¤¤¤¤HUHTIHIPPUSTEN viikkopino¤¤¤¤

Olen tänään ollut ahkera, tosin hemmetin väsynyt. Ehdin imuroida, laittaa Antonille erilaisia soseita pakkaseen ja tehdä lammaspihvejä, reipasta minulta. Tänään otettiin lammas Antonin ruokavalioon, siitä ei oikein tykännyt, mutta söi kuitenkin.



Viime yö olikin ihan p****stä, Anton heräili ennne puoltayötä kaksi kertaa, sen jälkeen tunnin välein. Esikoisella oli kamalat kasvukivut jalassa ja tuli herättämään, toinen oli niin reppana. Annoin lääkettä ja menin pojan viereen pötköttämään hetkeksi. Kun pääsin omaan sänkyyn ja olin juuri nukahtamassa, eikös Anton aloittanut ähinän ja rinta suuhun, että poju rauhoittuu. Aamulla en mainannut saada silmiä auki ja Anton oli tosi väsy, nukkuukin nyt pihalla päikkäreitä. Esikoista kiukutti myös huono yö, eli tosi herttainen aamu meillä...



Sori tämä on tälläistä vali valia, pitää aloittaa se hemmetin unikoulu uudestaan, tuntuu vaan, että hyvä kun päivät jaksaa olla hereillä, saati jos pitää valvoa muutama tunti yöllä, toisaalta sitten Anton nukkuisi todennäköisesti pitempiä pätkiä...No elämä voittaa, jos ei tänään niin sitten huomenna...



Taidan mennä hakemaan santsikupin kahvia, palaillaan



T:Mareila+Anton 9kk

Kiito, kun olette olleet meidän käänteissämme ja fiiliksissä mukana. Todellakin ottaa pattiin tämä julkisen terveydenhuollon tila. Ihmiset ovat pakotettuja ottamaan kalliita vakuutuksia ja käymään yksityisillä asemilla, kun terkkarit eivät toimi. Pihlalle emme ottaneet ennen syntymää vakuutusta, ja olemme sitä päätöstä nyt kovasti katuneet, sillä halkion vuoksi moni juttu luetaan pois vakuutuksesta. Toki lapsen terveydestä maksaa mielellään, mutta ei se tämä systeemi vaan toimi!



Nyt Pihla voi kuitenkin hienosti. Antibiootit purevat ja kuukauden verran syömme sitten estolääkitystä. Lääkkeen antaminen on yhtä huutoa ja rimpuilua, mutta minkäs teet. Minua jo jännittää nuo varjoäänikuvaukset, mutta yritän uskotella itselleni, että eihän Pihlalla mitään ole, eihän. Tytöllä on syntymän jälkeen jo kuvattu munuaiset, ja silloin niissä ei ollut poikkeavaa. EHkäpä siis laajentuma munuaisessa on vain tulehduksen aiheuttamaa. Se jää nähtäväksi. En muuten itsekään osaa sen enempää kertoa tuosta takaisin virtauksesta.. Ihan uusi juttu mulle!



Monien mainitsema ruokailun mahdottomuus on meilläkin arkipäivää. Pihla harjoittelee kotiruokien syömistä, mutta ruokailusessiot päättyvät aina käsien huitomiseen, ruuan lentämiseen ja ikävä kyllä myös aivasteluun, sillä suulakeen on tullut leikkauksen jälkeen reikä.. Yritän olla stressaamatta, syö sitten kun syö periaatteella. Vaikeaahan se on ollut olla murehtimatta, kun sairaalassakin kaikki millit ja määrät syynätään..



Öistä täytyy kehaista, että meillä nukutaan illasta aamuun ilman kommervenkkejä. Jopa sairaalan hälyssä Pihla posotteli uniaan tyytyväisenä. Itsekin saan hiljalleen univelkoja maksettua. Tosin ystäväni kommentoi minulle eilen, että oletkos laihtunut, kun näytät noin nuutuneelta. Niin, väsymys ei kaunista :)



Lähden nyt ihmettelemään, että milloin neiti meinaa herätä. Aamupäivän unia on nukuttu jo kolme tuntia. Luulisi jo nälän herättelevän.



Lyle

Nopeasti pari sanaa!



Ensiksikin Lyle; on vähintäänkin kohtuullista ja reilua, että teillä sentään nukutaan yöt! Muuten sulla olisi vähän liian kanssa jaksamista...



Oltiin juuri Lauran kanssa vähän lumileikeissä. Laura taitaa olla aika huimapäinen tyttö, sillä hän nauttii suuresti pulkkamäestä, keinun kovista vauhdeista sekä uudesta leikistä " äiti laittaa Lauran istumaan mattotelineelle ja Laura " hyppää" alas äidin syliin (=hilaa peppunsa reunalle ja pudottautuu alas)" .



