Lue keskustelun säännöt.
Pelkään tekeväni itsemurhan jos en pärjää työssäni.
18.12.2015 |
Pelkään, että joudun taas pettymään itseeni. Vaadin itseltäni töissä lähes täydellistä suoritusta joka stressaa aivan järkyttävästi ja silloin olen todella levoton ja saatan sen takia tyriä kun suunnilleen tärisen jännityksestä enkä mahda sille mitään. Olen todella herkkä ja jos huomaan kollegan turhautuneen minuun niin masennun ja stressi lisääntyy. Ennen kaikkea pelkään, että läheiset ovat pettyneitä minuun jos en suoriudu ja menetän työpaikan. Aion antaa itsestäni kaiken mutta pelkään, ettei se riitä..
Välillä kyllä mietin, etten olisi päässyt koko duuniin jos he eivät olisi nähneet minussa "sitä" jotain vaikka tein virheitä kokeilu päivien aikana.
Tarvitsen aitoja kehuja työsuorituksestanu välillä jotta itsevarmuuteni kasvaa enkä ole koko ajan stressiä täynnä, jolloin väsyn ja saatan myöhästellä tai sitten työsuorituksensa huononee.
En ymmärrä miksi mulla on niin kauheet paineet vakka tiedän, ettei minulta voi vaatia niin paljon koska olen aloittelija ja sen lisäksi olen valmistunutkin vasta.
Pidän tätä työtä mahdollisuutena parempaan elämään, olin sitä ennen täysin suunnitellut itsemurhani koska en kokenut olevani milläänlailla kuuluvani tänne ja tuntui, ettei minusta ole mihinkään enkä edes jaksanut yrittää mutta jotain tapahtui ja sain täysin uuden elämän ja uskomattoman mahdollisuuden jonka otin vastaan koska mitään menetettävää ei ainakaan ole muuta kun kasvoni. Jos en riitäkkään..
Kauheeta mutta olen niin jännittyneessä tilanteessa ja öisin ajattelen kaikki mahdolliset asiat miten voin tyriä mutta yritän kyllä olla positiivinen! Silti epävarmuus huokuu..
Osaan kyllä peittää jännityksen ja pitää samalla talkkia ja seurustella ihmisten kanssa vaikuttaen itsevarmasta mutta sisällä kuohuaa kamalat paineet.
Koko elämä käänty ympäri enkä halua vanhaan takaisin, varmaan siksikin kauheat paineet.
Neuvoja?
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hups small talkkia meinasin *
Muutama kirjoitusvirhe siellä kun kännykkä korjailee itse sanoja :)
Ap
No et sitten hanki muuta duunia jos et pärjää? Luovutat noin vain?
Vierailija kirjoitti:
No et sitten hanki muuta duunia jos et pärjää? Luovutat noin vain?
Tällä hetkellä tuntuu siltä. En tiiä mitä tuleman pitää mutta häpeä on niin suuri, etten tiedä pystynkö kohtaamaan läheisiäni jos tyrin. Tämä ei ole vain pelkkä työ vaan uusi alku koko elämälle.
Ap
Rakasta itseäsi, olet hyvä ihminen ilman jatkuvaa suorittamistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkoa sanoa, että nyt kun kirjoitin koko tunneskaalan ylös niin kuulostan kyllä helvetin säälittävältä :D
Mutta siis en yleensäkään näytä tunteitani ja minulla on huono itsetunto valitettavasti, mennyt elämä on yhtä helvettiä. Tälle haluan antaa kaikkeni ja ehkä siitä välittyy paineet ja se "entä jos en pärjääkään.." - fiilis.
En kestä sitä jos joudun takaisin enkä vieläkään voi aloittaa elämääni. Oon tyrinyt niin paljon, että olen niin helvetin otettu kaikesta ja suurinpiirtein alan uskomaan jo jumalaan sain uudet tuulet. Toisena päivänä luotan itseeni täysin ja toisinaan pelottaa aivan järkyttävästi. Minulla on taipumusta masennukseen jonka olen selättänyt omin voimin ajattelemalla positiivisesti mutta välillä vaan iskee epätoivo vaikka ei pitäisi. Jännitän turhaan periaatteessa mutta silti.. Haluan olla hyvä ja pärjätä ehdottomasti ja perinkin siihen. Ap
Ap. Sorge nyt, mutta tuolla asenteella hommasi on tuomittu epäonistumaan. Vaadit itseltäsi epärealistisia, oikeasti mahdottomia. Miksi, kun ei moista muiltakaan vaadita?
