¤¤¤¤HUHTIHIPPUSTEN viikkopino¤¤¤¤
Kommentit (58)
Joka päivä käyn juttujanne lueskelemassa, mutta tuntuu että harvoin on mitään kirjoittamisen aihetta. Eipä oikeastaan nytkään...
Kuningascobralle varovaiset onnittelut! Vähän meinaa kuumeilu nostaa päätään täälläkin. Varsinkin kun olen H:n vauvavaatteita käynyt läpi. Olishan se kiva jos vaatteille olisi vielä käyttäjä!
Meilläkin yöt on olleet viime aikoina ihan sieltä syvältä. Yläien pullottaa aika lailla ja johan noiden kahden alahampaan seuraksi luulisi hampaita tulevan. Tänä aamuna kyllä myöskin tajusin että havahdun neidin jokaiseen ähinään ja hyppään palvelemaan melkein välittömästi. Viime yönä pariin otteeseen odotin hetken ja neiti rauhottuikin itsekseen. Kaikki muut on jo varmaan poistaneet tän ongelman kuukausia sitten!
Päivät tyttö on hyvällä tuulella ja virkeä öistä huolimatta. Taaperokärry on suosikkilelu ja sen kanssa H juoksee edestakaisin. Todella siis juoksee! Seisoskelee ilman tukea välillä, mutta kun ojentaa kädet ja pyytää tulemaan luokse, hän heittäytyy aivan kuin benjihyppyyn.
Kuukausi sitten annoin H:n osallistua omalla lusikalla syömiseen. Jokunen päivä meni tosi hienosti, mutta laitoin homman katkolle kun lusikalla pääasiassa hakattiin pöytää ja molemmat kädet oli kyynärpäitä myöten ruuassa. Muistelen jostain lukeneeni, että lapsen pitäisi saada tutustua ruokaan käsin, mutta pari kertaa saa meillä riittää. Mulle riittää se " tavallinenkin" sotku, en kaipaa yhtään enempää. Pitäisikin kokeilla sitä ruokailua taas omalla lusikalla...
En muista yhtään mitä kaikkea piti kommentoida, vai pitikö mitään, joten älkää loukkaantuko! Öihin tsemppiä ainakin kaikille!
mallu ja H 26.4
Täällä ollaan pitkästä aikaa suht pirteinä, sillä Laura heräsi ensimmäisen kerran vasta klo 3.40! Jeejee. Siitä eteenpäin uni olikin aika katkonaista, mutta se ei haittaa kun noinkin " pitkään" sain koisata. Puoli kuudelta imetin ja sen jälkeen L päättikin, että aamu alkaa. Nyt hän on partsilla ekoilla päikkäreillä.
Soitin juuri tanssiteatteri Hurjaruuthiin ja sen tiimoilta seuraavaa infoa kaikille huhtiksille:
15 lippua on nyt varattu
LAULU ETANOISTA
-esitykseen
sunnuntaina 19.3. klo 15!
Paikkana Kaapelitehdas Helsingissä,
os. Tallberginkatu 1 (Ruoholahti)
Liput: 9 ¿ / kpl
(yksi aikuinen ja yksi 0-1 -vuotias yhteensä 9 ¿ (menee yhteensä ykso lippu), muut aikuiset ja isommat lapset 9 ¿ / henkilö)
Varaus on voimassa ensi maanantaihin saakka, ja sen vuoksi kaikki asiasta innostuneet varatkaa lippunne minulta VIIMEISTÄÄN ENSI SUNNUNTAINA 19.2. meilitse: sannakatriina@luukku.com. Isit ja isosisaruksetkin ovat tervetulleita!
Lippujen maksun voisi hoitaa vaikka niin, että ilmoittautuneet maksavat lippunsa minun tililleni (ja minä tietysti edelleen Hurjaruuthiin), ja minä lähetän liput postitse kullekin kotiin. Sovitaan tästä sitten meilitse tarkemmin.
