Onko teillä ns. "luokkaeroja" sisarustenne välillä?
Esim. tuloeroja, eroja terveydentilassa tai elintavoissa? Millä tavalla erot näkyvät? Liittyykö katkeruutta tai häpeää?
Kommentit (55)
Jep. Minä olen se köyhis ja asun kunnan vuokra-asunnossa ja olen yh. En asu viidensadan neliön omakotitalossa kaikkine mahdollisine vempaimineen.
Toisaalta olen itsenäinen ja vapaa toisin kuin trofevaimo-siskoni...
Olen amis, veli akateeminen, samat urheiluharrastukset ja kunto molemmilla ok. Veli on äveriäämpi, mutta painaa enemmän kyllä duuniakin.
Tuloeroa on aina aikuisiällä ollut, olen tienannut 2-4 kertaisesti. En oikein tiedä onko vaikuttanut jotenkin, emme ole paljon tekemisissä pitkän välimatkan vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Minä olen se köyhis ja asun kunnan vuokra-asunnossa ja olen yh. En asu viidensadan neliön omakotitalossa kaikkine mahdollisine vempaimineen.
Toisaalta olen itsenäinen ja vapaa toisin kuin trofevaimo-siskoni...
Kaksi veljeämme jäi kotitilallemme ja ovat jotain meidän väliltä. Harvoin pidämme yhteyttä.
Meitä on kaksi akateemista ja yksi sossupumminarkki.
on tuloeroja, ei vaikuta, ollaan parhaita kavereita
Meillä on kolme korkeasti koulutettua, hyväpalkkaisissa töissä olevaa sisarusta, ja yksi pitkäaikaistyötön, kouluttamaton sisarus. Viimeksi mainittu on äärimmäisen katkera meille muille, kun emme elätä häntä ja kolmea lastaan. Toisaalta, hän on pitkäjänteisesti yrittänyt sabotoida meitä muita jo lapsesta asti, joten kiinnostus tätä sisarta kohtaan on kyllä pyöreä nolla meillä kaikilla. Muut olemme hyvissä väleissä ja säännöllisesti tekemisissä toistemme kanssa.
Joo isoveljeni on nyt Soneralla töissä. Ei ole lukion jälkeen käynyt mitään koulua. Tienaa meistä eniten. Mä oon tradenomi ja tienaan about 2600e/kk ja meidän pikkusisko on lastentarhassa töissä. Tuskin meillä sen suurempaa luokkaeroa oo..
Veljeni sairastui nuorena vaikeaan skitsofreniaan, köyhä, pienellä eläkkeellä eikä elämänhallintakaan hyvää. Tietääkseni aika kateellinen minulle kun sain yliopisto-opinnot valmiiksi ja pääsin oman alan töihin. Olen keskituloinen.
No joo on.
Mä olen korkeasti koulutettu tohtori, vähän keskituloista parempituloinen, vaatimattoman näköinen, terve.
Sisareni on ikuinen opiskelija, huomattavan kovatuloinen, edustavan trendikkään näköinen kaunotar ja pikäaikaissairas.
Ja näkyyhän se tietyeti vähän kaikessa. Ja luulen, että sisko ei ole erityisen iloinen siitä, että on sairas. Häpeää ei kyllä ole.
Me teimme kaikki samanlaiset ratkaisut eli eipä tullut isoja eroja. Käytiin koulut, hankittiin ammatti, mentiin töihin, ostettiin asunto jne. Yksi siskoista elelee nyt pääomatuloilla, toinen on uraputkessa oleva toimitusjohtajan vaimo ja minä pitkin maailmaa reissaava akateeminen pätkätyöläinen, jonka osaamiselle on kysyntää.
No tuloeroa löytyy, koska siskoni on lääketieteen tohtori ja minä kemian tohtori (tutkijana).
On. Me tytöt olemme uralla edenneitä, hyvätuloisia ja akateemisia. Esikoinen, veljemme, on käynyt keskikoulun ja elättää itsensä rekkakuskina silloin kuin ei kortti ole kuivumassa. Alkoholiongelmainen ja ollut naimisissa/avoliitossa monta kertaa, ei kykene hoitamaan parisuhdetta tai lapsiaan (2 jo aikuista lasta).
Ei se minua haittaisi, veljen kanssa voisi silti olla väleissä - mutta veli on hiton kade. Parjaa minua ja siskoani selän takana suvulle, ollaan mm. muka kupattu rahaa vanhemmiltakin, vaikka todellisuudessa se, joka vanhempia kuppaa jos kuppaa on veli itse.
Yhdessä vaiheessa veli soitteli minulle, mutta vain kysyäkseen takaajaa jollekin lainalleen. Kerran suostuin, mutten sitten enää. Elää sen verran holtitonta elämää, että olisi ollut vain ajan kysymys kun laina olisi ollut minun maksettavana.
Kyllä me tavattaessa ollaan puheväleissä, mutta that's it.
Minä olen juristi ja sisarus syrjäytynyt, ei yhden yhtäkään tutkintoa tai työpaikkaa. Samat vanhemmat ja sama lapsuus, nuoruus. Tiedä sitten.
