Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miesystävä suuttui kun sai tietää että olen sairastanut anoreksiaa
20.12.2015 |
Paranemisestani on viitisen vuotta aikaa. Seurustelin sairauteni aikaan toisen miehen kanssa mutta suhde loppui kun sairaus vei kaikki voimani. Aloitin nyt vuosi sitten seurustelemaan uuden miehen kanssa. Aihe on minulle yhä arka ja luulin hävittäneeni kaikki sen aikaiset valokuvat. Siivoilimme eilen kaappeja kun ajatuksena on (oli?) että hän muuttaa luokseni ja teimme hänelle kaappitilaa vaatteitaan varten.
Kaapista löytyi kuitenkin yksi valokuva anoreksian ajaltani. Painoin silloin 11 kiloa vähemmän kuin nyt. Olen nykyään normaalipainossa. Hän katsoi kuvaa ja meni aivan vakavaksi. Lopetti siivoamisen ja meni mitään sanomatta tupakalle. Oli siellä ainakin puoli tuntia. Kun hän tuli takaisin niin ennen kun sain suunvuoroa kertoa, hän alkoi nurista että kyllä exän takia olin pitänyt itseni timminä, mutta hänkö ei ole sen arvoinen, että hänen kanssaanko on ok että olen "päästänyt itseni läskistymään" ja että oliko ex jotenkin parempaa laatua kuin hän.
Tuli aivan helvetin paha olo ja ne kaikki muistot palasivat mieleen. Aloin itkeä ja yritin selittää että olin sairas. Hän väitti että keksin tekosyitä ja huusi minulle, että hänkin kasvattaa sitten kaljamahan ja lakkaa ajamasta partaansa kun minuakaan ei kiinnosta pitää huolta itsestäni.
En pystynyt kuuntelemaan ja lähdin itku kurkussa siskolle. Ei ole edes soittanut ja pyytänyt anteeksi. Miten yhdestä kuvasta voi vetää tuollaiset kilarit? En ole enää yhtään varma haluanko hänen muuttavan luokseni, tällä hetkellä en. Kuitenkin pidän hygieniastani huolta, meikkaan, käytän nättejä vaatteita ja kuten sanoin, en ole kyllä mielestäni tai kenenkään muunkaan mielestä kuin hänen, mistään kohtaa pullea tai "läskistynyt" (Viisi vuotta sitten en olisi ikinä kuvitellut sanovani itsestäni näin)
En tiedä onko hän yhä kämpässäni eikä huvittaisi mennä kuuntelemaan lisää haukkuja. Hänen kämpälleen on kuitenkin tunnin ajomatka eikä hänellä ole autoa vaan hain hänet niin en tiedä onko päässyt millään sinne takaisin. Mitenhän tässä nyt olisi järkevää edetä? Tai mitä tekisitte minuna?
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Ap, hankkiutui siitä miehestä eroon, please! Hän todellakin tulee sairastuttamaan sinut uudestaan jos jatkat hänen kanssaan.
Siis hankkiudu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on tarkkaa ja liittyy taas aiheeseen tuo ifin nimen muuttuminen :D kyllä huomaa että avlla ollaan. Itsekin jäänyt takaraivoon tuo if ja kutsun ifoloria sillä nimellä. T.toinen joka tulostaa kuvansa itse
EROA!!!
Anoreksia on vakava sairaus ja olet kerran siitä selvinnyt, miksi haluaisit siihen helvettiin enää? On selvää, että uusi miesystäväsi ei kykene empatiaan ja tuo mitä kuvasit, on henkistä pahoinpitelyä. Hän tulee sairastuttamaan sinut uudestaan, aloitti sen jo.
JUOKSE LUJAA POIS! EROA HETI TÄNÄÄN, ELÄMÄSI ON SEN ARVOINEN. ÄLÄ KATSO TAAKSESI!
Jos pelkäät ettet oysty itse eroamaan, mies tulee nimittäin painostamaan sinua kaikin tavoin jäämään, niin tarvitset taustatukea.
SOITA HETI VANHEMMILKESI JA YSTÄVILLESI JA KERRO TUOSTA, MITÄ MIES SANOI. TARVITSET HEIDÄN TUKEAAN NYT!
T. äiti
Voi jestas sentään miten uskomatonta jankkausta saadaan joka ketjussa aikaan! Tajuatteko ollenkaan, miten ajattelemattoja tolloja te jankuti-jankkaajat olette? Te ette tiedä kaikesta kaikkea.
