tarkottaisi enemmän yheteistyötä koulujen ja sosiaalivranomaisten ja nuorisotyön kanssa, ehkä enemmän koulupsykologeja? Nuo pitkittäisleikkauksessa ongelmallisimmat perheet ja lapset tarvitsevat kyllä tukea koko lapsuusajan, mutta monia muita tuollainen muutos yläkoulussa voisi auttaa, myös opeja jos koululuokat saataisiin näin rauhallisemmiksi. Ja voisi auttaa myös niitä yläkoulun onnistujia pitemmän päälle. Turhan paljon olen nähnyt tapauksia, joissa nämä erinomaisesti koulunsa suorittavat jossain vaiheessa joko alkavat kapinoimaan (eikö opetkin muista omalta opiskeluajalta niitä kilttejä tyttöjä ja poikia joilla elämä villiintyi kun kotoa pääsi) tai lyyhistyvät paineidensa alle (masennus kesken loistavien opiskelujen, luvut jää kun pää ei kestä kun paineet liian kovat).
Opettajan tehtävänä on opettaa, ei toimia sosiaalipsykologina.
Jo nyt nuorilla on mahdollisuus hurjaan määrään erilaista tukea, mutta luuletko oikeasti, että oma sosiaalihoitaja, terapeutti, psykologi, koulupsykologi, koulukuraattori, terveydenhoitaja, mielenterveyteen erikoistunut sairaanhoitaja ja psykiatri yhdessä pystyy vähempään kuin opettaja, joka lopettaa vuodeksi opettamisen ja keskittyy siihen, että kaikki tulevat kuulluiksi?
Suurin osa koulussa menestyneistä menestyy elämässä edelleenkin eikä suinkaan masennu tai päädy luusereiksi. Jos pidettäisiin koulu kouluna, oppimisen paikkana, ja järjestettäisiin terapiat muualla.
KOulu on paikka missä opitaan, mutta jossa myös nuo nuoret viettävät paljon aikaa. Oppimisen paikka, kyllä, mutta kyllä siellä harjoitellaan sosiaalisia taitoja, ryhmässä toimimista jne. jotka valmentavat työelämään. Koulukiusaus on lienee koulunkin ongelma ei vain vanhempien? Eli minusta koulua on turha nähdä vain tiedon sisälletukkimispaikkana. Ei opettajista olisikaan tuohon muuhun, niinhän sanoinkin, että pystyisivät siihen paremmin jos koulu rauhottuisi noilla muilla tuilla. Ala-asteen opettajien pätevyyttä opettajuuteen testataan, yläkoulun aineopettajilla monilla aloilla kaikki jotka siihen haluavat (tai joutuvat) pääsevät ao linjalle, ja silti ne monesti jäävät vajaiksi. Tuossa myös yksi ongelma: kaikki vaan ei halua tai kykene murrosikäisten kanssa toimeen tulemaan. Siksi peräänkuulutankin koko ikäluokalle enemmän mahdollisuutta tukeen ja keskusteluun kouluaikaan, ei aineopettajilta vaan alan ammattilaisilta. Ne joilla on ollut murkkulapsia ovat varmaan huomanneet kuinka useille rippi tai proteleirit ovat olleet mieluisia. Tuo keskustelu asioista, etiikasta ja yleensä elämästä kiinnostaa tuossa iässä. Sellaiselle enemmän tilaa. Ja ei kaikki menestyjät tipahda rattaista, mutta kyllä tuossa on huolestuttava lisääntyminen. Kurssimuotoinen lukio ja kovemmat paineet yhteiskunnassa näkyvät nuorisossa. Menestyjiä arvostetaan ja kilpailu on kovaa. Kun itse hain yliopistoon hyvin harvat kävi mitään preppauskursseja, nyt minun alallani näyttää olevan se jo yleistä. Samoin lasten harrastukset oli lasten omia juttuja, korkeintaan kuskattiin joskus ja tavoitteet oli vaan pitää hauskaa yhdessä, nyt heti aletaan tehdä huippuja niin musiikissa kuin urheilussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se on, omalla asenteella ja oppimismotivaatiolla ON iso merkitys.
Mutta se on sitten iso kysymys, että onko sillä ratkaiseva merkitys. Kyllä nimittäin voi olla niinkin, että oma motivaatio on kova, mutta elämässä on liikaa niitä estäviä tekijöitä. Vanhempien laiminlyönnit ja mitätöivä asenne, oma sairastuminen, koulukiusaaminen jne. Ja nämä siis vain lapsuutta/nuoruusikää koskien.
