Lue keskustelun säännöt.
Pelkään tekeväni itsemurhan jos en pärjää työssäni.
18.12.2015 |
Pelkään, että joudun taas pettymään itseeni. Vaadin itseltäni töissä lähes täydellistä suoritusta joka stressaa aivan järkyttävästi ja silloin olen todella levoton ja saatan sen takia tyriä kun suunnilleen tärisen jännityksestä enkä mahda sille mitään. Olen todella herkkä ja jos huomaan kollegan turhautuneen minuun niin masennun ja stressi lisääntyy. Ennen kaikkea pelkään, että läheiset ovat pettyneitä minuun jos en suoriudu ja menetän työpaikan. Aion antaa itsestäni kaiken mutta pelkään, ettei se riitä..
Välillä kyllä mietin, etten olisi päässyt koko duuniin jos he eivät olisi nähneet minussa "sitä" jotain vaikka tein virheitä kokeilu päivien aikana.
Tarvitsen aitoja kehuja työsuorituksestanu välillä jotta itsevarmuuteni kasvaa enkä ole koko ajan stressiä täynnä, jolloin väsyn ja saatan myöhästellä tai sitten työsuorituksensa huononee.
En ymmärrä miksi mulla on niin kauheet paineet vakka tiedän, ettei minulta voi vaatia niin paljon koska olen aloittelija ja sen lisäksi olen valmistunutkin vasta.
Pidän tätä työtä mahdollisuutena parempaan elämään, olin sitä ennen täysin suunnitellut itsemurhani koska en kokenut olevani milläänlailla kuuluvani tänne ja tuntui, ettei minusta ole mihinkään enkä edes jaksanut yrittää mutta jotain tapahtui ja sain täysin uuden elämän ja uskomattoman mahdollisuuden jonka otin vastaan koska mitään menetettävää ei ainakaan ole muuta kun kasvoni. Jos en riitäkkään..
Kauheeta mutta olen niin jännittyneessä tilanteessa ja öisin ajattelen kaikki mahdolliset asiat miten voin tyriä mutta yritän kyllä olla positiivinen! Silti epävarmuus huokuu..
Osaan kyllä peittää jännityksen ja pitää samalla talkkia ja seurustella ihmisten kanssa vaikuttaen itsevarmasta mutta sisällä kuohuaa kamalat paineet.
Koko elämä käänty ympäri enkä halua vanhaan takaisin, varmaan siksikin kauheat paineet.
Neuvoja?
Kommentit (36)
Ottamatta nyt kantaa tuohon työjuttuun, ihminen, joka pelkää tekevänsä itsemurhan ihan mistä tahansa syystä _tarvitsee apua_. Aloita vaikka työterveyslääkäriltä, hän osaa ohjata tarvittaessa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 40- kymppinen, esimiesasemassa oleva nainen. Juttusi kuulostaa ihan samalta kuin oma tilanteeni oli 25 vuotta sitten. 2 ensimmäistä vuotta työelämässä oli ihan kamalia. Yöt suunnittelin suurin piirtein seuraavan päivän sanat ja hommat. Onneksi rutiinia kertyy koko ajan. Vähitellen huomaat selviäväsi asioista helpommin ja helpommin. Kaikki tekevät virheitä, myös pomosi. Vanha sanan lasku sanoo: ne, jotka eivät tee virheitä, eivät tee mitään muutakaan. Ja tekevälle sattuu. Se vain kuuluu elämään. Kantapään kautta opittu on parhaiten opittu. Jos sinulla on mahdollisuus käydä työterveyspsykologilla, niin siitä voi olla apua. Osaavat laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Jokin "virheesi" tässä maailmankaikkeuden mittakaavassa on itse asiassa todella pieni juttu.
Vierailija kirjoitti:
Olen 40- kymppinen, esimiesasemassa oleva nainen. Juttusi kuulostaa ihan samalta kuin oma tilanteeni oli 25 vuotta sitten. 2 ensimmäistä vuotta työelämässä oli ihan kamalia. Yöt suunnittelin suurin piirtein seuraavan päivän sanat ja hommat. Onneksi rutiinia kertyy koko ajan. Vähitellen huomaat selviäväsi asioista helpommin ja helpommin. Kaikki tekevät virheitä, myös pomosi. Vanha sanan lasku sanoo: ne, jotka eivät tee virheitä, eivät tee mitään muutakaan. Ja tekevälle sattuu. Se vain kuuluu elämään. Kantapään kautta opittu on parhaiten opittu. Jos sinulla on mahdollisuus käydä työterveyspsykologilla, niin siitä voi olla apua. Osaavat laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Jokin "virheesi" tässä maailmankaikkeuden mittakaavassa on itse asiassa todella pieni juttu.
