Terveydenhuollon ammattilaisten asiattomat kommentit

"Kerran keskussairaalan päivystysosastolla sappivaivoissa ollessani, lääkäri kysyi, että olenko harkinnut lihavuusleikkausta. Jatkoi vielä, ettei tiedä painoindeksiäni, mutta voi silmämääräisesti todeta, että olen obeesi. Painoni ei millään tavalla ollut tietääkseni vaikuttamassa sappikohtaukseeni ja kaksinkerroin sairaalasängyllä voimakkaassa kivussa ollessani, en olisi välittänyt tuollaisesta keskustelunavauksesta itselleni vaikeasta aiheesta."

"Kyl ne vaan läskit potee niitä sappikohtauksia kun taas laihat ei. Ikävää mutta totta."

Mahdoitkohan olla juuri tuo lääkäri? Ilmaisutyyli kuulostaa jotenkin tutulle...;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kun minulta kysytään rutiininomaisesti lääkärissä, olenko raskaana vastaan aina naurahtaen " en tietääkseni " ja yleensä vastapuoli vastaa naurahtamalla takaisin. mutta kerran eräs hoitaja alkoi kiljua, että pitäähän aikuisen ihmisen tietää! karjahdin sitten takaisin että en ole jumalauta.

 

Mulle yksi röntgenhoitaja alkoi jankkaamaan siitä että nainen voi aina olla mahdollisesti raskaana. Multa on kohtu poistettu, joten en usko raskautuvani. Tälle hoitajalle edes kohdunpoisto ei ollut este raskautumiselle. Ei nyt varsinaisesti epäasiallista kommentointia mutta tuli vain mieleen tuosta kokemuksesta.

Tuotakin sattuu ympäri suomen. Lienevätkö itse lapsettomia röntgenhoitajia, ainakin toivoisin moisen käytöksen puolesta. Röntgenhoitajahan ei ole sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja, joten lienee vähän hankalampi ymmärtää ettei kohdunpoiston jälkeen voi enää tulla raskaaksi. Pitääkin siskolta kysyä tietääkö se, mitä noille röntgenhoitajille opetetaan ja joutuvatko sairaanhoitajat useinkin selostamaan niille miten elimistö toimii. Sisko on päivystyspolilla töissä sairaanhoitajana.

Kyllä meille ainakin opetettiin anatomiaa kun itse röntgenhoitajaksi opiskelin. Hedelmällisessä iässä olevilta naisilta pitää raskaudesta kysyä, koska säteilyn vaikutuksesta mahdolliselle sikiölle ei tiedetä. Siihen en kyllä osaa ottaa kantaa miksi joku on jäänyt asiasta jankkaamaan....

Vierailija kirjoitti:

Te jotka ette ole terveydenhuoltoalalla, ette luonnollisesti voi käsittää miten henkisesti raskasta alalla on.

Potilaatkin käyttäytyvät nykyään entistä useammin todella epäasiallisesti, eivät usko ammattilaisen sanaa ja narisevat tyhmistäkin asioista. Lisäksi työkuorma on kasvanut monissa paikoissa kohtuuttomaksi.

Alalla kyynistyy, jokainen.

En hyväksy asiattomia kommentteja, mutta alalla työskentelevänä ymmärrän ihmisten kyynistymisen ja vahinko letkautukset. Mekin olemme vain ihmisiä.

Välillä päivytykseen ilmaantuu lääkeyliannoksen ottaneita huomionhakuisia potilaita jotka ovat yleensä nuoria naisia joilla on narsistinen persoonallisuus. Alkoholin lisäksi on otettu pienehkö annos jotain masennuslääkettä ja sitten soitetaan apua paikalle. Kumma kyllä niin näitä potilaita ei oikein jaksa ymmärtää. 

Minulle ilmoitettiin että syömishäiriöni on oma vikani, ja että on hyvä ja positiivinen asia että saan lukion kursseista hylättyjä, kun poissaolorajat paukkuu lääkäri- terapia- sun muiden käyntien takia. Olihan se aika perseestä kuulla noista kursseista huomauttaessa että "Oma vikasi - jos söisit niin ei tarttisi käydä täällä, ihan oikein että kärsii koulu niin ehkä motivoi lopettamaan sen ruokapelleilyn". Jäi paha maku suuhun.