Maanantaina meillä oli 10 kk -neuvola. Lauran mitat ovat ihan ok: 73,5 cm ja 9670g. Erehdyin puhumaan terkkarin kanssa yöheräilyistä, johon sain " ohjeeksi" laittaa tyttö vain yksille PITKILLE päiväunille päivässä. Just joo, niin helppoahan se varsinkin tämän yksilön kanssa on...



Mutta meidän yöt ovat nyt hitusen verran parantuneet ja luulen, että sen aamuyön imetyksen lopettamisen ansiosta. Kyllä Laura vieläkin heräilee monesti yöllä, mutta ei ihan tunnin välein kuitenkaan. Imetän puoli kuuden-kuuden aikaan.



Ja sitten! Eikö ketään innosta lähteä sinne teatteriin?!! Olinkohan turhan innokas itse? (nolottaa) Laittakaas kaikki, taustailijatkin, se juttu korvan taa ja minulle sitten meiliä! : )



Jaa nyt meidän pyykit ovat lähdössä pois narulta, joten täytyy mennä. Mukavaa päivänjatkoa kaikille,



t. Ompunäiti eli SannaS. ja Laura 9.4.

Me kotiuduttiin vähän aikaa sitten vauvauinnista ja Amospa päätti mennä tänäänkin jo kahdeksalta nukkumaan! Tuo " jo" sen vuoksi, että tähän asti nukkumaanmenoaika on ollut aikaisintaan klo 21 mutta näköjään nyt on muutosta ilmassa... Eilen oltiin kaupungilla pyörimässä ja Kiasmaan oli ilmainen sisäänpääsy eli pyörähdettiin siellä pieni kierros. En tiedä, oliko moderni taide niin väsyttävää vai mikä, mutta eilen A nukahti jo ennen kahdeksaa. No sittenhän se heräsikin jo puoli kuudelta ja nyt odotan kauhulla huomenaamun herätystä...Nyt se on myös alkanut uudestaan vaatimaan maitoa keskellä yötä eli meillä huudetaan lähes joka yö... Taas unikoulua kehiin...



Oon palannut töihin ja nyt mieskin sai vihdoin töitä eli pian alkaa hillitön sumpliminen, että saadaan A:n hoitovuorot " lennossa" vaihdettua; mä teen siis vaan iltaa ja mies enimmäkseen päivävuoroja. Vähän jo pohdin, että jäisinkin nyt heti pois töistä mutta toisaalta olisi kiva saada talous kuntoon mun äitiysloman ja miehen työttömyyden jäljiltä, siis että ollaan molemmat hetki töissä eikä vaan miehen palkalla ja kotihoidontuella... No onneksi mun äiti on luvannut ottaa Amoksen hätätilanteessa iltapäiväksi ja oikein tiukassa tilanteessa voin viedä A:n yliopiston lapsiparkkiin, minne saa jättää yli puolivuotiaan pariksi tunniksi kerrallaan. Jotenkin en vaan haluaisi sinne ventovieraiden hoitajien luokse jättää edes niin lyhyeksi aikaa, vaikka A ei oikeastaan juuri vierastakaan... Mitenkäs te kotonaolijat olette laskeneet pärjäävänne nyt kotihoidotuella? Meneekö tiukille? Itse en ole ostanut vaatteita kuukausiin, saati käynyt kampaajalla tai kosmetologilla, ja nyt haluaisinkin panostaa välillä vähän itseeni...



Ompunäiti, kyllä me varmaan tullaan mukaan sinne teatteriin mutta mies vielä arpoo lähtöään eli ilmoittelen vasta loppuviikosta tarkemmin!



Nyt meen syömään iltapalaa...

Gunmimma

Kiva oli taas lueskella muiden kuulumisia, ihan ekaksi suuri läjä sympatiaa Pihlan perheelle, onneksi on tytön olo helpottanut. Se on vaan jotenkin niin kamalaa pelätä toisen puolesta ja olo on niin toivoton, jos ei pysty itse auttamaan ja asiat ei sitten vielä terveydenhuollon puolella suju, niinkuin pitäisi.



Täälläkin vauvakuume on jo jonkinaikaa vaivannut, mutta vielä toistaiseksi lepäillään tämän yhden vauvan kanssa ;). Tosin poika tuntuu välillä jo niin isolta, miten ihmeessä se on kasvanut näin äkkiä! Meillä on viimeaikoina pikkuisen seisoskeltu ilman tukea, mutta muuten vauhtia riittää. Höpötys on hurja, sanoja on muutamia, äittä, ikkä, vettä ja lampusta loppu -pu =) ja kova osoittelu kattoa kohden hytkynnän kera =). Lisäksi kaikki mikä pyörii (esim. ropelit yms.) saa edelleen aikaan hurjan pärinän, samoin sanat mopo, mopedi, auto ja vaunut. Ilmeisesti liittää pärinän kaikkeen liikkeeseen =). On se niin hauskaa seurata tuota pienen kehitystä. Rappujen kiipeäminen yläkertaan ei pariakymmentä sekunttia kauemmin vie, joten portit on pakko muistaa pitää kiinni, ettei vahinkoa pääsisi sattumaan.



