Lapsen koulumenestys, päin honkia menee!

Tutulta kuulostaa.

Tuota.. Minä sain ala-asteella vähän väliä 4 ja 5 kokeista, rimaa hipoen selvitin itseni luokalta toiselle. Yläasteella sama meno, tosin sain skarpattua ysillä ja keskiarvo oli jotain vähän päälle 7.

Pääsin amikseen opiskelemaan lähihoitajaksi ja sieltä valmistuin hyvin arvosanoin. Nyt opiskelen AMK:ssa ensihoitajaksi.

Jätän tän vaan tähän ja sanon, että älä nyt herranjumala enempää stressaa. Jos lapsi tosiaan tekee kaikkensa, ei sun todellakaan pidä olla vihainen ja niellä huutoa, vaan keskittyä siihen, että voisko vika olla jossain ihan muualla? Mutta oikeesti, itekki pääsin ala-asteen läpi todella tuurilla ilman luokalle jäämistä, ja nyt opiskelen tätä. Mieti :D

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan loppu ja kiukkuinen tästä taas. Onneksi lapsi ei vielä ole tullut koulusta, niin ehdin niellä kiukkuni, koska huutaminen ei ratkaise mitään. Meninpä Wilmasta vilkaisemaan viime viikkoisen kokeen tuloksen ja 6+ tuli taas. Numerot sahaa tuolla 6-8 välillä. Viime vuonna sentään useimmiten tuli sitä kasia, joskus jopa ysi ja sitten matikasta seiskoja. Nyt paras numero koko syksyltä on 8+ ja huonoin 6. Seiska on ollut perustasoa. Kyse on kuitenkin vasta viidennestä luokasta. En oikeasti saa nyt tästä kiinni. Läksyt tehdään, luetaan kokeisiin hyvin, kysellään, minä luen ääneen, lapsi lukee itse jne. Mutta sitten lopputulos on joku 6-7. Kotona tuntuu osaavan asiat hyvin, mutta kokeessa "ryssii" suunnilleen kaiken. Ajattelin jossain vaiheessa, että on rimakauhua ja pitää saada onnistumisen elämys. Siksi hommasin yhden bilsan kokeen salaa etukäteen ja opeteltiin just niitä asioita. Ajattelin, että hyvä numero välissä tsemppaisi. No, suoraan opettelemalla tärppejä (lapsi ei tiennyt, että tiesin kokeen) sai 7,5...

Mitä mä teen? Kaikki sanoo, että alakoulussa saa kasin helposti, kun vaan lukee ja kotona tuetaan. No, ei todellakaan saa. Eikä kyse ole siitä, ettei keskity. Hyväkäytöksinen lapsi, jolla ysi käyttäytäytyminen.

Hyvä esimerkki on, että enkun kokeeseen harjoiteltiin be- ja have -verbien eroa, kun se oli näköjään taas sekaisin. Opeteltiin viisi päivää, että meni kuin vettä vaan. Sitten kokeessa täydennystehtävästä 1/10, kun oli taas just tehnyt ne väärinpäin taas.

Voi ei. Ymmärrän turhautumisesi. Lapsi menee varmaan jotenkin kipsiin. Meillä samanlaista ja ei osaa itsekään selittää mikä on. Olin itsekin vähän samanlainen koulussa. Itseluottamus ja rentous auttaisivat paljon. Esim. itse en oppinut nuotteja koko peruskoulun aikana, nyt opettelin kirjasta nuotit ja soinnut ja soitan monenlaista kaksikätisesti, koska se on kivaa ja nautin siitä.

Kuulostaa siltä, että kokonaisuus jää epäselväksi? Ja sitten asiat menee sekaisin.

Joku siellä itse koetilanteessa nyt mättää.

Yritä olla stressaamatta, stressisi vain tarttuu lapseen.

Numerot 6-8 ovat aivan keskivertoja, niitä, joita suurin osa lapsista saa. Heikoimmat saavat nelosia ja viitosia, parhaat ysejä ja kymppejä. Valtaosa, myös sinun lapsesi, sijoittuu siihen välimaastoon, ja se on ihan ookoo.

