Lapsen koulumenestys, päin honkia menee!

Olet saanut lapsesi stressaamaan kokeita. Piste. Oma lapsesi kärsi koejännityksestä aikoinaan ja se tarkoitti sitä että kokeista tuli kutosia, tuntiosaaminen oli ysin luokkaa. Lapsi itsekin sanoi että kun jännitys iskee niin kaikki tieto häviää päästä. Kotona juteltiin paljon ja todettiin että sillä mitä ala-asteen todistuksessa on numeroina ei ole mitään väliä, kukaan ei kysele kymmenen vuoden päästä niitä. Pääasia on kun osaa asioita ja opekin sen tiesi tuntiosaamisen ja läksyjenteon perusteella. Opeteltiin rentoutumista ( netistä löytyy erilaisia harjoituksia) ja tärkeintä lapselle oli se, että oli koenumero mikä tahansa niin kotona ei morkattu/moitittu/sanottu pahasti. Pikkuhiljaa jännitys laukesi, lapsi oppi rentouttamaan itsensä.

Ap, katse peiliin.

Jotkut oppilaat helposti opettelevat ulkoa koealuetta sen sijaan, että koittaisivat ymmärtää asian. Kuulostaa siltä, että 'drillaatte' ulkoa asioita, joita lapsi ei sisäistä. Kokeessa kun vähän jännittää, muistaa vain asiat, mutta ei oikeinpäin.

Lapsesi ei edes välttämättä pärjää huonosti, kyse on vain arvostelujärjestelmästä. Hän vain sattuu olemaan luokalla, jossa on paljon fiksuja oppilaita.

Luokan lapset sijoitetaan "kamelinkytyräkäyrälle". Etualalla alhaalla oikealla ovat ne parhaat oppiaat, keskiosassa kohoavalla ja laskevalla aallolla ovat tavalliset oppilaat ja takana vasemmalla ne huonoimmat.

HUOM! Aivan surkeiden luokassakin ne parhaat huonoista saavat kymppejä ja aivan huippuluokassa ne hyvätkin tyytyvät vitosiin. Johtuu aivan arviointijärjestelmästä, jossa erotellaan pelkästään luokan koostumuksen perusteella.

Mitä tulisi luokasta, jossa kaikki saisivat kymppejä? Tai kaikki nelosia?

Jos lapselle piisaa kutonen ja jättää sitten vastaamatta loppuihin kysymyksiin, niin tuo saattaa olla merkki "liiallisesta" fiksuudesta. Kokeessa pärjääminen ei motivoi koska koe on liian tyhmä. Meillä tuli vastaan tytön kanssa tämmöinen eikä meinattu ensin mitenkään ymmärtää mikä oikein mättää kun lapsi jättää opelle vasurilla puoleen väliin täytettyjä kokeita vaikka selvästi osaa asian. 

Meillä tätä ratkottiin palkinnalla kotona. Kasit, ysit ja kympit mukana kisassa ja tavoite lukukaudelle. Joillain lapsilla pitkän tähtäimen tavoite ei motivoi, joten palkkio voi olla myös /koe. Jos lapsen ongelma on "liiallisen" fiksuuden tuoma mennään-sieltä-missä-aita-on-matalin-mentaliteetti, niin ainakin meillä tämä toimi kuin unelma. Nyt tyttö on jo yläasteella eikä koemenestyksestä enää erikseen palkita.

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi ei edes välttämättä pärjää huonosti, kyse on vain arvostelujärjestelmästä. Hän vain sattuu olemaan luokalla, jossa on paljon fiksuja oppilaita.

Luokan lapset sijoitetaan "kamelinkytyräkäyrälle". Etualalla alhaalla oikealla ovat ne parhaat oppiaat, keskiosassa kohoavalla ja laskevalla aallolla ovat tavalliset oppilaat ja takana vasemmalla ne huonoimmat.

HUOM! Aivan surkeiden luokassakin ne parhaat huonoista saavat kymppejä ja aivan huippuluokassa ne hyvätkin tyytyvät vitosiin. Johtuu aivan arviointijärjestelmästä, jossa erotellaan pelkästään luokan koostumuksen perusteella.

Mitä tulisi luokasta, jossa kaikki saisivat kymppejä? Tai kaikki nelosia?

