En sopeudu parisuhteeseen

Kamala mitä miehiä sulla ollut. Kunnon mies osaa asettaa rajat, jos kerran on parisuhteessa!

Olen vielä aika nuori (28v), eikä mulla ole ollut vuotta vanhempaa suhdetta. Kuitenkin mietin, että onko siitä suhteesta pakko tulla rutiinia, tai tuttua ja turvallista? Esim. nukkumista ja suihkuja lukuunottamatta aina meikkaan ja laitan tukan miehen kanssa ollessani. Samoin hän pukeutuu asiallisesti, ellei just ole menossa salille. Emme piereskele toistemme vieressä, enkä jaa ihan kaikkea henkilökohtaista hänen kanssaan. Meillä on kipinää. Täytyykö siitä suhteesta tulla arkinen???

Mulla tulee ensimmäisenä mieleen, että sulla on huono itsetunto ja sen takia kaipaat jatkuvaa ihailua ja kehumista. Tietyllä tavalla ehkä myös uskot olevasi näiden ukkomiestn vaimoa jotenkin "parempi", kun saat heidän miehensä sinun pauloihinsa. Tosi asia valitettavasti on, että et sä ole millään tavalla erikoinen: se, että mies valitsee vaimonsa eikä sinua, kertoo sinulle ehkä jo riittävän paljon. Toivon, että saat huonon itsetuntosi kuntoon, koska kamalinta ikinä on seurustella ihmisen kanssa, jolla on huono minäkuva. Aina se heijastuu parisuhteeseen tavalla tai toisella. Kokemuksesta voin sen sanoa ja sen takia hieman säälin miestäsi.

Olen mä itsekin sinkkuaikoina nauttinut miesten huomiosta, mutta täysin tiedostnut kuitenkin sen, että sitä huomiota saa jokaikinen nainen joka vähääkään näyttää miestä kohtaan kiinnostuksen merkkejä. Nyt kun olen parisuhteessa, en kaipaa muiden miesten ihailua osakseni. Tiedän, että olen hyvännäköinen ja mieheni makuun ja se riittää mulle. N21

Vierailija kirjoitti:

Olen vielä aika nuori (28v), eikä mulla ole ollut vuotta vanhempaa suhdetta. Kuitenkin mietin, että onko siitä suhteesta pakko tulla rutiinia, tai tuttua ja turvallista? Esim. nukkumista ja suihkuja lukuunottamatta aina meikkaan ja laitan tukan miehen kanssa ollessani. Samoin hän pukeutuu asiallisesti, ellei just ole menossa salille. Emme piereskele toistemme vieressä, enkä jaa ihan kaikkea henkilökohtaista hänen kanssaan. Meillä on kipinää. Täytyykö siitä suhteesta tulla arkinen???

Mä en usko, että sitä kipinää pitää yllä edellä mainitsemasi meikkaaminen ja tukan laittaminen. Kyllä parhaiten kipinän pitää yllä oma käytös kumppania kohtaan: jos toista pitää itsestäänselvyytenä niin nopeasti se alkaa näkyä myös molempien käytöksessä. N21

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä koe kehuneeni itseäni? Kerroin, että olen omasta mielestäni nätti, en omaa mitään fitness kroppaa ja uraani olen hyvin tyytyväinen. Ei siis mitään erikoista, joten en ymmärrä, minkä asian suhteen tulisi olla nöyrempi? Pitäisikö olla tyytymätön ulkonäköön ja uraan? Mutta en koe, että kyse on siitä, etten ole löytänyt oikeaa miestä. Kai se alkuhuuma laskee oikeankin miehen kanssa ja suhde arkipäiväistyy?

No aika ylimielisesti kerroit mitä olet tehnyt vailla tunnontuskia ukkomiesten kanssa. Sinun pitäisi tuntea siitä häpeää. Vaikka et itse pettänytkään, niin tiedät, että seksi varatun kanssa on väärin. Juuri siksi, että teitkin sen vääryyden itsellesi ja nyt se iskee vasten kasvojasi. Sun pitäisi olla nöyrempi, eikä luulla, että teoillasi ei ole seurauksia. Okei, väität ehkä, että tekosi oli seurausta jostakin, mutta se ei silti poista sitä tosiasiaa, että nyt teoillasi on seurauksia, vaikka olisit tehnyt ne siksi, ettei sinuakaan kunnioitettu tms.

2

 

Meillä on jokaisella erilainen arvomaailma ja omassa arvomaailmassani seksi ei ole vain kahden ihmisen välinen asia, koska se on biologiaa. En koskaan ole miehiltä kysynyt, että onko heillä yksiavioinen vai avoin suhde. Ovat itse kertoneen ja kumpaakin on mukaan mahtunut.

