Koulukiusaajat - kadutteko nyt aikuisiällä?
Ketään syyllistämättä haluaisin kysellä onko täällä ketään entisiä koulukiusaajia. Luin äsken tuossa erään äidin kirjoituksen lapsensa koulukiusaamisesta ja jäin miettimään, että oletteko te entiset koulukiusaajat aikuisiälänne katuneet koulukiusaamista? Vai oletteko pistäneet sen nuoruuden tyhmyyden ja ymmärtämättömyyden piikkiin? Itse en ole koskaan ollut koulukiusaaja enkä liioin koulukiusattu. Alkoi vaan kiinnostamaan tällainen. Oletteko yrittäneet ottaa yhteyttä "uhreihinne" nyt myöhemmällä iällä pahoitellaksenne tai muuten?
Kommentit (170)
Olen kiusannut ja myös katunut sitä, vaikka tiedänkin, että tein sen niin nuorena ja ymmärtämättömänä. Olen vieläpä ollut se "pääjehu" kiusaajana.
En ole koskaan löytänyt kiusatun yhteystietoja, jotta voisin sopia asian perin pohjin. Siitä huolimatta olen vaivannut itseäni asialla aina välillä. Mietin kiusatun kuulumisia ja mietin sopivia tapoja osoittaa pahoittelua teoistani.
Kiusaaminen on hyvin tuhoisa kaikille osapuolille. Onneksi siihen puututaan aina enemmän ja enemmän.
Jos joku kiusaajistani ottaisi yhteyttä ja tulisi anelemaan anteeksiantoa, sylkisin päälle. Masennus, itsariyritykset, itsetunto-ongelmat- niitä ei voi millään sanoilla pois pyyhkiä.
Ja minun ainoa "rikokseni", jonka vuoksi olin kiusattu eskarista ammattikouluun oli ujous.
Vierailija kirjoitti:
Pakko myöntää, että en kadu.
Rehellinen. Arvostan!
Heissulivei täällä ylpeä kiusaaja rustailee. Olen aina ollut predatori (susi) lampaan vaatteissa. Esittänyt mukavaa ja sympaattista, mutta kylmä ja kova sisältä. Aina olen ollut kiusaaja ja nauttinut siitä vallasta, joka vain kasvaa heikkojen ja vässyköiden kustannuksella. Työyhteisöissä olen pomojen ja väriteorioden mukaan punaisten suosiossa, mutta heikko itsetuntoisten vihaama, sillä käytän heidän herkkyyttään ja auliuttaan surutta hyväksi ja vielä vähän naureskelen vitsin varjolla joko suoraan tai selän takana.
Vierailija kirjoitti:
Heti sain alapeukutuksia, se on selvä...
Mutta heitetään vastakysymys. Kuinka moni oikeasti "katuu" jotain, mitä on tehnyt jonain kymmenvuotiaana.
Ei kukaan voi katua. Kiusaamisella ja kiusaamisellakin on eroa ja varsinkin on eroa, onko 15-vuotias vai 7-vuotias.
Kyllä kadun kovasti asioita, joilla olen vahingoittanut muita ihmisiä tai eläimiä, vaikka olen ollut silloin lapsi. Olen kuitenkin jollain tasolla ( kuten selkeästi sinäkin) tiennyt tekeväni väärin, mutta tehnyt silti.
"Mutta mikä lienee perustelu aikuisilla työpaikkakiusaajilla?"
Tätä pitäisi lähteä purkamaan kuin kyseessä olisi vakava rikos. Käytännössä sille löytyy aina motiivi. Usein rikos hyödyttää tekijää, suurestikin.
Tältä pohjalta syventymään kiusaamisen perimmäisiin saloihin, olkaa hyvä!
menneet on menneit pitää päästä eteenpäin, kiusasin en kadu mut uhritki valittaa eteenpäin pitäis mennä
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin miettinyt, että mitä kiusaajat nyt aikuisiällä ajattelevat. Hävettääkö heitä, vai ovatko mielestään toimineet ihan oikein?
