Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni ei pidä lapsista
28.06.2008 |
Paras ystäväni on jo teinivuosien ajalta ja hänen elämänkatsomuksensa on olla vapaaehtoisesti lapseton ja hän ei pidä lapsista. Eikä siinä mitään pahaa olekaan, jokainen taaplaa tyylillään. En voi sille silti mitään, että kun sain esikoiseni 5kk sitten niin välillä loukkaa kun hän ei lapseeni juuri huomiota kiinnitä ja olen välillä ollut näkeväni hänen kasvoillaan jopa inhon ilmeitä poikaani kohtaan. Syliin en toki ole häntä tyrkyttänytkään koska tiedän ettei hän lapsista pidä eikä niitä syliin ota. Pääsen kuitenkin tästä varmaan yli enkä välejäni häneen katkaise, meillä on kuitenkin paljon yhteistä historiaa takana (ikää 30+) ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia. Pitää vain yrittää järjestää tapaamisia niin että lapsen isä katsoo poikaa ja me voimme touhuta yhdessä juttujamme.
Kommentit (31)
Tuommoisen ennakkoluulon ja vihan takana on jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten sain esikoiseni (oikea superylläri). Minä tajusin, että itseasiassa minä pidän lapsista. Osittain se oli kypsymättomyyttä, mutta kyllä iso osa oli huonosti käyttäytyvät lapset, joita vanhemmat eivät pidä kurissa. Ihan oikeasti se ei ole ollenkaan söpöä, kun pieni vaappuu keskellä vilkasta katua törmäillen koko ajan. Eikä lasten tarvitse nousta pois pöydästä ravintolassa, kyllä se on vanhempien vika jos lapset juoksee ja huutaa.
-Kolmen äiti-
mutta jotain on kyllä pahasti vialla ellei pysty käyttäytymään lasten vanhempien seurassa asiallisesti vaan osoittaa inhonsa. Ei sellainen ole terveen aikuisen käytöstä.
Vai osoittaako ap ehkä muutenkin avoimesti inhonsa kanssaihmisiään kohtaan, siis esim. työpaikalla?
tajusin etten pidä lapsista. On todella raivostuttavaa, että kun tapaa lasten vanhempia niin kakarat pomppii siinä keskellä tehden itsestään numeroa. Mikä siinä on kun ne ei tajua, että vieraita ei kiinnosta heidän sielunelämänsä. Koskee niin omia kuin vieraidenkin mukuloita. Onneksi olen löytänyt lapsettomia ystäviä joiden kanssa viettää lapsivapaata aikaa.
enkä niitä koskaan itselleni halua mutta kyllä silti osaan olla hienotunteinen ja otan lapselliset tuttavani huomioon ja kyselen kuulumisia, myös lasten vaikken heistä juuri olekaan kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kesti 2v9kk, tästä ajasta 2v4kk raskaana. Ei siis mitään kaksosia. Ensimmäinen raskaus kesti alle 37 viikkoa, muut lähes tarkalleen 40. Esikoisen syntymästä meni tasan 1v2kk kun syntyi toinen, siitä 10kk17 päivää kolmannen syntymään. Olen siis SYNNYTTÄNYT kolme lasta kahdessa vuodessa. 5 & 7
Etkä tyrkytä mitään vauva sitä, vaippa tätä juttua.
Ei ystävyyden pidä katketa. Hänessäkin on varmasti jotain mistä sinä et pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kummankin pitää sulkea pois aiheet mitkä ei sivuuta toista.
Toisen kesälomaan kuului lapset ja lasten ehdoilla liikkuminen, Yritä nyt poimia sieltä kerrottavaa mikä ei liity lapsiin 8perustelut hotellin valinnalle, nähtävyydet jne). Toinen on ehkä kiinnostunut liikunnasta ja hänen lomansa ovat sporttisia, vähän vaikea keskustella jos liikunta ei voi liittyä keskusteluun mitenkään jne.
Miksi ihmeessä äidit muka juttelisivat vain vaipoista ja niiden sisällöstä. Taitaa olla lapsettomien omia pelkoja vain. Mutta kun lapset kerran sisältyvät elämään niin monet menot ja ratkaisut elämässä ovat perhekeskeisiä.
Miksi aihe lapset ovat kiellettyjä mutta lapsettoman itsekeskeiset mielenkiinnot sallittuja?
Etkä tyrkytä mitään vauva sitä, vaippa tätä juttua.
Ei ystävyyden pidä katketa. Hänessäkin on varmasti jotain mistä sinä et pidä.
omia lapsia rakastan tietenkin, ja ovat mulle maailman tärkein asia, mutta muiden lapset ei herätä mitään mielenkiintoa eivätkä aiheuta mussa mitään tuntemuksia - tai jos aiheuttaa niin lähinnä negatiiviisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu oudolta, että lapset aiheuttaisi kenessäkään perussosiaalisessa ja ihmisystävällisessä ihmisessä negatiivisia tunteita... Mites aikuiset? Vanhukset? Mustat? Intiaanit? Kehitysvammaiset? Homot? Vai kohdistuuko tämä negatiivisuus kaikkiin sellaisiin ryhmiin, joihin et itse kuulu?
omia lapsia rakastan tietenkin, ja ovat mulle maailman tärkein asia, mutta muiden lapset ei herätä mitään mielenkiintoa eivätkä aiheuta mussa mitään tuntemuksia - tai jos aiheuttaa niin lähinnä negatiiviisia.
ja vielä näyttävät sen avoimesti. Sivistynyt hyvätapainen aikuinen kyllä osaa käyttäytyä siten, ettei osoita inhon tunteitaan kanssaihmisiään kohtaan tilainteissa joissa se ei ole soveliasta. Kotona omassa rauhassa jokainen voi olla avoimesti mitä mieltä tahansa, mutta jos joku mun ystävä joka ei tykkää lapsista osoittaisi sen millään lailla oman lapseni läsnäollessa, hän olisi kyllä entinen ystävä, sillä en voi sietää sivistymättömiä moukkia.