Onko työkaveri ihastunut vai ei?
Olemme olleet muutaman kuukauden samalla työpaikalla ja olen aivan ihmeissäni työkaverini käytöksestä. Välillä hän vaikuttaa kiinnostuneelta ja välillä hän on lähes kylmä minua kohtaan, välttelee katsettani yms.
Tänään hän kysyi olenko tulossa yhteen yhteiseen tilaisuuteen tammikuussa ja kun sanoin tulevani, niin hän totesi, että kiva, että tulen.
Välillä mietin, että luuleeko hän minun olevan ihastunut (täytyy myöntää, että melkein jo olenkin) ja käyttäytyy välillä niin tylysti minua kohtaan sen takia. Mutta sanoisiko hän siinä tapauksessa noin kun tänään sanoi? Olemme molemmat varattuja, emmekä tule ikinä aloittamaan mitään suhdetta, jotenkin vaan tuntuu, että molemmat taistelemme ihastumista vastaan ja mietin vaan, että tunteeko työkaverinikin samoin.
Lisäksi hän kyseli tänään, että milloin jään lomalle ja aionko olla pitkään lomalla. Jotenkin vaikuttaa, että hän olisi harmissaan kun olen pois viikon.
Lisäksi minusta tuntuu, että hän suhtautuu minuun eritavalla kuin muihin työkavereihimme. Hän mm. Pyytää muita lounaalle, mutta ei minua (tietää kyllä minun syövän usein eväitä) ja kun tulenkin mukaan, niin hän vaikuttaa ilahtuneelta ja hakeutuu seuraani. Usein hän kuitenkin välttelee katsekontaktiani kun yritän mennä esim. kysymään neuvoa jossain asiassa. Tästä olen päätellyt, että hän luulee minun olevan ihastunut eikä tykkää seurastani. Siksi olen yrittänyt vältellä myöskin hänen seuraansa. Vaikeaa uskoa, että hän olisi ihastunut, kun olemme niin erilaisia, mutta niinpä minäkin vaan meinaan ihastua häneen tässä harmaan arjen keskellä, vaikka siinä ei mitään järkeä olekaan eikä se koskaan tule mihinkään johtamaan.
Kommentit (19)
Ei tuon tekstin perusteella vaikuta ihastukselta.
Kiitos, just tällaisia kommentteja kaipaan, jotta voisin itse lopettaa hänen ajattelunsa! Hän vaan niin selvästi käyttäytyy eritavalla seurassani, "sukii" hiuksiaan, laittaa purkkaa suuhun ennen kuin tulee puhumaan kanssani yms. Mutta usein taas on kylmä minua kohtaan eikä katso silmiin. Eikä myöskään tule juttelemaan kanssani. Toisaalta, kun juttelemme, niin ei kysele koskaan miehestäni, vaikka minä kyselen hänen vaimostaan ja mitä meinaavat tehdä jouluna yms..
Ap
Minä taas käyttäydyn juuri noin kun kyseessä on ihminen, joka vie jalat alta. Muiden kanssa voi kyllä jutella ja hymyillä normaalisti, mutta henkilö, joka pistää pasmat täysin sekaisin, saa käyttäytymään aivan omituisesti. Oman mielen hallinta toisen ollessa läsnä, näyttäytyy varmasti kylmyytenä ja välinpitämättömyytenä, vaikka mielessään jo juoksisikin toisen kanssa lähimpään sivouskomeroon. Ja kyllä, olen sosiaalisesti lahjaton, mutta olen kuullut samankaltaisia tarinoita myös aivan normaaleilta ihmisiltä.
mahdoton sanoa mutta ei siltä kuullosta ainakaan tuon perusteella.
Luultavasti itse käyttäytyisin täsmälleen noin jos olisin totaalisen ihastunut ja olisimme molemmat varattuja tahoillamme.
Minä tulkitsisin tuon ihastumiseksi. Tietenkin on mahdollisuus, että ylitulkitset asioita, koska olet itse ihastunut ja toivot samaa häneltä, mutta en kuitenkaan usko ihan siihenkään, sillä tuskinpa olet niin irti todellisuudesta. Hän on ehkä ihastunut, mutta ei halua elää seuraamusten kanssa, jos jotain tapahtuisi. Tunteet ovat siksi ristiriitaiset.
