Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lahden Launeen Prismassa eilen karmeasti karjuva kaka.... siis lapsonen.
19.12.2015 |
Omat lapset jo isoja joten ehkä mun karjumisensietokyky on alentunut mutta vähän oli rasittavaa. Kakara karjui ensin leluhyllyllä kohtuullisen kauan ja sitten vielä lisää muualla kaupassa.
Eikö sitä voinut yksinkertaisesti kantaa ulos?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Kai kommentoit ääneen, että kaikenlaisia perheitä ja lapsia. Itse annan palaa, ja todellakin sanon ääneen, ja kakaraa tuijotan niin ilkeästi kuin osaan. Miksi suomalaiset eivät uskalla mitään?
=)
No en tietenkään. Eihän se lapsen vika ollut että hän halusi lelun jota äiti ei halunnut ostaa ja pettymys piti purkaa karjumalla. Ehkäpä hän on joskus saanut karjumalla tahtonsa läpi ja päätti tällä kertaa karjua vielä kauemmin. Kun viime kerrallakin onnistui.
Vika oli ihan puhtaasti äidissä. Olis napannut pennun kainaloon ja vienyt ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin siellä myös ja ihmettelin, miksi ihmeessä lapsi pitää viedä leluosastolle ja sitten sanotaan, että ei osteta mitään. Ne vietti aika pitkään hyllyjen luona ottaen huomioon sen, että ei oltu ostoksilla sillä osastolla. Sillä oli äiti, joka noudatti ohjetta "älä ole huomaavinasikaan", vaikka lopulta lapsi huusi juuri siksi, että huomattaisiin.
Oletteko havainneet, että jos vanhempi puhuu kaupassa lapselle, niin tämä lapsi harvemmin huutaa.
Ihan noin käytännön seikkana ihmettelen näitä neuvoja lähteä vaan kiljuvan lapsen kanssa pois kaupasta. Entä ne ruokaostokset? Ne pitää kuitenkin suorittaa. Ei voi vaatia, että työstä palaava äiti menee sitten vaan lasta rauhoittelemaan kotiin ja sitten lähdetään uudestaan kauppaan entistä väsyneemmän ja kiukkuisemman lapsen kanssa. Kaikilla ei ole toista aikuista kotona, jonka voi sitten lähettää ostoksille. Älkää myöskään ehdottako, että lapselle napataan tuosta vain joku lastenvahti.
Yksinkertaisempaa on, jos mitenkään se saatanan erityisherkkyys antaa myöten, yrittää vaan kestää kiukutteleva tenava sen lyhyen hetken.
Vierailija kirjoitti:
Ihan noin käytännön seikkana ihmettelen näitä neuvoja lähteä vaan kiljuvan lapsen kanssa pois kaupasta. Entä ne ruokaostokset? Ne pitää kuitenkin suorittaa. Ei voi vaatia, että työstä palaava äiti menee sitten vaan lasta rauhoittelemaan kotiin ja sitten lähdetään uudestaan kauppaan entistä väsyneemmän ja kiukkuisemman lapsen kanssa. Kaikilla ei ole toista aikuista kotona, jonka voi sitten lähettää ostoksille. Älkää myöskään ehdottako, että lapselle napataan tuosta vain joku lastenvahti.
Yksinkertaisempaa on, jos mitenkään se saatanan erityisherkkyys antaa myöten, yrittää vaan kestää kiukutteleva tenava sen lyhyen hetken.
Jostain syystä ihan kaikille olisi yksinkertaisempaa, jos äiti opettelisi ymmärtämään lastaan. Lapselle voi kuulkaa ihan puhua, vaikka tämä huutaa. Voi sanoa, että ymmärrän, että sinua harmittaa, kun et saakaan lelua, mutta me tulimme ruokaostoksille. Nyt pitää löytää banaanit, mihin ihmeeseen ne on täällä kaupassa piilotettu, oletko nähnyt banaaneja, voi ei, tuossa onkin keltaisia t-paitoja ja minä luulin, että banaaneja jne. Eli ihan turhanhöpötystä, jolla lapsen mielenkiinto saadaan pois aikaisemmasta asiasta.