Olen kuullut monia ikäviä kommentteja. Olin harrastanut 7.5 vuotta kestävyysjuoksua ja sairastunut "johonkin". Lääkäri määräsi minut rasitus-ekg:n, missä selvisi, että kuntoni oli keskiverto 80-vuotiaan tasolla. Tähän lääkäri totesi minulle, että "ei tässä muuta ole, kuin että sinulla on heikko kunto, ei muuta, kuin lenkille".

Toinen aika huippu oli viime kesältä, kun kerroin 26-28-vuotiaalle lääkärineidolle, että olen ollut henkisesti aika huonossa kunnossa ja selitin hänelle kokemiani vastoinkäymisiä, niin tämä neitokainen tokaisi, että "sinun pitäisi vain mennä johonkin töihin, on olemassa kuntouttavaa työtoimintaa...".

XD XD XD

Keskenmenon jälkeen tulin uudelleen raskaaksi. Menin sovitusti alkuraskauden ajan kontrolliin. Lääkäri sanoi, ettei viitsi alkaa äitiyskorttia kirjoittaa, kun kesken menee kuitenkin. Tuntui pahalta, lähdin itkien pois. Olin aiemmasta keskenmenosta jotenkin kovin herkkä ja pelokas. Onneksi lääkäri oli väärässä ja ihana poika syntyi aikanaan.

Menin lääkärille hakemaan lähetettä raskauden keskeytykseen. Tämä naislääkäri sitten kysyi minulta kuka lapsen isä on (en edes ymmärrä mitä merkitystä sillä oli), johon vastasin rehellisesti, etten tiedä. Lääkäri rupesi nauramaan minulle, että "Miten tuollainen on edes mahdollista, miten niin et tiedä??!" Itkua pidätellen vastasin tyynesti, että meilläpäin sitä kutsutaan raiskaukseksi. Lääkäri ei edes pyytänyt anteeksi, lähetteen kyllä sain ja itse keskeytykseen mennessäni erittäin ja asiallista ja ystävällistä kohtelua hoitajien osalta.

Hitto mitä kusipäitä näissä monessa! :( Ihan hirveää käytöstä, miten voi edes olla tuollaisia ihmisiä olemassa, saatika työssään käyttäytyä noin. Olisivat iloisia, että on töitä.

Mulla meni tosi huonosti. Pitkäaikaissairaus (tuore ykköstyypin diabetes) ahdisti ja mulla oli syömisen kanssa vaikeuksia. Kuukauden verran olin syömättä 1-2 päivää, kunnes nälkä kasvoi niin kovaksi että söin jauhotkin kaapista. Tästä tuli maha kipeäksi ja oksensin sitten. Sanomattakin selvää, että tää ei ollut oikeaa toimintaa diabeteksen kanssa, en jaksanut pistää insuliinejakaan. Koti oli kammottavassa kunnossa kun ei kiinnostanut/jaksanut siivota. 

Olin jo miltei luovuttamassa, mutta jostain sain energiaa mennä pyytämään apua, joten menin terveyskeskukseen sanomaan, etten pärjää. Siellä mut otettiin hyvin vastaan ja pääsin tapaamaan hoitajaa. Hänen mielestään kuitenkin diabeteksenkin takia olisi parempi, jos menisin ihan keskussairaalaan.

Siellä jouduin vähän odottelemaan, tunnin pari, mutta semmosta se nyt välillä on. Kuitenkin kun loppujen lopuksi pääsin "lääkärille", mut vastaanotti kaksi kandia. Ne otti mun ranteesta verikokeen ja kikattelivat etteivät olleet ikinä ennen ottaneet ja yleensä hoitajat tekee. Sit ne sano että mee kotiin ja syö niin kaikki on hyvin. 

Olin juuri synnyttänyt ja jostain syystä maha meni ihan kuralle ja jouduin juoksemaan vessassa koko ajan. Yksi hoitsu tuli sanomaan, että lapsi vieraantuu minusta, kun olen vessassa koko ajan. Harmittaa, kun en saanut silloin sanottua, että pskat housussako tässä pitäisi istua.

Kätiöopistolla tämä tapahtui ja lapsi on jo aikuinen ja ihan tasapainoien perheenisä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli pari vuotta sitten tilanne, että 4kk järkyttävät selkäkivut. Lääkärille sai suorastaan taistella itsensä. No siinä riisuttaessa melkein hyppäsi ilmaan ja päivitteli suureen ääneen, että "ei ihmekään, että selkä oikkuilee, kun sulla on koko takalisto aivan lytyssä, pakarat suoraan selän jatkeena... Harrastatko oikeasti liikuntaa ollenkaan?". Tuohon mennessä olin käynyt fysikaalisessa jo monta kertaa, eikä mitään helpotusta kipuihin. Itku kurkussa poistuin paikalta. Onneksi kipu lähti itsestään pois, kun pääsin yksityiselle magneettiin.