Mä olen itse sairastanut vakavan anoreksian, ja musta ei todellakaan ole sairaudenaikaisia kuvia yhtään missään. Kuvaaminen voi olla syömishäiriöiselle todella vaikea asia. Itse esimerkiksi lopulta en enää käynyt missään sosiaalisissa tilanteissa, mikäli a) ne jotenkin liittyivät syömiseen tai tarjolla oli ruokaa, tai b) jos en voinut olla sataprosenttisen varma, että tilanteessa ei oteta kuvia. Eli loppujen lopuksi en käynyt yhtään missään. Kuvia voi jälkikäteen tutkia vaikka vuosikausia, etsiä virheitä, etsiä vahvistusta sairaalle puolelleen. Terveet ihmiset eivät suhtaudu kuvaamiseen siten.
Minulta jäi välistä esimerkiksi veljen häät ja lapsuudenaikaisen ystävän lapsen ristiäiset, kuvaamisen takia. Niin sairas olin. Kaikki lähimmät ystävät tietävät, miten vaikea asia koko kuvaaminen mulle vieläkin on, vaikka olenkin jo parantunut. Siksi he eivät pakota mua vieläkään omiin kuviinsa.
Ja itse kysymykseen ja koko ketjun asiaan: AP eroa siitä miehestä. Pelkään, että parisuhde tuollaisen ihmisen kanssa sairastuttaa sut uudelleen. Sun terveys on tärkeämpää!
[/quote]
No juuri tuossa mi un lainaamassa viestissä jonka itsekin lainasit ensimmäiset kaksi merkkiä ovat 2 ja 4. Oli vastaus viestiin jossa kysyttiin APn ikää. Tuntuu että lukutaito on aliarvostettua nykyisin.[/quote]
Haha, tuossa viestissä ei kyllä lue että se olisi 24v. Hänhän On laittanut tuon numeron 24 osoittamaan vastauksen viestin nro. 24 kirjoittajalle ;-)
Mutta asiaan, jos aloitus on totta niin ap:n olis kyllä syytä jättää se sikamies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No on tarkkaa ja liittyy taas aiheeseen tuo ifin nimen muuttuminen :D kyllä huomaa että avlla ollaan. Itsekin jäänyt takaraivoon tuo if ja kutsun ifoloria sillä nimellä. T.toinen joka tulostaa kuvansa itse
Väitä vielä sinäkin olevasi kaksikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä, mutta kuka teetti viisi vuotta sitten valokuvia paperille? Nykyisenä someaikakautena on myös aika uskomatonta, jos tuo kaapin pohjalta löytynyt valokuva on ainoa seurusteluanne edeltänyt kuva, jonka mies on sinusta nähnyt. Vaikutat aika nuorelta (alle 30-vuotiaalta), joten olisit kyllä melkoinen poikkeus, jos sinusta ei olisi yhtään kuvaa Facebookissa tai muualla netissä niin, että mies ei olisi päässyt niitä näkemään.
Mä olen 20 ja teetän vieläkin valokuvia paperille. Ei mitään ihmeellistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho en huomannut ikäkommentteja, siis olen 29-vuotias. Ap
Jos painoeroa on vain 11 kg, niin ei sen pitäisi kovin pahasti edes osua miehen silmään. Siis oliko todella kyse anoreksiasta vai pelkästään alipainosta? No, oli miten oli. Mutta sillä miehellä on suuria puutteita tunne-elämässään. On hirveää, jos toinen ei osaa reagoida muulla tavalla kuin huutamisella ja suuttumuksella toisen ihmisen heikkouteen. Tiedän, miltä se tuntuu, sillä minulla on kokemusta asiasta omasta perheestäni. Toinen ei osaa tukea ja lohduttaa, osoittaa empatiaa, vaan raivoaa, tajuaa siis ehkä jollakin tajunnan tasolla, että pitäisi toimia toisin, mutta ei osaa, ei ole sanoja eikä "työkaluja". Raivoaa siis mahdollisesti itselleen ja kyvyttömyydelleen. Nyt kun suhteenne ei ole vielä vakinaistettu, lopeta se. Sinulla on mahdollisuus siihen. Minulla sitä ei ollut, sillä tuo tunnekylmä raivotar oli oma äitini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos painoeroa on vain 11 kg, niin ei sen pitäisi kovin pahasti edes osua miehen silmään. Siis oliko todella kyse anoreksiasta vai pelkästään alipainosta? No, oli miten oli. Mutta sillä miehellä on suuria puutteita tunne-elämässään. On hirveää, jos toinen ei osaa reagoida muulla tavalla kuin huutamisella ja suuttumuksella toisen ihmisen heikkouteen. Tiedän, miltä se tuntuu, sillä minulla on kokemusta asiasta omasta perheestäni. Toinen ei osaa tukea ja lohduttaa, osoittaa empatiaa, vaan raivoaa, tajuaa siis ehkä jollakin tajunnan tasolla, että pitäisi toimia toisin, mutta ei osaa, ei ole sanoja eikä "työkaluja". Raivoaa siis mahdollisesti itselleen ja kyvyttömyydelleen. Nyt kun suhteenne ei ole vielä vakinaistettu, lopeta se. Sinulla on mahdollisuus siihen. Minulla sitä ei ollut, sillä tuo tunnekylmä raivotar oli oma äitini.
