Onko teillä ns. "luokkaeroja" sisarustenne välillä?

Kolme keskituloista, työssäkäyvää sisarusta, yksi yrittäjä jolla ilmeisesti tulot ovat aika hyvät, mutta mistä sen nyt ulkopuolinen tietää mikä on omaa, ja paljonko on velkoja, voi olla ensi vuonna jo konkurssissakin. Ja yksi lapsineen elämäntapa-sossun elätti. Onko tuossa nyt sitten jotain luokkaeroja? -jotkut elävät enempi riskirajoilla kuin toiset. Samannäköisiä tallukoita ollaan kaikki. Ja muutenkin aika samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olen pienestä pitäen halunnut mennä tiettyyn kouluun ja tietynlaisten ihmisten seuraan. Ala-asteen vietin meidän lähi koulussa ja minulla oli kavereita, en koskaan kuitenkaan kokenut että "kuulun sinne", joten vaihdoin koulua itse yläasteelle menessä. Harrastan kalliita lajeja joissa olen menestynyt osaksi koska olen pistänyt rahaa ja aikaa niihin, matkustan paljon (vapaaehtoistöitä ja ns. seikkailumatkoja), asun kalliilla alueella, opiskelen yliopistossa ja ostan kallista tavaraa jne. Minun kaverit edustavat kaikki "yläluokkaa".

Toisin kuin veljeni. Meilla on samat vanhemmat, mutta veljeni taustat vaikuttavat ihan erinlaisilta. Kävi kaupungin huonoimmat koulut, ei mennyt lukioon vaan amikseen, on työtön, harrastaa lätkää/futista ja niitäkin laiskasti eikä ole menestynyt sitten lapsuuden. Ostaa välillä kallista vaatetta mutta ei välitä siitä, koska eivät välitä hänen kaverinsakkaan. Kaikki hänen kaverinsa ovat ns. duunareita. Ainut mihin pistää rahaa on elektroniikka ja pistää sitä siihen paljon.

Äitini on rikkaasta perheestä lääkäri ja isäni duunari köyhästä perheestä, mutta hyvin menestynyt ja aina tykännyt kuluttaa rahaa ja näyttää sitä. Saamme kummatkin about yhtä paljon rahaa vanhemmiltamme ja isovanhemmiltamme, mutta erot ovat arjessa isoja. Veljeni "snobeilee" kuitenkin minun ja perheemme seurassa, muuten mennään perus lähiö elämää duunari kavereiden kanssa ja edustaa tätä porukkaa hyvin tyypilliseen tapaan. Esim. shamppanja pullot näkyy sillon harvoin kun niitä on niin somessa suuresti, joka ei minun porukoissa ole tapana. En tiedä mihin hän pistää sen kaiken rahan mitä saa, koska säästöjä ei kuitenkaan ole...

Olispa ollut mielenkiintoista kokeilla kirjoittaa nää toisinpäin. Että olisin esittänyt veljeäni, oisko mennyt peukutukset toisinpäin! Tuntuu että alapeukutetaan minua ihmisenä, ei itse viestiä vaikka kerroin juuri ap:n kysymykseen liittyvän hyvän esimerkin.

Mitä sä niitä yläpeukkuja kerjäät...

Vierailija kirjoitti:

Minä olen juristi ja sisarus syrjäytynyt, ei yhden yhtäkään tutkintoa tai työpaikkaa. Samat vanhemmat ja sama lapsuus, nuoruus. Tiedä sitten.

Lapsuus ei ole koskaan sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen juristi ja sisarus syrjäytynyt, ei yhden yhtäkään tutkintoa tai työpaikkaa. Samat vanhemmat ja sama lapsuus, nuoruus. Tiedä sitten.

Lapsuus ei ole koskaan sama.

Tuo on totta. Voi olla aikamoinen ero isonsiskon tai -veljen ja nuorempien välillä. Suomessa ei nykyään enää tavallisesti niinkään tyttöjen ja poikien välillä.

Meillä kolmella sisaruksella on melkeinpä samanlainen asema. Keskiluokkaisia duunareita ollaan me ja puolisomme. Amis-/amk-tasoa, ainoastaan miehelläni yliopistotutkinto. Hoitoalalla moni meistä. Kaikilla melkein samanikäiset lapset. Serkukset leikkivät paljon keskenään. Vanhempamme ovat myös paljon arjessa mukana, asuvat aika lähellä meitä sisaruksia pienessä kaupungissa. Vanhempamme olivat myös keskiluokkaisia duunareita, mutta nyt jo eläkkeellä.

Minulla isosisko jätti yliopiston kesken kun rakastui. Oli aiempi tutkinto jolla työllistyi. Jäi kotiäidiksi. Miehellä ammattikoulututkinto. Ovat rakentaneet talon ja lapsia on paljon. Rahaa on riiittänyt kun mies on koko ajan perinyt rahaa jostakin. Eli ei rahasta pulaa.

Minä olen maisteri ja olen joutunut pitkin Suomea käymään töissä ennen kuin nelikymppisenä sain vakituisen työn. Siinä kohtaa siskolla oli maksettu talon yms. Mutta hän on se joka on kateellinen minulle. Iloitsee jo valmiiksi palkkojen leikkaamisesta ja iloitsee täysin rinnoin lomautuksista yms jotka kohdistuvat minuunkin.