Miten se magneetti sen kivun poisti, mikä vika selässä oli????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu kauhean kivalta joutua arvostelun kohteeksi puolialastomana tällaisen "ammattilaisen" toimesta :( "Onko kukaan aiemmin sanonut, että sulla on hirveän pitkä selkä?" - Joo kiitos vaan, että kerroit, enpä ookkaan huomannut...

Minkälaisia ikäviä kommentteja ootte kuulleet?

Onko pitkä selkä hyvä ominaisuus? Sama kuin joku sanoisi että onpa sulla paljon finnejä, tiesitkö että sulla päänahka näkyy, on niin ohuet hiukset, onpa suipot rinnat, onko ne tubulaariset? Miten sulla on noin pieni leuka, onko purennassa vikaa? Tiesitkö että sulla on kierot silmät?

Niitä ei vaan sanota ääneen! Onko tyhmyyttä, tilannetajun puutetta vai vittuilua?

No minusta pitkä selkä on kaunis. Persjalkaisen vastakohta.

Persjalkaisilla ON pitkä selkä.

Nimenomaan näin.

Edesmennyt äitini sanoi, että pitkäselkäiset ovat siistejä ihmisiä, kun eivät ylety raapimaan pyllyään.

Ekaa kertaa gynelle 14-vuotiaana runsaiden ja epäsäännöllisten vuotojen takia. Ilmeisesti tähysti kohtua varoittamatta kun sattui niin helkkaristi ja ilmoitti sitten: " täysin alikehittynyt nuppineulanpään kokoinen kohtu." Sitten huomasi minulla aknen ja totesi: "Määrään sulle e-pillereitä kun tuo nahka on niin pahan näköinen". Ja sitten lasku ja ulos.

Tuo kohtudiagnoosi alkoi vaivaamaan ja kahden vuoden kuluttua uskaltauduin eri lääkäriasemalle ultraan. Lääkäriltä meinasi alahuuli tipahtaa, kun kerroin nämä nuppineulanpääjutut. Kertoi, että kohtuni on täysin normaali kokonsa ja muotonsa puolesta ja on varmasti ollut sitä jo vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasyntyneellä vauvallamme todettiin kotiinlähtötarkastuksessa pieni, muutaman viikon hoitoa vaativa juttu. Kyse ei ollut mistään henkeä uhkaavasta, mutta hoitamattomana olisi vaikeuttanut lapsen elämää huomattavasti. En hetkeäkään kapinoinut asian hoitamista vastaan, mutta juuri äidiksi tulleena minua tietysti itketti, että pienellä vauvallamme piti tuommoista olla. Omalta hoitajalta ei paljon myötätuntoa herunut. Hän totesi, että minun pitäisi ymmärtää, että on olemassa pahempiakin juttuja ja että tottakai pitää hoitaa. TOTTAKAI pitikin hoitaa ja hoidettiinkin, mutta olen silti sitä mieltä, etteivät kyyneleeni sairauden totemisen jälkeen olleet kohtuuttomat.

 

Voi herranjestas, hän koetti lohduttaa sinua että on olemassa pahempiakin juttuja ja tietenkin asia hoidetaan.

Miten maailmassa te näin herkkänahkaisia olette?

Ammattilaisen pitäisi tietää, että raskaana olevat ja imettävät naiset, juuri synnyttäneistä puhumattakaan, ovat herkässä tilassa hirvittävän hormonimyrskyn takia.

Ja mitäs sitten terveydenhuollon ammattilaisista puhutaankaan selän takana ;) Kyllä sieltäkin löytyy arvosteltavaa.

Toisen tyttären syntymän jälkeen osastolla venäläinen naishoitaja sanoi tuoreelle isälle, että noooo ensi kerralla sitten poika.

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä se lasten hankkiminen pitäisi pikapikaa jo aloittaa." YTHS:n gynen avausrepliikki 28-vuotiaalle ilman mitään taustatietojen (esim. parisuhde) kyselyä. Olin vastaanotolla ihan muissa asioissa. En hämmästykseltäni tajunnut tehdä edes valitusta.

Mulla samanlainen kokemus gynekäynnin jälkeen, tosin sairaanhoitajalta.

