Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
15 vuotta yläkoulun opena - ja huomaan olevani hieman kyynistynyt...
20.12.2015 |
Esim. tuo Hesarin köyhyys-jutun nostama keskustelu. Kuulkaa kun olen tuhansien teinien ahkerointia ja "ahkerointia" vuosituhannen alusta seurannut, niin kyllä se niin on, että ihmisen yritteliäisyydellä, teoilla ja valinnoilla on seurauksia oman elämän kulun kannalta. Se on sitten eri asia, että mikä saa ihmisen jo nuorena uskomaan tai ihan vaan olemaan tajuamatta, että omaan elämään voi vaikuttaa. Ja vanhempiahan ei saa syyllistää, vaikka näin open näkökulmasta suuri osa nuorten ongelmista olisi ihan omien vanhempien hoidettavissa, jos vaan vanhemmilta tahtoa ja yritystä löytyisi.
Ja lopuksi anteeksi, tunnen itsekin nyt itseni pahaksi ihmiseksi kun sanon tämän ääneen. Toivon tietysti kaikille nuorille mahdollisimman hyvää elämää ( ja anteeksi taas, mutta sen oman elämän eteen voisi ihan vähän laittaa itsekin tikkua ristiin, eikä vaan perseillä ja torpedoida muiden auttamisyrityksiä)
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Koulussa on vääriä aineita. Elmänhallinta ja talous nyt ainakin vaikkapa uskonnon tilalle. Keskustelu- ja väittelytaitoja pitäisi opettaa heti alusta saakka vaikkapa kuvaamataidon tilalla.
Olen samaa mieltä mitä tulee tuohon elämänhallinnan opettamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo eskarilaisesta näkee, mitä tulee tulevaisuudessa tapahtumaan.
Jopa minä, tavisvanhempi, osasin 15 vuotta sitten sanoa, mitä lapsen eskarikaverit tulevat suurella todennäköisyydellä valitsemaan seuraavien vuosien aikana. Se ADHD-äidin ADHD-lapsi on keskeyttänyt jo kolme kertaa erilaiset ammatilliset opinnot. Äitinsä ei koskaan peitellyt sitä, että hänellä ja lapsella on temperamenttia. Sijaisperheessä 4v iästä alkaen asunut sosiaaliviranomaisten kodin ja sijaisperheen väliä pompottama tyttö sai 16v iässä lapsen tli 30v ikäisen miehen kanssa, kaksi vuotta myöhemmin toisen lapsen jonkun toisen miehen kanssa ja viime vuonna kolmannen, kaikki lapset otettu huostaan muutaman kuukauden ikäisinä. Tavallisten perheiden tavalliset lapset ovat valinneet tavallisia asioita: ahkeran LVI-asentajan pojasta tuli ahkera sähkömies, yrittäjän tyttärestä yrittäjä. Lapsen otteen elämään näki jo siellä eskarissa. Samalla näki vanhempien otteet ja sen, että edes hyvä sijaisperhe ei lasta pelasta, jos biologinen perhe saa olla liian vahvasti mukana ilman vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa on vääriä aineita. Elmänhallinta ja talous nyt ainakin vaikkapa uskonnon tilalle. Keskustelu- ja väittelytaitoja pitäisi opettaa heti alusta saakka vaikkapa kuvaamataidon tilalla.
Olen samaa mieltä mitä tulee tuohon elämänhallinnan opettamiseen.
Kyllä teidän vanhempien täytyyy jotakin niille lapsillenne opettaa. Ette voi ihan koko kasvatusvastuutanne sysätä koululle, vaikka moni teistä sitäkin yrittää.
t. opettaja
Vierailija kirjoitti:
Mä luin tuon artikkelin myös. Mielestäni jutun lopussa olevat hesarin kommentit ovat paljon parempia kuin artikkelin kirjoittajan tekemä valikoiva ja osoitteleva analyysi.
Artikkelin heikkous on se, että se ei ota kantaa oikeastaan millään lailla miten ihminen päätyy köyhäksi. Jokaisen köyhän tarina on erilainen, mutta valitettavasti sieltä löytyy samanlaisia tekijöitä.
