6,5 viikkoinen ottaa huonosti kontaktia

Luin ensin, että sinulla on 6,5 kuukautta vanha vauva, ja ajattelin että on tuo ehkä vähän kummallista jos ei vieläkään tule sosiaalisia hymyjä. Mutta sitten luin uudelleen, vauvasi onkin vasta 6,5 viikkoa! :) En usko että sinulla on mitään syytä huoleen, vauvasi on vielä todella pieni. Meidän poika rupesi vastaamaan hymyyn vasta 2,5 kk iässä, enkä senkään ajatellut olevan epänormaalia. Ne unissaankin annetut pikaiset hymyt vain olivat niin ihania etten olisi malttanut odottaa "oikeita" hymyjä...



Juttelet ja ilmeilet vain vauvalle paljon, kyllä hän pikkuhiljaa rupeaa kiinnittämään huomiota sinuun ja vastailemaan omalla tavallaan! :)

Ensimmäiset hymyt tulevat tosiaan vasta 2-3kk iässä, samoin vasta 2-3kk ikäinen tajuaa kääntää päätään ääntä kohti tai seuraa esineitä katseellaan. Vauvasi ei myöskään näe välttämättä 30cm kauemmaksi eikä osaa vielä kohdistaa katsetaan, joten eihän hän mitenkään pysty ottamaan kontaktiakaan.



6,5 -viikkoisella vauvalla ei ole vielä edellytyksiäkään tehdä mainitsemiasi asioita, joten don't panic! :)



Meillä eka selkeä, tarkoituksellinen hymy vanhemmille tuli 7-viikkoisena, mutta monilla tulee vasta myöhemminkin.

Kiitos kovasti vastauksistanne. Lähdin ihmettelemään asiaa sen vuoksi kun monet puhuvat tai kirjoittavat kuinka lapsi on jopa kuukauden ikäisenä jo hymyillyt. Luin sitten paria sivustoa jossa sanottiin että lapsi oppii hymyilemään 3-6viikkoisena ja vanhempien ääneen tulisi jotenkin reagoida heti parin viikon ikäisenä! Täytyy vain odotella sitä kontaktin tulemista. Jos tämä on ihan normaalia, niin sit en tämän enempää huolestu asiasta. Miksiköhän sitä sitten sanotaan esim hymystä että 6viikkoisena jo hymyillään... (Tiedostan kyllä että lapset kehittyvät eri tahtiin. Silti jokainen varmasti hieman lukee keskimääräisiä kehitysvaiheita.)

Meillä tyttö ei myöskään 6-viikkoisena oikein kohdistanut katsettaan kuin satunnaisesti, hetkeksi, eikä myöskään hymyillyt kuin vasta 2,5 kk:n iässä. Katsoi myöskin samaan tapaan ikäänkuin ohi, katseella seuraaminen oli työlästä ja katse karkasi välillä.



Meillä noiden asioiden takia jouduttiin koviin neurologisiin ja muihinkin tutkimuksiin 2,5 kk:n iässä ja magneettikuvissa paljastui aivovaurio, jonka todennäköisin syy on sikiöaikainen hapenpuute. Pahimmin vaurio on osunut takaraivolle, jossa on näkemisen tulkinta ja motoriikka. Vauvallemme povattiin tuolloin, ettei koskaan tule esim. kävelemään.



Tällä hetkellä tyttö on 11kk ja edelleen näön käytössä on ongelmia ja tulee varmasti aina olemaankin. Motorinen kehitys on ollut tosi hidasta, eli nyt vasta kääntyy, istuu tuetta, vähän peruuttelee ja pari päivää on varannut jalkoihinsa. Kognitiivisesta kehityksestä ei vielä tiedä, jokeltelee aika yksipuolisesti mutta jotain kuitenkin ja on vuorovaikutuksessa ja silleen sosiaalinen. Diagnoosina näön viiveellinen kehitys ja hidas motorinen kehitys.