Pari vuotta sitten näin erään pahimman yläasteajan kiusaajani baarissa, ja menin juttelemaan hänen kanssaan - kysyin, että mikä minussa oikein oli niin ärsyttävää, että oli pakko alkaa kiusata. Hän ei edes MUISTANUT kiusanneensa minua, ei ollut kuulemma silloin aikoinaan mitenkään edes tiedostanut sitä. Tai niin hän ainakin väitti. Tuo vastaus oli kaikista vaihtoehdoista loukkaavin.
Minäkin luulen, että kiusaajista monet eivät tajua kiusanneensa. Heille kyse oli vain harmittomasta huvista, jota ei tarvitse edes muistaa. Ja tuo on todellakin järkyttävää ja loukkaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Pakko myöntää, että en kadu.
Vaasastako ollaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko myöntää, että en kadu.
Vaasastako ollaan?
Mistä tiesit? Olenko kouluaikainen isäntäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko myöntää, että en kadu.
Vaasastako ollaan?
Mistä tiesit? Olenko kouluaikainen isäntäsi?
Ei, taidat olla ikäsi puolesta lähinnä isäni. Sen sijaan tuo ”kulttuuri” on teiltä tullut tutuksi monessa sukupolvesaa. Köyhät ja sairaat kyykkyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tajunnut vasta, että olin lapsena kiusaaja.
esim koulussa oli paripulpetit, jos on vierustoverista pitänyt, niin toin sen esille monin eri tavoin. Rakensin kynistä aidan pulpettien välille, nyrpistelin nokkaani kuin tyyppi haisis ja näytin kieltä. Tätähän ei kerennyt jatkua kuin hetken, kun opettaja puuttui peliin ja vaihtoi mun paikkaa... kunnes sain istua ilman paria. Eli sain mitä halusin. :)
Mulla ei ollut mitään squadia, vaikka kavereita oli. Hoidin tuon kiusaamiseni täysin omapäisesti ja yksin. Meidän kotipihalla oli eräs tyttö, jota itse en vaan tajunnut. Sillä oli mun mielestä aivan outo sukunimi ja kävi apukoulua. Hänelle tuli joskus sanottua rumia juttuja.
Kuten myös eräälle perheen äidille. Se oli outo räpätäti, aina mesoomassa ja huutamassa pienistäkin asioista. Siitä sain kiksit. Sitä oli kiva huudattaa.
Saatoin joskus kiroilla tämän lähellä ja tuohan sitten kiihtyi nollasta sataan sekunneissa. Alkoi säksättämään käytöstavattomista pikkutytöistä, huusi kuin piru naamapunaisena. Mä nauroin kippurassa, kunnes kyllästytti.Muistan, että kiusasin pikku veljeä joskus sen takia, että saisin arestia. Kesälomalla yksin omassa huoneessa viikko, ei tarvinnut mennä minnekään, sai vaan olla kirjojen ja lelujen kanssa rauhassa.
En kadu.
Olen mä vieläkin ilkiö. Tulee töissäkin toisinaan älytettyä jengiä. Puhun puutaheinää ja sitten mielessäni kikattelen, kun jengillä alkaa hermo mennä. Tätä nykyä mulla on oma huone, ei avokonttorikoppia. Työrauha.
Perheen ja ystävät pidän lähellä. Heidän kanssaan olen suora ja jopa lämmin ja herttainen ihminen. Olen myös konstailematon ihminen heidän seurassaan. En kikkaile saadakseni jotain. Nää mä tunnen ja siksi suorapuhe on valttia.
Tässä mimmi meikäläisen makuun! Itse meinaan olin/olen ihan samanlainen :D
Toivottavasti joku kohtelee niitä teidän läheisiä yhtä kusipäisesti, mitä te olette. Ehkä vasta se saa avaamaan silmät, millaisia mulkeroita olette, ja vielä ylpeitä siitä.
Kiusatun vastuustahan ei saa puhua. Mutta kyllä sellainen on.
Mieheni sisko on sosiaalisesti täysin kyvytön. Kokee että häntä on kiusattu ja syrjitty. No ilmankos kun ei puhu kenellekään mitään eikä ota edes katsekontaktia. Valitti esim että kouluaikana kesäloman jälkeen kaikki kyselivät toisiltaan mitä olet lomalla tehnyt mutta häneltä ei kukaan! No miksi hän ei itse kysynyt keneltäkään!
