Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lahden Launeen Prismassa eilen karmeasti karjuva kaka.... siis lapsonen.
19.12.2015 |
Omat lapset jo isoja joten ehkä mun karjumisensietokyky on alentunut mutta vähän oli rasittavaa. Kakara karjui ensin leluhyllyllä kohtuullisen kauan ja sitten vielä lisää muualla kaupassa.
Eikö sitä voinut yksinkertaisesti kantaa ulos?
Kommentit (39)
Karjuva lapsi kaupassa = vanhempien kasvatusmetodeissa vikaa, Näin minä tunnen, kun näen huutavan lapsen kaupassa, eikä vanhempi välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan noin käytännön seikkana ihmettelen näitä neuvoja lähteä vaan kiljuvan lapsen kanssa pois kaupasta. Entä ne ruokaostokset? Ne pitää kuitenkin suorittaa. Ei voi vaatia, että työstä palaava äiti menee sitten vaan lasta rauhoittelemaan kotiin ja sitten lähdetään uudestaan kauppaan entistä väsyneemmän ja kiukkuisemman lapsen kanssa. Kaikilla ei ole toista aikuista kotona, jonka voi sitten lähettää ostoksille. Älkää myöskään ehdottako, että lapselle napataan tuosta vain joku lastenvahti.
Yksinkertaisempaa on, jos mitenkään se saatanan erityisherkkyys antaa myöten, yrittää vaan kestää kiukutteleva tenava sen lyhyen hetken.
Minä olen napannut kiukuttelevan uhmaikäiseni kainaloon kesken ruokaostoksen ja vienyt autoon rauhoittumaan. Sen jälkeen mentiin takaisin jatkamaan ostoksia. Ostoskärryt olivat siinä mihin ne jätinkin ja lapsi rauhallinen.
Näin ihan käytännön neuvona vaan.
No meille tämä ei ainakaan sovi, koska kylmätuotteet lämpenisivät liikaa.
Aikaa lapsen rauhoitteluun ei mene kovinkaan kauaa. Yleensä lapsi hämmentyy jo siitä, että se kaapataan kainaloon ja lähdetään ulos kiljumaan. Huomion saa kiinnitettyä muuhun ja lapsi on hiljaa. Viidessä minuutissa ne maidotkaan ei juuri ehdi lämmetä.
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia me suomalaiset olemme näin lapsia vihaavaa kansaa? Lapsista ei saisi lähteä yhtään ääntä ja tämän takia heitä ei saisi viedä minnekään koska jonku herkkä hipiäisen Pirkon kauppa reissu voi mennä pilalle kun lapsi itkee. Fakta on se lapset välillä raivostuvat ja huutavat eivätkä he osaa hävetä asiaa koska lapset ei osaa hallita tunteitaan kuin aikuiset. Kyllä ne rauhalliset lapsetkin välillä raivostuvat joten ei aleta tuomitsemaan heti että huonon vanhemman lapsi huutaa kaupassa jos ette tunne perhettä entuudestaan.
Fakta on myös se, että on aikuisen asia opettaa lapsi niitä tunteitaan hallitsemaan! Jos antaa lapsen huutaa ja katselee mykkänä muualle, niin lapsi oppii, että aha, näin toimitaan ja noin siihen reagoidaan. Eli huuto uusiutuu kerta toisensa jälkeen, koska vanhemmat opettavat lapselle, että kaupassa karjuminen on OK ja niin tekevät kaikki.
Minusta jokainen kaupassa yli 2 minuuttia karjuva lapsi pitäisi ottaa vanhemmiltaan viikoksi pois. Sinä aikana molemmat oppisivat, millainen maailma on.
Vierailija kirjoitti:
Karjuva lapsi kaupassa = vanhempien kasvatusmetodeissa vikaa, Näin minä tunnen, kun näen huutavan lapsen kaupassa, eikä vanhempi välitä.
Vanhempien pitäisi ottaa lapsi kantoon ja juosta? Pitää kättä suun edessä että hiljenee? Kaikki lapset ei raivokohtauksessa kuuntele puhetta joten mitä ehdotat että vanhempi tekee?
Ei häiritse kenenkään huutaminen kaupassa.