Yksi syy on heikkolahjaisuus. Heikkolahjaisen ja kehitysvammaisen ero on yllättävän pieni. Määritelmä tulee siitä pystyykö henkilö huolehtimaan itse itsestään. Koulussa on paljon lapsia, jotka ovat kehitykseltään viivästyneitä, mutta eivät täytä kehitysvammaisen määritelmää. Käytöksessä tämä esiintyy mm. häiriköintinä, idioottimaisena nauramisena, tuolilla keikkumisena, kynän työntämisenä ruumiin aukkoihin. Joskus haluaisin tuoda oppilaiden vanhemmat luokkaan katsomaan päiväksi oman lapsen käytöstä ja sen jälkeen kysyä vanhemmalta, oletko sitä mieltä, että lapsesi on täysijärkinen.
Myös vanhemmat saattavat olla heikkolahjaisia. Joskus vanhempainilloissa näkee ylilihavien lasten ylilihavia vanhempia. Artikkelin yksi naisten köyhyyden tunnusmerkki oli lihavuus. Jos äiti ei ymmärrä tasapainoisen ravinnon merkitystä, ymmärtääkö hän montaa muutakaan asiaa? Lapsen täytyy olla todella vahva sisäisesti, että pystyy ohittamaan vanhempiensa antaman huonon esimerkin ja ponnistelemaan elämässä eteenpäin.
Suurimman osan menestyvistä nuorista avain hyvään elämään on se, että näkee vaivaa oman hyvinvointinsa rakentamiseen. On totta, että lähtökohdat eivät ole tasapuoliset, mutta siitä huolimatta mahdollisuus on annettu. Jos nuori jättää annetun mahdollisuuden hyödyntämättä, on toisarvoista mistä syystä hän niin tekee. Olipa kyse omasta haluttomuudesta tai vanhempien kyvyttömyydestä, hänestä tulee köyhä. Vain lottovoitto voi pelastaa hänet taloudelliselta köyhyydeltä. Mieleltään hän tulee silti olemaan aina köyhä. Ihmistä ei voi sivistää, jos hän itse sitä vastustaa.
-Peruskoulun yläkoulun koulunkäynninohjaaja
NO en kyllä lähtisi noin osittelemaan, kenestä köyhä ja kenestä ei ja vanhempien huono esimerkki... Millaista esimerkkiää itse koet antavasi nykyisille tuleville lapsillesi, koulunkäyntiavustajan palkat näytti olevan tuolla alle 2000 e listalla niitä alimmaisia (luetaanko tulotasoltaan jo köyhäksi) eikä se koulutuskaan taida mikään pitkä olla (ylioppilas + joku kurssi?). Eli jos et itseäsi huonoksi esimerkiksi koe älä nyt ala muitakaan sormella osoittamaan, aika hedelmätön lähtökohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa on vääriä aineita. Elmänhallinta ja talous nyt ainakin vaikkapa uskonnon tilalle. Keskustelu- ja väittelytaitoja pitäisi opettaa heti alusta saakka vaikkapa kuvaamataidon tilalla.
Olen samaa mieltä mitä tulee tuohon elämänhallinnan opettamiseen.
Koulussa on sellainen aine kuin kotitalous, jossa opetellaan erilaisia elämässä eteen tulevia asioita ruuanlaitosta kodinhoidon kautta yksityistalouteen. Siellä opetellaan, että on olemassa elämiseen liittyviä sääntöjä, siellä käydään läpi pikavippien aiheuttamia ongelmia, siellä mietitään rahojen riittävyyttä jne. Äidinkielentunnilla käydään läpi kokous- ja neuvottelutaitoja.
Mutta kun osalle nuorista nuo asiat ovat todella kaukaisia, ne kuuluu vain niille, jotka menee joskus töihin eikä heille, joiden perhe saa kaiken sossusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa on vääriä aineita. Elmänhallinta ja talous nyt ainakin vaikkapa uskonnon tilalle. Keskustelu- ja väittelytaitoja pitäisi opettaa heti alusta saakka vaikkapa kuvaamataidon tilalla.