Ei lapselta voi vaatia sellaista että avaa jonkun sosiaalisesti kyvyttömän mykän lapsen mielen ja toistuvasti ottaa kontaktia ihmiseen jolta ei saa mitään vastakaikua.
Mielestäni myös vanhempien kuuluu opettaa lapsilleen että toisia ihmisiä katsotaan ja heille puhutaan. Ei ole myöskään lapsen vastuulla hankkia itselleen ujona yksin sosiaalisia taitoja.
Mutta ei voi syyllistää tässä tapauksessa syrjiviä lapsiakaan.
Inhottaa nämä tapaukset että vanhemmat hyväksyy lastensa totaalisen käytöstapojen puuttumisen. Sitten ihmetellään kun lapsi ei saa kavereita ja häntä ”syrjitään”.
Vierailija kirjoitti:
Kiusatun vastuustahan ei saa puhua. Mutta kyllä sellainen on.
Mieheni sisko on sosiaalisesti täysin kyvytön. Kokee että häntä on kiusattu ja syrjitty. No ilmankos kun ei puhu kenellekään mitään eikä ota edes katsekontaktia. Valitti esim että kouluaikana kesäloman jälkeen kaikki kyselivät toisiltaan mitä olet lomalla tehnyt mutta häneltä ei kukaan! No miksi hän ei itse kysynyt keneltäkään!
Ei lapselta voi vaatia sellaista että avaa jonkun sosiaalisesti kyvyttömän mykän lapsen mielen ja toistuvasti ottaa kontaktia ihmiseen jolta ei saa mitään vastakaikua.
Mielestäni myös vanhempien kuuluu opettaa lapsilleen että toisia ihmisiä katsotaan ja heille puhutaan. Ei ole myöskään lapsen vastuulla hankkia itselleen ujona yksin sosiaalisia taitoja.
Mutta ei voi syyllistää tässä tapauksessa syrjiviä lapsiakaan.
Inhottaa nämä tapaukset että vanhemmat hyväksyy lastensa totaalisen käytöstapojen puuttumisen. Sitten ihmetellään kun lapsi ei saa kavereita ja häntä ”syrjitään”.
Inhottaa nämä aikuiset kiusaajavanhemmat netissä, jotka kuvittelevat tuollaisen käytöksen olevan ”käytöstapojen puuttumista”. Inhottaa paljon, että peruskoulupohjalta tällaiset tyhmyrit saavat vielä lisääntyä, ja jatkaa kiusaajageenejään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusatun vastuustahan ei saa puhua. Mutta kyllä sellainen on.
Mieheni sisko on sosiaalisesti täysin kyvytön. Kokee että häntä on kiusattu ja syrjitty. No ilmankos kun ei puhu kenellekään mitään eikä ota edes katsekontaktia. Valitti esim että kouluaikana kesäloman jälkeen kaikki kyselivät toisiltaan mitä olet lomalla tehnyt mutta häneltä ei kukaan! No miksi hän ei itse kysynyt keneltäkään!
Ei lapselta voi vaatia sellaista että avaa jonkun sosiaalisesti kyvyttömän mykän lapsen mielen ja toistuvasti ottaa kontaktia ihmiseen jolta ei saa mitään vastakaikua.
Mielestäni myös vanhempien kuuluu opettaa lapsilleen että toisia ihmisiä katsotaan ja heille puhutaan. Ei ole myöskään lapsen vastuulla hankkia itselleen ujona yksin sosiaalisia taitoja.
Mutta ei voi syyllistää tässä tapauksessa syrjiviä lapsiakaan.
Inhottaa nämä tapaukset että vanhemmat hyväksyy lastensa totaalisen käytöstapojen puuttumisen. Sitten ihmetellään kun lapsi ei saa kavereita ja häntä ”syrjitään”.
Inhottaa nämä aikuiset kiusaajavanhemmat netissä, jotka kuvittelevat tuollaisen käytöksen olevan ”käytöstapojen puuttumista”. Inhottaa paljon, että peruskoulupohjalta tällaiset tyhmyrit saavat vielä lisääntyä, ja jatkaa kiusaajageenejään.