Olen huomannut, että luonnehäiriöisimmät eivät edes vie kauppaan, hoidattavat muilla tai käyvät yksin, kusipäiset eivät tee arjen töitä kurissa ja pienestä pitäen. Jos vievät, niin luulevat näiden olevan siellä muille ilo ja antavat harhailla miten sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia me suomalaiset olemme näin lapsia vihaavaa kansaa? Lapsista ei saisi lähteä yhtään ääntä ja tämän takia heitä ei saisi viedä minnekään koska jonku herkkä hipiäisen Pirkon kauppa reissu voi mennä pilalle kun lapsi itkee. Fakta on se lapset välillä raivostuvat ja huutavat eivätkä he osaa hävetä asiaa koska lapset ei osaa hallita tunteitaan kuin aikuiset. Kyllä ne rauhalliset lapsetkin välillä raivostuvat joten ei aleta tuomitsemaan heti että huonon vanhemman lapsi huutaa kaupassa jos ette tunne perhettä entuudestaan.
Fakta on myös se, että on aikuisen asia opettaa lapsi niitä tunteitaan hallitsemaan! Jos antaa lapsen huutaa ja katselee mykkänä muualle, niin lapsi oppii, että aha, näin toimitaan ja noin siihen reagoidaan. Eli huuto uusiutuu kerta toisensa jälkeen, koska vanhemmat opettavat lapselle, että kaupassa karjuminen on OK ja niin tekevät kaikki.
Minusta jokainen kaupassa yli 2 minuuttia karjuva lapsi pitäisi ottaa vanhemmiltaan viikoksi pois. Sinä aikana molemmat oppisivat, millainen maailma on.
Näet ensi kertaa vanhemman ja lapsen ja lapsi itkee niin ratkaisusi on 2 min näkemisen jälkeen lapsi pois vanhemmilta?
En mä ainakaan lähde viemään lasta heti pois kaupasta jos alkaa jonkun lelun perään vinkumaan. En nyt mene sinne leluosastolle huvikseenkaan pyörimään jos en aio ostaa mitään mutta hoidan kyllä muut ostokset loppuun vaikka lapsi huutais pää punasena. Tiedän että se ärsyttää kun annan oman janica-petterini huutaa mut semmosta se on. Aikuiset ihmiset kestää kyllä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös sen lapsen voi nakata kainaloon, viedä autoon ja kahlita siihen turvaistuimeen, ovet lukkoon ja itse suorittamaan ostokset loppuun? Vai tulkitaanko tämä joksikin heitteillejätöksi, jos se kersa siellä autossa kiljuu sitten kurkku suorana 10-15 min kun vanhempi suorittaa ostokset? Tietysti jos molemmat vanhemmat ovat kaupassa niin toinen sitten autoon lapsen kanssa vaikka radiopeltorit päässä niin ei kitinäkään häiritse, antaa huutaa vaan :)
Kotona tehdään kasvatustyö, asetetaan rajat rakkaudella. Onneksi on mammapalsta, jossa voi ihmetellä mikä on mennyt kasvatustyössä vikaan, jos lapsi huutaa ihmisten ilmoilla. Välittävä vanhempi hakee apua ja on kiinnostunut pohtimaan, mistä ongelma voi johtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä ainakaan lähde viemään lasta heti pois kaupasta jos alkaa jonkun lelun perään vinkumaan. En nyt mene sinne leluosastolle huvikseenkaan pyörimään jos en aio ostaa mitään mutta hoidan kyllä muut ostokset loppuun vaikka lapsi huutais pää punasena. Tiedän että se ärsyttää kun annan oman janica-petterini huutaa mut semmosta se on. Aikuiset ihmiset kestää kyllä :D
Kerro minulle, karjumattoman lapsen vanhemmalle, miksi et edes yritä saada lasta hiljenemään? Miksi oletat, että huutava lapsi on jonkinlainen kirkas kivi täydellisen äitiytesi kruunussa sen sijaan että miettisit muita kaupassakävijöitä ja hiljentäisit lapsen? Siihen tarvitaan usein jokin todella pieni teko: lapselle puhutaan, kuuman haalarin vetoketju aukaistaan tai huomio kiinnitetään muualle.