Tarkoitin siis 15 vuotta sitten :-)
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta nyt kantaa tuohon työjuttuun, ihminen, joka pelkää tekevänsä itsemurhan ihan mistä tahansa syystä _tarvitsee apua_. Aloita vaikka työterveyslääkäriltä, hän osaa ohjata tarvittaessa eteenpäin.
Itsellänikin oli nuorena, aikana ennen lapsia, taipumusta ajatella, että jos epäonnistun työelämässä pahasti niin teen itsemurhan. Ainakin mulla se liittyi perfektionismiin ja suunnattomaan häpeään omasta epätäydellisyydestä. Mut vain oli kasvatettu siten. Itsemurha-ajatus oli jonkinlainen pakokeino, tunne siitä, että ainakin se vaihtoehto on olemassa. Mutta sitten vanhempana alkaa mittasuhteet asettua paikoilleen ja vanhemmuus kasvattaa. On varmasti totta, että niitä ajatuksia on hyvä puhua ammattilaisille. Väitän myös, että nuorilla itseltään paljon vaativilla ihmisillä nuo ajatukset saattavat olla yleisiäkin.
Sulle aloittaja tsemppiä ja uskoa itseesi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40- kymppinen, esimiesasemassa oleva nainen. Juttusi kuulostaa ihan samalta kuin oma tilanteeni oli 25 vuotta sitten. 2 ensimmäistä vuotta työelämässä oli ihan kamalia. Yöt suunnittelin suurin piirtein seuraavan päivän sanat ja hommat. Onneksi rutiinia kertyy koko ajan. Vähitellen huomaat selviäväsi asioista helpommin ja helpommin. Kaikki tekevät virheitä, myös pomosi. Vanha sanan lasku sanoo: ne, jotka eivät tee virheitä, eivät tee mitään muutakaan. Ja tekevälle sattuu. Se vain kuuluu elämään. Kantapään kautta opittu on parhaiten opittu. Jos sinulla on mahdollisuus käydä työterveyspsykologilla, niin siitä voi olla apua. Osaavat laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Jokin "virheesi" tässä maailmankaikkeuden mittakaavassa on itse asiassa todella pieni juttu.
Tarkoitin siis 15 vuotta sitten :-)
Tuo on kiva kuulla! Olet päässyt pitkälle kaikesta epävarmuudesta huolimatta! Minä kyllä annan kaikkeni ja olen luotettava mutta myös möhlin kaiken ja vaikea antaa itselle anteeksi.. Pelkään kai, että minut heitetään heti pellolle.
Vaikka tosiaan, kyllä mulle sattu virheitä ja sain silti työn ja toivottivat tervetulleeksi niin miksi stressaan..
En vain osaa kaikkea ja kielitaitonikin on huono jota alalla varmaan tarvitaan silloin tällöin. Kuitenkin tahdon oppia ja antaa parhaani. Vielä kun saisin vain vähän itseluottamusta ja pystyisin vähän löystämään virheiden suhteen niin olisi tosi kova juttu :) kiitos sinulle!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua auttoi mielialalääke mirtatsapiini siinä etten enää murehdi joka asiasta ja se auttaa myös nukkumaan. Hyvät yöunetkin vähentävät stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko puhua pomosi kanssa siitä, minkälaista palautetta sinä haluat ja kuinka usein? Sopisiko sinulle vaikka viikottainen jutteluvartti jossa käytte läpi onnistumisiasi ja myös haasteitasi?
Minulla on pomon kanssa joka kuukausi tunti kahdenvälistä naama-aikaa. Pomo aluksi halusi käyttää tämän ylistääkseen urotekojani ja kyynelsilmin julistaen erinomaisuuttani, ja hiukan kohteliaasti vihjata muutamaan kehitysmahdollisuuteeni. Minun luonteelleni tämä ei käy ollenkaan, minä haluan ranskalaisia viivoja ja kiitosta silloin, kun siihen todella on aihetta, ei vaan kannustimena ja positiivisen ilmapiirin ylläpitämiseksi.
Vuosien varrella olemme molemmat sopeutuneet erilaisuuteemme, ja nyt meillä on todella rakentavat keskustelut.
Minulle tämä on avain mittaamaan kuinka hyvin suoriudun hommistani, ja tajuamaan missä voin petrata. Ennenkaikkea yhteisen kommunikaation tyylin löytyminen on ollut ratkaisevaa.
Puhu pomosi kanssa. Pomollesi on tärkeää saada sinulta paras mahdollinen suoritus, ja lähtökohta on se, että voit töissäsi hyvin ja olet sekä motivoitunut että tarpeeksi tuettu tekemään parhaasi.