Yksi vahinko meillä jo sattuikin. Heräsin aamulla kuudelta ja menin suihkuun ja jätin pojan isänsä viereen nukkumaan (nukkuu yleensä seitsemään-kahdeksaan asti). Kun tulin suihkusta, menin ylös ja makuuhuoneen oven raosta kurkisteli hymyilevä pikkumiehen pää. Ajattelin, että ovatpas miehet hyvissäajoin heränneet, mutta yllätys oli suuri, kun huomasin, että mies makkarissa oli edelleen höyhensaarilla. Yllättävän äkkiä saatiin mieheenkin liikettä, kun kysäsin, että oliko nostanut pojan lattialle. Mies oli nukkunut ja poika tullut itsekseen jotenkin (varmaan liukumalla pää edellä, tuntuu olevan nykyisin hyvä pakokeino esim. sylistä) lattialle. Pojalta kun kyselin, että mistäs sinä oikein tulit sängystä pois, meni hän seisoskelemaan sängynpäätyyn ja taputteli kädellään ilmeistä pakoreittiään. Johtolankana myös tutti oli jäänyt siihen sängypäätyyn lattialle =). Mutta onneksi menin itse ylös, portti oli auki ja poika olisi päässyt parissa sekunnissa rappusiin, enkä uskalla edes ajatella, mitä olisi voinut käydä.



Mies poti omantunnontuskia vanginvartijan velvoitteiden laiminlyönnistä ja minä siitä, että olin jättänyt portin auki.



Eipä meillä muuta, terkkuja kaikille!

Lylelle ja Pihlalle ekaksikin jaksuja, onneksi tyttö voi jo paremmin.



Kamala oli se lokamuumin juttu, kyllä tippa linssissä ajattelin, mitäkaikkea kamalaa sitä voikin sattua:(



Ja sit meidän kuulumisia; Miia on alkanut tosissaan liikehtiä, ei pysy hetkeäkään paikallaan ja etenkin kun äiti istuu tietokoneella, on niin kiva mennä sammuttamaan virrat pöydän alla olevasta kytkimestä...Miiasta kivaa, ei niinkään äidistä:(



Yöunet on olleet vähän niin ja näin, liikettä riittää öisinkin. Miia nukkuu nykyisin lattialla patjalla kun ei omaan sänkyyn oikein rauhoitu, ja aamulla lapsen löytää sit mistä sattuu, yleensä kyllä ölähtelee herätessään, niin osataan käydä kattomassa, mut sit nukahtaa heti takasin.



Syöminen sujuu kans vähän miten sattuu, tuttua täälläkin se ruoan takasin kielellä työntäminen. Samoin kun on alkanut irvistelemään joka ruuan kanssa, mikään ei oikeiastaan mene enää yhtä helposti suuhun ja masuun kuin ennen..mikä lie siinäkin..?



Nyt pitää mennä, hermostumisen merkkejä ilmassa.

-Milenna ja Miia 27.4-

Mitenkäs pitkään teillä hiput jaksavat olla hereillä ennen ekoja päikkäreitä. Anton kun on hereillä max 2 h. Päiväunia nukutaan yleensä yhteensä noin 3 h ja yöunia 12 h.



Mennään tänään minun vanhemmille, äiti on työmatkalla ja isä lomalla tämän viikon, mennään varmistamaan, että isän loma ei ainakaan ole hiljainen... Lauantaina päästään pelaamaan miehen kanssa tennistä, kiva ei ollakaan varmaan kesän jälkeen käyty.



Ompunäiti: Minä vähän arvon kanssa meidän tulemista, pitää miehen kanssa pohtia asiaa, tai sitten otan pojat ja tullaan kolmistaan, ilmoitan jos päästään.



Oli jotain kerrottavaa, mutta pää tyhjeni oikein tehokkaasti kai sitä kahvia täytyy käydä hörppäsemässä ja laittaa vaikka pyykkiä koneeseen



T:Mareila+Anton 9kk

Olen kyllä lukenut kaikki juttunne viime päivinä mutta itse en ole ehtinyt kirjottaa.



A:n uusin on nyt seisominen ja sitä harjottelee ahkerasti.



Mareila, meillä Amanda on tosi pitkään hereillä ennen unia, eli herää klo 07 ja menee unille klo 13. A nukkuu vaan siis yhdet unet. Herää klo 15 ja sitten on hereillä sinne iltakahdeksaan, yhdeksään. Ihan ihme, olen tottunut isompien kanssa että jaksaivat tuonne vuoden ikään olla vaan pari tuntia hereillä aamulla ennen päiväunia. Huoh, toivon kyllä että taaperoiässä tuo unentarve vähän kasvaisi...



Palaillaan taas ystäväni huhtikset!

Ehkä mulla jotain muutakin asiaa on kuin pelkkä otsikko... On muuten ihan liian paljon mainosbannereita täällä nyt, kestää entistäkin kauemmin näiden sivujen lataaminen. Ärsyttää, varsinkin kun joka kerran kun tekee jotain latautuu nuo mainokset uudestaan. No, pari kuukautta vielä niin päästään laajakaistan ääreen.