Tiedän, nyt kymmenet äidit kirjoittaa, että ei heidän Kalmo-Einaria voi noin huijata, se on fiksu lapsi ja huutaa huutamisen ilosta. Silloin suosittelen käyntiä neurologilla, koska lapsen huudolla on aina syy ja 90% tapauksista se on vanhempi, joka tekee aika paljon, että saa lapsen huutamaan. Esimerkiksi menee leluosastolle, vaikka ei aio ostaa mitään tai vie lapsen karkkihyllylle kertoakseen, että tänään ei osteta karkkia tai tuo lapsen nälkäisenä ja väsyneenä kauppaan.
Huutavien lasten vanhemmat voisivat joskus seurata niitä perheitä, joissa lapsilla ei ole tarvetta karjua. Niissä perheissä kuulkaa puhutaan! Äiti voi puhua lapselle ja lapsi isälle. Lapsi kuuntelee ja isä kuuntelee. Mutta aivan liian hankalaa niille äideille, joiden mielestä huutoa tulee sietää, se kuuluu elämään, se on tunteiden ilmaisua.
Vierailija kirjoitti:
Ihan noin käytännön seikkana ihmettelen näitä neuvoja lähteä vaan kiljuvan lapsen kanssa pois kaupasta. Entä ne ruokaostokset? Ne pitää kuitenkin suorittaa. Ei voi vaatia, että työstä palaava äiti menee sitten vaan lasta rauhoittelemaan kotiin ja sitten lähdetään uudestaan kauppaan entistä väsyneemmän ja kiukkuisemman lapsen kanssa. Kaikilla ei ole toista aikuista kotona, jonka voi sitten lähettää ostoksille. Älkää myöskään ehdottako, että lapselle napataan tuosta vain joku lastenvahti.
Yksinkertaisempaa on, jos mitenkään se saatanan erityisherkkyys antaa myöten, yrittää vaan kestää kiukutteleva tenava sen lyhyen hetken.
Ikävää jos sulla on joku saatanan erityisherkkyys, varmaan ikävä vaiva. Mutta onko silloin oikeasti pakko jäädä sinne leluosastolle hengailemaan ja karjuttamaan sitä kersaa? Eikö silloin voisi hoitaa ne ruokaostokset hieman nopeutettuna? Ei jäädä miettimään otetaanko tänä viikonloppuna kiinteitä vai pehmeitä perunoita, tehdäänkö uuniperunoita vaikkapa savulohitäytteellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin siellä myös ja ihmettelin, miksi ihmeessä lapsi pitää viedä leluosastolle ja sitten sanotaan, että ei osteta mitään. Ne vietti aika pitkään hyllyjen luona ottaen huomioon sen, että ei oltu ostoksilla sillä osastolla. Sillä oli äiti, joka noudatti ohjetta "älä ole huomaavinasikaan", vaikka lopulta lapsi huusi juuri siksi, että huomattaisiin.
Oletteko havainneet, että jos vanhempi puhuu kaupassa lapselle, niin tämä lapsi harvemmin huutaa.
Jaa, kyllä meillä kierretään melkein joka kerta leluosasto vaikka mitään ei osteta. Lapset itse haluavat kiertää ja tietävät kyllä ettei osteta, koska sanon sen joka kerta. Katsovat aikansa ja sitten tehdään ruokaostokset. Lapsetkin joutuvat olemaan mukana meidän "tylsillä" ostosreissuilla nätisti mukana, joten mielelläni palkitsen heidät, että saavat hetken leluja katsella.
Vierailija kirjoitti:
Ihan noin käytännön seikkana ihmettelen näitä neuvoja lähteä vaan kiljuvan lapsen kanssa pois kaupasta. Entä ne ruokaostokset? Ne pitää kuitenkin suorittaa. Ei voi vaatia, että työstä palaava äiti menee sitten vaan lasta rauhoittelemaan kotiin ja sitten lähdetään uudestaan kauppaan entistä väsyneemmän ja kiukkuisemman lapsen kanssa. Kaikilla ei ole toista aikuista kotona, jonka voi sitten lähettää ostoksille. Älkää myöskään ehdottako, että lapselle napataan tuosta vain joku lastenvahti.
Yksinkertaisempaa on, jos mitenkään se saatanan erityisherkkyys antaa myöten, yrittää vaan kestää kiukutteleva tenava sen lyhyen hetken.
Minä olen napannut kiukuttelevan uhmaikäiseni kainaloon kesken ruokaostoksen ja vienyt autoon rauhoittumaan. Sen jälkeen mentiin takaisin jatkamaan ostoksia. Ostoskärryt olivat siinä mihin ne jätinkin ja lapsi rauhallinen.