Tsemppiä! :)
Tämä saattaisi ehkä olla ihan hyvä ajatus mutta en tiedä toimiiko tämä tosiaan hyvin sitten käytännössä enkä todellakaan tahdo mitään tekopyhää ylistämistä.
Sellainen työntekijöiden välinen ystävällisyys ja sydämellinen yhteishenki mutta kuitenkin työt tehdään täysillä, olisi unelma. Kerran olen tällaisessa työpaikassa ollut ja se oli ihanaa. Töitä painettiin mutta ihmiset tsemppasi aidosti ja kyselivät miten voi jne. Myös kehuja tuli puolin ja toisin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mua auttoi mielialalääke mirtatsapiini siinä etten enää murehdi joka asiasta ja se auttaa myös nukkumaan. Hyvät yöunetkin vähentävät stressiä.
Minä aloitin thyroxinin :D toivottavasti auttaa järkyttävään väsymykseen, aivosumuun, muistamattomuuteen ja mielialan laskuun. Ja tähän järkyttävään turvotukseen :(
Ehkä vajaatoimintakin on yksi syy mikä saa aikaan kaiken ja toivon paljon, että lääke auttais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
>>>>>>>>>Työtä tehdään, jotta voidaan elää<<<<<<<<<<<
Jos työ muodostuu esteeksi elämälle, hommassa ei ole *mitään* järkeä.
Etsi jotain muuta (mitä tahansa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
>>>>>>>>>Työtä tehdään, jotta voidaan elää<<<<<<<<<<<
Jos työ muodostuu esteeksi elämälle, hommassa ei ole *mitään* järkeä.
Etsi jotain muuta (mitä tahansa).
pakko on yrittää jos työstä tulisi elämäni ja kehittyisin alalla :) En halua enää masentua joten toivon kyllä pärjääväni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, sympatiaa. Minulla on hyvä itsetunto työelämän suhteen, mutta huonompi ihmissuhteiden kanssa, joten voin kuvitella, mitä käyt läpi. Mutta: yritä erottaa tunteesi todellisuudesta. Järjellä tiedät, että epäonnistuminen tai vähemmän täydellinen suoritus tai työkaverien tyytymättömyys ei ole itsemurhan paikka. Tiedät myös, että todennäköisesti kuvittelet suuren osan tai jopa kaikki epäonnistumisistasi tai työkaveriesi negatiivisesta suhtautumisesta. Tiedän, että tunteilleen ei voi mitään, ja ne voivat olla kamalia. Mutta tajua, että tunteesi ovat tässä kontekstissa väärässä. Anna itsellesi lupa tuntea niitä, mutta älä anna niiden vaikuttaa käytökseesi. Menet töihin ja teet hommasi niin hyvin kuin pystyt, vaikka tuntuisi maailmanlopulta. Sanot itsellesi, että minusta tuntuu nyt, että olen todella huono ja arvoton, mutta se on vain tunne, eikä sillä ole mitän tekemistä todellisuuden kanssa. Se menee ohi, ja kun se on ohi, niin huomaat, että kannatti tsempata töissä sen vaikean ajan yli. Mulla tämä on toiminut ihmissuhteissa. Tunteesi ovat aitoja, mutta eivät yhteydessä todellisuuteen. Pahat tunteet myös menevät ohi, eikä sun tarvitse totella niitä.
Voisitko puhua pomosi kanssa siitä, minkälaista palautetta sinä haluat ja kuinka usein? Sopisiko sinulle vaikka viikottainen jutteluvartti jossa käytte läpi onnistumisiasi ja myös haasteitasi?
Minulla on pomon kanssa joka kuukausi tunti kahdenvälistä naama-aikaa. Pomo aluksi halusi käyttää tämän ylistääkseen urotekojani ja kyynelsilmin julistaen erinomaisuuttani, ja hiukan kohteliaasti vihjata muutamaan kehitysmahdollisuuteeni. Minun luonteelleni tämä ei käy ollenkaan, minä haluan ranskalaisia viivoja ja kiitosta silloin, kun siihen todella on aihetta, ei vaan kannustimena ja positiivisen ilmapiirin ylläpitämiseksi.
Vuosien varrella olemme molemmat sopeutuneet erilaisuuteemme, ja nyt meillä on todella rakentavat keskustelut.
Minulle tämä on avain mittaamaan kuinka hyvin suoriudun hommistani, ja tajuamaan missä voin petrata. Ennenkaikkea yhteisen kommunikaation tyylin löytyminen on ollut ratkaisevaa.
Puhu pomosi kanssa. Pomollesi on tärkeää saada sinulta paras mahdollinen suoritus, ja lähtökohta on se, että voit töissäsi hyvin ja olet sekä motivoitunut että tarpeeksi tuettu tekemään parhaasi.
Tsemppiä! :)