Anoreksia ei katso painoa, ihan normaalipainoinenkin voi olla anorektikko.
50 jatkaa vielä. Älä hävitä vanhoja valokuviasi, edes niitä, joissa olet sairas. Ne kertovat henkilöhistoriastasi, ovat siis osa sinua. Jos joku ei niitä siedä katsella, niin se on hänen oma häpeänsä, ei sinun. Älä häpeä sairauttasi, vaan ole kiitollinen ja ylpeä siitä, että olet pystynyt kuntoutumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaa tietää, että miten siskosi suhtautui, kun kerroit mitä tapahtui?
Suojele itseäsi äläkä jää tuollaiseen suhteeseen. Olet nyt oppinut pitämään itsestäsi huolta ja arvostamaan itseäsi, älä siis anna muidenkaan kohdella sinua huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisko oli tietenkin huolissaan minusta ja sanoo että tietysti jätät sen ääliön, minusta välitetään eikä kukaan halua että sairastun uudelleen. Päätimme myös että kerromme tapahtuneen isälle heti tänään kun hän tulee töistä.
Toisaalta haluaisin puhua erosta kasvotusten, toisaalta minulla ei nyt ole voimia kohdata häntä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sisko oli tietenkin huolissaan minusta ja sanoo että tietysti jätät sen ääliön, minusta välitetään eikä kukaan halua että sairastun uudelleen. Päätimme myös että kerromme tapahtuneen isälle heti tänään kun hän tulee töistä.
Toisaalta haluaisin puhua erosta kasvotusten, toisaalta minulla ei nyt ole voimia kohdata häntä.
Ap
Käske miehen poistua kodistasi vaikka puhelimitse ja puhutte kasvokkain kun pöly on vähän laskenut. Tsemppiä paljon!
Vierailija kirjoitti:
Jos painoeroa on vain 11 kg, niin ei sen pitäisi kovin pahasti edes osua miehen silmään. Siis oliko todella kyse anoreksiasta vai pelkästään alipainosta? No, oli miten oli. Mutta sillä miehellä on suuria puutteita tunne-elämässään. On hirveää, jos toinen ei osaa reagoida muulla tavalla kuin huutamisella ja suuttumuksella toisen ihmisen heikkouteen. Tiedän, miltä se tuntuu, sillä minulla on kokemusta asiasta omasta perheestäni. Toinen ei osaa tukea ja lohduttaa, osoittaa empatiaa, vaan raivoaa, tajuaa siis ehkä jollakin tajunnan tasolla, että pitäisi toimia toisin, mutta ei osaa, ei ole sanoja eikä "työkaluja". Raivoaa siis mahdollisesti itselleen ja kyvyttömyydelleen. Nyt kun suhteenne ei ole vielä vakinaistettu, lopeta se. Sinulla on mahdollisuus siihen. Minulla sitä ei ollut, sillä tuo tunnekylmä raivotar oli oma äitini.
11 kiloa on pieni ero vasta kun mennään ylipainon puolelle. On ihan oikeasti merkittävä ero terveydellisesti painaako vaikka 165cm pitkä henkilö 56 vai 45 kiloa.
Eiks miehellä tai sulla ole puhelinta 😂? Miks se pitää käydä erikseen häätämässä.
"Iskä käytkö häätää yhden miehen mun kämpästä? Se haukku mua läskiks."
On meillä puhelimet, hän ei vastaa. Eli todennäköisesti on yhä kämpässäni. No, pari tuntia ja isä pääsee töistä. Menen mukaan mutta odotan autossa, soitin isälle ja hän sanoi että tietysti sopii että häätää sen pois kämpästäni jos hän siellä vielä on.
Riiia, kyllä minusta läheisten apu on tällaisessa tilanteessa tärkeää.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Ap, hankkiutui siitä miehestä eroon, please! Hän todellakin tulee sairastuttamaan sinut uudestaan jos jatkat hänen kanssaan.