Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koirani 16v lähti viimeiselle matkalleen eilen, äitini pilkkasi suruani
11.12.2015 |
Eläinlääkäri tuli meille kotiin hänet lopettamaan. Äitini joka oli hoitamassa lapsia vähätteli asiaa. "No olisiko se ollut parempi että olisi ollut lapsesi, eikös näin ole parempi?"
Ei mitään muuta sanottavaa sitten löytynyt.
Otin sen verran rauhoittavia että pysyn suunnilleen järjissäni. Lapsi on miehen äidillä.
Kommentit (61)
Lähetä joku sun äitis läheinen viimeiselle matkalle ja naura sitten sille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni ihminen ajattelee, että ihmiset on aina tärkeämpiä mutta kyllä minä ainakin pelastaisin palavasta talosta ensiksi oman koiran, kuin aivan vieraan lapsen.
Uhhuh, mitähän tuohon nyt sanoisi... En väheksy lemmikin merkistystä omistajalleen ja pitkäaikaisesta "perheenjäsenestä" on varmasti raskasta luopua. Mutta kun tässä ketjussa ensin syytetään äitiä epäempaattiseksi ja ymmärtämättömäksi (ehkä ihan aiheestakin), niin kyllä vaaka heilahtaa aika rajusti toiseen suuntaan kun lukee tuollaisen mielipiteen. Mutta joo, minulla ei olekaan sitä eläintä, vaan olen sen "vieraan" lapsen äiti...
Vierailija kirjoitti:
Ei oo tottakaan! Joku saatanan elukka, ja pelastetaan ennemmin kuin pikkulapsi! Kyllä on maailma hulluksi tullut!
Ja tuota kommenttia alapeukutti 7/10, 3/10 yläpeukutti! Pelottavaa.
Pakko sanoa, mutta sulla mahtaa olla jonkin sortin mt-ongelmia. Jos koiran kuoleman takia pitää vetää rauhoittavia, viedä lapsi hoitoon (toki hyvä niin jos vetää rauhoittavia ja viinaa) sekä ryypätä. Mikä olis meininki jos sulta kuolis lapsi? Sanosin että meno on nyt aika överiä. Koira on kuitenkin vain koira. Läheinen ja rakas, mutta silti vain koira. Ryhdistäydy nyt hyvä ihminen. Johan tuossa lapsikin kohta kokee turvattomuudentunnetta, kun äiti sekoaa koiran takia. Koiran, joka oli jo vanha ja jonka kuolemaan on voinut valmistautua jo tovin.
Ja kyllä, mulla on on ollut ja on lemmikkejä. Tiedostan silti, että ne ovat vain lemmikkejä. Ihmisen veroisia niistä ei koskaan tule, eikä tarvi tullakaan. Niillä on oma paikkansa. Tärkeitä ja rakkaita, kyllä. Mutta silti ihmiset menevät aina niiden edelle. Eikä mun maailma romahda niiden kuolemaan. Suren, mutten romahda.
Vierailija kirjoitti:
Ei oo tottakaan! Joku saatanan elukka, ja pelastetaan ennemmin kuin pikkulapsi! Kyllä on maailma hulluksi tullut!
Nykyihminen inhimillistää eläimiä jo ihan liikaa. Ei ole tervettä ihmiselle eikä varsinkaan sille lemmikille. Eläimelle joka on eläin, ei ihminen kuten omistaja tuntuu kuvittelevan. Eläimelle kaikkein paras on tulla kohdelluksi eläimenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, mutta sulla mahtaa olla jonkin sortin mt-ongelmia. Jos koiran kuoleman takia pitää vetää rauhoittavia, viedä lapsi hoitoon (toki hyvä niin jos vetää rauhoittavia ja viinaa) sekä ryypätä. Mikä olis meininki jos sulta kuolis lapsi? Sanosin että meno on nyt aika överiä. Koira on kuitenkin vain koira. Läheinen ja rakas, mutta silti vain koira. Ryhdistäydy nyt hyvä ihminen. Johan tuossa lapsikin kohta kokee turvattomuudentunnetta, kun äiti sekoaa koiran takia. Koiran, joka oli jo vanha ja jonka kuolemaan on voinut valmistautua jo tovin.