Jos sinä olet ihastunut niin käyttäydyt omituisesti. Tuo toinen voi pitää sinua outona ja välttelee siksi tai sitten näkee ihastumisesi ja yrittää osoittaa että se on yksipuolista. Mutta haluaa kuitenkin olla kohtelias työkaveri vaikka ei anna liikaa toivoa. Koska on varattukin.
Omakohtaisesta kokemuksesta puhun.
Miehet on suht suoraviivaisia näiden juttujen suhteen...ja putkiaivoja.
Mies ei juuri koskaan ajattele niin vaikean kautta kuin me naiset.
Kun yksi mies oli minusta työpaikalla kiinnostunut, sen huomasi.
Sääntö numero yksi on se, että jos mies törmää sinuun työpaikan käytävillä muka sattumalta jatkuvasti tai tulee työpisteellesi toimittamaan jotain jonninjoutavaa asiaa tai tekee muuteen tikusta asiaa, hän on kiinnostunut.
Jos miestä ei näy, voit lukea kiinnostuksen loppuneen.
Summa summarum; Ihastunut mies on lähelläsi.
Itse taas ihastuneena naisena käyttäydyin ihan luonteeni vastaisesti. Kun ihastus tuli työpaikalla vastaan, meni pasmat ihan sekaisin. Noustessani rappuja, askeleet sekosivat jos samalla näin tuon miehen. Opin käytävällä tunnistamaan tuoksusta koska hän oli kävellyt juuri siitä tai käyttänyt hissiä :D.
Yhteisillä kahvitauoilla kädet hikosi kun ei oikein voinut katsoa päin ja piti vaikuttaa coolilta. Juuri tuota seuraan hakeutumista, jatkuvaa toivetta toisen kohtaamisesta ohimennen jossain työpaikalla jne.
Mutta VAROITAN sinua ap! Oleet vielä siinä pisteeessä, että voit painaa jarrua. Tee se! Satutat liian montaa ihmistä jos jatkat tuota.
Alussa se tunne on huumaava. Sinua kohdellaan kuin prinsessaa ja se sanoo juuri ne oikeat sanat joita kaipaat. Töihin meno on juhlaa. Oikein odotat seuraavaa aamua.
Kun kaikki loppuu, saapuu suru. Se pakottava, kaiken alleen nieelevä tunne kun tiedostat että mistään ei kuitenkaan tule mitään ja mies ei tule koskaan jättämään puolisoaan. Satutat itseäsi lujaa. Se tunne on sitkeässä ja pitkään. En suosittele kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas käyttäydyn juuri noin kun kyseessä on ihminen, joka vie jalat alta. Muiden kanssa voi kyllä jutella ja hymyillä normaalisti, mutta henkilö, joka pistää pasmat täysin sekaisin, saa käyttäytymään aivan omituisesti. Oman mielen hallinta toisen ollessa läsnä, näyttäytyy varmasti kylmyytenä ja välinpitämättömyytenä, vaikka mielessään jo juoksisikin toisen kanssa lähimpään sivouskomeroon. Ja kyllä, olen sosiaalisesti lahjaton, mutta olen kuullut samankaltaisia tarinoita myös aivan normaaleilta ihmisiltä.
Mulla ihan sama vika.
t.M
Vierailija kirjoitti:
Minä taas käyttäydyn juuri noin kun kyseessä on ihminen, joka vie jalat alta. Muiden kanssa voi kyllä jutella ja hymyillä normaalisti, mutta henkilö, joka pistää pasmat täysin sekaisin, saa käyttäytymään aivan omituisesti. Oman mielen hallinta toisen ollessa läsnä, näyttäytyy varmasti kylmyytenä ja välinpitämättömyytenä, vaikka mielessään jo juoksisikin toisen kanssa lähimpään sivouskomeroon. Ja kyllä, olen sosiaalisesti lahjaton, mutta olen kuullut samankaltaisia tarinoita myös aivan normaaleilta ihmisiltä.
Voi ei, niin toivoisin ettei tällaista kommenttia olisi jätetty tänne. Tämä antaa aivan turhaan toivoa niille, joiden tilanteessa toivoa ei oikeasti ole.
Tosielämässä kylmyys ja välinpitämättömyys yleensä todellakin ovat juuri sitä miltä vaikuttavatkin. Harvinainen poikkeus on tästä on nimenomaan harvinainen poikkeus, mutta ihastunut ihminen haluaa roikkua missä tahansa pienessä oljenkorressa voidakseen tulkita asiat itselleen mieluisalla tavalla. Juuri sellaista epätoivoista käytöstä tällaiset kommentit ruokkivat...