Ja on meillä paljon myös rakenteellisia tekijöitä, jotka hankaloittavat köyhän kansanosan elämää. Moni työssäkäyväkin elää todella pienellä palkalla, mikä vaikuttaa suoraan siihen, millaisella alueella asuu ja mitä koulua käy. Mitä harrastuksia on varaa lapsille kustantaa.
Ei, en sano, etteikö köyhistäkin perheistä voisi nousta, sanon vaan, että se on hitosti hankalampaa kuin jos asuu hyvällä alueella hyvässä koulupiirissä, vanhemmilla on fyffeä maksaa yksityistunteja ja terapioita ja hyviä, kehittäviä harrastuksia.
Tätä helppous/vaikeus-aspektia pitäisi pitää enemmän keskustelussa esillä kuin sitä, onko joku absoluuttisesti ottaen mahdollista tai mahdotonta. Kyllä, sosiaalinen nousu on mahdollista, jos on ihan helv...tin sinnikäs ja uskoo loputtomiin omiin mahdollisuuksiinsa vaikeuksista huolimatta - mutta kun niillä hyväosaisilla ei tuota sinnikkyyttä edes tarvita, asiat ja mahdollisuudet tulevat eteen enemmänkin "kuin tarjottimella".
Ja nyt siis puhun lapsista ja heidän etenemisestään opin tiellä, en puhu esim. yrittäjien työmäärästä tai siitä, etteivätkö he saisi ansaitusti nauttia työnsä hedelmistä.
PS: itse olen akateeminen nainen, mieskin akateeminen. Arvostamme sivistystä ja opiskelemista ja olemme aina kannustaneet lapsiamme siihen. Niin vain meillä yksi lapsista on autismin kirjolainen, toinen sairastunut masennukseen - ja kouluarvosanat hyvin keskinkertaisia kaikesta panostuksesta ja yhdessä kokeisiin luvusta huolimatta. Näinkin voi käydä, enkä suostu ottamaan tuosta moraalista vastuuta, koska tiedän, että kaikkeni olen tehnyt, enkä voi esim. tuota masentunutta lasta yhtään enempää kannustaa, ettei mene henkiseksi painostukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Niin, osa opetuksesta voisikin tulla videopelien kautta. Oppisivatko pojat paremmin?
Kiitos. Tätä kommenttia olen todellakin kaivannut. Olemme opettajainhuoneessa jo pitkään puheneet siitä, että koulu ei pysty enää kilpailemaan oppilaiden huomiosta, koska koulussa oppiaineet eivät ole "siistejä" ja "mielenkiintoisia" verrattuna vapaa-aikaan ja videopeleihin. Koulun ei enää kuulu olla koulua, koulunkin pitää olla viihdettä. Nyt tiedän miksi meistä on alkanut tuntua tältä. Tuo kommenttisi paljastaa sen, että jotkut vanhemmat näkevät ongelmat kouluissa eikä oppilaissa, vanhemmissa tai vapaa-ajassa. Koulun pitäisi kehittyä sellaiseksi että siellä tehtäisiin vain oppilaita kiinnostavia asioita. Aivan huippua!
Mietittekö koskaan, että millaista on olla esimiehenä työpaikassa, jossa työntekijät valikoivat tehtäviään sen perusteella onko ne kiinnostavia? Ei kai mun nyt tarvi tollasta puisevaa kamalaa urakkaa ottaa kun koulussakin kaikki oli vähän niin kuin peliä ja sillai kivasti leikinomaista.
Arki ei ole tietokonepeliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, osa opetuksesta voisikin tulla videopelien kautta. Oppisivatko pojat paremmin?
Kiitos. Tätä kommenttia olen todellakin kaivannut. Olemme opettajainhuoneessa jo pitkään puheneet siitä, että koulu ei pysty enää kilpailemaan oppilaiden huomiosta, koska koulussa oppiaineet eivät ole "siistejä" ja "mielenkiintoisia" verrattuna vapaa-aikaan ja videopeleihin. Koulun ei enää kuulu olla koulua, koulunkin pitää olla viihdettä. Nyt tiedän miksi meistä on alkanut tuntua tältä. Tuo kommenttisi paljastaa sen, että jotkut vanhemmat näkevät ongelmat kouluissa eikä oppilaissa, vanhemmissa tai vapaa-ajassa. Koulun pitäisi kehittyä sellaiseksi että siellä tehtäisiin vain oppilaita kiinnostavia asioita. Aivan huippua!