Minusta ainakin kuulostais tosi kivalta se Hurjaruuthin esitys, mutta ei me näin kaukaa päästä tulemaan. Uutisissahan oli juttu siitä vauvahommelista, jossa jotkut oli viime (?) viikolla olleet - pääsikö kukaan televisioon? Täällä oli viime viikolla Vauvan vaaka -kirjan tekijöiden runo- ja laulutuokio vauvoille, mekin oltiin siellä ja oli hauskaa (myös vanhemmilla).



Helka ei vielä mitään sanoja juttele, mutta osoittelee kovasti kaikkea ja " öhisee" . Tästä aasinsilta erääseenkin episodiin... Meillä roikkuu sängyn päällä siivekäs lehmä vaipanvaihtohuvina. Oltiin vaipanvaihdossa ja tyttöä alkoi kyllästyttämään, minä kysyin: " missä lehmä?" , vastaukseksi tyttö osoittaa sormella minua! Kiitti.



Yksi uusimmista jutuista on tavaroiden jonnekin laittaminen, ei siis pelkästään pois ottaminen. Esimerkiksi sukat ikkunalaudalle sekä lusikka, teippirulla ja kaukosäädin kahvikuppiin.



Vielä siitä hermojen menetyksestä. Oon miettinyt, että onkohan sekään ihan terveellistä lapselle, että kun minä yritän aina olla viimeiseen asti viilipytty vaikka mikä ois. Korvista nousee savua, mutta silti koitan hampaat irvessä hymyillä ja pysyä rauhallisena. Mutta sitten kun lopulta kihahtaa, niin olenkin jo ihan infernaalisen raivon vallassa. Yleensä homman laukaisee mies, joka yrittää tulla apuun ja päästää minut rauhoittumaan, jolloin minä suutun sille ihan silmittömästi kun " tulee pilaamaan mun jutut" . Jotenkin siinä tilassa en enää tajua, kun toinen yrittää vaan olla avuksi ja myötätuntoinen, vaan pimahdan ihan täysin ja koen kaikki lähentymisyrityksen vihamielisenä hyökkäyksenä omia kykyäni kohtaan. Pitäs osata antaa suosiolla periksi vähän aiemmin, niin ei tulis tollasia kohtauksia.



Nyt kahville.

Ensin kehut: Helvi on nukkunut kahtena yönä erinomaisesti! Viime yönä heräsi vain kerran ennen klo 4:n syöttöä ja silloinkin tuhisi itse itsensä uneen. Useampana aamuna on myös uusintasyötön jälkeen saatu unet jatkumaan jopa 7:ään saakka! JES!



Oltiin toissapäivänä liikkeellä illalla (kun mies työmatkalla ja ollaan kahdestaan kotona). Niinpä uniaika siirtyi ja siirtyi. Normaali klo 6:n nukahtaminen muuttui klo 9:n nukahtamiseksi - ja iltaväsystä huolimatta tyttö jaksoi hymyillä ja olla iloinen ja suloinen! Olisin jo odttanut itkuja ja ärinöitä paljon ennen klo yhdeksää.



Harmillista on se, että äidin kiellot eivät ole minkään arvoisia! Jos isä urahtaa sohvalta " Höh." , kun neiti menee kielletylle laatikolle, hän kääntyy, katsoo ja lopettaa. Mutta kun äiti kieltää, niin vauhti kiihtyy, jotta ehditään tehdä pahoja ennen kuin äiti nostaa laatikolta pois. Siis kiellosta ei ole mitään hyötyä. Kuinkas muilla? Meneekö perille?



Meillä päiväuni nukutaan nykyisin niin, että kun noin klo 6 (tai 7!!!) on herätty, niin jaksetaan riehua tuonne klo 10 asti, jolloin otetaan tunnin nokoset. Sitten ollaankin hereillä iltauniin saakka, vaikka iltapäivällä sekä äidille, että nöperölle tulee väsymyksen hetki. Valitettavasti ne toiset päikkärit ovat satunnainen tuttavuus, eivät suinkaan säännöllinen vieras.



Teatteriin olisi kiva lähteä, mutta on meilläkin tuota matkaa aika reilusti, ei jaksa nyt tämän viikon yksin kotona olemisen jälkeen edes miettiä kotoa lähtemistä... (Saamattomuutta ja laiskuutta havaittavissa...) Mutta joku kerta vielä saan aikaiseksi lähjteä tapaamiseen, vaikka joudunkin matkaamaan junalla.



Mareila: voisiko olla hampaita tulossa? Ne saivat meidän neidin pitkästä aikaa heräilemään puolen tunnin välein. Seuraavana päivänä löysinkin uuden kulmahampaan suusta (nyt siis hampaiden lukumäärä on 5)...