Ja kyllä, mulla on on ollut ja on lemmikkejä. Tiedostan silti, että ne ovat vain lemmikkejä. Ihmisen veroisia niistä ei koskaan tule, eikä tarvi tullakaan. Niillä on oma paikkansa. Tärkeitä ja rakkaita, kyllä. Mutta silti ihmiset menevät aina niiden edelle. Eikä mun maailma romahda niiden kuolemaan. Suren, mutten romahda.
Ihmiset reagoivat suruun eri tavalla, eikä silloin auta "ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä". Kyllä, minäkin olen reagoinut lemmikin kuolemaan kuin lapsen, enkä suostu näkemään siinä mitään väärää. Jotkut ihmiset tarvitsevat "romahdusta" käsitelläkseen asiaa, eikä sitä voi vain napsaista pois. Lemmikin kuoleman sureminen on myös tabu, joka vain lisää pahaa oloa ja aiheuttaa oravanpyörän.
Toisaalta, onhan sitä niinkin empaattisia ihmisiä, jotka ihmettelevät lapsensa menettäneestä, että miten se nyt tuolla tavalla takertuu menneisiin.
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, mutta sulla mahtaa olla jonkin sortin mt-ongelmia. Jos koiran kuoleman takia pitää vetää rauhoittavia, viedä lapsi hoitoon (toki hyvä niin jos vetää rauhoittavia ja viinaa) sekä ryypätä. Mikä olis meininki jos sulta kuolis lapsi? Sanosin että meno on nyt aika överiä. Koira on kuitenkin vain koira. Läheinen ja rakas, mutta silti vain koira. Ryhdistäydy nyt hyvä ihminen. Johan tuossa lapsikin kohta kokee turvattomuudentunnetta, kun äiti sekoaa koiran takia. Koiran, joka oli jo vanha ja jonka kuolemaan on voinut valmistautua jo tovin.
Ja kyllä, mulla on on ollut ja on lemmikkejä. Tiedostan silti, että ne ovat vain lemmikkejä. Ihmisen veroisia niistä ei koskaan tule, eikä tarvi tullakaan. Niillä on oma paikkansa. Tärkeitä ja rakkaita, kyllä. Mutta silti ihmiset menevät aina niiden edelle. Eikä mun maailma romahda niiden kuolemaan. Suren, mutten romahda.
Tuostapa oli varmasti apua. Ongelmat ja henkilökohtaiset kriisithän selviää yleensä ulkopuolisen toteamuksella: "ryhdistäydy nyt, hyvä ihminen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, mutta sulla mahtaa olla jonkin sortin mt-ongelmia. Jos koiran kuoleman takia pitää vetää rauhoittavia, viedä lapsi hoitoon (toki hyvä niin jos vetää rauhoittavia ja viinaa) sekä ryypätä. Mikä olis meininki jos sulta kuolis lapsi? Sanosin että meno on nyt aika överiä. Koira on kuitenkin vain koira. Läheinen ja rakas, mutta silti vain koira. Ryhdistäydy nyt hyvä ihminen. Johan tuossa lapsikin kohta kokee turvattomuudentunnetta, kun äiti sekoaa koiran takia. Koiran, joka oli jo vanha ja jonka kuolemaan on voinut valmistautua jo tovin.
Ja kyllä, mulla on on ollut ja on lemmikkejä. Tiedostan silti, että ne ovat vain lemmikkejä. Ihmisen veroisia niistä ei koskaan tule, eikä tarvi tullakaan. Niillä on oma paikkansa. Tärkeitä ja rakkaita, kyllä. Mutta silti ihmiset menevät aina niiden edelle. Eikä mun maailma romahda niiden kuolemaan. Suren, mutten romahda.
Tuostapa oli varmasti apua. Ongelmat ja henkilökohtaiset kriisithän selviää yleensä ulkopuolisen toteamuksella: "ryhdistäydy nyt, hyvä ihminen".