Lisätietoja esityksestä:
http://www.kaapelitehdas.fi/index.html?menuid=227&aid=651
http://www.hurjaruuth.fi/tulevaa.html
Esitysajankohtia on paljon muitakin, joten jos juuri tämä ei sovi, niin kannattaa kysellä muiden lipputilannetta. Arkisin liput ovat halvempia (6 ¿ / kpl), mutta valitsin sunnuntain puhtaasti siitä syystä, että Lauran isikin pääsisi mukaan! Ja kenties kauempanakin asuvat saattaisivat innostua viikonlopusta Helsingissä?
Sitten vaan ilmoittautumaan! Hauskaa on varmasti luvassa. : )
Itse siirryn nyt valmistautumaan neuvolareissulle. Tänään Lauralta otetaan kuulemma verikoe, hui!
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille,
t. Sanna ja Laura 9.4.
Taas laitoin hipputapaamisesta, tulkaa kaikki vaan jotka pääsette =)
Meillä yöt jotenkin ihan syvältä, en jaksa aloittaa unikoulua uudelleen, vaikka pitäisi. Tänään on molemmat pojat kotona, pitäisi mennä hampurilaiselle kun lupasin esikoiselle, odotan vaan että Anton heräisi. Äskön sängystä alkoi kuulua tätätä...menin katsomaan niin poju höpisi itsekseen... söpö tuo on.
Eilen oli oikein kitinä päivä, luulen että Anton reagoi vähän siihen kun on ollu aikamoinen hässäkkä viime päivinä. Nyt rauhoittuu onneksi ja päästään takaisin tuttuun rytmiin.
Meille ei oikeastaan kuulu ihmeempiä, palaan kun on kerrottavaa enemmän
T:Mareila+Anton 9kk
Meillä tämä tauti vaan jatkuu. Tähän asti ollaan yöt selvitty ilman vaipparallia, mutta viime yönä tuli siihenkin muutos. Ensin O heräili puolentoista tunnin välein ja neljältä kolisteli pinniksen " kaltereita" niin että räminä kävi. Ja sitten kuuluikin pahaenteinen turahdus... Tämä toistui kolme kertaa peräkkäin, sitten annoin maitoa ja herra nukahtikin melkein samantien sänkyynsä. Äiti vaan jäi silmät selällään tuijottamaan kattoa. Nyt siis vähän väsyttää. En kyllä tiedä mikä pienen masussa on, onneksi ei ole kovin rajua ripulia, 5-7 kertaa päivässä tulee. Eikä ole onneksi oksennellut. Toivottavasti helpottaisi pian!
Nyt en sitten järki sumeana muista että mitä muut on kirjotelleet... Niin Mallu, älä huoli, vaikka meillä on unikouluiltu ajat sitten, hyppään yhä välittömästi pystyyn kun O jotain pinniksessään ähisee. Usein käy vielä niin että poika on täydessä unessa kun äiti änkeää " apuun" :)
Huomenna onkin sitten suuri 10 kk päivä. Mihin ihmeeseen tämä aika on mennyt? Äidin pieni on jo " iso" poika... Mulla kanssa silmät kostuu harva se päivä kun O tekee jotain äidin sydäntä lämmittävää ja sitten muistan miten vähän aikaa sitten hän oli vielä pieni nyytti... Tuntuupa että mikä tahansa saa tämän äidin silmät kastumaan. Ja nyt kun on tuo töihinmenokin niin lähellä, sekin taitaa surettaa...
Onnittelenpa tässä jo etukäteen Oskarin ikätovereita huomisesta " synttäristä" , ainakin Amanda ja Helka oli samanpäiväisiä:) Ja hyvää ystävänpäivää kaikille, varmuudeksi sekin etukäteen:) Palaillaan!
Miiru ja Oskari
Miirulle kiitos etukäteisonnitteluista (Amandan puolesta) ja samoin sinne päin onnea. Niin ja Helkalle.
