Masentuneet yms, kerrotteko asiasta puolisolle?

Jos välinne ovat tuollaiset niin ei ihmekään että olet masentunut. Lähde hyvän sään aikana.

Kuulostaa tosi rankalta! Kyllähän tuosta pitäisi puhua. Menkää yhdessä vaikka pariterapeutin juttusille. Kerrot siellä tilanteesi "turvallisissa" olosuhteissa.

Miten voit olla kenenkään kanssa yhdessä ja teeskennellä koko ajan? Mä olen aina kertonut kumppaneille kaiken, koska odotan heiltä apua ja tukea. Muuten voisin ihan yhtä hyvin elää yksinkin.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tosi rankalta! Kyllähän tuosta pitäisi puhua. Menkää yhdessä vaikka pariterapeutin juttusille. Kerrot siellä tilanteesi "turvallisissa" olosuhteissa.

Ei, olen tullut siihen tulokseen, että omista heikoista kohdistaan voi puhua niille, joille maksetaan sinun kuuntelemisestasi ja joiden kanssa ei muuten tarvitse olla tekemisissä. Ap

Eka kerran kun sairastuin 5v sitten en pystyny miehelle mitään sanomaan aiheesta. Se kyllä tiesi ja tiesi lääkityksestäkin, silti piilottelin lääkepakkausta .. Enkä puhunut olostani.

Sitten meni vuosia välissä, kunnes trauman seurauksena sairastuin uudelleen. Tuossa

välissä lievänä masennus kai koko ajan. Nyt saikulla ja lääkityksellä, on toooosi paska olo. Tällä kertaa oon puhunu avoimemmin.

Vierailija kirjoitti:

Miten voit olla kenenkään kanssa yhdessä ja teeskennellä koko ajan? Mä olen aina kertonut kumppaneille kaiken, koska odotan heiltä apua ja tukea. Muuten voisin ihan yhtä hyvin elää yksinkin.

Ei minun tarvitse teeskennellä mitään, minä vain kerron valikoitua totuutta. Eikä kukaan halua olla sellaisen ihmisen puoliso joka on korvien välistä niin selvitystilassa että ajatukset kiertävät vain kehää "mitähän sitä laittaisi ruuaksi - taidanpa tappaa itseni huomenna". Ei kenenkään velvollisuus ole raahata sellaista riippaa elämänkumppaninaan ja yrittää "tukea", eihän sitä kukaan jaksa. Ap

Eikö niiden kumppaneiden kanssa kuulu olla yhdessä eikä erikseen? Mitä hittoa tuollainen en pysty kuin esiintymään -juttu oikein on? :O Pillua saa vaikka nuolla (hyi) muttei kuulla että mielenne on täysin maassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voit olla kenenkään kanssa yhdessä ja teeskennellä koko ajan? Mä olen aina kertonut kumppaneille kaiken, koska odotan heiltä apua ja tukea. Muuten voisin ihan yhtä hyvin elää yksinkin.

Ei minun tarvitse teeskennellä mitään, minä vain kerron valikoitua totuutta. Eikä kukaan halua olla sellaisen ihmisen puoliso joka on korvien välistä niin selvitystilassa että ajatukset kiertävät vain kehää "mitähän sitä laittaisi ruuaksi - taidanpa tappaa itseni huomenna". Ei kenenkään velvollisuus ole raahata sellaista riippaa elämänkumppaninaan ja yrittää "tukea", eihän sitä kukaan jaksa. Ap

No ensinnäkin mun mies jaksaa, mutta toisekseen eroa sitten senkin asennevammainen, jos oikeasti olet tuota mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voit olla kenenkään kanssa yhdessä ja teeskennellä koko ajan? Mä olen aina kertonut kumppaneille kaiken, koska odotan heiltä apua ja tukea. Muuten voisin ihan yhtä hyvin elää yksinkin.

Ei minun tarvitse teeskennellä mitään, minä vain kerron valikoitua totuutta. Eikä kukaan halua olla sellaisen ihmisen puoliso joka on korvien välistä niin selvitystilassa että ajatukset kiertävät vain kehää "mitähän sitä laittaisi ruuaksi - taidanpa tappaa itseni huomenna". Ei kenenkään velvollisuus ole raahata sellaista riippaa elämänkumppaninaan ja yrittää "tukea", eihän sitä kukaan jaksa. Ap

Sitäpaitsi sun miehes ON JO sun puoliso, kuvittelitko valehtelullasi joten muuttavasi miehesi kohtalon? Jos vedät itsesi jojoon keskustelematta vaikeuksistasi, niin silloinko jää miehellesi helvetin hyvä onni ja iloinen olo koko elämänsä loppupäiviksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voit olla kenenkään kanssa yhdessä ja teeskennellä koko ajan? Mä olen aina kertonut kumppaneille kaiken, koska odotan heiltä apua ja tukea. Muuten voisin ihan yhtä hyvin elää yksinkin.