Näinköhän pitää paikkaansa kouluissa, joissa käytetään suurimmaksi osaksi valmiita, opetusaineiston perusteella kokeita.... Ei ne surkean luokan surkeat saa tietojensa perusteella 30/30 pistettä, jos eivät oikeasti osaa koealuetta. Tai sitten opettajat arvostelevat kokeet aivat väärin (mihin en usko). Mieheni on käynyt huippuluokan lukiossa, aina hän sai 9 1/2-10 kokeista. Eron huomasi siitä, että häntä ei koskaan palkittu stipendein, koska oli vain hyvää "massaa" eikä erottunut esim. persoonallaan ja kiinnittänyt sillä lailla opettajien huomiota

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi ei edes välttämättä pärjää huonosti, kyse on vain arvostelujärjestelmästä. Hän vain sattuu olemaan luokalla, jossa on paljon fiksuja oppilaita.

Luokan lapset sijoitetaan "kamelinkytyräkäyrälle". Etualalla alhaalla oikealla ovat ne parhaat oppiaat, keskiosassa kohoavalla ja laskevalla aallolla ovat tavalliset oppilaat ja takana vasemmalla ne huonoimmat.

HUOM! Aivan surkeiden luokassakin ne parhaat huonoista saavat kymppejä ja aivan huippuluokassa ne hyvätkin tyytyvät vitosiin. Johtuu aivan arviointijärjestelmästä, jossa erotellaan pelkästään luokan koostumuksen perusteella.

Mitä tulisi luokasta, jossa kaikki saisivat kymppejä? Tai kaikki nelosia?

Kuule, ei nykyään enää oppilaita laiteta Gaussin käyrän mukaan järjestykseen eli suhteuteta siihen miten muilla meni, vaan ihan oikean koetuloksen perusteella tulee numero, riippuen opettajan käyttämästä taulukosta.  Johan se olisi huikean epätasa-arvoista jos arvioitaisiin niin kuin esitit!

No juuri laitoin aivan samasta asiasta aloituksen.

Huoh, mikä noita 5.-luokkalaisia vaivaa.

Voi olla, että ongelma piilee myös ihan itse koekysymyksissä ja niiden muotoilussa. En tiedä, ovatko peruskoulun kokeet samanlaisia kuin ennen, mutta kun itse olin ala-asteella, niissä oli paljon ulkoa opettelua ja joskus kyseltiin ihan nippelitiedosta (kerran opettaja kysyi jotakin, mistä oli kirjassa mainittu ainoastaan yhdessä kuvatekstissä). Joiltakin hoituu sellaisten opettelu helposti, mutta minulla oli hirveästi ongelmia, mikä taas vaikutti suoraan arvosanoihin. Ja jos jotain satuin muistamaankin koetilanteessa, unohdin tiedot aika nopeasti kokeen jälkeen, joten mitään hyötyä siitä ulkoa opettelusta ei ollut.

Peruskoulun jälkeen pääsin kuitenkin lukioon, jossa oli aivan erilainen meininki. Siellä suurin osa kysymyksistä oli esseekysymyksiä, joissa ei välttämättä tarvinnut osata jokikistä vuosilukua ulkoa vaan täytyi lähinnä osoittaa tietävänsä, mistä jossain asiassa on sisällöllisesti kyse. Yhtäkkiä aloin pärjätä kokeissa tosi hyvin, kun nippelitiedot olivatkin enää vain toissijaista ekstraa. Peruskoulussa historian arvosanani oli pahimmillaan jotain kutosen luokkaa, mutta lukiossa sain sen nousemaan kymppiin kiitos erilaisen opetuksen ja esseekysymysten. Ja muistin myös paremmin sen, mitä olin kokeeseen varten opiskellut.

Eli siis: vika ei välttämättä ole itse lapsessa vaan siinä, että koekysymykset eivät sovi juuri hänen oppimistyylilleen. Älä ota turhaa stressiä, varsinkin jos lapsi todella opiskelee kokeita varten. Jotkut nyt vain oppivat eri tavalla kuin toiset.

Ylioppilaskokeet ainakin arvostellaan juurikin tuon käyrän mukaan edelleen. 

Seuraako oikeasti joku vanhempi niitä koenumeroita? Kunhan pääsee läpi, eikä jää luokalleen niin lapseni koulumenestys on minulle muuten yhdentekevää.