Kaikille huonoöisille ja sairaille myötätuntoni... meillä vaihtelee yöt. Ei saisi valittaa, taas oli pari yötä sitten sellanen superyö eli A nukkui koko yön putkeen. Mutta sitten on ollut taas näitä tavanomasia öitä. Siis on tää tällasta. Ja mulla ei tää huono olo meinaa hellittää. Ihan yhtäkkiä iskee kauhee oksetus, yleensä just iltapäivisin ja illalla tai yöllä.
Eilen oltiin tuttavaperheen pojan 4-vuotissynttäreillä (naamiaiset samalla), esikoinen oli noita, keskimmäinen pelle ja pikku-Amanda leppäkerttu. On nyt sujunut hyvin tuo esikoisen bussilla tulo koulusta. Passaa hyvin ajan puolesta, tulee klo 12 kotiin ja sitten syödään ja sitten laitan Amandan päiväunille. Nukkuu sitten noin 13-15.
A on nyt ruvennut harjottelemaan seisomista tukea vasten. Vielä kyllä jalat tärisee kovasti mutta siitä se sitten. Seuraatteko muuten olympialaisia? Meillä mies ja esikoinen tykkää katella ja kyllä mäkin ihan mielellään ainakin toisella silmällä katselen.
Pirteää viikkoa huhtihipuille!
Kerkesimmehän me Pihlan kanssa leikkauksen jälkeen kotonakin pyörähtämään, kun sitten taas oli lähdettävä sairaalaan.
Eli, viime tiistaina Pihlalla nousi kova kuume 39,6, joka ei laskenut edes supoilla. Ti-ke yönä tyttö itki kipua (ei ole itkenyt niin edes leikkauksien yhteydessä) ja ke kuume jatkui (silti neiti otti ekat konttaukset). Menin sitten ke terveyskeskukseen lääkärille. KOkemus oli tyystin ala-arvoinen, voisin paasata siitä tuntikausia. Näin lyhykäisyydessään kuitenkin: tämä lääkärisijainen ei ymmärtänyt mitään halkioasioista. Hän ei ottanut kuuleviin korviinsakaan ehdotustani tulehdusarvojen mittaamisesta. Hänen diagnoosi oli: sammasta suulaessa. Ja toimenpiteiksi kehoitti hinkaamaan suulakea sitruunamehuun kastetulla pumpulilla. Niin, yritin kertoa, että Pihlan suulaki on suljettu 18.1, mutta ei se hänen mukaan mitään haitannut. Yritin myös epäillä, että voisiko sammas muka aiheuttaa kuumetta. Siihenkin sain ympäripyöreän vastauksen: suussa on bakteereita. Joo! Painelin kotiin ja soitin HUsukeen (missä Pihla on leikattu). HE kertoivat, että " sammas" on leikkauksen jälkeistä arven katetta ja arven hinkkaaminen on tietenkin täysin kielletty. Kuumeeseen kehoittivat etsiä ihan toisia syitä.
Torstaina, kun kova kuume vain jatkui, marssimme yksityiselle. Siellä otettiin sitten verinäytteet. Lähdimme kotiin odottelemaan pissan tuloa pussiin, kun sainkin soiton lääkäriltä: nyt sairaalaan ja äkkiä, tulehdusarvot on korkeat (CRP 110, normaali on 10). Lähdimme siis Jorviin. PÄivystyksessä otettiin kaikenlaisia kokeita ja kuvia. Vietimme päivystyksessä 6 tuntia. Pihlalta otettiin viimeisenä punktiolla pissatesti suoraan rakosta, ja sieltä paljastui virtsatien tulehdus, joka oli edennyt munuaisiin asti. Eli ei kun osastolle, tippaan ja suonensisäistä antibioottia. Arvatkaa oliko Pihla jo aivan täynnä sairaaloita ja valkotakkisia tätejä ja setiä, jotka pistelevät ja sorkkivat ja syynäävät. Ja arvatkaa oliko äiti jo täynnä lattialla huonosti nukuttuja öitä sairaalan hälyssä?