En ole koskaan sanonut, ettei "teoillani ole seurauksia". kaikilla elämänvalinnoilla on, mutta en tiedä, mitä seurauksia minun tulisi nyt juuri tässä asiassa kokea. En ole onneton nytkään, mutta mietin, että sopeudunko tähän parisuhteeseen vai en - olenko pidemmän päälle onnellinen?

Sinä väistelet vastuutasi varatun kanssa naimisesta. Tiedät, että se on väärin, eikä sitä poista se, ettet ole asiasta kysynyt. Jos osaat olettaa miehen olevan varattu, mutta haluat naida heitä edes asiaa kysymättä, toimit moraalisesti väärin. Siksi et sovi nyt parisuhteeseen. Kyllä sinä haluaisit sopia, et olisi muuten miettinyt asiaa.

2

Vierailija kirjoitti:

Saan nyt varmaan melkoisen kakkamyrskyn niskaan, mutta kerronpa silti.Olen nyt 30 vuotias nainen ja rakastunut. Seurustelin ensirakkautensa kanssa aikoinaan kolmisen vuotta jonka jälkeen olin vuosia sinkku. Olin tyytyväinen sinkku enkä kaivannut juuri parisuhdetta. Minulla on paljon ystäviä, harrastuksia, hyvä ura ja useita miessuhteita. Miessuhteet ovat laadultaan ystävyyttä ja seksiä. Olen toki ollut ihastunut, mutta en ole kaivannut muuta. Tapasin kuitenkin miehen vajaa vuosi sitten, joka vei jalat alta ja rakastuin. Nyt olisi aika sitten seurustella. En kuitenkaan sopeudu. Sinkkuna nimittäin harrastin hyvin paljon pääasiassa naimisissa olevia miehiä. Vaikka olen perusnätti enkä edes mitenkään erityisen hyväkroppainen (vaikkakin normaalipainoinen), en ole koskaan törmännyt suhteessa olevaan mieheen, joka ei olisi kanssani suostunut seksiin. En pidä miehiä millään tavalla yksiavioisina enkä sitä tältä rakkaudeltanikaan vaadi. MUTTA, miten ihmeessä sopeudun "aidan tälle puolelle"? Se mikä mäissä suhteessa olevissa miehissä vaivasi, oli se että se kotona oleva nainen oli arkinen, ei erityisen jännittävä, kiihoittava... Kaikki tämä normaalia pitkässä suhteessa. Huomaan jo nyt samoja piirteitä itsessäni tässä suhteessa. Arki puskee päälle, paljaat rintani eivät enää herätä suunnatonta kiihkoa jne. Miten te kestätte tämän tunteen? Miten sopeudutte?

Voin luvata että sama minkänäköinen hupakko tulee baarissa iskemään en lähde mukaan. Oma nainen riittää vallan mainiosti. keneltäkään en saa parempaa seksiä kuin omalta eikä kukaan muu kiinnosta pätkääkään. En kyllä jaksa uskoa että olet saanut kaikki ketä olet iskenyt. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta numero 2 voisi moralisoinnin sijaan antaa vaikka niitä nevoja, kun tässä niitä kerran kysyttiin?

Miettisin tuota, miksi sallin itseni toimia moraalittomasti. Lisäksi N21:llä oli hyvää pohdintaa itsetunnon vaikutuksesta valintoihin.

Eikö ap itsekin sanonut, että ei jaksa luottaa miehiin, koska niin moni pettää? Siinä on siemen miksi parisuhde estyy. Eihän siinä voi olla sitä syvintä sisältöä, jos pettäminen on hyväksyttävää. Minä en hyväksy pettämistä ja sen takia edellytän kumppaniltani uskollisuutta. Siksi en pelkää milläänlailla hänen pettävän ja samoin kuin N21 minä myös tunnen olevani miehelleni aivan riittävä vaikka olen aivan tavallinen nainen sinänsä enkä siksikään pelkää että hän haluaa pettää.

2

Vierailija kirjoitti:

Meillä on jokaisella erilainen arvomaailma ja omassa arvomaailmassani seksi ei ole vain kahden ihmisen välinen asia, koska se on biologiaa.

Toivottavasti sinua loukataan jossain vaiheessa oikein kunnolla.

Minun ei tarvitse pelätä tunteitteni puolesta, jos kävisi niin että mieheni pettäisi.