Joo kyllä on todella huonoa käytöstä kun ei edes ihmisiä katso tai puhu heille, sitten päälle vingutaan kun muut ei hakeudu tämmöisen juttusille!
Ja musta on surullista että sellaiset vanhemmat lisääntyy jotka ei pysty opastamaan lasta tuon vertaa elämässä että puhu ihmisille jos haluat että et ole täysin syrjässä.
Ihan tosissaan vissiin jotkut kuvittelee että lasten tehtävä on terapoida jostain sulkeutuneesta puhe/katsekyvyttömästä kersasta itselleen tasavertainen kaveri? Jep.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusatun vastuustahan ei saa puhua. Mutta kyllä sellainen on.
Mieheni sisko on sosiaalisesti täysin kyvytön. Kokee että häntä on kiusattu ja syrjitty. No ilmankos kun ei puhu kenellekään mitään eikä ota edes katsekontaktia. Valitti esim että kouluaikana kesäloman jälkeen kaikki kyselivät toisiltaan mitä olet lomalla tehnyt mutta häneltä ei kukaan! No miksi hän ei itse kysynyt keneltäkään!
Ei lapselta voi vaatia sellaista että avaa jonkun sosiaalisesti kyvyttömän mykän lapsen mielen ja toistuvasti ottaa kontaktia ihmiseen jolta ei saa mitään vastakaikua.
Mielestäni myös vanhempien kuuluu opettaa lapsilleen että toisia ihmisiä katsotaan ja heille puhutaan. Ei ole myöskään lapsen vastuulla hankkia itselleen ujona yksin sosiaalisia taitoja.
Mutta ei voi syyllistää tässä tapauksessa syrjiviä lapsiakaan.
Inhottaa nämä tapaukset että vanhemmat hyväksyy lastensa totaalisen käytöstapojen puuttumisen. Sitten ihmetellään kun lapsi ei saa kavereita ja häntä ”syrjitään”.
Inhottaa nämä aikuiset kiusaajavanhemmat netissä, jotka kuvittelevat tuollaisen käytöksen olevan ”käytöstapojen puuttumista”. Inhottaa paljon, että peruskoulupohjalta tällaiset tyhmyrit saavat vielä lisääntyä, ja jatkaa kiusaajageenejään.
Joo kyllä on todella huonoa käytöstä kun ei edes ihmisiä katso tai puhu heille, sitten päälle vingutaan kun muut ei hakeudu tämmöisen juttusille!
Ja musta on surullista että sellaiset vanhemmat lisääntyy jotka ei pysty opastamaan lasta tuon vertaa elämässä että puhu ihmisille jos haluat että et ole täysin syrjässä.
Ihan tosissaan vissiin jotkut kuvittelee että lasten tehtävä on terapoida jostain sulkeutuneesta puhe/katsekyvyttömästä kersasta itselleen tasavertainen kaveri? Jep.
Mistäpä päin Suomea tänään erityislapsia kiusataan? Saako arvata? ” Kovat arvot kunniaan!” ja ”veri ei vapise”?
Tapailin kerran miestä, joka baarissa alkoi osoitella jotain miestä ja hohotella nössöstä jolta hakkasi kuulon. ANTEEKSI MITÄ?! Selvisi, että oli lyönyt tyyppiä korvaan niin että tältä kuulo aleni pysyvästi. Ja piti vielä vuosikymmenen päästäkin tapahtumaa hulvattoman hauskana juttuna ! Kävin ostamassa itselleni siiderin ja tälle entiselle kiusatulle oluen( Sori tuon idiootin puolesta..) , sitten palasin pöytään ja ilmoitin juttumme olleen tässä. Mies ei ymmärtänyt mistä kiikasti. Hänhän on hauska ja kova jätkä !
Minulta on kaksi kiusaajas pyytänyt anteeksi, ainakin toista vaivasi asia kovasti.
Jälkimmäinen ei edes ollut kiusasja, vaan sivustaseuraaja.
Eli jos sairastut tai vammaudut tai perheenjäsenellesi tapahtuu jotain, olet ansainnut kiusaamisen? Nämä ovat yleisimpiä kiusaamisen syitä.