En tällä kirjoituksellani halua mitenkään pelotella, tuskinpa teillä näin huonosti asiat on, mutta kerronpa vaan että kannattaa asiaa seurata ja tutkia tarpeen tullen. Meillä tutkimukset käynnistettiin nimenomaan minun huolestani, kun tyttö ei ottanut kunnolla katsekontaktia.



Tsemppiä teille, vaadi tutkimuksia jos tuntuu ettei kaikki ole kohdallaan!

Kiitos kirjoituksestasi. Luin joitakin muitakin viestejäsi jossa kerrot tilanteestanne. Olen suruissani että teille on käynyt noin. Osaan kuvitella että olo on ollut välillä todella lohduton.

Valitettavati kirjoittamasi teksti sopii meidänkin poikaan aika osuvasti. :(

Ihan siitä lähtien että mullakin oli n rv30 vähäliikkeinen vauva masussa. Oliko sulla lapsivesi vihreätä? (hapenpuute) Mulla oli... Tähän ei kuitenkaan puututtu sairaalassa sen enempää.

Mä koitan nyt aktivoida vauvaa katsekontaktin ottamisessa, kuten terkkakin neuvoi. Pidän mielessä että kyseessä voi olla ennenaikaisuuden aiheuttama hapuilu tai muuten hidas lähtö, mutta myös mahdollisesti jotain josta pitäisi huolestua. Ihan varmuuden vuoksi kysyisin sulta vielä että menittekö te ihan tavalliselle neurologille, vai onko olemassa lapsille joku omansa?

Voimia sinne!

Kyllähän tämä elämä aika myrskyisää on ollut siitä lähtien, kun MRI-kuvien tulokset saimme ja tuntuu ettei ikinä helpota... vaikka kyllähän tyttö eteenpäin kehityksessään menee, mutta vaan niin tolkuttoman hitaasti ja jokaista kehitysvaihetta joutuu pelkäämään.



Mutta lapsivesi mulla oli ihan normaalia ja synnytyskin meni ok rv38, tyttö oli 10 pisteen vauva eli ei mitään merkkejä hapenpuutteesta tuossa vaiheessa. Paitsi että kasvu oli kohdussa hidastunut just jostain rv 30 alkaen, mutta lääkärit mietti raskauden aikana oisko se mittavirhe (kesäaikaan eri mittaajia) ja se jäöi arvotukseksi, emme koskaan ehtineet viimeseen mittaukseen kun vauva jo syntyi. Siellä loppuvaiheessa oli vauvalla epäsäännöllistä sykettä mutta aina kun olin käyrillä ja ultrassa, oli virtaukset ok. Neurologin mukaan hapenpuute on voinut kestää esim. tunnin ja olla täydellinen tai sitten useita päiviä jonkin verran. Tuskin sitä koskaan saamme tietää.



Me mentiin neuvolan lähetteellä Hyvinkään sairaalan lastenneurologian poliklinikalle ja siellä käymme edelleen. Tytölle tehtiin hirveesti tutkimuksia jo saman päivän aikana eli mm. EEG, EKG, aivojen ja vatsan ultraus, pissakokeita, verikokeita jne... aivojen ultrasta tyttö selvisi "puhtain paperein" eli tulos oli ihan normaali, vain hivenen laajat kammiot. Magneettikuvaus sitten toikin ihan poikkeavan tuloksen. Näön käytöstä huolestuin tosiaan jo tytön ollessa n. 4-6 vko:a, 2kk:n iässä olin TOSI huolissani ja sitten me päästiinkin tosi pikana tutkimuksiin.