Näin ihan käytännön neuvona vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai kommentoit ääneen, että kaikenlaisia perheitä ja lapsia. Itse annan palaa, ja todellakin sanon ääneen, ja kakaraa tuijotan niin ilkeästi kuin osaan. Miksi suomalaiset eivät uskalla mitään?
=)
No en tietenkään. Eihän se lapsen vika ollut että hän halusi lelun jota äiti ei halunnut ostaa ja pettymys piti purkaa karjumalla. Ehkäpä hän on joskus saanut karjumalla tahtonsa läpi ja päätti tällä kertaa karjua vielä kauemmin. Kun viime kerrallakin onnistui.
Vika oli ihan puhtaasti äidissä. Olis napannut pennun kainaloon ja vienyt ulos.
No sikäli olen eri mieltä, että kyllä se lapsen vika on se karjuminen tässä tapauksessa, mutta vanhemman vastuulla on hoitaa tilanne.
Eri asia, jos lapselle oli lelu jo luvattu, ja sitten petettiin lupaus. Mutta kyllä lapsiltakin voi jossain vaiheessa alkaa vaatia käytöstä (ikänsä mukaisesti), ja siitähän he pikkuhiljaa oppivat, että eivät ole maailmannapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan noin käytännön seikkana ihmettelen näitä neuvoja lähteä vaan kiljuvan lapsen kanssa pois kaupasta. Entä ne ruokaostokset? Ne pitää kuitenkin suorittaa. Ei voi vaatia, että työstä palaava äiti menee sitten vaan lasta rauhoittelemaan kotiin ja sitten lähdetään uudestaan kauppaan entistä väsyneemmän ja kiukkuisemman lapsen kanssa. Kaikilla ei ole toista aikuista kotona, jonka voi sitten lähettää ostoksille. Älkää myöskään ehdottako, että lapselle napataan tuosta vain joku lastenvahti.
Yksinkertaisempaa on, jos mitenkään se saatanan erityisherkkyys antaa myöten, yrittää vaan kestää kiukutteleva tenava sen lyhyen hetken.
Minä olen napannut kiukuttelevan uhmaikäiseni kainaloon kesken ruokaostoksen ja vienyt autoon rauhoittumaan. Sen jälkeen mentiin takaisin jatkamaan ostoksia. Ostoskärryt olivat siinä mihin ne jätinkin ja lapsi rauhallinen.
Näin ihan käytännön neuvona vaan.
Viestini olikin suunnattu ihan tavallisille kuolevaisille, ei autoileville superkasvattajille. Mutta voithan kirjoittaa aiheesta kirjan. Varmaan me tumpeloäidit sen ostamme riemusta kiljuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai kommentoit ääneen, että kaikenlaisia perheitä ja lapsia. Itse annan palaa, ja todellakin sanon ääneen, ja kakaraa tuijotan niin ilkeästi kuin osaan. Miksi suomalaiset eivät uskalla mitään?
=)
No en tietenkään. Eihän se lapsen vika ollut että hän halusi lelun jota äiti ei halunnut ostaa ja pettymys piti purkaa karjumalla. Ehkäpä hän on joskus saanut karjumalla tahtonsa läpi ja päätti tällä kertaa karjua vielä kauemmin. Kun viime kerrallakin onnistui.
Vika oli ihan puhtaasti äidissä. Olis napannut pennun kainaloon ja vienyt ulos.
Miksi lapsi olisi pitänyt viedä ulos, sinun, pilalle hemmotellun, takiako ?
Pääsi lapsen äiti kasvattamaan sinuakin.Tosin tuloksia ei ole näkyvissä :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan noin käytännön seikkana ihmettelen näitä neuvoja lähteä vaan kiljuvan lapsen kanssa pois kaupasta. Entä ne ruokaostokset? Ne pitää kuitenkin suorittaa. Ei voi vaatia, että työstä palaava äiti menee sitten vaan lasta rauhoittelemaan kotiin ja sitten lähdetään uudestaan kauppaan entistä väsyneemmän ja kiukkuisemman lapsen kanssa. Kaikilla ei ole toista aikuista kotona, jonka voi sitten lähettää ostoksille. Älkää myöskään ehdottako, että lapselle napataan tuosta vain joku lastenvahti.