No, Jorvissa olimme torstaista tähän maanantaihin asti. Päiviin mahtui kaikenlaista. (enemmän ikävää, mutta myös kehitystä: PIhla oppi nousemaan seisomaan tukea vasten sekä taputtamaan käsillään) Selvää on nyt, että Pihlalla oli siis epätavallinen bakteeri virtsassa, johon ei edes tepsi kuin yksi antibiootti. Munuaisessa on myös joku laajentuma, jota tutkitaan kuukauden päästä tarkemmin. Epäillään siis, että Pihlalla saattaa olla virtsan takaisin virtausta, joka aiheuttaisi sitten aikalailla kroonista tulehdusta. No, sitä emme tietenkään toivo! Nyt jatkamme antibioottia ihan suun kautta sekä kuukauden verran estolääkitystä. Olemme niin onnellisia, että olemme kotona taas!!
Niin, terveyskeskukseen tein jo puhelimitse valituksen ja aion tehdä sen myös kirjallisena. Enkä enää koskaan vie Pihlaa terkkariin, sen päätin tämän episodin jälkeen.
Tiedän, että kotona valvotut yöt vievät voimia, mutta tiedättekö, olen nyt niin sairaaloissa valvottuja öitä täynnä, että otan iloiten vastaan kaikki omassa sängyssä toimitetut yöjumpat ja muut...
Terveitä päiviä kaikille, Lyle
Mulle nousee melkeen kyyneleet silmiin kun ajattelen pienen kipuja! Itselläni oli puolisen vuotta sitten paha virtsatientulehdus jota yksi lääkäri ei nähnyt pissanäytteestä ja lähetti kotiin juomaan paljon. Olo meni kauheaksi ja menin parin päivän päästä uudestaan ja sain sitten lääkkeet (ja kipulääkkeet!!), kipu oli niin hirveä vaikka tulehdus ei vielä ollut munuaisissa asti. Sanoin miehelleni että olo on kamalampi kun mun kahdessa luomusynnytyksessä. Niin, eli voin vaan yrittää kuvitella miten pientä Pihla-vauva-raukkaa on koskenut!!
Hyvä kun teit valituksen, oli vastuutonta käytöstä terveyskeskuksessa. Mutta pääasia että kaikki on teillä nyt hyvin!
Lyle, teillä on tosiaan ollut rankkaa! Eipä tee mieli valittaa taas vähään aikaan MISTÄÄN. Voimia!
SannaS.
Ihan ensiksi!!!! Voimia Lylelle ja Pihlalle sekä koko muulle kotiväelle !!
Onneksi olette voiton puolella ja oikeesti voi kauhistus, kuinka huonon lääkärin pakeille olette terkkarissa joutunut :-( Ja kyllä uskon, että Pihlan valkotakkisten kiintiö alkaa olla täynnä :-( Kyllä nyt pientä koetellaan oikein urakalla. No onni onnettomuudessa, että äiti lapsensa tuntee ja tietää jos joku oikeasti on vialla :-)
Mutta joo, mä varmaan repisin siltä lääkäriltä silmät päästä, jos mun lapsi olisi kohdannut samanlaista palvelua ;-)
Meillä, kun Eetulla (keskimmäinen 5 v)oli se ylimääräinen oikorata sydänmessä, niin saatiin kyllä aina ekstra hyvää palvelua terkkarissa.
No joo jatkan myöhemmin, tulikin vieraita ;-9
Tuli vaan niin kauhee olo kun mäkin nyt luin tuon lokamuumin jutun, josta joku jo puhuikin täällä... Ajatelkaa että aivan yllättäen tuon nimimerkin mies oli kuollut keuhkokuumeeseen ja nyt äiti on sitten leski pienen vauvansa kanssa. Itkettää ihan kauheasti. Olen kyllä tiennyt että keuhkokuume on vakava sairaus mutta jotenkin että siihen kuolee. Isälläni oli keuhkokuume 40-luvulla ja selvisi siitä. Sori, en tuo mitään kauhean hyvää tunnemaa tänne!