.. kirjoittelinkin jo pari kuukautta sitten, että olen jo siirtynyt tuonne ODOTUS-puolelle takas niinkuin ilmeisesti joku muukin, oliko Kuningaskobra, Onnea sinullekin. Meillehän pikkukakkonen syntyy jo kesäkuun alussa joten näille meidän " vauvoille" ei tuu ikäeroa kuin se 1 v 2 kk... Muistin virkistämiseksi: kirjoittelin huhtihippusiin nimimerkillä Namna. :)



Meidän 10 kk " vauva" tuntuu jo isolta pojalta. Poitsu oppi kävelemään 3 viikkoa sitten ja on nyt jo vanha tekijä, kävelee yhtä hyvin kuin monet 1,5 vuotiaat, osaa kyykistyä kaatumatta nostamaan tavaroita jne. Pikkumieshän oli syntymästä asti ns. vaativa vauva ja näin jälkikäteen voi todeta, että liikkeelle piti päästä!!! Meidän kaikkien, ennenkaikkea pojan, elämä alkoi helpottuun kun hän oppi konttaamaan 7 kk:n iässä ja sitten lopulta käveleen 9,5 kk:n iässä. Nukkumaan täydet yötkin hän oppi siinä samalla, nyt meillä nukutaan parhaimmillaan 11 h putkeen äidin ainakaan heräämättä kun ensimmäiset 9 kk:tta heräiltiin 4-7 kertaa yössä... Unet tuleekin kyllä tarpeeseen, univelkaa kertyi siis aika mukavasti ja nyt pitäis valmistautua vielä uuden pikkuisen tuloon..



Syöminen meilläkin tökkii aina aikaajoin mutta yritän huom! y.r.i.t.ä.n olla ottamatta siitä stressiä mutta hermothan siinä meinaa monesti mennä molemmilla!!! Hapanmaitotuotteita pitäis vissiin aloitella mutta vielä ei olla innostuttu.



Rytmeistä sen verran, että meillä mennään nukkumaan kl 21, herätään n. kl 8.00 ja päikkäreille n. 11.30, nukkuu 2-3 h ja nyt ollaan viikko opeteltu olemaan ilman toisia päikkäreitä sillä ne tuntuu vaan sekottavan kaikki iltakuviot ja aika hyvin tuntuu poika pärjäävän yksilläkin pitkillä päikkäreillä!



10 kk neuvolassa mitat oli muuten 76 cm ja 9470 g.. :)



MiljaMaaria 24 + 4

Meillä ollaan jo parannuttu ripulista, mikä on tietenkin hirmuisen mukavaa. Sen kunniaksi oltiinkin eilen kyläilemässä työkaverini luona. Hänellä oli hoidossa suloinen pikku koira joka tykkäsi kovin meidän Oskarista:) Jos laskin O:n lattialle konttaamaan, kulki koira koko ajan kyljessä kiinni ja nuoli O:n korvaa. Kauaa ei O:n hermot sitä kestäneet:) Söpöjä olivat.



Mareila kyseli hereilläolosta ennen ekoja päikkäreitä. Oskari on myös suunnilleen sen kaksi tuntia hereillä aamulla, joskus harvoin voi venyä kolmeenkin tuntiin.



Yllätyin muuten kovin kun Oskari eilen sai ensikosketuksensa rappusiin kyläpaikassa. Poika harkitsi kolme sekuntia rappusten alapäässä että mitäs nyt tehdään, ja siitä sitten salamana kiipeämään rappuja ylös! Kyllä tuli äidin jalkoihin liikettä...



Mulla on myös ¿paheena¿ tuo hermojen totaalinen menetys... Tuntuu että kun tarpeeksi pitkään saa pinnaansa venytettyä niin sitten kiihtyy nollasta sataan sekunnissa... Siinä vaiheessa yleensä jätän pojan kylmästi kitisemään yksinään ja menen vaikka toiseen huoneeseen rauhoittumaan. Silti tulee kamala morkkis että noin kauheasti toiselle suuttuu... Miehelle kyllä räjähdän päin naamaa, mutta se mulle sallittakoon:) Viime aikoina sitäpaitsi Oskarista on tullut melkoinen kitisijä, en tiedä oisko tämä sitten väliaikaista vai mikä pienellä on. Mikään ei tunnu olevan hyvin ja äiti varsinkaan ei osaa tehdä mitään oikein. Ja vaikka hyvin tietää mihin EI saa koskea niin siellä räpelletään kunnes äiti hakee pois ja sitten itketään... Huoh.



Pitää silti jotain vähän kehuakin. Useiden rikkonaisten öiden jälkeen Oskari nukkui viime yönä klo 21 ¿ 7.30!! Kuudelta laitoin tutin suuhun. Oli mullakin levännyt olo aamulla:) Ja syöminen on nyt sujunut vähän paremmin, liekö mahatauti tehnyt hänet nälkäiseksi... Lusikalla herra ei osaa tehdä yhtään mitään (paitsi hakata sillä pöytää ja heitellä lattialle) eli toistaiseksi meillä lusikoi ruuan suuhun äiti. Yritin kyllä opastaa miten lusikalla otetaan ruokaa ja laitetaan suuhun mutta se O:ta vain huvitti.