Olen samaa mieltä mitä tulee tuohon elämänhallinnan opettamiseen.
Kyllä teidän vanhempien täytyyy jotakin niille lapsillenne opettaa. Ette voi ihan koko kasvatusvastuutanne sysätä koululle, vaikka moni teistä sitäkin yrittää.
t. opettaja
Moi ope. Olen tuon 17-vuotiaan pojan äiti, ja vielä 15 vuotta sitten tein työtä kotihoidossa ja se sisälsi myös työtä lastensuojeluperheissä. Ja niistä vanhemmista ei ollut silloin kyllä opettamaan lapsilleen elämänhallintaa, eikä muitakaan selviytymistaitoja. Eli sen puitteissa olen aina ajatellut, että köksä ja siihen liitettynä arjen ja taloudenhallinta saisi olla pakollinen koko yläasteen ajan. Uskon että sillä saataisiin kyllä pidemmällä aikavälillä jotain kansantaloudellisiakin vaikutuksia syrjäytymisen ehkäisyssä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin totta, hyvä aloitus! Mutta tämän takia oonkin miettinyt miksi esimerkiksi yläasteen alussa (esimerkiksi yhteiskunnan kurssilla) ei käydä läpi ammatteja ja sitä mitä työpäivät pitää sisällään, niihin pääsyä ja opintovaatimuksia. Monella "työläisperheen" lapsella ei oo mitään käsitystä esimerkiksi asianajajan tai lääkärin työstä ja niihin pääsy tuntuu ajatuksena mahdottomalta, kun kotona puhutaan vaan "rikkaista isoista herroista ja helppohan niiden on perinnöillä" eikä osata ajatella, että noihin pääsy on ihan kenellä tahansa mahdollista kunhan käy koulut kunnolla. Eli joo, kyllä nuorten pitäis ottaa itseään niskasta kiinni mutta ei kotiolojen asenneilmapiiriä pidä ohittaa.
Ihan kuin tämä olisi vaan "työläisperheiden" ongelma. Itselläni akateemiset, koulutustaan vastaavissa töissä olevat vanhemmat, ja MITÄÄN tukea tai oikeaa tietoa en työelämää tai opiskelua varten kotoa saanut, sen sijaan lannistamiseen pyrkinyttä, ehkä vuosikymmeniä sitten pätenyttä mutuilua tuli sitten senkin edestä. Sama koski myös koulun oppilaanohjausta, jota ei käytännössä ollut lainkaan. Yläasteella muutama hassu tunti ja lukiossa ei ollenkaan. Tämä oli vielä ennen internetin kulta-aikaa, joten mistään ei apua silloin ollut saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa on vääriä aineita. Elmänhallinta ja talous nyt ainakin vaikkapa uskonnon tilalle. Keskustelu- ja väittelytaitoja pitäisi opettaa heti alusta saakka vaikkapa kuvaamataidon tilalla.
Olen samaa mieltä mitä tulee tuohon elämänhallinnan opettamiseen.
Kyllä teidän vanhempien täytyyy jotakin niille lapsillenne opettaa. Ette voi ihan koko kasvatusvastuutanne sysätä koululle, vaikka moni teistä sitäkin yrittää.
t. opettaja
Näin on. Jos vanhemmat on kuin veteliä vanukkaita, millä todennäköisyydellä lapsista tulee ahkeria ja jämäköitä...
Te pidätte yläkouluikäistä vastuussa omasta elmästään? Vaaditte niitä tajuamaan jotain mitä moni AIKUINENKAAN ei tajua? Teidänhän pitäisi suuressa viisaudessanne ja tärkeässä roolissa jaksaa ymmärtää pahoinvoivaa nuorta jolla on elämän palaset hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi valitsette opettaa yläkouluissa? Eikö se ole haastavin ympäristö opettaa (helpon sisäänpääsyn amislinjoja lukuunottamatta)? Opiskelijat riehuvat eivätkä arvosta opettajia... Kysyn mielenkiinnosta.
En ole ope, mutta onneksi joku haluaa opettaa myös yläkoulussa. Kiitos teille opet!