Jos lapsi kuitenkin tekee töitä jossain määrin koulun eteen niin en usko että hätää on. Ala-asteella tärkeämpää on oppia hyvä asenne opiskeluun ja tekemään vähän myös töitä sen eteen.

Oma lapseni pääsi alakoulun läpi 9,6 keskiarvolla tekemättä yhtään mitään koulun eteen. Yläasteella jatkui sama tahti paitsi että paljastui että hän on todella huono kielissä, ja sai päättötodistukseen ruotsista seiskan. Osasyy tosin on se että ruotsin opettaja simputti häntä luokan edessä (tätä puitiin hieman laajemminkin koulussa, lapseni ei ollut ainoa hänen uhrinsa ja lopulta opettaja erotettiin, samana keväänä kun lapseni pääsi peruskoulusta). Keskiarvo yläasteellakin oli 9,3 eli hyvä oppilas hän oli edelleen, kaikki lukuaineet paitsi äikkä ja ruotsi 10. Englanti on hänen toinen äidinkielensä joten onneksi sen kanssa ei ole tarvinnut temppuilla.

Nyt lapsi on lukiossa tokalla eikä ole suorittanut vielä yhtäkään ruotsin kurssia hyväksytysti, ja hänellä on ilmeisesti myös ongelmia ainakin historian ja yhteiskuntaopin kanssa koska hänen lukionsa opettaja rakastaa laittaa oppilaat kirjoittamaan esseitä, ja kurssia ei pääse läpi jos ei kirjoita, eikä tuo minun lapseni kirjoita niitä kuin absoluuttisen pakon edessä, taisi yhden kurssin nyt saada hylätyksi tästä syystä, ei ollut kirjoittanut yhtäkään vaadittua esseetä. Sitten jos se kirjoittaa niin se saa yleensä kasin tai ysin koska osaa kyllä asiat ja pärjää kokeessa mutta kun on niin pirun laiska että ne esseet on jotain kutosta sillä kun ne on ihan vajaamittaisia (tää ope siis arvostelee 50% koe + 50% esseet).

Se saa kyllä edelleen matikasta ja luonnontieteistä kymppejä, mikä on hyvä, mutta ei auta tippaakaan jos tuo ei edes pääse lukiota läpi.

Olen koettanut motivoida, mutta mikään ei auta. En olisi ikinä uskonut ala-asteella että joskus tulisin olemaan huolissani siitä että tuleeko lapsestani mitään. Nyt pitää varmaan koettaa ladella vaihtoehdoiksi että joko ottaa itseään niskasta kiinni ja suorittaa ne pakolliset tai katsotaan amiksesta joku ala mihin saa vaihtaa. Väsyttää tämänkin kanssa, vaikka varmasti pääsisi läpi jos yrittäisi täysillä tai edes 60%.

Vierailija kirjoitti:

Ylioppilaskokeet ainakin arvostellaan juurikin tuon käyrän mukaan edelleen. 

Eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuitenkaan todettua lukihäiriötä?

Oon alkanut tuotakin miettiä. Eniten ehkä itseäni ärsyttää sellainen kunnianhimottomuus. Koe on mennyt hyvin, jos on about puolet tehtävistä osannut. Jättää joskus jopa vastaamatta kokonaisia tehtäviä, ellei ole varma. Mieskin taannoin ihmetteli, kun taas oli koe ollut helppo ja mennyt tosi hyvin. Kutonen tuli. Näistä ei lapselle puhuta, mutta meitä ihmetyttää täydellinen itsekritiikin ja riman asettamisen puute. Onko se sitten meidän vika, kun on yritetty alusta asti olla positiivisia niistä seiskoistakin? Riittää, jos osaa vähän edes.

Mutta kiitokset kommenteista ja se on totta, että numeroilla ei ole sinänsä väliä elämän kannalta.

 

Puuttuisin tuohon kohtaan, jossa toteat, että lasta vaivaa täydellisen itsekritiikin ja riman asettamisen puute, mutta kerrot kuitenkin, että jättää vastaamatta kokonaisia tehtäviä, ellei ole varma.

Minusta vaikuttaa, että lapsella on LIIAN kriittinen itseään kohtaan, jos ei uskalla vastata, jos on epävarma. Minä kannustaisin lasta luottamaan itseensä ja kertoisin, että yrittäminen on tärkeintä, ei se että osaa täydellisesti ja että kokeessakin voi oppia.