Ei minun tarvitse teeskennellä mitään, minä vain kerron valikoitua totuutta. Eikä kukaan halua olla sellaisen ihmisen puoliso joka on korvien välistä niin selvitystilassa että ajatukset kiertävät vain kehää "mitähän sitä laittaisi ruuaksi - taidanpa tappaa itseni huomenna". Ei kenenkään velvollisuus ole raahata sellaista riippaa elämänkumppaninaan ja yrittää "tukea", eihän sitä kukaan jaksa. Ap

No ensinnäkin mun mies jaksaa, mutta toisekseen eroa sitten senkin asennevammainen, jos oikeasti olet tuota mieltä.

Miksi ihmeessä minun pitäisi erota? Päinvastoin yritän pitää avioliiton kasassa hoitamalla itse omat ongelmani yksin, ilman että oksennan niitä miehen riesaksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voit olla kenenkään kanssa yhdessä ja teeskennellä koko ajan? Mä olen aina kertonut kumppaneille kaiken, koska odotan heiltä apua ja tukea. Muuten voisin ihan yhtä hyvin elää yksinkin.

Ei minun tarvitse teeskennellä mitään, minä vain kerron valikoitua totuutta. Eikä kukaan halua olla sellaisen ihmisen puoliso joka on korvien välistä niin selvitystilassa että ajatukset kiertävät vain kehää "mitähän sitä laittaisi ruuaksi - taidanpa tappaa itseni huomenna". Ei kenenkään velvollisuus ole raahata sellaista riippaa elämänkumppaninaan ja yrittää "tukea", eihän sitä kukaan jaksa. Ap

Sitäpaitsi sun miehes ON JO sun puoliso, kuvittelitko valehtelullasi joten muuttavasi miehesi kohtalon? Jos vedät itsesi jojoon keskustelematta vaikeuksistasi, niin silloinko jää miehellesi helvetin hyvä onni ja iloinen olo koko elämänsä loppupäiviksi?

No se nyt taas on ihan se ja sama. Ei kukaan ole vastuussa toisen onnellisuudesta, en edes minä mieheni. Ap

Jos sä ap oikeasti ajattelet miestäsi niin haet nyt eroa. Sitten kun et enää kuulu miehesi elämään niin voitkin tappaa itsesi, niin kukaan ei kärsi.

Ai eikö? Tahtoisitko sä kuitenkin tulla kuulluksi, vaikka et teekään sen eteen mitään? Luulitko, että asiat ratkeavat vain ihan itsekseen mitään tekemättä?

Ap, no jatka sitten noin, jos asia ei sinua eikä puolisoasi vaivaa. Lapsia ei kannata tehdä tuohon perhrsalaisuuksien ilmapiiriin jossa "heikkoutta" tai sairautta paetaan vaikenemisen muurin taakse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voit olla kenenkään kanssa yhdessä ja teeskennellä koko ajan? Mä olen aina kertonut kumppaneille kaiken, koska odotan heiltä apua ja tukea. Muuten voisin ihan yhtä hyvin elää yksinkin.

Ei minun tarvitse teeskennellä mitään, minä vain kerron valikoitua totuutta. Eikä kukaan halua olla sellaisen ihmisen puoliso joka on korvien välistä niin selvitystilassa että ajatukset kiertävät vain kehää "mitähän sitä laittaisi ruuaksi - taidanpa tappaa itseni huomenna". Ei kenenkään velvollisuus ole raahata sellaista riippaa elämänkumppaninaan ja yrittää "tukea", eihän sitä kukaan jaksa. Ap

Sitäpaitsi sun miehes ON JO sun puoliso, kuvittelitko valehtelullasi joten muuttavasi miehesi kohtalon? Jos vedät itsesi jojoon keskustelematta vaikeuksistasi, niin silloinko jää miehellesi helvetin hyvä onni ja iloinen olo koko elämänsä loppupäiviksi?

No se nyt taas on ihan se ja sama. Ei kukaan ole vastuussa toisen onnellisuudesta, en edes minä mieheni. Ap

No niin, no miksi et sitten jo puhu miehelle???? Mitä se haittaa, koska eihän hän ole sinun murheittesi syypää. Ala nyt puhua. Mies ei olekaan sinun "pelastajasi", mutta voi olla tukijasi ja jos ei halua olla, niin tahdotko tosiaan elää sellaisen ihmisen seurassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voit olla kenenkään kanssa yhdessä ja teeskennellä koko ajan? Mä olen aina kertonut kumppaneille kaiken, koska odotan heiltä apua ja tukea. Muuten voisin ihan yhtä hyvin elää yksinkin.