Yksinkertaisempaa on, jos mitenkään se saatanan erityisherkkyys antaa myöten, yrittää vaan kestää kiukutteleva tenava sen lyhyen hetken.
Minä olen napannut kiukuttelevan uhmaikäiseni kainaloon kesken ruokaostoksen ja vienyt autoon rauhoittumaan. Sen jälkeen mentiin takaisin jatkamaan ostoksia. Ostoskärryt olivat siinä mihin ne jätinkin ja lapsi rauhallinen.
Näin ihan käytännön neuvona vaan.
Viestini olikin suunnattu ihan tavallisille kuolevaisille, ei autoileville superkasvattajille. Mutta voithan kirjoittaa aiheesta kirjan. Varmaan me tumpeloäidit sen ostamme riemusta kiljuen.
Hmm... hyvä neuvo, kiitos. Sinun kannattaisi ehkä kuitenkin hankkia ihan jo olemassa oleva kirja ensin. Sen nimi on Käytöksen kultainen opas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan noin käytännön seikkana ihmettelen näitä neuvoja lähteä vaan kiljuvan lapsen kanssa pois kaupasta. Entä ne ruokaostokset? Ne pitää kuitenkin suorittaa. Ei voi vaatia, että työstä palaava äiti menee sitten vaan lasta rauhoittelemaan kotiin ja sitten lähdetään uudestaan kauppaan entistä väsyneemmän ja kiukkuisemman lapsen kanssa. Kaikilla ei ole toista aikuista kotona, jonka voi sitten lähettää ostoksille. Älkää myöskään ehdottako, että lapselle napataan tuosta vain joku lastenvahti.
Yksinkertaisempaa on, jos mitenkään se saatanan erityisherkkyys antaa myöten, yrittää vaan kestää kiukutteleva tenava sen lyhyen hetken.
Minä olen erityisherkkä mutta ei vaivaa jos joku lapsi kiljuu ja meuhkaa kaupassa. Olenkin aito erityisherkkä enkä vain teeskentele ja sitten vedä överiksi taudin kuvaa niin että joka ikinen asia häiritsisi.
No näitä herkkiä narisevia vanhoja haahkoja on ainakin Helsingissä jokaikisessä kaupassa kyttäämässä äitejä. Aina kun menet postiin tai julkiseen kulkuneuvoon, siellä on joku ämmä määkimässä omaa mielipidettään ja kuinka kaikkien pitää elää hänen mielensä mukaisesti. Itse kutsun näitä noita-akoiksi ja olen opettanut myös lapseni varomaan noita-akkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai kommentoit ääneen, että kaikenlaisia perheitä ja lapsia. Itse annan palaa, ja todellakin sanon ääneen, ja kakaraa tuijotan niin ilkeästi kuin osaan. Miksi suomalaiset eivät uskalla mitään?
=)
No en tietenkään. Eihän se lapsen vika ollut että hän halusi lelun jota äiti ei halunnut ostaa ja pettymys piti purkaa karjumalla. Ehkäpä hän on joskus saanut karjumalla tahtonsa läpi ja päätti tällä kertaa karjua vielä kauemmin. Kun viime kerrallakin onnistui.
Vika oli ihan puhtaasti äidissä. Olis napannut pennun kainaloon ja vienyt ulos.
No sikäli olen eri mieltä, että kyllä se lapsen vika on se karjuminen tässä tapauksessa, mutta vanhemman vastuulla on hoitaa tilanne.
Eri asia, jos lapselle oli lelu jo luvattu, ja sitten petettiin lupaus. Mutta kyllä lapsiltakin voi jossain vaiheessa alkaa vaatia käytöstä (ikänsä mukaisesti), ja siitähän he pikkuhiljaa oppivat, että eivät ole maailmannapoja.
Varmasti oppivat Suomessa, joka Riku Rantalan mukaan on lapsivihamielinen paikka, kuten onkin ja näkyy tässäkin ketjussa.