Tulee nykyään niin harvoin enää tänne kirjoitettua. Ensiksikin täytyy lähetellä Lylelle ja pikku-Pihlalle paljon voimia ja jaksamista. Ikävää miten rempallaan terveydenhuolto nykyään oikeasti on.. Mekin jouduimme korvatulehduksen takia käymään tk:n päivystyksessä ja vaikka vauvojen pitäisi mennä jonon ohi vauhdilla, niin odottelimme lääkäriä paikalle viisi (5!) tuntia! Oli siinä itkemistä Emmalla ja äitiäkin itketti välillä hyvin paljon kun toiseen sattui. Ja henkilökunta vain pahoitteli viivästystä (jonka syytä meille ei edes kerrottu, mutta ensiapuun tuotiin samalla hyvin viinanhajuinen äijänköriläs joka vuosi verta jostain....) Pienellä paikkakunnalla kun ollaan, niin edes yksityiselle lääkärille ei päästy. Mutta kyllä pisti vihaksi!!!!!
Meillä on opittu uusi asia, yöheräämiset! Yöt on nukuttu jo monta kuukautta hyvin aamuyöhön asti, jolloin olen käynyt laittamassa tutin suuhun ja tyttö on nukahtanut saman tien. Paitsi viime viikolla kun neiti heräsi joka ikinen yö klo3:40 eikä sitten nukuttukaan enää. Toista tuntia sain hyssytellä ja nukuttaa.. Yhtenä yönä herättiin kunnon huudon kanssa (hampaita epäillään), ja muulloin alettiin leikkiä. Ihan kivahan se on ettei itketä yöllä, mutta kun tuo meidän neiti tuppaa kikattelemaan omiaan ja jos häntä ei huomioida, no niin , hänpä hihkaisee jonkun katsomaan mitä kivaa on keksinyt....... Ja kaikki temput täytyy esitellä sitten... Vähästäpä minäkin " valitan" ....
Neiti on alkanut seisoa ilman tukea, mikä tuo oman jännityksensä...Kun se laskeutuminen ei vieläkään oikein onnistu..
Tutustuimme uuteen pottaan tänään ja sehän olikin hauska juttu. Ei siinä istua viitsinyt, mutta heitellä sitä oli ihan kiva..Saapa nähdä milloin suostuu istumaan:)
T&E
Elmo tuolla haeskelee sängyssä unta ( en nykyään mene edes katsomaan toisen lauleskelua ellei rupea itkemään), joten äiti varastaa hieman aikaa itselleen.
ahh, korvat lepää - meille tuli kylään kaveri 7 v poikansa ja 5 vee tyttärensä kanssa. No heidän poika ja meidän 5 vee ja 7 vee pistivät pystyyn bändin nimeltä Aurinko kissat ;-) ( toisen kaverini miehen oikean bändin nimi on kuukoirat, lieneekö innoittanut ;-)) Sitten soitettiinkin yllättäen teräsbetonia ja kovaa :-) Oikein saivat äidit istua esitystä seuraamaan. Elmo on ilmetty bändäri, hihkui mun sylissä ja karjahteli ;-)
Vielä voimia Pihla-raasun perheelle. Mun pikku-siskolla on virtsan takaisin virtaus tauti ja se on kanssa joutunut ihan sairaalaan munuaisten takia :-( Ei kiva tauti, toivotaan, että teillä ei kuitenkaan olisi sitä.... sisko taisi syödä estolääkitystä lähemmäksi 10 vuotta.
Ja sitten tuohon ankeaan asiaan, jossa siis mies on yllättäen kuollut....
