Onko teillä ns. "luokkaeroja" sisarustenne välillä?

Vierailija kirjoitti:

Olemme siskoni kanssa hyvin erilaisessa sosioekonomisessa asemassa

Siskoni valmistui ammattikoulusta alalle, jolta tuskin tulee koskaan samaan työpaikkaa. Haaveilee jatko-opiskeluista, mutta ei tee mitään niiden eteen. Elää tuilla ja seurustelee samanlaisen miehen kanssa. Ylipainoa on kertynyt masennuksen ym. takia ja kammoaa sosiaalisia tilanteita, joten häpeilee itseään, eikä kohtele itseään kovin hyvin. Harrastuksena pelaaminen ja lähes kaikki sosiaaliset suhteet liittyvät pelaamiseen.

Itse valmistun kohta yliopistosta alalle, jossa työllistyminen on todennäköistä. Olen tehnyt opiskelun ohella osa-aikaistöitä (toiselta alalta) ja oman alan sijaisuuksia, joten olen onnistunut vähän omaisuutta kerryttämään asemastani huolimatta. Avopuolisoni on johtavassa asemassa ja hyvätuloinen, joten talous on vakaalla pohjalla. Häät pidetään reilun vuoden päästä ja perheenlisäyksestäkin on puhuttu kuhan omat työkuviot selviävät.

Välimme ovat näistä eroista huolimatta hyvät, vaikka ei kovin läheiset. Tilanne voisi olla erilainen jos molemmilla olisi lapsia ja mahdollisuus tarjota lapsille kaikenlaista hyvin erilainen?

Tää komentti kuulosti varmaan jotenkin kamalalta ja siskoani vähättelevältä. En siltä sen halunnut kuulostavan, vaikka kaikki sanomani on totta. Elämme hyvin erilaista elämää, kiinnostuksen kohteet, tavoitteet elämässä ym. hyvin erilaisia. Jos siskoni olisi onnellinen elämässään, olisin hänen puolestaan iloinen, mutta hän ei ole ja surettaa minua. Haluaisin auttaa häntä, mutta hän ei oikein halua edes itse auttaa itseään saati ottaa apua vastaan. Kannustan ja tsemppaan laihdutusprojektissa säännöllisesti (siinä on selvästi ilmaissut haluavansa apua multa, sillä itse liikun ja urheilen paljon), mutta koulutukseen, poikaystävän valintaan ja työhön hakuun en uskalla puuttua.

Minä kahden lapsen naimisissa oleva kotiäiti, tullaan toimeen ihan ok, ruokakaupassa ei tarvitse sen kummemmin ostoksiaan laskeskella, mutta ulkomaanmatkoihin tms on harvemmin varaa. Asutaan paritalossa 10 km isohkon kaupungin keskustasta, 3mh, 1kph. Lainaa reilusti vielä jäljellä. Työelämässä jos olisin, palkka olisi 2500e/kk käteen suunnilleen.

Sisko vela työnarkomaani, kihloissa. Asuu ison kaupungin ydinkeskustassa, 3mh, 2kph. Lainaa tuskin laisinkaan. Tienaa vähintäänkin tuplasti minun potentiaalisiin tuloihin verrattuna, miehensä triplasti ellei enemmänkin.

Luonteet ja elämäntilanteet hyvin erilaisia, silti tullaan loistavasti toimeen :)

Hassu kysymys, osu ja upposi. Meitä siskoja on kolme. Yksi meistä on todella varakas toimitusjohtaja, yksi yhteiskunnan elättämä yh-äiti ja yksi on taiteilija. Olemme kaikki aivan erilaisia! Tulemme kuitenkin loistavasti juttuun ja kateutta ei ole ikinä ilmennyt

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olen pienestä pitäen halunnut mennä tiettyyn kouluun ja tietynlaisten ihmisten seuraan. Ala-asteen vietin meidän lähi koulussa ja minulla oli kavereita, en koskaan kuitenkaan kokenut että "kuulun sinne", joten vaihdoin koulua itse yläasteelle menessä. Harrastan kalliita lajeja joissa olen menestynyt osaksi koska olen pistänyt rahaa ja aikaa niihin, matkustan paljon (vapaaehtoistöitä ja ns. seikkailumatkoja), asun kalliilla alueella, opiskelen yliopistossa ja ostan kallista tavaraa jne. Minun kaverit edustavat kaikki "yläluokkaa".