Vahvistaisin siis itsetuntoa ja yrittämisen halua.

Vierailija kirjoitti:

En olisi ikinä uskonut ala-asteella että joskus tulisin olemaan huolissani siitä että tuleeko lapsestani mitään. Nyt pitää varmaan koettaa ladella vaihtoehdoiksi että joko ottaa itseään niskasta kiinni ja suorittaa ne pakolliset tai katsotaan amiksesta joku ala mihin saa vaihtaa.

Heh. Minä olin niitä yli ysin keskiarvon oppilaita koko kouluiän, ja enpä nyt tiedä, tuliko mitään... työtön maisteri. Joo olen hakenut myös muihin kuin koulutusta vastaaviin töihin, mutta niihin(kään) ei oteta.

Eikö sen voi vain hyväksyä, että kun maailmaan ne vessanpesijätkin tarvitaan, niin juuri omasta lapsesta ei tarvitse tulla mitään sen kummempaa? Hyvä jos siihenkin hommaan pääsee.

Kouluarvosanoja enemmän työllistymisessäkin merkitsee sosiaaliset taidot. Kaveripiirin avulla on helpompi hankkia duunia kuin ilmoituksiin vastailemalla.

En lukenut kommentteja, joten en tiedä mitä sulle vastattu mutta mun mielipide asiasta on, että painostuksesi on varmasti tarttunut lapseesi. Tuon ikäinen aistii täysin mitä häneltä odotetaan ja koska olet itse ollut 9-10 oppilas hän luulee että hänenkin täytyisi olla. Vanhemmat eivät pysty salaamaan omia tunteitaan lapselta. Lopeta hyvä ihminen, ennenkö sairastutat lapsesi totaalisesti. Numerot eivät sitäpaitsi ole mitään enää tällä vuosisadalla..ainakaan ala-asteen numerot. Tutkimuksethan osoittavat että jokainen oppii omalla tavallaan ja siksi koulumaailman numeroarvostelu on ihan perseestä! Nykyisessä järjestelmässä pärjää vain hyvin ne jotka on hyviä ulkoaopettelussa! Haluatko lapsestasi lääkärin? Sinun tehtäväsi on tukea ja kannustaa varsinkin silloin kun lapsi kokee epäonnistuneensa..ja usko pois hän kokee! Lapsi pelkää pettävänsä vanhempansa, ainut mitä lapsi haluaa ja tarvitsee on ehdotonta rakkautta ja hyväksyntää. Tuota menoa lapsesi on aikuisiässä terapiassa. Voisit vaikka lukea asiasta kunnon psykologiakirjallisuutta jota löytyy varmasti googlettamalla ja kirjastosta lainaamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi ikinä uskonut ala-asteella että joskus tulisin olemaan huolissani siitä että tuleeko lapsestani mitään. Nyt pitää varmaan koettaa ladella vaihtoehdoiksi että joko ottaa itseään niskasta kiinni ja suorittaa ne pakolliset tai katsotaan amiksesta joku ala mihin saa vaihtaa.

Heh. Minä olin niitä yli ysin keskiarvon oppilaita koko kouluiän, ja enpä nyt tiedä, tuliko mitään... työtön maisteri. Joo olen hakenut myös muihin kuin koulutusta vastaaviin töihin, mutta niihin(kään) ei oteta.

Eikö sen voi vain hyväksyä, että kun maailmaan ne vessanpesijätkin tarvitaan, niin juuri omasta lapsesta ei tarvitse tulla mitään sen kummempaa? Hyvä jos siihenkin hommaan pääsee.

Kouluarvosanoja enemmän työllistymisessäkin merkitsee sosiaaliset taidot. Kaveripiirin avulla on helpompi hankkia duunia kuin ilmoituksiin vastailemalla.

No ei hänestä missään tapauksessa tarviskaan tulla mitään sen kummempaa kun vessaan pesijä (hän on tosin sanonut että aikoo hakea AMK:hon lukemaan energiatekniikkaa) mutta kun ei edes pääse läpi. Olen koettanut sanoa että ei riitä että on 10 pitkässä matikassa, fysiikassa ja kemiassa jos ei saa sitä pirun päättötodistusta joka tarvitaan että on edes hakukelpoinen AMK:hon (tai yliopistoon). Amistodistus tietysti kävisi myös mutta eipä hänellä ole sitäkään. -31

Nojaa... Mun keskiarvo kuudennen luokan keväällä oli 7,2. Yhdeksännen luokan keväällä 9,3 ja lukuaineiden ka 9,6. Eli voi käydä noinkin.