Meilläkin diagnoosina on edelleen viiveellinen näön kehitys, joskin tiedossa on että kyseessä on muutakin koska aivoissa ne vauriot on. Onneksi näkö ja näön käyttö kuitenkin kehittyvät näin pienillä vielä, kuntoutuksella olemme ehkä jotain saaneet aikaan koska nyt tyttö ihan tavotteellisesti tarttuu esineisiin, katsoo silmiinkin (tosin vähän häilyvästi ja nopsaan edelleen, ei ikinä kiinteästi "tapita" kuten vauvat yleensä) , seuraa esineitä ja on kiinnostunut ympäristöstään. Vielä ei yhtään tiedetä, mimmonen näkö ja näön käyttö tulee esim. aikuisena olemaan ja se tietysti minua rassaa ihan valtavasti.



Mutta tsemppiä teille kovasti ja vaadi tutkimuksia, jos asia huolettaa! Mitä varhaisemmin asiaan puututaan jos jotain on, niin sen paremmat mahdollisuudet on kuntoutukseen yms. Mutta välttämättähän asia pojallanne ei todellakaan ole näin vakava kuin meillä. Oliko vauva muuten isokokoinen syntyessään?

Hei!



Vastaan vielä yhteen alkuperäisistä kysymyksistäsi. Kyllä silläkin on vaikutusta, että lapsesi syntyi viikolla 36. Tällä hetkellä hän on ikään kuin ikäisiään nuorempi. Odottele rauhassa hymyjä. Kyllä ne sieltä varmasti tulevat. Ainakin toivotaan kovasti niin! Iän puolesta sinulla ei mielestäni ole vielä syytä huoleen.



Nakero08 + poju 2 kk (syntyi 2 viikkoa yliaikaisena ja alkoi aikaisin hymyillä)

Totta kai ennenaikaisuus vaikuttaa, mutta ei täysiaikaisena syntynyt 6,5-viikkoinen yleensä vielä käännä päätä äänen suuntaan. Täysiaikainen 6,5-viikkoinen saattaa jo vastata hymyyn ja katsoa silmiin, mutta ei välttämättä sitä ihan vielä tee.



Kannattaa ottaa huomioon tämän palstan juttuja lukiessa, että monesti äidit iloitsevat lastensa poikkeuksellisen varhain opituista taidoista, joten mitään keskiarvoa täältä on turha hakea. Neuvolassa kyllä tutkitaan eteneekö lapsen kehitys normaalisti.



Päänä kääntämistä äänen suuntaan testataan vasta 3 kk neuvolassa, eikä ainakaan oma vauvani sitä juuri aikaisemmin tehnytkään. Esikoisesta en muista, koska oppi kääntämään päätä äänen suuntaan. Molemmat lapseni ovat alkaneet vastata hymyyn n. 1,5 kk iässä. Kumpikin syntyi täysiaikaisena.

Kiitos ihan hurjan paljon! Ihanaa että olette jaksaneet kirjoittaa ja muistuttaa mm ettei vielä tarvitse kääntää päätään äänen suuntaan. Toi on totta mitä edellinen kirjoittaja laittoi. Ihmiset iloitsee nopeasta kehityksestä. Jotenkin sitä vain höpsähti ja piti sitä totuutena... :p (tervetuloa siis aina hieman huolestuneeseen äitiyteen) Varsinkin kun... viime yönä klo5 tuli se eka hymy!! Olin aina luullut että lapsi alkaa eka ottamaan kontaktia päätään kääntämällä + silmiin katsomalla ja sit vasta hymyilee. Ilmeisesti nin ei ollutkaan. Nyt jään rauhallisemmin odottamaan että poika huomaisisi että kasvoja on mukavampi katsella kuin seinää... :)

Lohduttaakseni myös muistuttaisin, että lapsen silmä kehittyy täydelliseksi ensimmäisen kahden elinvuoden aikana, joten vauvallasi on siihen vielä pitkä matka. Ja kaikki lapsethan kehittyy omassa aikataulussaan, joten ehkäpä vauvasi ei vielä nää eikä osaa silmälihaksiaan käyttää ihan niin hyvin että pystyisi katsettaan kohdistamaan tarpeeksi. :)



Hyviä juhannuksia!



Pia