On, molemmat isosisarukseni ovat insinöörejä ja itse olen sairaanhoitaja. He tienaavat ainakin tuplat omaan palkkaani nähden. Asuvat molemmat hienoissa isoissa taloissa ja on vehkeitä ja vempeleitä. Itse asun perheeni kanssa pienessä rivariasunnossa. Kanssakäymisessämme tämä ei näy, enkä todellakaan ole kateellinen sisaruksilleni. Olen nähnyt myös sen, että vauraus ei tuo onnea. Ja ison palkan eteen pitää tehdä paljon töitä ja se aika on pois perheeltä. Olen onnellinen, että oma työni loppuu, sun suljen työpaikan oven perässäni eikä niitä tarvitse jatkaa esim. ylitöinä kotona.

Veljeni ovat ammattikoulun käyneitä, ansaitsevat moninkertaisesti minuun verrattuna, elämän sisältö on työ, raha, omakotitalo ja televisio. Minulla on kahdet maisterin paperit, olen oman alani töissä, mutta omasta halustani osa-aikaisesti, koska maailmassa on niin paljon muutakin mielenkiintoista.

Veljieni kanssa on mahdotonta keskustella oikeastaan mistään, niin eri planeetoilla elämme, tämä koskee myös vanhempiani. Puhumme vain käytännön asioista, emme vietä yhdessä aikaa kuin muutaman päivän vuodessa, tilanne on vaivaannuttava molemmille osapuolille. Veljeni myös muistuttavat minua joka käänteessä opiskelun turhuudesta ja vähättelevät tutkintojani ja työkokemustani, naureskelevat oudoille tavoilleni ja ajatuksilleni.  Tavallaan olen surullinen tilanteesta, olisi ihanaa, jos sukulaisten kanssa voisi olla oma itsensä. 

Me olemme ainoan siskoni kanssa aina olleet toisemme vastakohtia, lapsesta saakka. Minä olin kiltti ja pärjäsin koulussa, siskollani vaikeuksia koulunkäynnissä, kaikenlaisia ongelmia, myymälävarkauksia jne. Yläasteen jälkeen minä menin lukioon ja yliopistoon, siskoni ammattikouluun. Nykyisin olen asiantuntijana hyvässä työpaikassa, en ole koskaan tupakoinut enkä pahemmin alkoholiakaan käyttänyt, siskoni työtön ketjupolttava alkoholisti. Olen ollut naimisissa saman miehen kanssa 15 vuotta, siskollani ex-aviomiehiä on pari ja ex-avomiehiäkin muutama, poliisin kanssa oltu tekemisissä jne.  Nyt jälkeenpäin kun asiaa miettii, siskoni elämä olisi voinut mennä toisella tapaa, jos viimeistään teini-iässä olisi havaittu, että kaikki ei ole psyykkisellä puolella ihan kunnossa ja hän olisi saanut apua varhaisessa vaiheessa.

Eipä ole. Minä olen tradenomi, töissä, ns. keskiluokkainen palkka, asun rivitalossa ja minulla on mökki, toinen sisarus on elintarvikealalla, pieni palkka, asuu omakotitalossa (puoliso yrittäjä) ja kolmas sisarus on putkimies, oma firma, asuu omakotitalossa ja rakentaa mökkiä.

Kotona edellytettiin että hommamme joka-ikinen ammattikoulutuksen, vanhemmillamme ei sellaista ollut. Isä oli itseoppinut ja myöhemmin tutkinnon suorittanut raksa-alan yrittäjä, äiti tehdastyöläinen. Heillä ei ollut ikinä mitään laiskottelun periaatetta olemassakaan, köyhä ja maataloustöiden täyttämä lapsuus ja siinä 15 v. korvilla vakituisesti työelämään tehtaaseen.

Sellaisesta ei nykyajan kakarat tiedä mitään!

Eipä juuri ole eroja. Kaikilla pyyhkii suht hyvin. Tai no... mä olen korkeiten koulutettu ja huonoiten menestynyt työelämässä, että tuota... :D:D

tuloeroja on paljonkin, toisaalta myös ikäeroa joten nekin tasoittuvat luultavasti vuosien saatossa. vaikka olenkin ainoa korkeakoulutettu sisarusparvesta. mutta eipä ne näy meidän elämässä juurikaan, itse tykkään kyllä maksaa laadusta, mutta käytännässä tämä ei näy koska näemme sisaruksien kanssa harvoin. välit ovat kyllä hyvät :)

Mun veli on rikkaampi hyvässä työssä oleva diplomi-insinööri. Mä olen köyhä amk-koulutettu pätkätyöläinen. Sisko on jotain tältä väliltä eli tuleva opettaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen juristi ja sisarus syrjäytynyt, ei yhden yhtäkään tutkintoa tai työpaikkaa. Samat vanhemmat ja sama lapsuus, nuoruus. Tiedä sitten.

Osaatko selittää miksi sinä epäonnistuit elämässä?

:-) Yhdeksän juristia on rientänyt alapeukuttamaan tätä! Pitäkäähän nyt se nassu kiltisti vaan lakikirjassa kiinni, eikä tarvitse tulla ihmisten ilmoille palstalle pahoittamaan mieltään.

Vierailija kirjoitti:

Vanhin sisko on tohtori ja opettaa yliopistossa, minä olen vasta valmistunut enkunope lukiossa, keskimmäinen sisko on työtön, syrjäytynyt ja kateellinen meille. Toisen siskon kanssa köydään reissussa ja vietetään aikaa yhdessä, mutta tää yks mankuu meitä maksamaan kaiken myös hänelle mihin ei tosiaankaan joka kerta suostuta. Itse on itsensä siihen jamaan omalla sekoilulla saanut niin hoitakoon itsensä tilanteesta poiskin.

Voi, jos tuntisin tuon keskimmäisen siskosi, plokkaisin hänet rinnalleni. Kuulostaa juuri sellaiselta, joka haluaisi elämäänsä jonkun tuekseen.