Olin 19v, hankkinut hormonikierukan Helsingin kunnallisella (muut ei sovi) ja kävin tarkistuttamassa n. 1kk asettamisen jälkeen. Hoitsu sitten kertoi, että "tuu vaan heti poistattamaan, kun haluat lapsia hankkia". Itse vähän vaikeana laskeskelin, että olen 24v, kun kierukka pitää vaihtaa, eli en todellakaan ollut suunnitellut 19-24-vuotiaana hankkia lapsia. Hoitsu vain alkoi saarnaamaan, että lapset pitäisi hankkia nuorena ja kyllä hän tietää, kun on sentään alalla. Terveiset vaan Helsingin kunnalliseen!

Kävin vuosia sitten mammografiassa ja rintojen ultraäänitutkimuksessa. Ikää oli tuolloin hieman päälle 30 ja äiti on nuorena sairastanut rintasyövän. Vähän siis jännitti, kun kaikenlaista outoa oiretta oli rinnoissa ollut.

Mammografian otti sellainen iloinen naishenkilö, jonka kanssa höpöteltiin siinä kaikenlaista. Mammografian jälkeen totesi, että sulla on hyvät mammografiatissit, kun ovat niin pehmeät. Joku varmaan olisi voinut moisesta loukkaantua, mutta itseäni vain nauratti ja taisin siinä todetakin, että hyvä että niistäkin jotain positiivista löytyy :)

Odottelun jälkeen pääsin sitten ylilääkärin ultraamaksi. Vanhempi mies tuhisi ja ähisi, ei tainnut edes päivää sanoa. Komensi laverille ja aikansa siinä tutkiskeli ja sanoi lopuksi: Ei täällä mitään ole. Ja lähti niine hyvineen siitä pois.

Vähän jäi sellainen hölmö olo. Ei nyt mitään diagnoosia sen tarkemmin olisi siinä tarvinut antaakaan, mutta voihan sitä nyt edes näkemiin sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli valtimopuolen veritulppa jalassa. Jalka valkoinen, kylmä ja kipu oli jotain todella järkyttävää. Pyysin kipulääkettä kun odotin lääkäriä päivystyksen käytävässä perillä. Toi paracetamolia. Kysyin eikö ole mitään vahvempaa, vastaus oli "Mitäs sä kotona nappailet?" Lääkärin käynnin jälkeen sama hoitaja tuli todella nöyränä pistämään morfiinia.

Tämä Peijas-Rekolassa Vantaalla. Vuosia sitten.

Se taitaapi olla niin, ettei sillä hoitajalla ole valtuuksia antaa vahvempaa lääkettä ilman lääkärin määräystä...

Hehee. Hammaslääkäriasema  TILKKA.  Eiku.  H-lääk.asema  PILKKA!  #reps#

"Meillä nyt  2in1-joulutarjous! Puudutuspiikki sekä  piikiittely  samaan  hintaan."  Jebouu!

Vierailija kirjoitti:

Kävin  huollattamassa  purukalustoani  helsinkiläisellä  yksit.klinikalla.   Tämä  v. 2011.  Jäi  todella  mieleeni  äärimmäisen  omituiset,  tyystin  EPÄRELEVANTIT  heitot  sekä  assisteeraavalta  hoitajalta  sekä  itse  tohtorilta, ( joka  vielä  professorismies)..  Ennen  puudutuksen  pistämistä  pullukansorttinen  hoitsu

heitti :  "tää on  vähän   ku  botoxin pistäis---".  Kun  sitten otsa  tuskanhiestä/jännityksestä  märkänä  esitin  kysymyksen,  että  turpoavatko  huuleni  kovinkin  pahasti  piikin  seurauksena  (eka  puudutuskertani ),  niin  siihen  tämä  ponnaripäinen  hammaslääkäri  sitten  mukahauskasti  kommentoi: " Ei turpoo.  Vaikka  sitähän  sä  varmaan  haluaisit!" Olin  aivan  äimänkäkenä  ja  pöllämystynyt  näistä  loukkaavista,  vihjaavista  heitoista.  Aivan  kuin olisin  joku  botox-naamapelle!! Ei helvetti. Eläissäni  EN  ole  botoxeja/huulitäytteitä  pärstääni  laitattanut, ja  vast.otolle  menin  perusarkimeikki  naamalla,  huulissa  kevyt  killto  jne. Koin  tulleeni  kiusatuksi  huolitellun  olemukseni  tähden. No, siihen tyssäsi  Tilkan  klinikan  käynnit,  ylläri..