Epäilen myöskin, että lapsi hermoille nyt koetilanteita, koska kotona asetetaan paineita. Lapsi kyllä aistii nämä, vaikkeivät vanhemmat tätä sano ääneen.

Ota rennosti ap, lapsellasi on aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuitenkaan todettua lukihäiriötä?

Oon alkanut tuotakin miettiä. Eniten ehkä itseäni ärsyttää sellainen kunnianhimottomuus. Koe on mennyt hyvin, jos on about puolet tehtävistä osannut. Jättää joskus jopa vastaamatta kokonaisia tehtäviä, ellei ole varma. Mieskin taannoin ihmetteli, kun taas oli koe ollut helppo ja mennyt tosi hyvin. Kutonen tuli. Näistä ei lapselle puhuta, mutta meitä ihmetyttää täydellinen itsekritiikin ja riman asettamisen puute. Onko se sitten meidän vika, kun on yritetty alusta asti olla positiivisia niistä seiskoistakin? Riittää, jos osaa vähän edes.

Mutta kiitokset kommenteista ja se on totta, että numeroilla ei ole sinänsä väliä elämän kannalta.

 

Tuosta edeltähän käy selvästi ilmi, että ette ole selvästi kommunikoineet lapsellenne, minkälaista suoritusta häneltä odotatte tai minkälaiseen suoritukseen hänen ajattelette kykenevän. Jos hänelle sanotaan että kuutonen on ihan hyvä, ei kai lapsi ymmärrä tsempatakaan sen enempää, vaan jättää tehtäviä tekemättä ja menee yli siitä, mistä aita on matalin. Eikä se auta, vaikka niitä läksyjä kuulustellaan kuinka, jos lapselle ei ole alusta alkaen selvää, miksi siellä koulussa ollaan. Eli jos niitä 9 ja 10 halutaan lapselle pitää opettaa se pärjääminen. Toiset oppii sen helpommin, toiset heikommin, mutta menestys ruokkii aina menestystä.

Olin itse samassa tilanteessa, vaikka minun vanhemmat on akateemisia ja erittäin fiksuja ihmisiä, kasvattajina he olivat vähän laiskoja ja aivan liian varovaisia. Alakoulussa ja vielä seiskallakin numerot oli jotain 6 ja seiskoja, ehkä pari kasia, ja ne oli aina "ihan hyviä". Sitten kaveriporukoiden kautta aloin ymmärtää, että pitäisi päästä hyvään lukioon, jos haluaa hyvään ammattiin jne ja numerot alkoi parantua. Ysillä keskiarvo oli 9 ja lukion päöstötodistuksessa 9,7. Viisi laudaturia kirjoitin. Ja tavallaan olen hyvin ylpeä koska olen tuon itse tehnyt.

Omille lapsille olen alusta asti tehnyt selväksi, miksi koulussa ollaan ja mitä sieltä haetaan. Kaikilla kolmella menee hyvin, vanhin aloitti viime syksynä yliopiston. Kaikkien keskiarvot ovat 9,5 ja 10,0 välillä olleet aina ja aika vähällä työllä nuo numerot on saatu. Harrastuksia on sen verran paljon, että joskus läksyjen tekemiseen on ollut hyvin niukalti aikaa. Mutta lapsille ollaan koko ajan rehellisesti sanottu, että koulussa ollaan yrittämässä parhaansa ja vähän enemmänkin. Eli ihan sama periaate kuin kilpaurheilussa. Yrittäminen ja tsemppaaminenhan on just hauskaa! Luulen että AP sinun lapselle pitäisi kertoa tämä ja ehkä jättää se läksyjen yhdessä pänttääminen vähemmälle. Kyllä lapsi itse keksii mikä hänelle on paras tapa oppia. Sinä et voi käydä koulua lapsesinpuolesta, vaan riittää, että kerrot mitä häneltä odotetaan.

Myy se.

Lapsesi kognitiiviset kyvyt vain eivät yllä nipin napin keskinkertaista hipovaa suoritusta korkeammalle. Otan osaa.