Jaha, parvekkeelta kuuluu huhuilua, toivottelen kaikille mukavaa viikonloppua!



Miiru ja Oskari

Jep Anton puree nykyään, ei pelkkää rintaa vaan käsiä, jalkoja...saa olla tarkkana tosiaan, kun pieni lihansyöjämme ryömii lattialla. Ihan tätä en tarkoittanut kun otin lihan ruokavalioon :) Tännäkin kun Anton seisoi lattialla ja minä laitoin bodyn neppareita kiinni, pieni suu kera torahampaiden hamusi kättäni. Sitten kun Antonia komentaa, saa helisevän naurun palkkioiksi, ei hyvä ollenkaan. Minä olen vielä oikein yrittänyt, että kun komennetaan niin ei lässytetä, vaan annetaan Antonin ymmärtää, että olen tyytymätön hänen tekoonsa. Lievä auktoriteetti ongelma =)Ehkä asia korjaantuu kun poju kasvaa ja alkaa ymmärtämään, jotenkin vaan hassua, kun minä kiellän niin Anton kääntää silmänsä minuun ja nauraa NIIN suloisesti, vaikea olla vakavana.



Musgabko kirjoitti että isin komento tehoaa paremmin, meillä ei isin komennosta ole mihinkään. Olin kovin tyytyväinen, kun mies komensi kerta toisensa jälkeen Antonia, ja otti hänet pois kielletystä paikasta´, niin Anton vaan meni uudestaan. Kun minä murahdin pöydän äärestä, niin Anton jätti heti johdot rauhaan.. kasvatuskeni tähtihetkiä ;) Tai sitten Anton vaan kyllästyi, kun ei saanut syödä johtoja ;)



Meillä mennään yöt kahdella syötöllä, selkärangaton minä...joskus sitten...



Errj: Siitä en tiedä, voiko olla haitaa jos hermstuu totaalisesti, mutta sen verran voin lohduttaa, että lasten myötä oppii kärsivällisyyttä. Minäkin hermostuin esikoisen kanssa juuri samalla tavalla, mutta nyt Antonin kanssa hermostumiseen tarvitaan paljon enemmän eikä se ole enää niin totaalista... Toki hermostun välillä kunnolla, kun ei nukuta vaikka väsyttää, ei syödä ei saa pukea, eikä saa tehdä yhtään mitään muutakaan, mútta jotain pitäisi tehdä...



Eipä tällä erää muuta, palailkaamme



T:Mareila+Anton 9kk

Laura tuolla vetelee hirsiä jo KOLMATTA tuntia, joten tänään en voi valittaa päiväuniasioista! : ) Kummallinen rytmi on tällä hetkellä (=tällä viikolla..) vallalla: herätys klo 6, ekat päikkärit n. 9-12 (tai joskus 1,5 h), tokat tirsat n. 16-17, yöunille n. 21.30. Täysin erilaista kuin miten meillä ennen elettiin! Laura siis jaksaa olla aamulla hereillä kolmisen tuntia.



Eilen saunan jälkeen istuin pukuhuoneessa ja tajusin, että jotenkin tää taitaa nyt alkaa helpottaa! Siis että jollain tavalla tunnen nyt, melkein vuoden jälkeen, olevani tottunut tähän vauvaelämään. Tällä hetkellä ei ole " pakko" päästä täältä kotoa yksin mihinkään, enkä yksin ollessani koe sellaista suurta " vapauden" tunnetta kuin jossain aikaisemmassa vaiheessa. Kyllähän meillekin varmaan sanottiin, että ensimmäisen vuoden jälkeen helpottaa - mutta enpä olisi kuitenkaan uskonut, että tässä menee niin kauan! Laurakin on kuitenkin - kaikista jupinoistani huolimatta - ollut sentään aika helppo tapaus, ja silti varsinkin omalla psyykkisellä puolella tässä on ollut Paljon Opeteltavaa ja totuteltavaa. Onko kukaan kokenut samoin?



Sitten viikonlopun kunniaksi SynttäriG: Oletteko miettineet yksivuotissynttäreiden viettämistä? Itse olen innoissani alkanut pohtia lähinnä sitä, mitä kivaa leipoisin juhliin. Me pidetään synttärit varmaan vain lähisukulaisten ja kummien kesken, ja ehkä sitten kutsutaan joitain kavereita rääppiäisiin. Tosin - täytän itse silloin samana päivänä 30, joten se osuus on vielä kokonaan suunnittelematta : ). Luulenpa kuitenkin, että Lauran synttärit ajavat omieni ohi mennen tullen - myös omasta puolestani!



