Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni ei pidä lapsista
28.06.2008 |
Paras ystäväni on jo teinivuosien ajalta ja hänen elämänkatsomuksensa on olla vapaaehtoisesti lapseton ja hän ei pidä lapsista. Eikä siinä mitään pahaa olekaan, jokainen taaplaa tyylillään. En voi sille silti mitään, että kun sain esikoiseni 5kk sitten niin välillä loukkaa kun hän ei lapseeni juuri huomiota kiinnitä ja olen välillä ollut näkeväni hänen kasvoillaan jopa inhon ilmeitä poikaani kohtaan. Syliin en toki ole häntä tyrkyttänytkään koska tiedän ettei hän lapsista pidä eikä niitä syliin ota. Pääsen kuitenkin tästä varmaan yli enkä välejäni häneen katkaise, meillä on kuitenkin paljon yhteistä historiaa takana (ikää 30+) ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia. Pitää vain yrittää järjestää tapaamisia niin että lapsen isä katsoo poikaa ja me voimme touhuta yhdessä juttujamme.
Kommentit (31)
Ja kun oikein mietin niin en todellakaan oleta, että toisten täytyisi ollenkaan olla lääpällään mun lapsista VAAN kiinnostuneita minun elämästä ja siitä mitä siihen kuuluu.
Minkäkin yritän olla kohtelias ja kiinnostunut kaverini miesseikkailuista, työstä, matkustelusta, perheestä ym Se on ystävyyttä.
Miksi toinen saa sitten niin selvästi näyttää, ettei ole tippaakaan kiinnostunut minulle tärkeästä asiasta =lapsesta.
Toivoisin joskus, että ihan ohimennen joku kaveri kysyisi mitä kotielämääsi kuuluu, mieten voit. OSAAN kyllä vastata lyhyesti ja tiivistettynä ja sitten esitää vastakysymksen aiheesta jonka tiedän toiselle olevan tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vielä 30 vuotiaana. Sitten tulinkin raskaaksi. Nyt olen 33v ja yli vuosi sitten syntyi kolmas lapsi. Enkä edelleenkään oikein pidä muitten lapsista, omiani rakastan.
vielä 30 vuotiaana. Sitten tulinkin raskaaksi. Nyt olen 33v ja yli vuosi sitten syntyi kolmas lapsi. Enkä edelleenkään oikein pidä muitten lapsista, omiani rakastan.
lasteni syntymäajat. Esikoisen ja kuopuksen ikäero on 2 vuotta.
lapsia. Miten on mahdollista, että 2 vuodessa saa kolme lasta? (Raskausajat 9 kk x 3 on jo yli 2 vuotta yhteensä!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsettoman kaverini hurtasta joka hankaa peräreikäänsä meidän mattoon. Ja tämä lapseton kaverini kun laulaa lastenlauluja sille koiralleen.
Kavereideni kuolaavista ja pahalle haisevista kakaroista, jotka usein perse paljaana (eikä aina niin puhdaskaan) juoksentelevat ympäriinsä, hyi helv..Kyllä koira voittaa kakaran 10/0!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun lapsillesi tulee kyllä olemaan tärkeää, että muutkin aikuiset kuin oma äiti ja isä heistä pitää, vaikka kuinka kuvittelisit olevasi maailman napa ja kaikki mitä lapsesti tarvitsee.
Aika huteralla pohjalla on sellaisten lasten elämä, joilla ei ole muita välittäviä aikuisia kuin omat vanhemmat. Etkä voi olettaa, että ketään muuta aikuista kiinnostaisi sun lapset, jos et itse osoita toisten lapsia kohtaan mielenkiintoa.