Vanhemmat eivät osaa kasvattaa lasta -> lapsi ei opi elämänhallintaa ja kärsii -> lapsi oireilee -> opettajat ja koulunkäyntiohjaajat halveksivat -> viaton lapsi kärsii.
Tyhmyyttä on aikuisen vajota yläkoululaisen tasolle ja syyllistää lasta itseään huonoista lähtökohdista. Luulisi teidän tietävän miten elämä voi joskus olla aikuisenakin kimuranttia vaikka asiat olisivatkin hyvin? Kapeakatseisuutta on kuvitella ymmärtävänsä, miten vaikea on ponnistaa pohjalta jos itse ei ole sitä kokenut. Te olette turhautuneita ja menette helppoon; kostatte lapselle. Ihminen on aikuinen vasta 25-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eivät osaa kasvattaa lasta -> lapsi ei opi elämänhallintaa ja kärsii -> lapsi oireilee -> opettajat ja koulunkäyntiohjaajat halveksivat -> viaton lapsi kärsii.
Tyhmyyttä on aikuisen vajota yläkoululaisen tasolle ja syyllistää lasta itseään huonoista lähtökohdista. Luulisi teidän tietävän miten elämä voi joskus olla aikuisenakin kimuranttia vaikka asiat olisivatkin hyvin? Kapeakatseisuutta on kuvitella ymmärtävänsä, miten vaikea on ponnistaa pohjalta jos itse ei ole sitä kokenut. Te olette turhautuneita ja menette helppoon; kostatte lapselle. Ihminen on aikuinen vasta 25-vuotiaana.
Tosi humaanisti, fiksusti ja napakasti sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Jo eskarilaisesta näkee, mitä tulee tulevaisuudessa tapahtumaan.
Jopa minä, tavisvanhempi, osasin 15 vuotta sitten sanoa, mitä lapsen eskarikaverit tulevat suurella todennäköisyydellä valitsemaan seuraavien vuosien aikana. Se ADHD-äidin ADHD-lapsi on keskeyttänyt jo kolme kertaa erilaiset ammatilliset opinnot. Äitinsä ei koskaan peitellyt sitä, että hänellä ja lapsella on temperamenttia. Sijaisperheessä 4v iästä alkaen asunut sosiaaliviranomaisten kodin ja sijaisperheen väliä pompottama tyttö sai 16v iässä lapsen tli 30v ikäisen miehen kanssa, kaksi vuotta myöhemmin toisen lapsen jonkun toisen miehen kanssa ja viime vuonna kolmannen, kaikki lapset otettu huostaan muutaman kuukauden ikäisinä. Tavallisten perheiden tavalliset lapset ovat valinneet tavallisia asioita: ahkeran LVI-asentajan pojasta tuli ahkera sähkömies, yrittäjän tyttärestä yrittäjä. Lapsen otteen elämään näki jo siellä eskarissa. Samalla näki vanhempien otteet ja sen, että edes hyvä sijaisperhe ei lasta pelasta, jos biologinen perhe saa olla liian vahvasti mukana ilman vastuuta.
Totta. Tästähän on tehty pitkittäisseurantatutkimuksiakin. On suorastaan ällistyttävää, kuinka varhain ja kauas lapsen tulevaisuuteen voidaan nähdä. Sillä oletuksella tietenkin, että lapsi ei saa tarvitsemaansa apua. Kunnollinen sijaisperhe voi pelastaa, mutta pompottelu huonojen biologisten vanhempien luo aina välillä on kyllä turmion tie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä autan mun lapsia koulunkäynnissä ja vitosella on nuorin poika. No ope ei tästä taas tykkää eli teet niin tai näin niin ei kelpaa.
Monet pojan kaverit luuhaa ulkona, kun pitäisi lukea kokeisiin.
Jumppavaatteista kyselen että onko mukana ja läksyjen teon varmistan.
Jos johonkin tarvitsee puuttua niin puututaan heti. Olen huomannut poikieni kavereiden vanhemmista ettei kortilla olla ollenkaan lapsen kouluasioista. No niin makaa kuin petaa.