Miksi sun pitäisi osata opettlemaatta? Miksi sun pitäisi olla tkemättä virheitä? Ei se ole tärkeää (paitsi kirjanpitäjänä). Tärkeää on saada tuloksia. Joskus niitä voi saada vain tkemällä ensin virheitä.
Ei sun tarvi olla täydellinen, sun tarvii vain tehdä parhaasi niillä spekseillä, mitä annetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et sitten hanki muuta duunia jos et pärjää? Luovutat noin vain?
Tällä hetkellä tuntuu siltä. En tiiä mitä tuleman pitää mutta häpeä on niin suuri, etten tiedä pystynkö kohtaamaan läheisiäni jos tyrin. Tämä ei ole vain pelkkä työ vaan uusi alku koko elämälle.
Ap
Töissä menee eka vuosi aina opetellessa. Moka on lahja. Niistä oppii
Ja taas tämä korjailee, pitäisi lukea teksti ennen kun lähetän eteenpäin. Viimeisessä lauseessa tarkoitin pyrkiväni siihen. On siellä muitakin virheitä mutta toivottavasti saatte selvää :D Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei älä viitsi edes ajatella tuollaisia. Ei työ ole koko elämä. Ja tämä ei ole Japani. Täällä saa mokata, muutkin mokaa. Ihan rauhassa nyt vain.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Sorge nyt, mutta tuolla asenteella hommasi on tuomittu epäonistumaan. Vaadit itseltäsi epärealistisia, oikeasti mahdottomia. Miksi, kun ei moista muiltakaan vaadita?
Miksi sun pitäisi osata opettlemaatta? Miksi sun pitäisi olla tkemättä virheitä? Ei se ole tärkeää (paitsi kirjanpitäjänä). Tärkeää on saada tuloksia. Joskus niitä voi saada vain tkemällä ensin virheitä.
Ei sun tarvi olla täydellinen, sun tarvii vain tehdä parhaasi niillä spekseillä, mitä annetaan.
Kiitos viestistäsi :)
Tiedän, ettei mun pitäisi tuomita itseäni varsinkaan jo heti alkuun!! En ymmärrä miksi kuitenkin teen niin..
Onko tämä mun tapa purkaa jännitystä.. Miettiä virheitä ja sulatella niitä jo valmiiksi päässäni. En tiedä.
Tottakai yritän ryhdistäytyä, toivon mukaan nauran näille ajatuksille puolen vuoden päästä. :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin mä olisin kirjoittanut AP.n tekstin...Olen tyrinyt niin monta tilaisuutta elämässäni ja pelkään epäonnistumista niin että siitä tulee itseään toteuttava profetia. Ja samoin, itsemurhaa sunnittelen harva se päivä. Sen Nelankin ratkaisun ymmärrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No muutkin kamppailee pärjäämisen kanssa. Et oo muita huonompi. Tiedätkö mikä on menestyksen salaisuus? Sinnikkyys ja kyky nousta kanveesista. Luovuttajat ei pärjää, sinnikkäät yrittää aina uudelleen jos menee pieleen.
Haluat tehdä parhaasi ja onnistua työssäsi, joka on sinulle tärkeä. Toivon todella etteivät työpaineet muserra sinua alleen. Herkkyytesi on myös voimavarasi, muista se. Tärkeintä olisi että itse hyväksyisit itsesi niinkuin varmaan hyväksyt muut ihmiset ympärilläsi sellaisina kuin he ovat. Kukaan meistä ei ole toista kummempi, samoista aineista meidät on tehty. Jos sinut on valittu työhön jossa nyt olet, varmaankin useiden hakijoiden joukosta, valitsija on nähnyt sinussa potentiaalia.