Mä olen välillä miettinyt....ja sitten visusti kieltäytynyt miettimästä, että mitä jos mun miehelle sattuisi jotain. Liian pelottava ajatus, siinä kun menisi samalla elämänkumppani, lasten isä ja mun paras kaveri :-( Joten en edes uskalla ajatella. Mun miehellä oli muuten keuhkokuume 4 vuotta sitten ja se oikeesti istui 3 viikkoa tuolissa ja torkkui. Ei pystynyt edes makuullaan nukkumaan. Ikinä en ole nähnyt niin kipeää ihmistä .-( Mutta meillä siis onneksi antibiootit tehosivat. Niin ja mun pappa menehtyi 20 vuotta sitten keuhkokuumeeseen, joten suhtaudun siihen tautiin kyllä ihan kunnioituksella. Meidän Eetuhan sai syksyllä vesirokon jälkitautina keuhkokuumeen, mutta käyttäytyi kuin ei olisi kipeä ollutkaaqn :-0
Uutinen...mulle ;-) Mun pikku-sisko sai viime viikolla terveen pojan. Rauhallinen pikku tuhisija. Mulla jo " pikkusen" nosti vauvakuume päätään, johon mies totesi, että EI !!!! Ei enää!!!!
Tuo siskon vauva on ihan uskomaton tapaus, se nukkui toissa yönä 7 tuntia putkeen.....täh!!!!!! Elmo on oppinut nyt 9 kk iässä nukkumaan kunnolla, mutta ei se mitään 7 tuntia edes ennen 8 kk vedellyt !!!
No hauskoja iltoja kaikille, onnittelut sankareille ja plussanneille, voimia sairastupalaisille ja siinähän ne taisivat sitten ollakkin.
Toivottavasti Pihla on paranemaan päin, tosi ikävää tuollainen. Jää siinä omat ruikutukset vatsataudeista toiseksi. Mutta toivottavasti pikkuneiti voi jo paremmin ja laita vaan palautetta sinne terveyskeskukseen, onhan tuollainen jo hävytöntä.
Kävin myös lukemassa Lokamuumin suru-uutiset. Kyllä se aika hiljaiseksi pistää. Kunpa muistaisi olla kiitollinen omista rakkaista, eikä napisisi turhista. Ei koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kyllä tuli paha mieli tuosta, vaikea olisi kuvitella itseä vastaavaan tilanteeseen. Kyllä siinä pohja putoaisi elämältä.
Sitten, olen myös huomannut että vauvakuumehan täälläkin kohoaa. En kovin isoa ikäeroa haluaisikaan, mutta ihan juuri nyt ei voida aloittaa pikkukakkosprojektia. Sitä ennen pitäisi vaihtaa sitten asuntoa, tällä hetkellä asutaan kaksiossa. Mutta ehkä tässä parin vuoden sisällä kuitenkin...ehkä:)
Nyt poistun nukuttamaan omaa muruani. Mukavaa illanjatkoa ja muistetaan halata niitä omia rakkaita, tänäänkin:)
Miiru ja Oskari
on ollut meilläkin viime öiden hitti :( Ja siihen liittyen mulla on ollut ihan surkea olo, koska olen ollut tosi väsynyt ja toissa iltana mulla paloi päre ihan totaalisesti kun ei mukula meinannut ruveta millään yöunille, kieppui vaan ja kitisi ja karjui. Lopulta mies tuli tarjoutumaan jatkajaksi, ja minä melkein kävin kiinni sen kurkkuun, kirosin ja silmät melkein pullistui ulos päästä kun alkoi höyryt kiehumaan yli, lähdin meuhkan kanssa makuuhuoneesta ja painuin TUPAKALLE. Sen jälkeen oli ihan kamala morkkis, joka on jatkunut nyt pari päivää. On tässäkin muka kasvattaja ja hyvä vanhempi, joopa joo.