Luulen, ettei pelkkä ammatti tee ketään kyyniseksi, vaan eletty elämä.
Ja jokainen sukupolvi kuvittelee olevansa parempi, kuin edellinen tai seuraava, sellainen on vain ihmismieli.
Mummini synt.1918 jaksaa muistuttaa, että sama laulu, oli aika mikä tahansa ja samaa mantraa hoetaan, vain sukupolvet vain vaihtuvat. Ja kukas sen kissan hännän nostaisi kuin kissa itse, vaikka jokainen ponnistaa niistä voimavaroista ja ympäristöstä mitä on käytettävissä.
Vierailija kirjoitti:
NO en kyllä lähtisi noin osittelemaan, kenestä köyhä ja kenestä ei ja vanhempien huono esimerkki... Millaista esimerkkiää itse koet antavasi nykyisille tuleville lapsillesi, koulunkäyntiavustajan palkat näytti olevan tuolla alle 2000 e listalla niitä alimmaisia (luetaanko tulotasoltaan jo köyhäksi) eikä se koulutuskaan taida mikään pitkä olla (ylioppilas + joku kurssi?). Eli jos et itseäsi huonoksi esimerkiksi koe älä nyt ala muitakaan sormella osoittamaan, aika hedelmätön lähtökohta.
Minä käyn aivan normaalissa päivätyössä koulunkäynninohjaajana. Teen mielestäni arvokasta työtä, olen luokassa opettajan työparina. Emme saa samaa palkkaa, eikä työnkuvamme ole sama, mutta minut on palkattu työhön täysin pätevänä ihmisenä siihen tarpeeseen mikä opetusryhmässä on. Jos koulut joutuvat supistamaan, ja minun työsuhteeni päättyy, opettaja jää keskenään tuon oppilasjoukon kanssa. Oppimistulokset näillä heikoilla joita pääasiassa työssäni ohjaan jäävät ilman erityistä tai tehostettua tukea mikä heille on määritelty.
Työni väheksyminen on sama kuin laittaisi sairaanhoitajat ja lähihoitajat vastakkain. Kaikille on omat työtehtävät ja ne voi hoitaa hyvin tai huonosti. Kaikille ei makseta samaa palkkaa vastuun tai koulutuksen vaihdellessa tehtäväkuvan mukaan.
Minun omat lapseni ovat normaalipainoisia, hyvin ruokittuja, harrastavat monipuolisesti, menestyvät koulussa, käyvät lomalla ulkomailla perheensä kanssa. Emme elä pröystäillen, mutta kahden työssäkäyvän vanhemman tuloilla pärjäämme erinomaisesti. Meillä ei ole alkoholiongelmia, emme tupakoi, emme pelaa rahapelejä. Sairauksia ei ole normaalia flunssaa kummempaa. Asumme pääkaupunkiseudun kehyskunnassa omakotitalossa. Meiltä puuttuu kaikki köyhien perheiden ongelmat.
Pystyn mielestäni aika hyvin arvioimaan mistä köyhyys johtuu, ja vaikka olenkin pienituloinen se ei ole johtanut ongelmiin koska osaan hallita talouttani. Jos tulisi työttömyyttä tai avioero, joutuisin sopeuttamaan varmasti hurjasti. En edes kuvittelisi, että jatkaisimme samalla elintasolla. Mielestäni annan oikein hyvän esimerkin lapsilleni siitä miten ihminen voi elää tasapainoista elämää olematta taakkana muille.
Mistä omasta mielestäsi (taloudellinen tai mielen) köyhyys johtuu? Kaikki Sipilän syytäkö?
