Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koirani 16v lähti viimeiselle matkalleen eilen, äitini pilkkasi suruani
11.12.2015 |
Eläinlääkäri tuli meille kotiin hänet lopettamaan. Äitini joka oli hoitamassa lapsia vähätteli asiaa. "No olisiko se ollut parempi että olisi ollut lapsesi, eikös näin ole parempi?"
Ei mitään muuta sanottavaa sitten löytynyt.
Otin sen verran rauhoittavia että pysyn suunnilleen järjissäni. Lapsi on miehen äidillä.
Kommentit (61)
Kyllä minulle koirani on rakkaampi kuin monikaan ihminen. Rakkaampi kuin isäni tai siskoni esimerkiksi. Varmasti pelastaisin sen ensimmäisenä, jos vaarassa ei olisi minulle muita rakkaita. Minulla ei ole omia lapsia, mutta vertaisin tunnesidettä melkein samaksi, kuin jos se olisi lapseni. Moni sukulaiseni on kuollut, enkä ole juurikaan surrut, mutta itken jo siitä, että tiedän joku päivä menettäväni koirani. Ehkä olen jotenkin sairas monen mielestä, mutta ihmiset on pahoja, enkä siksi koe samanlaista empatiaa, kuin eläimiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, mutta sulla mahtaa olla jonkin sortin mt-ongelmia. Jos koiran kuoleman takia pitää vetää rauhoittavia, viedä lapsi hoitoon (toki hyvä niin jos vetää rauhoittavia ja viinaa) sekä ryypätä. Mikä olis meininki jos sulta kuolis lapsi? Sanosin että meno on nyt aika överiä. Koira on kuitenkin vain koira. Läheinen ja rakas, mutta silti vain koira. Ryhdistäydy nyt hyvä ihminen. Johan tuossa lapsikin kohta kokee turvattomuudentunnetta, kun äiti sekoaa koiran takia. Koiran, joka oli jo vanha ja jonka kuolemaan on voinut valmistautua jo tovin.
Ja kyllä, mulla on on ollut ja on lemmikkejä. Tiedostan silti, että ne ovat vain lemmikkejä. Ihmisen veroisia niistä ei koskaan tule, eikä tarvi tullakaan. Niillä on oma paikkansa. Tärkeitä ja rakkaita, kyllä. Mutta silti ihmiset menevät aina niiden edelle. Eikä mun maailma romahda niiden kuolemaan. Suren, mutten romahda.
Tuostapa oli varmasti apua. Ongelmat ja henkilökohtaiset kriisithän selviää yleensä ulkopuolisen toteamuksella: "ryhdistäydy nyt, hyvä ihminen".
Joskus tarvitaan ulkopuolinen sanomaan että nyt menee överiksi. Ei se toki kaikilla auta, mutta joillakin kyllä. Ihminen voi havahtua ja tajuta että nyt pitää pysähtyä ja lopettaa örveltäminen. Ei nyt helvetti sentään koiran kuolema ole syy jonka perusteella voi laiminlyödä lapsensakin.
Överiksi?
Tunteet ovat tunteita, niitä ei voi valita tai järjellä ohjata. Muutenhan emme surisi ihmistenkään poismenoa. Suruja ei voi myöskään verrata keskenään. Kenen suru on vähiten överi -kilpailussa ei jaeta mitaleita. Mutta ihmisyyttään voi osoittaa ja empatiakykyään voi väläytellä. Empaattinen ihminen ei vähättele toisen surua tai luule olevansa mikään auktoritetti, joka voi kertoa miten toisen suruaan täytyy käsitellä.
Ehkä sen tunne-elämän kanssa voi olla vaikeaa siksikin, että oma äiti on noin tunnekylmä? Eli ihan turha syyllistää ap:tä, että menee överiksi.
Ap, ole fiksumpi kuin äitisi, äläkä hukuta suruasi alkoholiin. Nuo tunteet on vaan pakko elää ja antaa ajan tehdä tehtävänsä. Jos ne hautaa tai yrittää jotenkin vaan kääntää selän, ne tulevat myöhemmin uudelleen vaivaamaan.
Lämmin osanotto, koiru oli varmasti kovin rakas ja saitte elää pitkään yhdessä.
Ap ole kiltti ja hakeudu terapiaan. Voit siellä käsitellä koirasi edesmenoa. Jos et jaksa voit kirjautua suljetulle osastolle jossa saat ammattiapua ja voit levähtää hetkisen. Siellä voidaan säätää sun lääkitys kohdalleen, jotta voit kohdata voimaantuneena kamalan menetykseksi.
Jos ei ole vielä menettänyt vanhempiaan tai lastaan, voi koiran menetys tuntua ylitsepääsemättömältä. Mun isä kuoli kun olin 12v. Sitä surua oli todella vaikea kestää. Sen jälkeen olen haudannut todella rakkaan koiran, isän ja minun yhteisen. Näitä kahta menetystä ei voi mitenkään verrata. Koiran kuolemasta pääsee yli muutamassa viikossa, läheisen ihmisen kuolemasta ei välttämättä koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidiltäsi käsittämättömän tökerö ja mauton kommentti verrata lapseen! Koirat on itselle lähellä sydäntä ja tuollaisesta sanoisin jälkeenpäin kun saisin voimia kerättyä et pahoitin mieleni rankasti ja emo voi haalia talvenvaralle empatiakykyä! Kunnioitettava koiranikä tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haloo, koira on pelkkä eläin!