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa.

Mä en van käsitä, miksei ne kotona opetellut asiat päädy kokeeseen. Hutiloi kokeessa ja silti tekee sitä aina välitunnin vielä päälle, kun on niin hidas. Osaa joo, kun kysellään, mutta sitten kokeessa on kuin ei olisi luettu yhtään. Tää on mulle todella vaikeaa ymmärtää, kun itsellä oli lukiota myöten kaikki ysejä ja kymppejä tekemättä suunnilleen mitään. Alakoulussa en muista lukeneeni koskaan mihinkään ja keskiarvo oli jossain 9,5 tienoilla.  Mies on ollut heikompi, mutta oli levoton ja ei lukenut koskaan. Mutta ei mieskään näin huono ollut. Kyse on vielä tytöstä, joten ei voi laittaa edes "poikaviikariuden" piikkiin.

Onneksi alkaa verenpaine olla laskenut, kun pian ilmestyy tuolta kotiin. Ei se nyt mitään auta, että täällä meuhkataan noista koetuloksista, kun toinen kuitenkin yrittää.

Komppaan tuota kakkosta.. kyseessä on lapsen koulunkäynti, ei sinun. Todennäköisesti olette nyt saaneet aikaiseksi tilanteen, jossa lapsi jännittää koetilannetta aivan hysteerisesti ja sen takia ei suoriudu omalla tasollaan kokeessa. Jos asian kerran kuitenkin osaa. Eli lakkaapa sinä ap puristamasta sitä lapaa niin kovaa, auta lasta läksyissä, tue kokeeseen kertaamisessa ja lakkaa tuijottamasta niitä numeroita. Ja anan lapsen itsensäkin miettiä, mikä on hänelle paras tapa oppia, kirjan ulkoaluku ei välttämättä se ei ole.  

Jos lapsi osaa kotona, niin hyvä. Ymmärrät kai, että elämää varten sitä opiskellaan eikä koulua?

Ei kuitenkaan todettua lukihäiriötä?

Oma tytär taas on erittäin lahjakas kielissä, esiintymään ja musiikissa, mutta matematiikka ja fysiikka menee erittäin huonosti. Lukuaineet vaihtelee, viime vuonna biologia aina 10 mutta nyt opettajan vaihduttua 8-7. Historiassa on toki parantanut (sekä Suomen että Saksan historia) ja maantieto oli viime vuosina ollut ylitsepääsemättömön hankalaa, viime vuonna kuitenkin sai hyviä arvosanoja ja nyt taas hieman laskussa. Kyseessä siis yhdeksäsluokkalainen. Nyt keväällä hänen täytyisi tsempata näissä matemaattisissa aineissa, muuten kaikki ok.

Keskittymishäiriö?

Niin, eivät kaikki voi olla hyviä oppilaita. Lopeta stressaaminen, se on jo varmasti tarttunut lapseen. Pääasia on, että lapsi oppii työskentelemään ja yrittämään. Sinun pitää olla tyytyväinen siihen, että hän tekee parhaansa. Arvosanoiksi tulee sitten mitä tulee. Alakoulun arvosanoilla ei sinänsä ole mitään merkitystä.

Minusta opena on tosi kummallista, kun jotkut vanhemmat villiintyvät lapsen saadessa kutosia ja seiskoja. Ne ovat aivan tavallisia arvosanoja, joita aivan tavalliset lapset saavat. Joku saa niitä kovan yrityksen jälkeen, joku laiskoteltuaan. Ei ole reilua elämä.

Minulle on annettu tehtäväksi arvioida oppilaita asteikolla 4-10. Se, mitä minun ilmeisesti tulisi kuitenkin salavihkaa ymmärtää, on että oikeasti mahdollisia arvosanoja ovat 8-10...