Joskus tarvitaan ulkopuolinen sanomaan että nyt menee överiksi. Ei se toki kaikilla auta, mutta joillakin kyllä. Ihminen voi havahtua ja tajuta että nyt pitää pysähtyä ja lopettaa örveltäminen. Ei nyt helvetti sentään koiran kuolema ole syy jonka perusteella voi laiminlyödä lapsensakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pelastaisin monta eläintä mieluimmin kuin yhden paskan ihmisen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, mutta sulla mahtaa olla jonkin sortin mt-ongelmia. Jos koiran kuoleman takia pitää vetää rauhoittavia, viedä lapsi hoitoon (toki hyvä niin jos vetää rauhoittavia ja viinaa) sekä ryypätä. Mikä olis meininki jos sulta kuolis lapsi? Sanosin että meno on nyt aika överiä. Koira on kuitenkin vain koira. Läheinen ja rakas, mutta silti vain koira. Ryhdistäydy nyt hyvä ihminen. Johan tuossa lapsikin kohta kokee turvattomuudentunnetta, kun äiti sekoaa koiran takia. Koiran, joka oli jo vanha ja jonka kuolemaan on voinut valmistautua jo tovin.
Ja kyllä, mulla on on ollut ja on lemmikkejä. Tiedostan silti, että ne ovat vain lemmikkejä. Ihmisen veroisia niistä ei koskaan tule, eikä tarvi tullakaan. Niillä on oma paikkansa. Tärkeitä ja rakkaita, kyllä. Mutta silti ihmiset menevät aina niiden edelle. Eikä mun maailma romahda niiden kuolemaan. Suren, mutten romahda.
Ihmiset reagoivat suruun eri tavalla, eikä silloin auta "ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä". Kyllä, minäkin olen reagoinut lemmikin kuolemaan kuin lapsen, enkä suostu näkemään siinä mitään väärää. Jotkut ihmiset tarvitsevat "romahdusta" käsitelläkseen asiaa, eikä sitä voi vain napsaista pois. Lemmikin kuoleman sureminen on myös tabu, joka vain lisää pahaa oloa ja aiheuttaa oravanpyörän.
Toisaalta, onhan sitä niinkin empaattisia ihmisiä, jotka ihmettelevät lapsensa menettäneestä, että miten se nyt tuolla tavalla takertuu menneisiin.
Nykyihminen vaan oikein tekemällä tekee itselleen ongelmia. Koiran kuolema on hyvä syy ryhtyä rellestämään. Kun mä niin suren tässä, viis lapsesta ja muusta. Sairasta touhua. Eikä näille edes saa sanoa kuinka naurettavaa touhua tuo on, ei pitää silitellä ja sanoa että sun pitää nyt surra sitä koiraa miten itse haluat. Viis perheestä. Sulla on oikeus. Missä on lapsen oikeus turvalliseen elämään? Kysyn vaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä äitisi hermostui jos olit aivan poissa tolaltasi (ja ilmeisesti olit jos joudut turvautumaan mielialalääkitykseen). Ajatteli ehkä että lapsille ei tee hyvää nähdä äitiä aivan rauniona. Tuskin hän koiran merkitystä vähättelee, ei vaan ymmärrä miksi suru menee noin ylitse.
Aivan, ehkä nimenomaan AJATTELI. AJATTELI, että parempi kuin tyttäreni elää läpi luonnolliset tunteeni on että hermostun ja sanon sellaista, mikä vahingoittaa lastenlasteni vanhempaa, että hänen vanhemmuuskykynsä joutuvat entistäkin hetteisemmälle pohjalle.
Jeesus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, mutta sulla mahtaa olla jonkin sortin mt-ongelmia. Jos koiran kuoleman takia pitää vetää rauhoittavia, viedä lapsi hoitoon (toki hyvä niin jos vetää rauhoittavia ja viinaa) sekä ryypätä. Mikä olis meininki jos sulta kuolis lapsi? Sanosin että meno on nyt aika överiä. Koira on kuitenkin vain koira. Läheinen ja rakas, mutta silti vain koira. Ryhdistäydy nyt hyvä ihminen. Johan tuossa lapsikin kohta kokee turvattomuudentunnetta, kun äiti sekoaa koiran takia. Koiran, joka oli jo vanha ja jonka kuolemaan on voinut valmistautua jo tovin.
Ja kyllä, mulla on on ollut ja on lemmikkejä. Tiedostan silti, että ne ovat vain lemmikkejä. Ihmisen veroisia niistä ei koskaan tule, eikä tarvi tullakaan. Niillä on oma paikkansa. Tärkeitä ja rakkaita, kyllä. Mutta silti ihmiset menevät aina niiden edelle. Eikä mun maailma romahda niiden kuolemaan. Suren, mutten romahda.