Ja usko pois, sen voi kyllä oppia. Eri asia, jos ei asia niin kiinnosta. Mutta silloin on turha selittää niitä omiaankaan niin kovin rakastavansa.
vielä 30 vuotiaana. Sitten tulinkin raskaaksi. Nyt olen 33v ja yli vuosi sitten syntyi kolmas lapsi. Enkä edelleenkään oikein pidä muitten lapsista, omiani rakastan.
ei siitä kun esikoisen raskaus alkoi. Näin ollen kahteen vuoteen ei tarvi mahduttaa kuin kaksi raskautta tai ehkä yksi jos jompikumpi oli monikkoraskaus
lapsia. Miten on mahdollista, että 2 vuodessa saa kolme lasta? (Raskausajat 9 kk x 3 on jo yli 2 vuotta yhteensä!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mielestäni todellinen ystävä ei puhu näin inhottavaan sävyyn kaverinsa perheenjäsenistä. Tällaista ihmistä en meidän ystäväpiiriin huolisi.
No en minäkään pidä
Kavereideni kuolaavista ja pahalle haisevista kakaroista, jotka usein perse paljaana (eikä aina niin puhdaskaan) juoksentelevat ympäriinsä, hyi helv..Kyllä koira voittaa kakaran 10/0!!
Silti aina kysyvät lapsista ja huomioivat ipanat käydessään. Eikö ystävyyteen kuulu asioiden jakaminen? Minä saatan puhua pari minuuttia lapsista ja hän pari minuuttia jostain harrastuksestaan. Yleisimmin puhutaan molempia kiinnostavista asioista.
Musta ihmiset, jotka vihaa lapsia, on jotenkin kieroutuneita. Tulee mieleen, että on ollut huono lapsuus, vanhemmat ei ole rakastaneet tai jotain vastaavaa. Ihmiselle on luontaista pitää lapsista jollain tasolla edes ja eikö se kuulostaisi oudolta sana vihaavansa 30-vuotiaita tai vaikka 60-vuotiaita? Minusta ihan yhtä kieroontuneelta kuulostaa sanoa vihaavansa 1-vuotiaita... Ei tarvi innoissaan olla hössöttämässä kaikki pikkuisia, mutta ihmisiähän lapsetkin on ja jokainen meistä on ollut joskus lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on kolme lasta ja olen vihdoin tajunnut, että oikeasti en voi sietää lapsia.
Rakastan siis omiani ylikaiken, mutten todellakaan siedä vieraiden lapsia (enkä ystävienikään). Ymmärrän loistavasti, jos meidän muksut ovat jolle kulle ongelma.
Itselläni lapsivihan takana eivät ole lapset vaan heidän vanhempansa. Haluan voida keskustella aikuisten juttuja aikuisten asioista, tai edes juoda kahvini ilman, että lapsivieraat pomppivat sängyllä, takovat vasaralla telvisiota, keikkuvat kirjahyllyssä, tunkevat sormiaan pistorasioihin ja karjuvat kuin... Siis mä olen vastuussa vain omistani, ja en tosiaan halua vahtia vieraitten kakaroita kun meille tulevat. Ja jos sitten erehtyy ärähtämään pikkukullannupulle joka on sormet syvällä kukkamullassa tai roskiksessa, niin johan suuttuu muksun vanhempi... Vaikka olen ensin odottanut, että tekevät itse jotain ja vielä kertonut että kullannuppu on pahanteossa...
Ei hemmetti oikeasti.
Takokaa kaikki päähänne. Kaikki eivät vain pidä lapsista. Ehkä 5kk esikko tarkoittaa sitä, että puhut vain vauva juttuja tai kaverisi mielestä vauvajuttuja, eikä hän siksi halua olla kanssasi? Kaikkia kun ei oikeasti kiinnosta vaipan sisältö.