Minua säälittävät nämä lapset, jotka ihan keskiverrolla osaamisella tuottavat pettymyksen vanhemmilleen.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuitenkaan todettua lukihäiriötä?

Oon alkanut tuotakin miettiä. Eniten ehkä itseäni ärsyttää sellainen kunnianhimottomuus. Koe on mennyt hyvin, jos on about puolet tehtävistä osannut. Jättää joskus jopa vastaamatta kokonaisia tehtäviä, ellei ole varma. Mieskin taannoin ihmetteli, kun taas oli koe ollut helppo ja mennyt tosi hyvin. Kutonen tuli. Näistä ei lapselle puhuta, mutta meitä ihmetyttää täydellinen itsekritiikin ja riman asettamisen puute. Onko se sitten meidän vika, kun on yritetty alusta asti olla positiivisia niistä seiskoistakin? Riittää, jos osaa vähän edes.

Mutta kiitokset kommenteista ja se on totta, että numeroilla ei ole sinänsä väliä elämän kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Niin, eivät kaikki voi olla hyviä oppilaita. Lopeta stressaaminen, se on jo varmasti tarttunut lapseen. Pääasia on, että lapsi oppii työskentelemään ja yrittämään. Sinun pitää olla tyytyväinen siihen, että hän tekee parhaansa. Arvosanoiksi tulee sitten mitä tulee. Alakoulun arvosanoilla ei sinänsä ole mitään merkitystä.

Minusta opena on tosi kummallista, kun jotkut vanhemmat villiintyvät lapsen saadessa kutosia ja seiskoja. Ne ovat aivan tavallisia arvosanoja, joita aivan tavalliset lapset saavat. Joku saa niitä kovan yrityksen jälkeen, joku laiskoteltuaan. Ei ole reilua elämä.

Minulle on annettu tehtäväksi arvioida oppilaita asteikolla 4-10. Se, mitä minun ilmeisesti tulisi kuitenkin salavihkaa ymmärtää, on että oikeasti mahdollisia arvosanoja ovat 8-10...

Minua säälittävät nämä lapset, jotka ihan keskiverrolla osaamisella tuottavat pettymyksen vanhemmilleen.

Jotkut kutoset ei ole alakoulussa keskiverto-osaamista, jos on vielä töitä tehnyt. Ne on heikkoja.

t: toinen ope

Olen opettaja ja sanoisin, että anna olla, se on vain koulua. Jos lapsi yrittää parhaansa ja lukee kokeisiin, niin sen on riitettävä kaikille. Välillä aikuiset tuntuu stressaavan koulusta aivan liikaa, ja stressi sitten tarttuu lapsiin. Tärkeintä on, että lapsi on onnellinen, voi hyvin ja hänellä on tavoitteita ja unelmia. Ymmärrän tietysti paineet, mitä koulun kautta väkisinkin tulee, sillä vanhempana sitä toivoo lapselleen parasta. On kuitenkin hyväksyttävä se asia, että osalle lapsista riittää matala koulutus ja se on ihan yhtä hyvä kuin yliopistokoulutus JOS lapsi on yrittänyt parhaansa, on tyytyväinen ja onnellinen. 

Onko sun lasta testattu koskaan? Meillä vitosluokkalainen poika on just tollanen, mutta hänet on testattu tokaluokan keväällä. Silloinen mummo-ope halusi jättää luokalle, mutta psykologi sanoi, että poika tarvii vain tehostetun tuen lukihäiriön jalyhyen työmuistin vuoksi.

Ope vaihtui ja samoin erityisope. Viime keväänä kaikki lukuaineet olivat 8 paitsi enkku oli 6. Muut aineet 9. Nyt enkku on alkanut sujua vähän paremmin, mutta pojan muisti on onneton ja sotkee just kokeissa do ja does esim.

Mäkin olin aivan loppu, kun oli koeruuhka ja tahkottiin fysiikkaa ja bilsaa ym.

Lauantaina nähdään työn tuloksia.