Toisin kuin veljeni. Meilla on samat vanhemmat, mutta veljeni taustat vaikuttavat ihan erinlaisilta. Kävi kaupungin huonoimmat koulut, ei mennyt lukioon vaan amikseen, on työtön, harrastaa lätkää/futista ja niitäkin laiskasti eikä ole menestynyt sitten lapsuuden. Ostaa välillä kallista vaatetta mutta ei välitä siitä, koska eivät välitä hänen kaverinsakkaan. Kaikki hänen kaverinsa ovat ns. duunareita. Ainut mihin pistää rahaa on elektroniikka ja pistää sitä siihen paljon.

Äitini on rikkaasta perheestä lääkäri ja isäni duunari köyhästä perheestä, mutta hyvin menestynyt ja aina tykännyt kuluttaa rahaa ja näyttää sitä. Saamme kummatkin about yhtä paljon rahaa vanhemmiltamme ja isovanhemmiltamme, mutta erot ovat arjessa isoja. Veljeni "snobeilee" kuitenkin minun ja perheemme seurassa, muuten mennään perus lähiö elämää duunari kavereiden kanssa ja edustaa tätä porukkaa hyvin tyypilliseen tapaan. Esim. shamppanja pullot näkyy sillon harvoin kun niitä on niin somessa suuresti, joka ei minun porukoissa ole tapana. En tiedä mihin hän pistää sen kaiken rahan mitä saa, koska säästöjä ei kuitenkaan ole...

Mitkä teidän välit on? Oletko vanhempien suosikki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olen pienestä pitäen halunnut mennä tiettyyn kouluun ja tietynlaisten ihmisten seuraan. Ala-asteen vietin meidän lähi koulussa ja minulla oli kavereita, en koskaan kuitenkaan kokenut että "kuulun sinne", joten vaihdoin koulua itse yläasteelle menessä. Harrastan kalliita lajeja joissa olen menestynyt osaksi koska olen pistänyt rahaa ja aikaa niihin, matkustan paljon (vapaaehtoistöitä ja ns. seikkailumatkoja), asun kalliilla alueella, opiskelen yliopistossa ja ostan kallista tavaraa jne. Minun kaverit edustavat kaikki "yläluokkaa".

Toisin kuin veljeni. Meilla on samat vanhemmat, mutta veljeni taustat vaikuttavat ihan erinlaisilta. Kävi kaupungin huonoimmat koulut, ei mennyt lukioon vaan amikseen, on työtön, harrastaa lätkää/futista ja niitäkin laiskasti eikä ole menestynyt sitten lapsuuden. Ostaa välillä kallista vaatetta mutta ei välitä siitä, koska eivät välitä hänen kaverinsakkaan. Kaikki hänen kaverinsa ovat ns. duunareita. Ainut mihin pistää rahaa on elektroniikka ja pistää sitä siihen paljon.

Äitini on rikkaasta perheestä lääkäri ja isäni duunari köyhästä perheestä, mutta hyvin menestynyt ja aina tykännyt kuluttaa rahaa ja näyttää sitä. Saamme kummatkin about yhtä paljon rahaa vanhemmiltamme ja isovanhemmiltamme, mutta erot ovat arjessa isoja. Veljeni "snobeilee" kuitenkin minun ja perheemme seurassa, muuten mennään perus lähiö elämää duunari kavereiden kanssa ja edustaa tätä porukkaa hyvin tyypilliseen tapaan. Esim. shamppanja pullot näkyy sillon harvoin kun niitä on niin somessa suuresti, joka ei minun porukoissa ole tapana. En tiedä mihin hän pistää sen kaiken rahan mitä saa, koska säästöjä ei kuitenkaan ole...

Mitkä teidän välit on? Oletko vanhempien suosikki?

En ole vanhempien suosikki! Koin lapsena veljeni olevan vanhempien suosikki, mutta myöhemmin tajusin että olen itse ollut aina itsenäinen ja aikaansaava, kun taas veljeäni on pitänyt kannustaa, lohduttaa ja auttaa enemmän. En usko että meillä on suosikkeja kenelläkään.

Äitini kokee veljeni olevan enemmän luonteelta samanlainen kuin hän itse, joten symppaa enemmän häntä, mutta toisaalta äitini on minun yksi parhaista kavereista. Hän luottaa minuun kaikessa, vähän liikaakin, eli tukeutuu minuun ja kannustaa jopa minun "tyhmiä" päätöksiä. Esim rahan kuluttamisen suhteen...