Suurin osa lapsista käyttäytyy ihan hyvin ja nätisti ja turha sinun on ottaa tuota yleistystä kaikkien lasten suhteen. Lapsissa on eroja: toiset on fiksumpia kuin toiset, toiset on kasvatettu paremmin kuin toiset jne. Mistä sinun tuttavapiiriisi on tullut tuollaisia termiittejä? Kas kun niitä ei meillä käy... Laajassa tuttavapiirissä on yksi kuvailemasi kaltainen taapero ja hänelläkin todettu kehitysviivästymä. Kaikki muut muksut tottelevat vanhempiaan ja ovat pikemminkin vieraskoreita kuin kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi siis sanoa, että inhoan tuttavapiirini lapsia. Uskon, että niitä mukaviakin lapsia (eli vanhempia) löytyy. Ja nämä termiitit kuuluvat siis miehen ystäväpiiriin, kun mies kutsuu meille kavereitaan lapsineen ja olettaa sitten, että kyllä vaimo hoitaa... (pitäisikö tähän nyt sitten sanoa, että inhoan miestänikin, joka tuollaista tekee?)
Lapsia ja koiria toisiinsa, koska lapset ovat kuvottavia koirat eivät.
Koirat ovat kuvottavia. Kakkivat ja pissivät joka paikaan eikä
kukaan niitä siivoa , YÖKS.... Niillä se perse vasta onkin paljaana
ja eritteitä täynnä =)
Puiston reunalla asuva.....
Mulla on kaksi ystävää, jotka ovat vapaaehtoisesti lapsettomia. Toinen on aivan ihana lapsiani kohtaan, itseasiassa nuorimmaisen kummi. Tullessaan käymään huomioi aina myös lapset jollain tavalla ja jaksaa kuunnella mun perhejuttujanikin, vaikka ne ovat valovuosien päässä omasta elämästään.
Ollaan aikanaan puhuttu paljonkin tästä lapsiasiasta, ja hän on sanonut, ettei yleensä voi sietää lapsia, mutta mun lapseni ovat tulleet hänelle rakkaiksi, koska minä olen hänelle tärkeä ystävänä. Hän on siis tavallaan kokenut, että hänen on minun ystävänäni nähtävä vaivaa tutustuakseen myös lapsiini, vaikka lapset yleensä eivät häntä kiinnostakaan. Mikä ihana ystävä!
Toinen lapseton kaverini onkin sitten eri juttu. Hän kuuntelee kyllä pitkin hampain perhejuttujani, mutta yleensä en niistä hänelle puhukaan. Käydessään meillä katsoo lapsiani pakokauhun ja inhon sekaisin tuntein. No, eipä paljon tee mieli kutsua häntä kylään tuijottamaan lapsiani kuin ruttoa. :( Meillä on tämän kaverin kanssa kuitenkin pitkä historia, ja olisin valmis pitämään hänet ystävänäni, mutta kaveri on aika selvästi ottanut etäisyyttä viime vuosina. Ja on se minustakin loukkaavaa, miten selkeästi hän vieroksuu mun rakkaitani.
Tähän asti ystävyys on säilynyt sillä, että näemme harvakseltaan, kun käyn hänen kotikaupungissaan ilman lapsia. Mutta onhan se selvää, ettei todellista ystävyyttä voi meidän välillä olla niin kauan kun kaverini blokkaa suurimman ja tärkeimmän osan mun elämästäni pois tietoisuudestaan... :(
Yksistään jo se järkyttävä melusaaste mikä niistä lähtee on aivan uskomattoman raivostuttavaa! Sotkevat ja hajottavat myös joka paikan ja saastuttavat luontovat kusi/paskavaipoillaan, koiranpaska sentäs maatuu, vaipat eivät ikinä!
Ikää on tällä kaverilla jo 35-vuotta. Sehän on jokaisen oma asia tahtooko tehdä lapsia vai ei, hyväksyn toki että joku ei lapsia halua. Mutta sitä en voi sietää että lapsista puhutaan rumasti. Kaverini esim. puhuu räkänokka pennuista tai kakaroista. Mun mielestä siltä ihmiseltä puuttuu tietty kunnioitus meitä lapsellisia kohtaan.