Mietittekö koskaan, että millaista on olla esimiehenä työpaikassa, jossa työntekijät valikoivat tehtäviään sen perusteella onko ne kiinnostavia? Ei kai mun nyt tarvi tollasta puisevaa kamalaa urakkaa ottaa kun koulussakin kaikki oli vähän niin kuin peliä ja sillai kivasti leikinomaista.
Arki ei ole tietokonepeliä.
Olipas hyökkäys. Valitettava (?) tosiasia on että tulevaisuudessa väistämättä osa opetuksesta tulee tapahtumaan esim. tablettien avulla, internetissä ja erilaisten opettavien videopelien kautta. Yhteiskunta toimii niin eikä peruskoulu voi jäädä siitä pois. Ei oppikirjoissa kaikki ole kiinnostaa eikä sitä tule olemaan myöskään kuvailemassani opetusmuodossa.
Ei minusta koulun pidä olla viihdettä mutta jo lapsi/poika oppii viihteen avulla niin miksi ei? Johan nyt on tunnustettu tosiasia että pojat ovat englanninkilen oppimisessa paljon edellä tyttöjä juuri pelaamisen takia.
Ongelmia löytyy niin koulun rakenteistä, sisällöstä kuin opettajista. Kuten myös kotoa, vanhemmista ja oppilaista.
Arki ei ole tietokonepeliä, totta. Mutta opetus tulee muuttumaan, jo ensi syksynä halusit sitä tai et. Joten ei kannata suhtautua tietotekniikkaan kuin saatanaan.
Ei se yläaste ole helppoa nuorellekkaan. Muistan, kuinka opiskelu tuntui mahdottomalta, jopa toisarvoiselta kaiken sen ihmissuhdedraaman, kiusaamisen, syrjinnän ja oman epävarmuuden takia. Ne ovat niin isoja asioita nuorelle. Aina jännitti ryhmä- ja parityöt kun pelkäsi yksin jäämistä tai "Onks mun pakko olla ton pari"-kommentteja. Onhan tutkittu, että pelon tunne vaikeuttaa oppimista ja tiedon omaksumista. Kyllähän se viekin energiaa. Kaiken tämän lisäksi uupuneet opettajat kohtelivat meitä kuin karjalaumaa, ja suhtautuivat negatiivisesti oppilaisiin. Itse pääsin jollain 7.3 keskiarvolla pois, mutta väitän että olisi ollut parempikin ilman kaikkea muuta ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, osa opetuksesta voisikin tulla videopelien kautta. Oppisivatko pojat paremmin?
Kiitos. Tätä kommenttia olen todellakin kaivannut. Olemme opettajainhuoneessa jo pitkään puheneet siitä, että koulu ei pysty enää kilpailemaan oppilaiden huomiosta, koska koulussa oppiaineet eivät ole "siistejä" ja "mielenkiintoisia" verrattuna vapaa-aikaan ja videopeleihin. Koulun ei enää kuulu olla koulua, koulunkin pitää olla viihdettä. Nyt tiedän miksi meistä on alkanut tuntua tältä. Tuo kommenttisi paljastaa sen, että jotkut vanhemmat näkevät ongelmat kouluissa eikä oppilaissa, vanhemmissa tai vapaa-ajassa. Koulun pitäisi kehittyä sellaiseksi että siellä tehtäisiin vain oppilaita kiinnostavia asioita. Aivan huippua!
Mietittekö koskaan, että millaista on olla esimiehenä työpaikassa, jossa työntekijät valikoivat tehtäviään sen perusteella onko ne kiinnostavia? Ei kai mun nyt tarvi tollasta puisevaa kamalaa urakkaa ottaa kun koulussakin kaikki oli vähän niin kuin peliä ja sillai kivasti leikinomaista.
Arki ei ole tietokonepeliä.
Ei, mutta arki ei myöskään ole sellaista mihin suomalainen koulu oppilaita valmentaa. Esimerkiksi vieläkin osataan kielissä kielioppi, mutta puhuminen on hankalaa, samoin äikässä kyllä kirjoitetaan aineita, mutta entäs kun työelämässä se esiintyminen keskustelu ja perustelutaidot on niitä tärkeitä? Ei koulu voi jämähtyä paikalleen vanhoihin liitutauluihin jos maailma menee jo ihan muualla. Kysykääpä yliopisto-opettajilta mitä he ovat mieltä suomalaisesta kouluista tulevasta nuorisosta? Tai ammattikoulupuolelta? Esimerkiksi tietokonemaailma vaan on niin suuri osa nykyelämää, että sen jättäminen vain muutamalle IT-tunnille on hölmöä.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on, omalla asenteella ja oppimismotivaatiolla ON iso merkitys.