Minkä takia me suomalaiset olemme näin lapsia vihaavaa kansaa? Lapsista ei saisi lähteä yhtään ääntä ja tämän takia heitä ei saisi viedä minnekään koska jonku herkkä hipiäisen Pirkon kauppa reissu voi mennä pilalle kun lapsi itkee. Fakta on se lapset välillä raivostuvat ja huutavat eivätkä he osaa hävetä asiaa koska lapset ei osaa hallita tunteitaan kuin aikuiset. Kyllä ne rauhalliset lapsetkin välillä raivostuvat joten ei aleta tuomitsemaan heti että huonon vanhemman lapsi huutaa kaupassa jos ette tunne perhettä entuudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan noin käytännön seikkana ihmettelen näitä neuvoja lähteä vaan kiljuvan lapsen kanssa pois kaupasta. Entä ne ruokaostokset? Ne pitää kuitenkin suorittaa. Ei voi vaatia, että työstä palaava äiti menee sitten vaan lasta rauhoittelemaan kotiin ja sitten lähdetään uudestaan kauppaan entistä väsyneemmän ja kiukkuisemman lapsen kanssa. Kaikilla ei ole toista aikuista kotona, jonka voi sitten lähettää ostoksille. Älkää myöskään ehdottako, että lapselle napataan tuosta vain joku lastenvahti.
Yksinkertaisempaa on, jos mitenkään se saatanan erityisherkkyys antaa myöten, yrittää vaan kestää kiukutteleva tenava sen lyhyen hetken.
Minä olen napannut kiukuttelevan uhmaikäiseni kainaloon kesken ruokaostoksen ja vienyt autoon rauhoittumaan. Sen jälkeen mentiin takaisin jatkamaan ostoksia. Ostoskärryt olivat siinä mihin ne jätinkin ja lapsi rauhallinen.
Näin ihan käytännön neuvona vaan.
Viestini olikin suunnattu ihan tavallisille kuolevaisille, ei autoileville superkasvattajille. Mutta voithan kirjoittaa aiheesta kirjan. Varmaan me tumpeloäidit sen ostamme riemusta kiljuen.
Hmm... hyvä neuvo, kiitos. Sinun kannattaisi ehkä kuitenkin hankkia ihan jo olemassa oleva kirja ensin. Sen nimi on Käytöksen kultainen opas.
Hei, erityisherkkä bongattu!
Vierailija kirjoitti:
Kai kommentoit ääneen, että kaikenlaisia perheitä ja lapsia. Itse annan palaa, ja todellakin sanon ääneen, ja kakaraa tuijotan niin ilkeästi kuin osaan. Miksi suomalaiset eivät uskalla mitään?
Mitäpä sitä kommentoimaan, te kakarat saatte ätistä keskenään. Me aikuiset hoidetaan ostokset ja mennään kotiin.
Ahhahhahhaa! Voi ei! Apua! :D Just meinasin tehdä aloituksen aiheesta "se oli sitten meidän lapsi joka karjui prismassa". :D Joo, lapsi sai raivarit kun ei saanut VAUVALELUJA! Eikä sitten huolinut muita leluja. Joululahjoja katselin, mutta en voinut ostaa vielä kun lapsi oli mukana.
T. Se äiti ;D
P.s. Ensi kerralla saat ihan huoletta tulla hakemaan lapseni ja rauhoitella häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan noin käytännön seikkana ihmettelen näitä neuvoja lähteä vaan kiljuvan lapsen kanssa pois kaupasta. Entä ne ruokaostokset? Ne pitää kuitenkin suorittaa. Ei voi vaatia, että työstä palaava äiti menee sitten vaan lasta rauhoittelemaan kotiin ja sitten lähdetään uudestaan kauppaan entistä väsyneemmän ja kiukkuisemman lapsen kanssa. Kaikilla ei ole toista aikuista kotona, jonka voi sitten lähettää ostoksille. Älkää myöskään ehdottako, että lapselle napataan tuosta vain joku lastenvahti.
Yksinkertaisempaa on, jos mitenkään se saatanan erityisherkkyys antaa myöten, yrittää vaan kestää kiukutteleva tenava sen lyhyen hetken.
Minä olen napannut kiukuttelevan uhmaikäiseni kainaloon kesken ruokaostoksen ja vienyt autoon rauhoittumaan. Sen jälkeen mentiin takaisin jatkamaan ostoksia. Ostoskärryt olivat siinä mihin ne jätinkin ja lapsi rauhallinen.
Näin ihan käytännön neuvona vaan.
No meille tämä ei ainakaan sovi, koska kylmätuotteet lämpenisivät liikaa.
Alue: Aihe vapaa
Kai kommentoit ääneen, että kaikenlaisia perheitä ja lapsia. Itse annan palaa, ja todellakin sanon ääneen, ja kakaraa tuijotan niin ilkeästi kuin osaan. Miksi suomalaiset eivät uskalla mitään?