Mutta jos itse olisin nainut miehen kanssa, joka pettää, joutuisin jollainlailla hyväksymään senkin, että mieheni pettää. Ja se, että minun pitää sellaista paskaa katsoa hyväksyvästi edes jollain tasolla satuttaisi minua ja tunteitani. Siksi se pelottaisi jo etukäteen. Ja estäisi parisuhdetta. En siis tarkoita, että uskollisuuteni tai sen edellyttäminen sinänsä suojaisi minua siltä, etteikö mieheni saattaisi minua pettää, mutta selitin juuri, miksi se ei vahingoittaisi minua SAMALLA lailla (eikä varsinkaan pelkona etukäteen), kuin jos siis hyväksyisin pettämisen.

2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on jokaisella erilainen arvomaailma ja omassa arvomaailmassani seksi ei ole vain kahden ihmisen välinen asia, koska se on biologiaa.

Toivottavasti sinua loukataan jossain vaiheessa oikein kunnolla.

Luulen, että aloittajaa on jo lapsuudessaan loukattu ja siksi hän toimii kuten toimii, itselleen epäedullisella tavalla. Häntä ei ole kunnioitettu, siksi ei hänkään kunnioita muiden parisuhteita. Tai yksiavioisuutta niissä.

2

En ehtinyt eilen enää vastailla tähän ketjuun. Mistä moinen reaktio ihmisillä asiaan ? Toivoisin neuvoja itse ongelmaan, enkä kiistaa siitä, mikä kullekin ihmiselle on tärkeää. En ole kokenut tehneeni mitään väärää, koska en pidä seksiä vääränä asiana. Se on vain seksiä eikä liity kenenkään avioliittoon eikä rakkauteen. Jos jotain rakastaa niin tätä ihmistä varmasti rakastaa kokonaisuutena seksihaluineen päivineen? Kunnioitan hyvin paljon muiden suhteita, mutta en ymmärrä miten minun seksinharrastamiset siihen liittyy. Etenkin numero kakkoselta olisin hyvin mielelläni kuullut, miten hän sitten on sopeutunut tähän arkeen suhteessa ja arkiseen naiseuteen. Kysehän ei tässä ongelmassa suinkaan ole se, että pelkään että mies pettää. Mies saa harrastaa seksiä muiden kanssa jos tahtoo ja jos mies minua rakastaa niin on varmasti kanssani ja pitää minut silti ykkössijalla. Ja jos ei niin sitten varmaan lähtee. Ei ketään voi sen enempää sitouttaa tai vangita. Mutta miten muilla on totuttu siihen, että intohimo loppuu?

Enkä koe, että itsetunnossasi on mitään vikaa. En ole kaivannut suhteissa olevia miehiä, he vain ovat sattuneet olemaan suhteissa. Eikä minun suhteeni heihin liity mihinkään heidän avioliittoihin. Miksi tuntuu, että kaikki haluavat selittää tällaista asiaa jollain lapsuustarumoilla? Mitä jos aidosti yrittäisitte ymmärtää, että ihmiset todella ovat erilaisia.

Kerran kun lähtee sen kullikarusellin kyytiin, niin vaikeaa on enää hypätä pois. Tässä sen taas näemme, mitä holtiton nussiminen ympäriinsä sinkkuaikoina aiheuttaa. Parisuhteeseen ei enää sopeuduta, kun halutaan aina uusia jännämiehiä pillun päälle ähkimään. Henkisesti ollaan ihan hajalla, tärkeintä on vaan saada uutta munaa ja himot tyydytettyä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle sopisi juuri apn kaltainen nainen.

T vesimies.

Kas kun tulikin mieleen heti ap.n aloituksesta, että ilmassa on vesimiesenergiaa...

Tässä ketjussa kukaan ei tunnu olevan pitkässä JA intohimoisessa suhteessa. Olen kai poikkeus, mutta en ole koskaan suostunut hyväksymään sitä, että intohimon pitäisi laantua ajan myötä. Olen ollut nykyisen mieheni kanssa 9 vuotta, edelleen olen häneen yhtä rakastunut kuin alussa. Seksi on ihanaa, nautinto on vaan syventynyt vuosien myötä. Asiat menee niin kuin ajatukset ja asenteet niitä ohjaa. Mutta, ehkä on myös niin, että kell´onni on, sen kätkeköön...