Tässä on musta kahta näkökulmaa: yläkoulun opettajien poikkileikkaus ikäluokasta, ja vanhempien pitkittäisleikkaus omien ja lasten kavereiden kehityksestä. Tuo poikkileikkaus on murrosiästä, hankalimmasta vaiheesta ihmisen elämässä. Hyvin kriittinen aika, ja siinä ihan oikeasti minusta voitaisiin myös miettiä noita ihmisenä kasvamisen tukemisjuttuja enemmän. On muutama tunti kotitaloutta, vähän äikässä harjoitellaan esitelmiä, mutta kyllä monia muitakin kasvamiseen liittyviä juttuja voitaisiin käsitellä enemmän. Ihmisellä on suuri tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi ja ymmärretyksi, jos ei kotona niin ehkä tuossa koulu voi auttaa? Jos opet mietitte niitä teidän ongelmallisimpia oppilaita, niin olisko jostain tuollaisesta enemmän hyötyä kuin päntätä muuta vahva verbi lisää? Ja kustannukset, niin, maksaahan se. Mutta paljonko maksaa syrjäytynyt nuori yhteiskunnalle koko elinaikanaan? Tuohan tarkottaisi enemmän yheteistyötä koulujen ja sosiaalivranomaisten ja nuorisotyön kanssa, ehkä enemmän koulupsykologeja? Nuo pitkittäisleikkauksessa ongelmallisimmat perheet ja lapset tarvitsevat kyllä tukea koko lapsuusajan, mutta monia muita tuollainen muutos yläkoulussa voisi auttaa, myös opeja jos koululuokat saataisiin näin rauhallisemmiksi. Ja voisi auttaa myös niitä yläkoulun onnistujia pitemmän päälle. Turhan paljon olen nähnyt tapauksia, joissa nämä erinomaisesti koulunsa suorittavat jossain vaiheessa joko alkavat kapinoimaan (eikö opetkin muista omalta opiskeluajalta niitä kilttejä tyttöjä ja poikia joilla elämä villiintyi kun kotoa pääsi) tai lyyhistyvät paineidensa alle (masennus kesken loistavien opiskelujen, luvut jää kun pää ei kestä kun paineet liian kovat).
Vierailija kirjoitti:
Te pidätte yläkouluikäistä vastuussa omasta elmästään? Vaaditte niitä tajuamaan jotain mitä moni AIKUINENKAAN ei tajua? Teidänhän pitäisi suuressa viisaudessanne ja tärkeässä roolissa jaksaa ymmärtää pahoinvoivaa nuorta jolla on elämän palaset hukassa.
Juuri tästähän tässä keskustelussa on kyse. Miksi monet aikuiset eivät tajua, vaikka ovat aikuisia? Olettaisin, että opettajat kyllä ymmärtävät nuoria, joilla on elämän palaset hukassa. Mutta opettajanko ne palaset pitää kasata? Opettajako on vastuussa siitä, että oppilaasta ei tule aikuisena köyhää? Vaikka oppilas vastustaa kaikkea oppimista, käy hädintuskin koulua, vanhemmat paskan nakkaavat. Pitääkö opettajan alkaa maksamaan viikkorahaa ja kuskaamaan harrastuksiin niitä, joista ei kotona välitetä? Käydä peittelemässä sänkyyn ja varmistaa, että läksyt on tehty ja reppu pakattu seuraavaa koulupäivää varten? Kai nämä on kuitenkin vanhempien vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin totta, hyvä aloitus! Mutta tämän takia oonkin miettinyt miksi esimerkiksi yläasteen alussa (esimerkiksi yhteiskunnan kurssilla) ei käydä läpi ammatteja ja sitä mitä työpäivät pitää sisällään, niihin pääsyä ja opintovaatimuksia. Monella "työläisperheen" lapsella ei oo mitään käsitystä esimerkiksi asianajajan tai lääkärin työstä ja niihin pääsy tuntuu ajatuksena mahdottomalta, kun kotona puhutaan vaan "rikkaista isoista herroista ja helppohan niiden on perinnöillä" eikä osata ajatella, että noihin pääsy on ihan kenellä tahansa mahdollista kunhan käy koulut kunnolla. Eli joo, kyllä nuorten pitäis ottaa itseään niskasta kiinni mutta ei kotiolojen asenneilmapiiriä pidä ohittaa.
Lisäksi ne kotiolot ihan oikeasti vaikuttaa siihen, miten helppoa on "ottaa itseään niskasta kiinni".
Alue: Aihe vapaa
No olisko siksi, että sieltä sai työpaikan, mikä ei ole lainkaan itsestäänselvyys näinä päivinä???