Vierailija kirjoitti:

Niin, eivät kaikki voi olla hyviä oppilaita. Lopeta stressaaminen, se on jo varmasti tarttunut lapseen. Pääasia on, että lapsi oppii työskentelemään ja yrittämään. Sinun pitää olla tyytyväinen siihen, että hän tekee parhaansa. Arvosanoiksi tulee sitten mitä tulee. Alakoulun arvosanoilla ei sinänsä ole mitään merkitystä.

Minusta opena on tosi kummallista, kun jotkut vanhemmat villiintyvät lapsen saadessa kutosia ja seiskoja. Ne ovat aivan tavallisia arvosanoja, joita aivan tavalliset lapset saavat. Joku saa niitä kovan yrityksen jälkeen, joku laiskoteltuaan. Ei ole reilua elämä.

Minulle on annettu tehtäväksi arvioida oppilaita asteikolla 4-10. Se, mitä minun ilmeisesti tulisi kuitenkin salavihkaa ymmärtää, on että oikeasti mahdollisia arvosanoja ovat 8-10...

Minua säälittävät nämä lapset, jotka ihan keskiverrolla osaamisella tuottavat pettymyksen vanhemmilleen.

En ole ap, mutta kiitos sulle tästä kommentista. Meidän esikoinen käy kolmatta luokkaa ja koulu on sujunut hyvin. Numerot seilaa 8,5-10 välillä. Ei siis mitään valittamista. Matikka on vahvin aine ja sieltä  on tullut lähes yksinomaan kymppejä. Kunnes nyt hän sai 7+. Se ei ole hänen numero ja hän sai sen selkeästi huolimattomuuttaan. Hän osaa paremmin, mutta silti jokin minussa alkoi välittömästi stressaamaan sitä tuleeko hänen matikan opettelusta samanlaista taistelua kuin minun on ollut (7 oli mulle hyvä arvosana matikassa). Ja että miten huono numero tuo 7+ mukamas onkaan. Kommenttisi sai minulle vähän järkeä päähän. ;-) Kiitos.

Hei kuulkaas.

Voi olla, että tulevaisuudessa tolla kaikella ei olekaan mitään väliä.

Täällä suomenmaassa me lintukodossa jotkut näyttää edelleen uskovan siihen koulutuksen kaikkivoipaiseen mahtiin, että kunhan ala-asteella saa ysejä ja kymppejä, niin sitten pääsee yliopistoon ja on fiksumpi kuin muut ja pärjää elämässä.

Näköjään jopa opettajaksi esittäytyvä ihminen päästeli tuossa ylempänä jotain tuollaista suustaan.

Unohtuiko teiltä nyt Eskoset, että se maailma muuttuu?

Voi olla, että jatkossa on ihan sama, miten osaa pärjätä koulussa ja opinnoissa, jos se ei edesauta elämässä pärjäämistä mitenkään. Jo nyt koulu tuntuu tippuneen täysin kehityksen kelkasta ja toteuttaa edelleen jotain teollisen ajan missiotaan.

Voi olla, että tässä maassa pärjää jatkossa ihan ilman sitä yliopistokoulutusta, voi olla että pärjää jopa paremmin. Ennemmin olisin huolestunut siitä, että tässä maassa on masentuneita ja muita mielenterveysongelmien kanssa painiskelevia pilvin pimein.

Jos onnistut jotenkin kasvattamaan lapsestasi henkisesti tasapainoisen ja vahvan yksilön, on kaikki koulutus sitten vain plussaa, mutta ehkä ei mitenkään välttämätöntä.

Meil on lapsi tuonut myös ennen numeron 7-9 ja se on riittävästi. Tänä vuonna numero 4 useamman kerran ja lapsi tulee kertaamaan luokan jos ei edes yritä. Kutonen edes on yritetty numero eikä sekään ole hyvä vaan välttävä! Tämä on yhdessä puhuttu lapsen ja opettajien kanssa ja nyt taas yrittää.

Jos tilanne jatkuu, lapsi putoaa jatkossa opinnoista entisestään. Tuohon pitää puuttua.