Tänään me lähdetään keskustaan käymään työpaikallani, joten taidan mennä valmistelemaan reissua. Helposti menee tunti ennen kuin päästään liikenteeseen, en käsitä sitä! Aina olen myös hiestä märkänä saatuani raahattua talvitamineissani Lauran, kassin, taljan ja makuupussin tuonne alas vaunukellariin. Siitä sitten hehkeänä kaupungille!



Hauskaa viikonloppua kaikille ja tsemppiä!

Ompunäiti

Kerkeen taas pikaseen kirjoittamaan,kun Heini on päikkäreillä..



Meillä on elo aivan yhtä " rauhaista" kun ennekin..Neiti tosin harjoittelee ensi askelia ja on muutaman jo ottanutki,äidin iloksi..Mummu veikkasi,että menee 3-4vk ja neiti kävelee ts:juoksee..Enkä yhtään ihmettelisi..



1v synttäreitä vietetään lähisuvun ja kummien kesken..Varmaankin saman viikon lauantaina kun synttärit ovat..

Viikolla ajattelin viedä neidin sit 1v kuvaan..



Terkkuja Jorvista..Nyt se sitten varmistui,että Heinistä tulee iso-sisko syyskuussa :)

Siellä se pari senttinen vötkylä kölli..Viikkoja oli hieman enemmän kun odotin,9+..

Joten parin viikon päästä on taas ultra...

Pitäis varmaan maanantaina soittaa neuvolaan ja saada eka aika..



Mutta hyvät viikonloput kaikille..Mä jatkan hommia,että kerkee jotain tehdä ennen kun neitokainen herää..



Terkuin:Kuningascobra ja Heini-neiti(11.4) sekä " Vötkylä"

Mä menin takaisin töihin, joten on palstan lukeminen jäänyt. Tavallaan poden huonoa omatuntoa ja tulen kauheella kiireellä puolijuoksua takaisin kotiin ja yritän olla oikeasti läsnä koko illan. Ei kestänyt kuin muutama viikko ja tulin flunssaan. Kroppa sanoi, että tarvisi hetken myös ajatella itseään. Mutta muuten tavallaan kiva olla taas töissä, aikuisten kanssa on mukava jutella, kun saa useimmiten myös vastauksen. Kiva lukea nyt teidän kuulumisia ja vauvan kehitystä.



Kaikkea hyvää,

Miehet (mies, 7 vee ja 5 vee ) hakkaavat tuossa playstationia ja Elmo kannustaa vieressä, joten mamma karkasi hetkeksi koneelle ;-)

Kommentoin niitä juttuja, mitä muistan (mikä ei voi olla paljon tällä päällä)



Ensiksi Erjj !!! Jos mä laskisin kaikki ne kerrat jolloin olen lähtenyt jonkun lapsen takia jäähylle / lähettänyt lapsen jäähylle / polttanut päreeni miehelle / polttanut päreeni lapsille tarpeettomasti, niin......se olisi aika suuri luku se ;-)

Minä en usko, että lapsi saa traumoja siitä, jos vanhemmat välillä polttavat päreensä. Ehtoja on kuitenkin muutama : kohtuus suuttumisessakin, asian sopiminen jälkikäteen, anteeksipyyntö jos on mennyt överiksi. Me ollaan miehen kanssa keskusteltu ja päätetty, että meidän perheessä vanhemmat voivat välillä riidelläkkin lasten nähden ( siis lähinnä sanallinen torailu), mutta lasten on myös tärkeä nähdä, että vanhemmat sopivat riitansa!!!



Ompunäiti !!!! Kyllä mulla oli kasvukipuja äidiksi kasvamisessa ja ehkäpä eniten juuri siinä " oman ajan " menettämisen kanssa. Ja kyllä, siinä meni se melkein vuosi ennenkuin elämä luisui mukavalle raiteelle. Nämä toinen ja kolmas lapsi eivät oikeastaan ole vastaavaa aiheuttaneet, sillä sen minkä on kerran " menettänyt" ei tunnu enää toisella ja kolmannella kerralla missään. ;-)



Kuningaskobra !!!!! Nyt jo vähän suuremmat onnittelut :-)



Elmo ei edelleenkään konttaa, eikä nouse istumaan, mutta meillä taitaa tulla krooninen puheripuli-mies tästä kuopuksesta. Nyt on todistettavasti tullut :äiti, kakka. anna ja äijä :-)



No lahopää, mikä lahopää, enempää en muista, joten heipsis

Pizza uunissa ja mäkin livahdin äkkiä tänne... Perjantai-illat on aina tämmösiä, lapset juoksee ympäriinsä. Esikoinen oli pelaamassa sählyä mutta ei kai sitten saanut purettua energiaa tarpeeksi. Onneks mies otti taaperon mukaan sinne niin sain olla hetken " rauhassa" vaan Amandan kanssa.