Pihlalle kaikki mahdolliset hyvän toivotukset! Voi pientä :( Ja olipa kyllä surkea tk-reissu, ihan oikein Lyle että teit valituksen.
Me aletaan kattomaan leffaa, yritän ehtiä kirjotteleen tällä viikolla, viime viikko meni jotenkin kiireessä. Ai niin, ja toivotaan-onnittelut Kuningaskobralle! Olen vähän kade, mutta kun ei mulla ole edes kuukautisia vieläkään, niin turha varmaan toivoa.
Heips kaikki,
päätin muuttaa nimimerkkiäni, kun jotenkin alkoi tuntua liian avoimelta (ei huhtisissa, mutta ylipäätään täällä palstalla) kirjoittaa ihka oikealla etunimellään. SannaS. on siis tästä lähin Ompunäiti (ja ilmeisesti samalla kaikkien vanhojenkin kirjoitusteni nimimerkki muuttui tuoksi)!
Hyvää yötä kaikille ja toivottavasti se Hellukin antaisi äidin nukkua! Älä Errj välitä, noita sattuu (meillä myös).
t. Ompunäiti eli SannaS.
Lylelle ja Pihlalle kovasti voimia täältäkin. Mitään oireita ei ilmeisesti aiemmin ole ollut? Minulle on ihan vieras ko. virtsan takaisnvirtaus, siksi kyselen. Siis voiko tauti ilmetä ihan yhtäkkiseltään vai onko se samantyyppinen kuin esim. refluksissa, että jokin sulkijalihas ei toimi.
Jahas, pitää mennä!
K&T 030405
" En tarvitse mitään niin paljon kuin hunajaa..." sanoi Puh ja katsoi Nasua ja Risto Reipasta. " ...paitsi Ystäviä!"
Ihanaa ystävänpäivää hippusille ja mammoille! Käykää katsomassa:
http://dingo.care-mail.com/cards/flash/5407/ilikeyou.swf
Meidän Hippu ainakin silmät suurina hytkyi tahdissa:D
Miiru ja Oskari (tänään 10 kk)
...mummulassa, eli on jäänyt varmaan monta viestiä lukematta. Nyt kuitenkin taas maisemissa!
Lyle: hyvä, että osaat olla tarpeeksi tiukkana, kun lääkäri ehdottelee omiaan. Minä en varmaan olisi osannut soittaa toisaalle ja pyytää apua, vaan olisin kiltisti tehnyt tyhmän lääkärin ohjeiden mukaan. Onneksi olit tiukkana!
Meillä on yöt nyt menneet fifty-fifty: joka toinen yö nukutaan rauhallisesti (eli ei itketä herätessä kuin pikkuisen) ja joka toinen yö itketään jopa tunti ennen nukahtamista. Olenkin lipsunut yösyötöistä ja antanut maitoa toisinaan useammin kuin sen kerran yössä... Liekö siis noidankehä valmis ja itkut vaan pahenevat?
Se, mitä enemmän ihmettelen on neidin ruokailutapojen muutos. Aiemmin ei ole ruokaa pahemmin pulauteltu, vaan jos on maha täynnä, on Helvi vain nipistänyt suunsa kiinni, eikä ole enää syönyt. Nyt on useamman päivän ajan (varsinkin leivän tai liharuoan) ottanut suuhunsa, purrut muutaman kerran ja sitten kielellä työntänyt ulos! Ihan outoa! Voisiko se johtua hampaista? Vai onko nyt opittu ihan kiva uusi juttu, jolla äidin naamanväriä voidaan muuttaa???
Toinen juttu, mitä mietin on se, että pari kuukautta sitten Helviä kiinnosti kauheasti syödä itse lusikalla, pari kertaa kokeilikin ja monta kertaa syötiin yhdessä. Nyt ei lusikkaa kuitenkaan huolita millään omaan käteen. korkeintaan omia sormia yritetään työntää ruokakuppiin, mutta jos tarjoan lusikkaa, niin se työnnetään määrätietoisesti pois. Onko toivoa saada tästä tytöstä siis itsenäistä syöjää lainkaan?