Luokkaeroa on syntynyt. Siskoni kävi lähiökoulut ja nai urheilua töllöttävän perusäijän. Ihan koulutettuja ovat kyllä molemmat, mutta eivät lue, seuraa maailman menoa tai ymmärrä taiteesta mitään, vaan käyvät Thaimaassa ja Ikeassa. Tienaavat kyllä luultavasti paremmin kuin me, mutta elämä vaikuttaa henkisesti tyhjältä.
Varsinkin juhlissa, jossa molempien ystäviä on paikalla, ero on silmiinpistävä.
Kovalla perheeni preppauksen ja raha-apujen turvin pääsin rimaa hipoeen sairaanhoitajaksi, vaikka reputin ääliöhelppoja kokeita.
Sisko pääsi kuudennella yrittämällä yliopistoon lisäpisteiden turvin, eli ei älykkö.
Pikkuveli säälistä amiskan päättötodistus.
Sisko pitää lisäksi itseään musikaalisesti huippulahjakkaana vaikka ei päässyt koskaan sibeliusakatemiaan. Oikeasti lauluääni se mitä sillä edes on , on lauluopintojen ansiota. Siis harjoittelua ei lahjakkuutta.
T.soila
Olemme siskoni kanssa hyvin erilaisessa sosioekonomisessa asemassa
Siskoni valmistui ammattikoulusta alalle, jolta tuskin tulee koskaan samaan työpaikkaa. Haaveilee jatko-opiskeluista, mutta ei tee mitään niiden eteen. Elää tuilla ja seurustelee samanlaisen miehen kanssa. Ylipainoa on kertynyt masennuksen ym. takia ja kammoaa sosiaalisia tilanteita, joten häpeilee itseään, eikä kohtele itseään kovin hyvin. Harrastuksena pelaaminen ja lähes kaikki sosiaaliset suhteet liittyvät pelaamiseen.
Itse valmistun kohta yliopistosta alalle, jossa työllistyminen on todennäköistä. Olen tehnyt opiskelun ohella osa-aikaistöitä (toiselta alalta) ja oman alan sijaisuuksia, joten olen onnistunut vähän omaisuutta kerryttämään asemastani huolimatta. Avopuolisoni on johtavassa asemassa ja hyvätuloinen, joten talous on vakaalla pohjalla. Häät pidetään reilun vuoden päästä ja perheenlisäyksestäkin on puhuttu kuhan omat työkuviot selviävät.
Välimme ovat näistä eroista huolimatta hyvät, vaikka ei kovin läheiset. Tilanne voisi olla erilainen jos molemmilla olisi lapsia ja mahdollisuus tarjota lapsille kaikenlaista hyvin erilainen?
Meillä minä olen pienestä pitäen halunnut mennä tiettyyn kouluun ja tietynlaisten ihmisten seuraan. Ala-asteen vietin meidän lähi koulussa ja minulla oli kavereita, en koskaan kuitenkaan kokenut että "kuulun sinne", joten vaihdoin koulua itse yläasteelle menessä. Harrastan kalliita lajeja joissa olen menestynyt osaksi koska olen pistänyt rahaa ja aikaa niihin, matkustan paljon (vapaaehtoistöitä ja ns. seikkailumatkoja), asun kalliilla alueella, opiskelen yliopistossa ja ostan kallista tavaraa jne. Minun kaverit edustavat kaikki "yläluokkaa".
Toisin kuin veljeni. Meilla on samat vanhemmat, mutta veljeni taustat vaikuttavat ihan erinlaisilta. Kävi kaupungin huonoimmat koulut, ei mennyt lukioon vaan amikseen, on työtön, harrastaa lätkää/futista ja niitäkin laiskasti eikä ole menestynyt sitten lapsuuden. Ostaa välillä kallista vaatetta mutta ei välitä siitä, koska eivät välitä hänen kaverinsakkaan. Kaikki hänen kaverinsa ovat ns. duunareita. Ainut mihin pistää rahaa on elektroniikka ja pistää sitä siihen paljon.
Äitini on rikkaasta perheestä lääkäri ja isäni duunari köyhästä perheestä, mutta hyvin menestynyt ja aina tykännyt kuluttaa rahaa ja näyttää sitä. Saamme kummatkin about yhtä paljon rahaa vanhemmiltamme ja isovanhemmiltamme, mutta erot ovat arjessa isoja. Veljeni "snobeilee" kuitenkin minun ja perheemme seurassa, muuten mennään perus lähiö elämää duunari kavereiden kanssa ja edustaa tätä porukkaa hyvin tyypilliseen tapaan. Esim. shamppanja pullot näkyy sillon harvoin kun niitä on niin somessa suuresti, joka ei minun porukoissa ole tapana. En tiedä mihin hän pistää sen kaiken rahan mitä saa, koska säästöjä ei kuitenkaan ole...
Luokkaerot eivät tarkoita tuloja... Ei siis kiinnosta kuulla kuka teidän perheessä tienaa eniten.
Kyse on tavoista, harrastuksista, piireistä jne.
On. En ole tekemisissä.