Tuostapa oli varmasti apua. Ongelmat ja henkilökohtaiset kriisithän selviää yleensä ulkopuolisen toteamuksella: "ryhdistäydy nyt, hyvä ihminen".
Joskus tarvitaan ulkopuolinen sanomaan että nyt menee överiksi. Ei se toki kaikilla auta, mutta joillakin kyllä. Ihminen voi havahtua ja tajuta että nyt pitää pysähtyä ja lopettaa örveltäminen. Ei nyt helvetti sentään koiran kuolema ole syy jonka perusteella voi laiminlyödä lapsensakin.
Eikös lapsi ollut hoidossa, ei laiminlyötynä. Aika ylimielistä ulkopuoliselta ilmoittaa, että nyt menee överiksi.
Suru on surtava ja tunteet käsiteltävä.
Voimia ja osanotto ap:lle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, mutta sulla mahtaa olla jonkin sortin mt-ongelmia. Jos koiran kuoleman takia pitää vetää rauhoittavia, viedä lapsi hoitoon (toki hyvä niin jos vetää rauhoittavia ja viinaa) sekä ryypätä. Mikä olis meininki jos sulta kuolis lapsi? Sanosin että meno on nyt aika överiä. Koira on kuitenkin vain koira. Läheinen ja rakas, mutta silti vain koira. Ryhdistäydy nyt hyvä ihminen. Johan tuossa lapsikin kohta kokee turvattomuudentunnetta, kun äiti sekoaa koiran takia. Koiran, joka oli jo vanha ja jonka kuolemaan on voinut valmistautua jo tovin.
Ja kyllä, mulla on on ollut ja on lemmikkejä. Tiedostan silti, että ne ovat vain lemmikkejä. Ihmisen veroisia niistä ei koskaan tule, eikä tarvi tullakaan. Niillä on oma paikkansa. Tärkeitä ja rakkaita, kyllä. Mutta silti ihmiset menevät aina niiden edelle. Eikä mun maailma romahda niiden kuolemaan. Suren, mutten romahda.
Tuostapa oli varmasti apua. Ongelmat ja henkilökohtaiset kriisithän selviää yleensä ulkopuolisen toteamuksella: "ryhdistäydy nyt, hyvä ihminen".
Joskus tarvitaan ulkopuolinen sanomaan että nyt menee överiksi. Ei se toki kaikilla auta, mutta joillakin kyllä. Ihminen voi havahtua ja tajuta että nyt pitää pysähtyä ja lopettaa örveltäminen. Ei nyt helvetti sentään koiran kuolema ole syy jonka perusteella voi laiminlyödä lapsensakin.
Eikös lapsi ollut hoidossa, ei laiminlyötynä. Aika ylimielistä ulkopuoliselta ilmoittaa, että nyt menee överiksi.
Suru on surtava ja tunteet käsiteltävä.Voimia ja osanotto ap:lle!
Juu, lapsi viskattiin mummolle hoitoon jotta äiti saa surra kuollutta koiraa. Lapsi todennäköisesti ajattelee että koira oli äidille rakkaampi kuin hän. Entäs muuten lapsen suru? Välittääkö äiti siitä lainkaan vai onko hänelle se oma suuri suru se tärkein?
Ja kun se oli kuitenkin vain koira. Aika sairasta on jos koiran kuoleman takia pitää vetää lääkkeitä ja viinaa. Toivottavasti ei sentään yhtäaikaa. Toki sekin teidän mielestä varmaan on ihan ok, onhan ap niiiiiiin suruissaan nyt ja helpostusta on saatava. Joten pää sekaisin vaan.
Miettisin kyllä jo että onko ap:sta huolehtimaan lapsesta. Aika sekaisin tuo tuntuu olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, mutta sulla mahtaa olla jonkin sortin mt-ongelmia. Jos koiran kuoleman takia pitää vetää rauhoittavia, viedä lapsi hoitoon (toki hyvä niin jos vetää rauhoittavia ja viinaa) sekä ryypätä. Mikä olis meininki jos sulta kuolis lapsi? Sanosin että meno on nyt aika överiä. Koira on kuitenkin vain koira. Läheinen ja rakas, mutta silti vain koira. Ryhdistäydy nyt hyvä ihminen. Johan tuossa lapsikin kohta kokee turvattomuudentunnetta, kun äiti sekoaa koiran takia. Koiran, joka oli jo vanha ja jonka kuolemaan on voinut valmistautua jo tovin.