Enpä kerennyt kirjoiell aikaisemmin, oltiin avoimessa päiväkodissa aamulla ja sitten vähän kauppoja kierreltiin, tarttuipa jotain mukaankin. Pari paitaa ja housut ja esikoiselle t-paita, on menny vanha pieneksi.
Jaksamista Lylelle ja Pihlalle, hirveä teidän terkkari reissu, hyvä kun valitit, tuollaista ei saisi tapahtua.
Errj: Turhaa morkkista tunnet, on sitä itselläkin tullut mieleen painua tupakalle, kun on ottanut niin aivoon...
Tuohon miehen kuolemaan, joka oli aivan hirveä juttu, olen joskus itse päästänyt mieleen sen, entä jos...En tiedä mitä tekisin, hirveätä edes ajatella.
nyt en muista oliko muuta kommentoitavaa, kommentoin kun muistan, tähän loppuun vielä
IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE, IHANAA, ETTÄ OLETTE OLEMASSA
T:Mareila+Anton 9kk
Oltiin T:n kanssa vähän kylailemässä viime viikolla ja en päässyt netin ääreen ollenkaan. Toisaalta on ihan hyvä pitää välillä " sormien valkaisu viikkoa" netistä. Matkattiin junalla ja voin suositella ko. matkustusmuotoa. InterCity junissa on ainakin puuhavaunut ja siellä aika kului ihan hyvin, kun pääsi liikkumaan. Perhehytti oli kanssa hyvä, kun vaan sinne pääsi. Käytävät oli niin kapeita, että matkarattaan oli pakko kasata. Hieman meinasi tulla hiki, ennenkuin sain lapsen ja tavarat ja itseni samaan paikkaan. Rohkeasti pitää vaan pyytää apua, muuten ei kyllä yksin matlkustaminen vauvan kanssa meinannut onnistua.
Kuningaskobralle onnittelut, ihan vatsanpohjasta nipisti, kun mietti, että voi kun meillekin ehkä joskus lähitulevaisuudessa toinen syntyisi. Nyt ollaan menty Tjottailu-periaatteella. Pahoin pelkään, että ei raskaus nytkään ilman apuja ala, vaan Clomeja pitäisi syödä. Jotenkin vaan toivon, että sittenkin raskaus alkaisi ilman..
ERRJ:n tekstiä lukiessani nyökyttelin kovasti. Välillä on minullakin päiviä, jolloin haluaisi vain istua ja katsoa telkkaa, surffata netissä ja olla ihan rauhassa. Onneksi viikonloppuisin T:n isä hoitaa paljon, jotenka esim. eilen en pessyt peppuakaan kertaakaan ja hän hoisi myös kaikki syötöt. Oman osansa oloon tekee varmasti se, että yöt on niin rikkonaisia. Ja silti toisesta haaveilen.
Ja niihin öihin. Ostin vauvatyynyn ja se ei ainakaan huono ostos ollut. T on nukkunut pää tyynynsä päällä söpösti, eli sanoisinpa, että se on jopa hieman vähentänyt pyörimistä. Ja myös lisää hampaita odotan puhkeavaksi. Unikoulun aloittaminen on edelleen mielessä, mutta en ymmärrä, miksi se on sitten kuitenkin niin vaikeaa. HUOH. Jotenkin vaan odotan ihmettä.
Näin viime yönä vielä painajaisiakin, kun kävin lukemassa lokakuisten pinoa ja siellä yhden äidin mies oli kuollut. Sitä ei pysty edes kuvittelemaan, että miten hirveä tilanne se olisi.
Pitääpä lukea vielä viime viikon pino uudestaan, kun en nyt taas muista, mihin kuuhun piti kommentoimani. Kaikille sairaiden lapsien äideille erityisjaksamista!
K&T 030405