Mutta se on sitten iso kysymys, että onko sillä ratkaiseva merkitys. Kyllä nimittäin voi olla niinkin, että oma motivaatio on kova, mutta elämässä on liikaa niitä estäviä tekijöitä. Vanhempien laiminlyönnit ja mitätöivä asenne, oma sairastuminen, koulukiusaaminen jne. Ja nämä siis vain lapsuutta/nuoruusikää koskien.
Ja on meillä paljon myös rakenteellisia tekijöitä, jotka hankaloittavat köyhän kansanosan elämää. Moni työssäkäyväkin elää todella pienellä palkalla, mikä vaikuttaa suoraan siihen, millaisella alueella asuu ja mitä koulua käy. Mitä harrastuksia on varaa lapsille kustantaa.
Ei, en sano, etteikö köyhistäkin perheistä voisi nousta, sanon vaan, että se on hitosti hankalampaa kuin jos asuu hyvällä alueella hyvässä koulupiirissä, vanhemmilla on fyffeä maksaa yksityistunteja ja terapioita ja hyviä, kehittäviä harrastuksia.
Tätä helppous/vaikeus-aspektia pitäisi pitää enemmän keskustelussa esillä kuin sitä, onko joku absoluuttisesti ottaen mahdollista tai mahdotonta. Kyllä, sosiaalinen nousu on mahdollista, jos on ihan helv...tin sinnikäs ja uskoo loputtomiin omiin mahdollisuuksiinsa vaikeuksista huolimatta - mutta kun niillä hyväosaisilla ei tuota sinnikkyyttä edes tarvita, asiat ja mahdollisuudet tulevat eteen enemmänkin "kuin tarjottimella".
Ja nyt siis puhun lapsista ja heidän etenemisestään opin tiellä, en puhu esim. yrittäjien työmäärästä tai siitä, etteivätkö he saisi ansaitusti nauttia työnsä hedelmistä.
PS: itse olen akateeminen nainen, mieskin akateeminen. Arvostamme sivistystä ja opiskelemista ja olemme aina kannustaneet lapsiamme siihen. Niin vain meillä yksi lapsista on autismin kirjolainen, toinen sairastunut masennukseen - ja kouluarvosanat hyvin keskinkertaisia kaikesta panostuksesta ja yhdessä kokeisiin luvusta huolimatta. Näinkin voi käydä, enkä suostu ottamaan tuosta moraalista vastuuta, koska tiedän, että kaikkeni olen tehnyt, enkä voi esim. tuota masentunutta lasta yhtään enempää kannustaa, ettei mene henkiseksi painostukseksi.
Tiivistäen. Tämäkään ei ole mustavalkoisesti joko pelkästään yhteiskunnan tai yksilön vika, useimmiten syrjäytymiseen löytyy syitä molemmista.
Mutta onko siitä mitään hyötyä nokkia yksilöitä, kun puhutaan politiikasta ja yhteiskunnan tukitoimien ja palveluiden kehittämisestä? Mitä iloa siitä on todeta kerta kerran jälkeen, että kotoa opitaan koulunkäynnin taidot? Minusta olisi tärkeää kysyä, että miten koulujärjestelmä voi tukea ja motivoida niitäkin oppilaita, joilla kotona ei ole oppimiseen kannustavia vanhempia. Keinoja kyllä on, jos niitä halutaan järjestää. Ihan alkajaisiksi peruisin säästöpäätöset, joilla luokkakokoja taas paisutetaan, koulunkäyntiavustajia vähennetään ja esimerkiksi oppimateriaaleista tingitään.
Fakta kun on, että AINA tulee osa vanhemmista olemaan ns. huonoja kasvattajia, joten perheiden syyllistämisestä ei ole sanottavaa hyötyä.
Jo nyt esimerkiksi täällä stadissa ei yläkoululaisille jaeta MISSÄÄN aineessa omia työkirjoja. Oppikirjoista puhumattakaan. Kaikki kopioidaan vihkoihin, eikä oppikirjoihin tietenkään saa tehdä minkäänlaisia merkintöjä tai alleviivauksia. Aika haastavaa, jos on vähänkään hahmottamisen tai keskittymiskyvyn ongelmia.
(tuon ylläolevan kommentin kirjoittaja, järjestysnumeroa en muista)
Alue: Aihe vapaa
Vanhempia? Onko tämä niin vaikeaa. Opettajan pääsääntöinen tehtävä OPETTAA, ei kasvattaa. Se toki tulee siinä sivussa. Miten huonoja vanhempia tähän maahan mahtuukaan. Lapsi ei ikävä kyllä voi valita vanhempiaan. Kiitos kärsivällisille opeille!