Haloo, oletko vähän vajaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haloo, koira on pelkkä eläin!
Haloo, oletko vähän vajaa?
En ole vajaa, mutta koira ON eläin. Eläimiin kiintyneillä on tapana hysterisoida ja suurennellä suruaan ja puhua lemmeikeistään kolmannessa persoonassa "hän". Kysehän on siis todellakin vain eläimestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole vielä menettänyt vanhempiaan tai lastaan, voi koiran menetys tuntua ylitsepääsemättömältä. Mun isä kuoli kun olin 12v. Sitä surua oli todella vaikea kestää. Sen jälkeen olen haudannut todella rakkaan koiran, isän ja minun yhteisen. Näitä kahta menetystä ei voi mitenkään verrata. Koiran kuolemasta pääsee yli muutamassa viikossa, läheisen ihmisen kuolemasta ei välttämättä koskaan.
Oi miksi vitussa tarvii verrata? Ei ap väittänyt että koiran menetys olis raskaampaa ja tuollainen ei auta yhtään rakkaan lemmikin menetyksessä. En mä päässyt koiran kuolemasta yli parissa viikossa, sinä ehkä pääsit kun vaikutatkin vähän empatiakyvyttömältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haloo, koira on pelkkä eläin!
Haloo, oletko vähän vajaa?
En ole vajaa, mutta koira ON eläin. Eläimiin kiintyneillä on tapana hysterisoida ja suurennellä suruaan ja puhua lemmeikeistään kolmannessa persoonassa "hän". Kysehän on siis todellakin vain eläimestä.
Mees nyt mussuttamasta, miksi haluat tulla vähättelemään toisen surua? Tuliko hyvä mieli, mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihminen on Jumala? Eikös ihminenkin ole eläin, ihan kuin me kaikki.
Koira on eläin, ihminen on eläin. Eri lajia, mutta eläimiä molemmat. En nää syytä, miksi toisen lajin edustaja voisi olla tärkeämpi, kuin saman rodun edustaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minulla asia ei ehkä ihan näin menisi. Tottakai se koirakin tärkeä on, mutta kyllä minä sen lapsen sieltä pelastaisin. Olen ehkä ihminen joka ajattelee, että ihmisen henki menee koiran hengen edelle, mutta näin se minulla menee ja olen varma, että en ole ainoa joka ajattelee näin! Ja vaikka lapsi olisi kuinka vieras tahansa en edes ajattelisi sen sinne jättämistä!
Vierailija kirjoitti:
No minulla asia ei ehkä ihan näin menisi. Tottakai se koirakin tärkeä on, mutta kyllä minä sen lapsen sieltä pelastaisin. Olen ehkä ihminen joka ajattelee, että ihmisen henki menee koiran hengen edelle, mutta näin se minulla menee ja olen varma, että en ole ainoa joka ajattelee näin! Ja vaikka lapsi olisi kuinka vieras tahansa en edes ajattelisi sen sinne jättämistä!
Tämä kommentti oli siis tarkoitettu vastaukseksi ensimmäisen sivun yhdennelletoista kommentille.
Töissä alkaa vahtikoira olemaan tiensä päässä,10v on ollut joka työpäivä paikalla, voi olla outoa sitten kun se ei olekaan siellä vaikka en olekaan mikään eläinihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole vielä menettänyt vanhempiaan tai lastaan, voi koiran menetys tuntua ylitsepääsemättömältä. Mun isä kuoli kun olin 12v. Sitä surua oli todella vaikea kestää. Sen jälkeen olen haudannut todella rakkaan koiran, isän ja minun yhteisen. Näitä kahta menetystä ei voi mitenkään verrata. Koiran kuolemasta pääsee yli muutamassa viikossa, läheisen ihmisen kuolemasta ei välttämättä koskaan.
Oi miksi vitussa tarvii verrata? Ei ap väittänyt että koiran menetys olis raskaampaa ja tuollainen ei auta yhtään rakkaan lemmikin menetyksessä. En mä päässyt koiran kuolemasta yli parissa viikossa, sinä ehkä pääsit kun vaikutatkin vähän empatiakyvyttömältä.
Miksi vitussa tarvii verrata? Lapsi hoitoon ja rauhoittavia naamaan.. Aika raskaasti otettu lemmikin kuolema, miten hän selviää sitten kun joku läheinen ihminen kuolee?
Vierailija kirjoitti:
...Olen ehkä ihminen joka ajattelee, että ihmisen henki menee koiran hengen edelle, mutta näin se minulla menee ja olen varma, että en ole ainoa joka ajattelee näin! ...
Tiedän sulle tosi hyvän ketjun täältä...
Oikeessahan äitis oli, vai oliko mielummi ko olisit lapsestas päässy?
Alue: Aihe vapaa
Onhan se todettu että empatiakyvyttömyys eläimiä kohtaan on yksi sosiopaateilta ja psykopaateilta löydetty luonteenpiirre...
En nyt täysin ymmärrä tätä paremmuusjärjestykseen laittamista vain koska toinen on ihminen. Koira on 16 vuotta elänyt vierellä päivittäin ja tuonut lähinnä pelkkää iloa, tämäkö on huonompi kuin kuka tahansa vieras ihminen joka on mahdollisesti tuonut toisille ihmisille paljonkin surua? Vain koska toinen on koira ja toinen ihmisapinoihin kuuluva toinen eläin?