Jokainne aikuinen on itse vastuussa omasta käytöksestään ja tunteistaan, vaikka täällä tulisi minkälaisia esimerkkejä vastaan :)
Lisään vielä että erityisesti epätasapainoisen henkilön tapauksessa tuollaiseen ajatusmalliin rohkaiseminen saattaa olla jopa vaarallista...
-14
Tosiasia on, että kylmyys ja välinpitämättömyys voivat olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Mutta tosiasia on, että jos ap ei halua harmia omaan parisuhteeseensa ja mieleensä, hän keskittyy omaan mieheensä juuri nyt entistä enemmän. Jos sinulla on hyvä suhde niin ota kaikki irti siitä. On ymmärrettävää, että ihastuu toisiin ja haluaa vaikka vaihtaakin, jos oma suhde on perseestä. Mutta jos asiat on hyvin, tee valintasi nyt, ota itseäsi niskasta kiinni ja ole aikuinen. Huomaat pian, että ihastuminen olisi ollut typerää tuossa tilanteessa ja että varatun miehen on myös hyvä antaa keskittyä omaan suhteeseensa. Siellä se nytkin kiehnää vaimon kanssa perjantaileffaa katsomassa ja hieroo vaimon väsyneitä varpaita suunnitellen retkeä anoppilaan.
Kiitos, ihanat ihmiset! Onpas tullut hyviä kommentteja! En myöskään voi ymmärtää, että miksi hän käyttäytyisi kylmästi, jos olisi ihastunut. Olen tullut siihen lopputulokseen, että hän luulee/pelkää/tietää minun olevan vähän ihastunut (enkä oikeasti edes varmaan ole, kaipaan vaan jotain piristystä elämääni).. Enkä siis ikimaailmassa tekisi hänen kanssaan mitään, vaikka hän yhtäkkiä kiinnostuisikin. Ehkä kaipaan vaan huomiota. Mutta tosissaan, kuten monet teistä ovat jo todenneetkin, nyt on hyvä yrittää vielä perääntyä ja unohtaa koko tyyppi..
Ap
Juu ei ole. Joten voit lopettaa sen jahkailusi ja tuon "minä nyt vähän luulen... ja sen lisäksi vielä luulen että..." -ajettelun, koska avainsana: LUULEN. eli tattadadaaaaaaaaa, ne on sun oman pään sisäisiä ajatuksiasi ja kuten kerroit jo, olet itse ihastumista lähellä joten sillain ne aivot sitten toimii että yrittää löytämällä löytää pienistä olemattomista merkeistä jotain vastakaikua. :) helpottiko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas käyttäydyn juuri noin kun kyseessä on ihminen, joka vie jalat alta. Muiden kanssa voi kyllä jutella ja hymyillä normaalisti, mutta henkilö, joka pistää pasmat täysin sekaisin, saa käyttäytymään aivan omituisesti. Oman mielen hallinta toisen ollessa läsnä, näyttäytyy varmasti kylmyytenä ja välinpitämättömyytenä, vaikka mielessään jo juoksisikin toisen kanssa lähimpään sivouskomeroon. Ja kyllä, olen sosiaalisesti lahjaton, mutta olen kuullut samankaltaisia tarinoita myös aivan normaaleilta ihmisiltä.
Voi ei, niin toivoisin ettei tällaista kommenttia olisi jätetty tänne. Tämä antaa aivan turhaan toivoa niille, joiden tilanteessa toivoa ei oikeasti ole.
Tosielämässä kylmyys ja välinpitämättömyys yleensä todellakin ovat juuri sitä miltä vaikuttavatkin. Harvinainen poikkeus on tästä on nimenomaan harvinainen poikkeus, mutta ihastunut ihminen haluaa roikkua missä tahansa pienessä oljenkorressa voidakseen tulkita asiat itselleen mieluisalla tavalla. Juuri sellaista epätoivoista käytöstä tällaiset kommentit ruokkivat...
Aivan, jos käytös on aina samanlaista. Mutta aloittajan ja monen muun tapauksessa käyttäytyminen on hyvin ristiriitaista, siksi siis otaksuu että toisella tunteet ovat jotain muuta kuin neutraalit tai vihamieliset.
Ei ole.