Miksi sinusta lapsen huutaminen on hieno asia? Miksi oletat, että "semmosta se on" kun asiat voisivat olla toisin.
Vähän väsyneenä silmäilin nopeasti otsikoita ja luin ensin "Lahden Launeen Prismassa eilen karmeasti karjuva akka"
Ajattelin jo, että joku av-mamma vetänyt lopulliset joulustressipultit keskellä kauppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai kommentoit ääneen, että kaikenlaisia perheitä ja lapsia. Itse annan palaa, ja todellakin sanon ääneen, ja kakaraa tuijotan niin ilkeästi kuin osaan. Miksi suomalaiset eivät uskalla mitään?
Ja sitten ihmetellään, kun Suomalaiset ovat masentuneita!
Oma lapseni on viilipytty kun mennään kauppaan että ei ole kokemusta sinänsä näistä naamapunaisena karjuvista enkeleistä mutta olen kaupantäti ja huomannut että jos myyjä tai vieras aikuinen ystävällisesti sanoo lapselle jotain, tilanne yleensä rauhoittuu. Esim nyt joulun alla voi sanoa että tontut tekevät vielä muistiinpanoja että kannattaa olla kiltti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on viilipytty kun mennään kauppaan että ei ole kokemusta sinänsä näistä naamapunaisena karjuvista enkeleistä mutta olen kaupantäti ja huomannut että jos myyjä tai vieras aikuinen ystävällisesti sanoo lapselle jotain, tilanne yleensä rauhoittuu. Esim nyt joulun alla voi sanoa että tontut tekevät vielä muistiinpanoja että kannattaa olla kiltti.
... ja toisinaan kiitokseksi saat mulkoilua ja sättimistä vanhemmilta.
T. ex-kaupantäti
Niin ja mainittakoon vielä että meillä lasta opetetaan kestämään pettymyksiä. Nyt on vain se hankalin ja kriittisin ikä. Tässä vaiheessa jos annan aina periksi, ollaan myöhemmin vielä pulassa. Olen sen oman pikkusiskoni kohdalla nähnyt, kun lapsena sai aina kaiken mitä halusi, eikä nyt aikuisena kestä ollenkaan pettymyksiä eikä sitä ettei tilanteet mene niinkuin itse haluaa.
T. Se äiti
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on viilipytty kun mennään kauppaan että ei ole kokemusta sinänsä näistä naamapunaisena karjuvista enkeleistä mutta olen kaupantäti ja huomannut että jos myyjä tai vieras aikuinen ystävällisesti sanoo lapselle jotain, tilanne yleensä rauhoittuu. Esim nyt joulun alla voi sanoa että tontut tekevät vielä muistiinpanoja että kannattaa olla kiltti.
Meillä oli kerran tilanne kun lapsi sai raivarit bussissa. Ruoka-aika ja päiväuniaika, lapsi oli kipeä ja olimme tulossa päivystyksestä. Meidän luokse tuli vanhempi rouva ja pelkäsin jo että hän alkaa valittaa. Rouva tulikin lapseni luokse ja kysyi: "Voi, mikäs sua noin kovasti harmittaa? Onko nyt jotain kurjaa sattunu? Ei aina voikaan olla hyvä mieli" ja katsoi mua myötätuntoisesti hymyillen. Lapseni rauhoittui, ilme vakavoitui ja lapsi hämmentyi. Sitten hetken päästä alkoi hymyillä ja nauraa. Ja täytyy myöntää että jos itsellänikin olisi kamala kiukku ja ärsytys ja joku tulisi ystävällisesti juttelemaan, niin kyllä rauhoittuisin ja hymyilisin.
Tätä ongelmaa ei juuri ollut olemassa silloin, kun oli vielä hyväksyttävää pitää lapsille kuria eikä vain "asettaa rajoja rakkaudella".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan noin käytännön seikkana ihmettelen näitä neuvoja lähteä vaan kiljuvan lapsen kanssa pois kaupasta. Entä ne ruokaostokset? Ne pitää kuitenkin suorittaa. Ei voi vaatia, että työstä palaava äiti menee sitten vaan lasta rauhoittelemaan kotiin ja sitten lähdetään uudestaan kauppaan entistä väsyneemmän ja kiukkuisemman lapsen kanssa. Kaikilla ei ole toista aikuista kotona, jonka voi sitten lähettää ostoksille. Älkää myöskään ehdottako, että lapselle napataan tuosta vain joku lastenvahti.