Äh, älkää pahastuko, aina kun luen näitä niin ajattelen että tuota ja tuota pitää sitten kommentoida mutta kun kirjotus alkaa niin muistan korkeintaan sen vikan kirjottajan jutut . Vaakamom siis... Meillä ei myös taapero vielä tämän ikäsenä liikkunut laisinkaan, eikä edes yrittänyt. Laiska mikä laiska. Meillä on myös sama kun teillä että kyllä me suututaan ihan lasten nähden ja myös lapsille mutta sitten sen jälkeen sovitaan riidat ja pyydetään anteeksi mikäli siihen on syytä. Meidän miehillä (2kpl) on kestämistä akoissa (3kpl), nuo äijät on niin rauhallisia ja me naispuoliset sellasia no, mitä mä nyt sanoisin, ei-rauhallisia.



Ai niin kun muisti vähän pelaa: kuningaskobralle paljon paljon onnea! Ihana juttu!



Meillä on nyt kaksi yötä menny putkeen - todellakin, A siis nukkunut koko yön ilman itkuja. Kaikille öiden kanssa tuskaileville suurin myötätuntoni!



Nyt se pizza taitaa olla valmis, heippa!

Vaakamom; kiitos, toi käyttämäsi termi ' kasvukivut' on tosi osuva, kiitos siitä! Se kuvaa hyvin tätä tunnetta, joka on jo siis lientymään päin ja pouhdas ilo valtaa yhä enemmän alaa! Tietysti välillä ryydyttää ja raivostuttaa, mutta selkeästi vähemmän kuin joskus aikaisemmin.



Täällä on meneillään isin ja Lauran yhteinen opettelutuokio " Isi laittaa Lauran nukkumaan" . Siis ensimmäistä kertaa mieheni tehtävänä on saada tyttö yöunille, kauheaa ettei sitä ole tapahtunut aikaisemmin! Mutta koska meillä on koira, joka pitää viedä iltapissalle, ja koska minä imetän tyttöä, on työnjako ollut tähän saakka aika selvä. Huomenna mulla on kuitenkin tiedossa tyttöjen ilta yhden ystäväni luona, joten silloin homman pitää joka tapauksessa hoitua. Ja tietenkin se hoituu, vaikka tuolta pieniä itkuraivareita välillä kuuluukin... onneksi isi ei sentään vielä itke!



Lauran viimeaikojen suosikkileikki on ollut muuten kaikenlaisten kangaskappaleiden ylle " pukeminen" . Se on hauskaa seurattavaa. Eilenillalla hän pyydysti isänsä bokserit pyykkinarulta ja sai puettua ne kaulaansa. Meinasin kuolla nauruun : )



Mutta nyt mulla on ilmeisesti vuorossa se koiran ulkoilutus. Hyvää ja rauhallista yötä kaikille!



t. Ompunäiti ja Laura 9.4.

Minähän vallan innostuin kun jo toista kertaa samaan pinoon kirjoittelen. Toivottavasti ette tykkää huonoa kun melkein tällainen " ulkopuolinen" kirjoittelee teidän pinoon. Itse muistan teidät niin hyvin odotusajalta, että olette hyvinkin tuttuja! :)



Ompunäidille tulin kommentoimaan noista " kasvukivuista" . Ihan sama juttu myös minulla. Tuossa vuoden alussa alkoi suurinpiirtein tuntua siltä, että tämä hommahan on ihan mukavaa, arki rullaa, meillä on pojan kanssa enimmäkseen jopa ihan kivaa. Ja mikä uskomattominta, enää en kaipaa edes töihin (ainakaan joka viikko..) Myöskin ne omat hengähdyshetket eivät ole niin elintärkeitä, jotenkin sitä kai on sopeutunut " vapauden menetykseen" . Pyrin kyllä käymään edes kerran viikossa jossain omissa menoissa, tällä ennaltaehkäisen ettei sitä ahdistuksen tunnetta tule enää..



Muutenkin tosi hauskaa lukea kuinka samanlaista teillä muillakin on. Meidän poika ei usko ei äitiä ei isää, saa hirveitä suuttumus/kiukuttelukohtauksia jos häneltä ottaa jonkun tavaran pois, PUREE erityisesti minua ja mikä ihaninta/ärsyttävintä yleensä nauraa rätkättää kun kiellän esim. verhoissa roikkumisesta.. Yritäppä siinä olla sitten itse pokkana.. :)



Joku vissiin murehti hermostumisesta lapselle. Meillä on tänään ja eilen möykätty (molemmat, poika ja minä) oikein urakalla. Ollaan oltu viikko kahdestaan kotona, mies reissussa ja se alkaa näkyä..... Luojan kiitos mies tulee näillä hetkillä kotia ja viikonloppua ei tarvi enää olla kaksin, meillä nimittäin räiskyy!!! Välillä itselläkin kauhea morkkis et kuinka voin suuttua noin suloiselle, mutta ne hermot... Missä se kuuluisa äitiyden tuoma kärsivällisyys on, haloo?!?



Mukavaa viikonloppua teille kaikille!



PS. minäkin innolla jo suunnittelen synttäreitä, kakkua olen kovasti miettinyt, olisko se auto, juna vai mikä..? :)



MiljaMaaria ja poika 6.4