Ja kyllä, mulla on on ollut ja on lemmikkejä. Tiedostan silti, että ne ovat vain lemmikkejä. Ihmisen veroisia niistä ei koskaan tule, eikä tarvi tullakaan. Niillä on oma paikkansa. Tärkeitä ja rakkaita, kyllä. Mutta silti ihmiset menevät aina niiden edelle. Eikä mun maailma romahda niiden kuolemaan. Suren, mutten romahda.
Ihmiset reagoivat suruun eri tavalla, eikä silloin auta "ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä". Kyllä, minäkin olen reagoinut lemmikin kuolemaan kuin lapsen, enkä suostu näkemään siinä mitään väärää. Jotkut ihmiset tarvitsevat "romahdusta" käsitelläkseen asiaa, eikä sitä voi vain napsaista pois. Lemmikin kuoleman sureminen on myös tabu, joka vain lisää pahaa oloa ja aiheuttaa oravanpyörän.
Toisaalta, onhan sitä niinkin empaattisia ihmisiä, jotka ihmettelevät lapsensa menettäneestä, että miten se nyt tuolla tavalla takertuu menneisiin.
Nykyihminen vaan oikein tekemällä tekee itselleen ongelmia. Koiran kuolema on hyvä syy ryhtyä rellestämään. Kun mä niin suren tässä, viis lapsesta ja muusta. Sairasta touhua. Eikä näille edes saa sanoa kuinka naurettavaa touhua tuo on, ei pitää silitellä ja sanoa että sun pitää nyt surra sitä koiraa miten itse haluat. Viis perheestä. Sulla on oikeus. Missä on lapsen oikeus turvalliseen elämään? Kysyn vaan?
Kuulepas nyt. Jo tuon ap:n äidin kommentin pohjalta voi arvata, ettei aloittajalle ole lapsuudessa, eli silloin kun olisi pitänyt, annettu tilaa ja lupaa käsitellä tunteitaan. Se tapahtuu nyt sitten aikuisuudessa, TERVEELLÄ ihmisellä. Sairas ihminen toki voi pantata ja tukahduttaa inhimilliset tunteensa ja ryhtyä mitätöimään muita netin keskustelupalstalla.
Vierailija kirjoitti:
Minä pelastaisin monta eläintä mieluimmin kuin yhden paskan ihmisen!
Karma is a bitch. Jonain päivänä sinä jäät apua vaille, kun kohtaat toisen joka ajattelee näin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, mutta sulla mahtaa olla jonkin sortin mt-ongelmia. Jos koiran kuoleman takia pitää vetää rauhoittavia, viedä lapsi hoitoon (toki hyvä niin jos vetää rauhoittavia ja viinaa) sekä ryypätä. Mikä olis meininki jos sulta kuolis lapsi? Sanosin että meno on nyt aika överiä. Koira on kuitenkin vain koira. Läheinen ja rakas, mutta silti vain koira. Ryhdistäydy nyt hyvä ihminen. Johan tuossa lapsikin kohta kokee turvattomuudentunnetta, kun äiti sekoaa koiran takia. Koiran, joka oli jo vanha ja jonka kuolemaan on voinut valmistautua jo tovin.
Ja kyllä, mulla on on ollut ja on lemmikkejä. Tiedostan silti, että ne ovat vain lemmikkejä. Ihmisen veroisia niistä ei koskaan tule, eikä tarvi tullakaan. Niillä on oma paikkansa. Tärkeitä ja rakkaita, kyllä. Mutta silti ihmiset menevät aina niiden edelle. Eikä mun maailma romahda niiden kuolemaan. Suren, mutten romahda.
Tuostapa oli varmasti apua. Ongelmat ja henkilökohtaiset kriisithän selviää yleensä ulkopuolisen toteamuksella: "ryhdistäydy nyt, hyvä ihminen".
Joskus tarvitaan ulkopuolinen sanomaan että nyt menee överiksi. Ei se toki kaikilla auta, mutta joillakin kyllä. Ihminen voi havahtua ja tajuta että nyt pitää pysähtyä ja lopettaa örveltäminen. Ei nyt helvetti sentään koiran kuolema ole syy jonka perusteella voi laiminlyödä lapsensakin.