Yksinkertaisempaa on, jos mitenkään se saatanan erityisherkkyys antaa myöten, yrittää vaan kestää kiukutteleva tenava sen lyhyen hetken.
Minä olen napannut kiukuttelevan uhmaikäiseni kainaloon kesken ruokaostoksen ja vienyt autoon rauhoittumaan. Sen jälkeen mentiin takaisin jatkamaan ostoksia. Ostoskärryt olivat siinä mihin ne jätinkin ja lapsi rauhallinen.
Näin ihan käytännön neuvona vaan.
No meille tämä ei ainakaan sovi, koska kylmätuotteet lämpenisivät liikaa.
Aikaa lapsen rauhoitteluun ei mene kovinkaan kauaa. Yleensä lapsi hämmentyy jo siitä, että se kaapataan kainaloon ja lähdetään ulos kiljumaan. Huomion saa kiinnitettyä muuhun ja lapsi on hiljaa. Viidessä minuutissa ne maidotkaan ei juuri ehdi lämmetä.
Kannattaa muistaa, että lapsiakin on erilaisia. Toiset rauhoittuu, toiset ei. Toisille se puhuminen auttaa, toisilla se vaan pahentaa tilannetta. Olen tämän tosiasian huomannut kolmen lapsen äitinä. Meillä kahdelle riitti kun puhui ja kiinnitti huomion muualle, eivät ole ikinä huutaneet kaupassa. Yhdelle ei tepsinyt mikään, poika vaan jatkoi ja jatkoi. Ei auttanut vaikka lähdettiin pois. Lopulta annoin vaan huutaa, ostokset kun oli tehtävä eikä mulla ollut aikaa eikä jaksamista ravata kaupassa monta kertaa. Eikä aina ollut sitä autoa mihin mennä lasta rauhoittamaan. Onneksi noita huutoja ei kovin usein tullut. Pääosin kauppareissut meni hyvin. Edelleen koululaisena tuo yksi huutaja yrittää samaa huuto- ja marinalinjaa kotona, ei auta puhe eikä juttelu. Onneksi ei enää huuda julkisilla paikoilla, on sen verran iso ettei kehtaa. Mutta kotona kehtaa :) Muutenkin tuo lapsi on kovapäinen, kuuluu niihin joiden pitää kokeilla samaa uudestaan ja uudestaan ja vasta tuhannen kerran jälkeen tajuaa ettei tää toimi. Joskus tekis itse mieli hyppiä tasajalkaa ja huutaa että etkö sä jo viimein tajua, että tolla huutamisella et saa tahtoasi läpi :) Ja juu, en noin tee vaan toimin rauhallisesti ja sanon kerta toisensa jälkeen ei ja selitän ja selitän miksi. Ja toivon että viimein tulis se viimeinen ei ja homma olis mennyt jakeluun. Viimeksi tänä aamuna otimme yhteen siitä saako vahingossa nähdyn joululahjan jo tänään käyttöön. Ei saanut, ei edes huudon jälkeen. Tilanne meni jo kohtuullisen nopeasti ja helposti ohi. Olemme siis edistyneet :)
Se mikä sopii sun lapselle ei aina ole se paras ratkaisu jollekin toiselle. Ilman tuota keskimmäistä minäkin saattaisin täällä paheksua huutavien lasten vanhempia. Helpot lapset on helppoja ja silloin sitä usein kuvittelee ettei niitä huutavia lapsia kasvateta lainkaan. Ja luulee itse olevansa tosi hyvä kasvattaja kun lapsi ei kaupassa kitise ja huuda.
Alue: Aihe vapaa
En ole herkkä ollenkaan. Osaan vaan käytöstavat ja osaan myös ottaa muut huomioon. Rääkyvää kakaraasi ei ole mukava kuunnella kaupassa ja se saattaa häiritä muitakin kuin "erityisherkkiä". Mutta ethän sinä itsekkyydessäsi siitä välitä.