Ei minun tarvitse teeskennellä mitään, minä vain kerron valikoitua totuutta. Eikä kukaan halua olla sellaisen ihmisen puoliso joka on korvien välistä niin selvitystilassa että ajatukset kiertävät vain kehää "mitähän sitä laittaisi ruuaksi - taidanpa tappaa itseni huomenna". Ei kenenkään velvollisuus ole raahata sellaista riippaa elämänkumppaninaan ja yrittää "tukea", eihän sitä kukaan jaksa. Ap

No ensinnäkin mun mies jaksaa, mutta toisekseen eroa sitten senkin asennevammainen, jos oikeasti olet tuota mieltä.

Miksi ihmeessä minun pitäisi erota? Päinvastoin yritän pitää avioliiton kasassa hoitamalla itse omat ongelmani yksin, ilman että oksennan niitä miehen riesaksi. Ap

No, ainakin minä menin AVOliittoon ihan sillä ajatuksella, että se liitto on yhteinen juttumme ja siinä on kaksi osapuolta. Minä tuen miestäni jos hänellä on vaikeaa ja haluan myös tukea häneltä. Osaan elää yksinkin, joten jos en sitä tukea tarttisi niin minä asuisin yksin. En tajua mihin sä edes tarviit mitään liittoa. Säännölliseen seksiinkö? Tyydytpä vähään, mä ainakin aion saada henkistäkin hyvää toiselta. Ja olen saanutkin. Annan myös, tietenkin. Toki se on vaatinut itseltänikin terapiaa, mutta on kaikki sen arvoista.

Pitäisiköhän munki vaan masentua. Eikö se oo nykyään muotia? :D

Vierailija kirjoitti:

Minulla on takana yksi vaikea masennusjaksl joka kesti pari vuotta. Muun ajan olen ollut varmaan enimmäkseen lievästi masentunut. Joku pätkä voi olla niinkin että olen ollut ihan ok. En koskaan puhu olostani puolisolle. Kerran jouduin olemaan sairauslomallakin ja naamioin sen ihan toiselle syylle kuin korvien välistä johtuvaksi. Mies ei oikein ymmärrä näitä "toisenlaisia ongelmia" -hänen sanojensa mukaan. Nyt tekisi mieli joku päivä kertoa, että joka aamu työmatkallani puntaroin tarkasti, että menenkö töihin vai hirtänkö itseni työpaikan viereiseen metsään. En tiedä, mitä se sanoisi.

Miten masennuksen siis sen sairauden voi kätkeä pois?

Kuulostaa vähän äidiltäni, paitsi ettei äiti kai ollut itsetuhoinen. Mutta muuten. Älä tosiaan hanki lapsia ja opeta heillekin paheksuttavana tuen vastaanottamista muilta. Äidilleni oli ihan hirveä paikka kun minä osoitin spontaania tukeutumista ihmisiin. Kun ei muuta keksinyt, niin väitti tietävänsä, että minä ällötän niitä muita ihmisiä.

Uskoin sen ja kadotin itseni. Nyt olen pala palalta löytämässäni itseni takaisn, kiitos mieheni, jolle olen kertonut kaiken mitä mieleeni vain ikinä tulee!

Sillä metodilla pelottelinkin helvettiin tuollaiset riisipuikkomiehet kuin ap:n nuiva mies. Riisipuikkomies on mies, joka tarttuu asioihin vain pitkällä tikulla ja silloin kiljuu falsetissa, että siis voi hyi kamala, siis voi hirveän kauhea, jos joku ei osaa käyttäytyä tyylikkäästi ja odotusten mukaisesti.

Tuomitsevat vastauksia olet saanut. Siitä huolimatta sanon, että en minäkään kerro miehelle mun mielen tilasta. Eikä se siitä myöskään kysele. Kohta 15 vuotta jo naimisissa, niin ei sitä jaksa eikä ehdikään joka ikistä yksityiskohtaa omasta elämästä toiselle raportoimaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuomitsevat vastauksia olet saanut. Siitä huolimatta sanon, että en minäkään kerro miehelle mun mielen tilasta. Eikä se siitä myöskään kysele. Kohta 15 vuotta jo naimisissa, niin ei sitä jaksa eikä ehdikään joka ikistä yksityiskohtaa omasta elämästä toiselle raportoimaan.

Kauhea avioliitto teillä kaksi ventovierasta esiintyy. Eikö avioliittoon mennäkään saadakseen tukea itselle, kun ei elämässä pärjää yksin? Meillä nyt 9 vuotta takana ja aivan turhaa olla enää sitten yhdessä, jos se tuollaiseksi menee.