"Joskus tarvitaan ulkopuolinen sanomaan että nyt menee överiksi."
Ootko koskaan ajatellut, että sen suhteen kuinka sä kohtelet toisia se tekis sinulle hyvää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, mutta sulla mahtaa olla jonkin sortin mt-ongelmia. Jos koiran kuoleman takia pitää vetää rauhoittavia, viedä lapsi hoitoon (toki hyvä niin jos vetää rauhoittavia ja viinaa) sekä ryypätä. Mikä olis meininki jos sulta kuolis lapsi? Sanosin että meno on nyt aika överiä. Koira on kuitenkin vain koira. Läheinen ja rakas, mutta silti vain koira. Ryhdistäydy nyt hyvä ihminen. Johan tuossa lapsikin kohta kokee turvattomuudentunnetta, kun äiti sekoaa koiran takia. Koiran, joka oli jo vanha ja jonka kuolemaan on voinut valmistautua jo tovin.
Ja kyllä, mulla on on ollut ja on lemmikkejä. Tiedostan silti, että ne ovat vain lemmikkejä. Ihmisen veroisia niistä ei koskaan tule, eikä tarvi tullakaan. Niillä on oma paikkansa. Tärkeitä ja rakkaita, kyllä. Mutta silti ihmiset menevät aina niiden edelle. Eikä mun maailma romahda niiden kuolemaan. Suren, mutten romahda.
Tuostapa oli varmasti apua. Ongelmat ja henkilökohtaiset kriisithän selviää yleensä ulkopuolisen toteamuksella: "ryhdistäydy nyt, hyvä ihminen".
Joskus tarvitaan ulkopuolinen sanomaan että nyt menee överiksi. Ei se toki kaikilla auta, mutta joillakin kyllä. Ihminen voi havahtua ja tajuta että nyt pitää pysähtyä ja lopettaa örveltäminen. Ei nyt helvetti sentään koiran kuolema ole syy jonka perusteella voi laiminlyödä lapsensakin.
Eikös lapsi ollut hoidossa, ei laiminlyötynä. Aika ylimielistä ulkopuoliselta ilmoittaa, että nyt menee överiksi.
Suru on surtava ja tunteet käsiteltävä.Voimia ja osanotto ap:lle!
Juu, lapsi viskattiin mummolle hoitoon jotta äiti saa surra kuollutta koiraa. Lapsi todennäköisesti ajattelee että koira oli äidille rakkaampi kuin hän. Entäs muuten lapsen suru? Välittääkö äiti siitä lainkaan vai onko hänelle se oma suuri suru se tärkein?
Ja kun se oli kuitenkin vain koira. Aika sairasta on jos koiran kuoleman takia pitää vetää lääkkeitä ja viinaa. Toivottavasti ei sentään yhtäaikaa. Toki sekin teidän mielestä varmaan on ihan ok, onhan ap niiiiiiin suruissaan nyt ja helpostusta on saatava. Joten pää sekaisin vaan.
Miettisin kyllä jo että onko ap:sta huolehtimaan lapsesta. Aika sekaisin tuo tuntuu olevan.
Kuka on pätevä määrittämään mikä on riittävä syy surra? Mielestäni erittäin vastuullista, että lapsi on mummolassa hoidossa tässä tapauksessa. Ei äiti ole ainut turvallinen aikuinen, joka voi auttaa lasta surun kohtaamisessa.
Ja tuolla logiikallasi, että lapsi kuvittelee koiran olevan häntä tärkeämpi pitäisi valtaosan lapsista kuvitella olevansa tärkeysjärjestyksessä työpaikkojen alapuolella.
Voi että mua pistää vihaksi nämä "se on vain koira" -jankkaajat. Teille se koira voi olla söpö, rakas _esine_, mutta joillekin se on oikeasti todella rakas perheenjäsen! En ole väkivaltainen yleensä, mutta jos joku koirani kuoltua erehtyisi sanomaan "Mitä sinä nyt sitä suret, se oli vain koira!", vetäisin luultavasti lättyyn.
Rakkaan lemmikin menetys voi olla oikeasti todella kova paikka, ja suru on subjektiivista. Ei ole yhtä "oikeaa" tapaa surra.
Alue: Aihe vapaa
Minä olisin tuossa vaihessa sanonut että joo hyvä ettei ollut lapseni, mutta harmi ettei ollut äitini.