Aika harvoin se alun huuma tuntuu kestävän. Kaipaan sitä, että pelkkä paljas iho sai aikaan himon ja seksiä oli viisi kertaa päivässä...tätä hain numero 35

Vierailija kirjoitti:

En ehtinyt eilen enää vastailla tähän ketjuun. Mistä moinen reaktio ihmisillä asiaan ? Toivoisin neuvoja itse ongelmaan, enkä kiistaa siitä, mikä kullekin ihmiselle on tärkeää. En ole kokenut tehneeni mitään väärää, koska en pidä seksiä vääränä asiana. Se on vain seksiä eikä liity kenenkään avioliittoon eikä rakkauteen. Jos jotain rakastaa niin tätä ihmistä varmasti rakastaa kokonaisuutena seksihaluineen päivineen? Kunnioitan hyvin paljon muiden suhteita, mutta en ymmärrä miten minun seksinharrastamiset siihen liittyy. Etenkin numero kakkoselta olisin hyvin mielelläni kuullut, miten hän sitten on sopeutunut tähän arkeen suhteessa ja arkiseen naiseuteen. Kysehän ei tässä ongelmassa suinkaan ole se, että pelkään että mies pettää. Mies saa harrastaa seksiä muiden kanssa jos tahtoo ja jos mies minua rakastaa niin on varmasti kanssani ja pitää minut silti ykkössijalla. Ja jos ei niin sitten varmaan lähtee. Ei ketään voi sen enempää sitouttaa tai vangita. Mutta miten muilla on totuttu siihen, että intohimo loppuu?

Ihmiset reagoivat voimakkaasti siihen, jos joku kieltää oman vastuunsa, vaikka käytöksellään aiheuttaisi tuskaa ja murhetta monelle ihmiselle. Vaikka sinusta seksi parisuhteen ulkopuolisten kanssa ei olekaan iso asia, suurin osa ihmisistä ajattelee toisin. Siksi sinun tulisi huomioida muiden tunteet, ja käytökselläsi huolehtia siitä, ettet omalta osaltasi aiheuttaisi pahaa muille ihmisille. Jos saat niin helposti miehen kuin kerroit, mikset sitten harrasta seksiä vain sinkkujen kanssa? Vai onko kenties niin, että kaipaat niin kovasti miesten huomiota, että haluat harrastaa mieluiten seksiä miesten kanssa, jotka ovat kyllästyneet vaimoihinsa, minkä vuoksi palvovat sinua antaumuksella?

Ei intohimo kokonaan lopu. Jotkut säilyttävät sen toisia paremmin. Toisaalta ihan varmasti se ainakin jonkin verran hiipuu ja muuttaa muotoaan. Itse vain pidän siitä, että enää ei tarvitse olla jatkuvasti petipuuhissa ja nautin myös siitä tuttuuden tunteesta. Elämääni on tullut muita asioita, jotka ovat intohimoa tärkeämpiä. Itse pidän elämänkumppanuutta ja luotettavuutta huomattavasti tärkeämpänä.

Kuulostat siltä, että seksi on sinulle todella tärkeää. Voithan aloittaa suhteen miehen kanssa ja jos tuntuu, että intohimo loppuu, niin sitten vain eroat ja jatkat sinkkuna. Minusta on kuitenkin reilua kertoa miehelle, miten tärkeänä koet seksin ja intohimon, jotta hänellä on mahdollisuus halutessaan vastata tarpeisiisi.

Vierailija kirjoitti:

Aika harvoin se alun huuma tuntuu kestävän. Kaipaan sitä, että pelkkä paljas iho sai aikaan himon ja seksiä oli viisi kertaa päivässä...tätä hain numero 35

No meillä on seksiä joka yö, edelleen. En tämän enempää kaipaa vaikka tykkäänkin seksistä yli kaiken. Olen mieheen niin hulluna etten halua ketään  muuta. Eikä se edes tuntuisui miltään. 

En tietenkään kysy miehiltä parisuhdestatuksia, koska se on miehen vastuulla koska se on miehen suhde. Se tulee sitten ilmi, jos mies sen itse kertoo.

En yhtään ihmettele, että sinulla on tuollainen olo nykyisessä suhteessasi. Kuvaat kirjoituksessasi, kuinka et kokemukseesi ja ajatuksiisi vedoten pidä miehiä yksiavioisina, etkä sitä oikeastaan vaadikaan. Nyt kuitenkin pyrit itse elämään suhteessa, jossa pelaat ajatuksiisi nähden aivan eri pelisäännöillä. Miksi ajattelet, että sinulla ja miehillä yleisesti pitäisi olla eri säännöt? Pidätkö naisia yksiavioisina? Sinun kohdalla sopeutuminen mielestäni tarkoittaa sitä, että mietit mitä parisuhde SINUN kohdallasi oikeasti tarkoittaa. Kestämätön tunteesi on mielestäni seurausta siitä, että toiminnan ja ajatustesi välillä on ristiriita. Karrikoiden joko alat uskoa yksiavioisuuteen ja nautit suhteestasi tai muutatte suhdetyypin avoimeksi ja nait ohella muitakin tai pysyttelet sinkkuna.