Itsemurha ei ole ratkaissut yhtäkään ongelmaa, se vain päättää elämän ennen aikojaan. Suuren tuskan hetkellä se voi tuntua ainoalta mahdolliselta ratkaisulta. Sitä se ei kuitenkaan ole sillä elämällä oman elämänsä loppuun asti ihminen saa kokea ilon , surun, tuskan, haltioitumisen, ehkä antaa elämän mahdollisuuden vielä syntymättömälle. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Haluat tehdä parhaasi ja onnistua työssäsi, joka on sinulle tärkeä. Toivon todella etteivät työpaineet muserra sinua alleen. Herkkyytesi on myös voimavarasi, muista se. Tärkeintä olisi että itse hyväksyisit itsesi niinkuin varmaan hyväksyt muut ihmiset ympärilläsi sellaisina kuin he ovat. Kukaan meistä ei ole toista kummempi, samoista aineista meidät on tehty. Jos sinut on valittu työhön jossa nyt olet, varmaankin useiden hakijoiden joukosta, valitsija on nähnyt sinussa potentiaalia.
Itsemurha ei ole ratkaissut yhtäkään ongelmaa, se vain päättää elämän ennen aikojaan. Suuren tuskan hetkellä se voi tuntua ainoalta mahdolliselta ratkaisulta. Sitä se ei kuitenkaan ole sillä elämällä oman elämänsä loppuun asti ihminen saa kokea ilon , surun, tuskan, haltioitumisen, ehkä antaa elämän mahdollisuuden vielä syntymättömälle. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Kiitos
Kaikkea hyvää myös sinulle!
Ap, olen itse ollut korkeassa asemassa ja osittain epäonnistunut tehtävässäni ja sen jälkeen vaihtanut uraa ja teen nyt ihan tavistyötä. Ja viihdyin oikeasti paremmin näin. Jouduin käymään läpi sen, että työ on vain yksi siivu ihmisestä ja loppupeleissä ei välttämättä se tärkein siivu ollenkaan.
Olen myös työskennellyt todella korkeassa asemassa olevien ihmisten kanssa ja huomannut, että hekin töppäilevät välillä raskaasti ja ovat joissakin asioissa surkeita ja todella epäpäteviä. Todellisuus on aivan eri kuin ihmisestä julkisuudessa annettu kuva
Jotenkin olen huomaavinani ettet oikein arvosta itseäsi. Hankkiudu siitä tunteesta ehdottomasti eroon, se on turha tunne. Kukas kissan hännän nostaa jos ei kissa itse.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olen itse ollut korkeassa asemassa ja osittain epäonnistunut tehtävässäni ja sen jälkeen vaihtanut uraa ja teen nyt ihan tavistyötä. Ja viihdyin oikeasti paremmin näin. Jouduin käymään läpi sen, että työ on vain yksi siivu ihmisestä ja loppupeleissä ei välttämättä se tärkein siivu ollenkaan.
Olen myös työskennellyt todella korkeassa asemassa olevien ihmisten kanssa ja huomannut, että hekin töppäilevät välillä raskaasti ja ovat joissakin asioissa surkeita ja todella epäpäteviä. Todellisuus on aivan eri kuin ihmisestä julkisuudessa annettu kuva
Jotenkin olen huomaavinani ettet oikein arvosta itseäsi. Hankkiudu siitä tunteesta ehdottomasti eroon, se on turha tunne. Kukas kissan hännän nostaa jos ei kissa itse.
Kiitos sullekkin :)
Mun täytyy tallentaa tämä keskustelu, että voin kattoo tätä huonoina päivinä ja saada vähän lohdutusta vaikka töissä olis mennyt päin peetä. Pitäisi tosiaan arvostaa itseeni mutta se taito nyt ei oikein vain onnistu tuosta noin vaan, valitettavasti :/ kai se vanhemmiten sitten tulee..?
Ap
Marsu ottaa itsensä hengiltä kun ei jaksa juosta pyörässä? U bad robot!
Oikeasti: Chill out sister, ur good as u are.