Isäni kokee taas minun olevan samanluonteinen ja olemme kummatkin menestyneet urheilussa, isäni ollen myös minun valmentaja. Kuitenkin tekee paljon "äijä juttuja" veljeni kanssa. On läheinen meidän kummankin kanssa mutta nykyään tekee enemmän veljeni kanssa, kun taas minä matkustelen äitini kanssa kahdestaan.

Veljeni kanssa olemme todella läheisiä. "Dissaamme" toisiamme taustojemme tähden, mutta hyvässä hengessä. Hän on tervetullut minun kaveriporukkaan ja toisinpäin. Niin ja meillä siis äiti puhuu ruotsia ja minä puhun ruotsia. Veljeni ei kuitenkaan ole ikinä opetellut ruotsia tarpeeksi joten puhuvät isäni kanssa suomea!

Vanhempani ovat kouluttamattomia duunareita, joiden tärkein arvo on ollut työ, ei koulutus. Jouduin tappelemaan, että sain käydä lukion. Sen jälkeen olinkin vapaa opiskelemaan ja sen teinkin kahden tutkinnon verran. Muutin parinsadan km päähän kotikaupungista. Puolisokin akateeminen. Seurataan maailmanmenoa ja lapset harrastaa.

Siskoni kävi kaksi vuotta amista ja monen vuoden työttömyyden jälkeen päätyi tehtaalle töihin. Elämä on melko pienissä piireissä. Eron huomasi suuresti siskon lapsen rippijuhlissa, jonne muut vieraat tulivat tavallisissa vaatteissa. Ei mekään ykkösissä tultu, mut silti oltiin reilusti ylipukeutuneita. Mut siskoni ei varmasti ymmärrä mun elämäntapaa ja pääasia on, että olemme molemmat tyytyväisiä.

Joo. Siskoni on menestyvä ja naimisissa, kiva perhe, eläimet jne. Minä olen työtön luuseri. Meillä on suurinpiirtein samanlainen koulutustausta, mutta ikäeroa sen verran, että hän ehti karkuun ennen kuin toisella vanhemmistani napsahti pahasti päässä, itse jäin loukkuun. Ennen kuin sain koulut käytyä, jouduin käymään terapiassa ja siinä meni monta vuotta, jotka olisi pitänyt käyttää työntekoon.

En ole katkera, koska siskoni tekee töitä ja näkee vaivaa kaiken tuon eteen. Eivät nuo asiat ole hänellekään taivaalta tipahtaneet. En itse esim. jaksaisi ylläpitää omakotitaloa, vaikka sellaiseen olisi varaakin. Harmittaa vain, ettei minunkin anneta tehdä töitä, jotta saavuttaisin vastaavia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olen pienestä pitäen halunnut mennä tiettyyn kouluun ja tietynlaisten ihmisten seuraan. Ala-asteen vietin meidän lähi koulussa ja minulla oli kavereita, en koskaan kuitenkaan kokenut että "kuulun sinne", joten vaihdoin koulua itse yläasteelle menessä. Harrastan kalliita lajeja joissa olen menestynyt osaksi koska olen pistänyt rahaa ja aikaa niihin, matkustan paljon (vapaaehtoistöitä ja ns. seikkailumatkoja), asun kalliilla alueella, opiskelen yliopistossa ja ostan kallista tavaraa jne. Minun kaverit edustavat kaikki "yläluokkaa".

Toisin kuin veljeni. Meilla on samat vanhemmat, mutta veljeni taustat vaikuttavat ihan erinlaisilta. Kävi kaupungin huonoimmat koulut, ei mennyt lukioon vaan amikseen, on työtön, harrastaa lätkää/futista ja niitäkin laiskasti eikä ole menestynyt sitten lapsuuden. Ostaa välillä kallista vaatetta mutta ei välitä siitä, koska eivät välitä hänen kaverinsakkaan. Kaikki hänen kaverinsa ovat ns. duunareita. Ainut mihin pistää rahaa on elektroniikka ja pistää sitä siihen paljon.

Äitini on rikkaasta perheestä lääkäri ja isäni duunari köyhästä perheestä, mutta hyvin menestynyt ja aina tykännyt kuluttaa rahaa ja näyttää sitä. Saamme kummatkin about yhtä paljon rahaa vanhemmiltamme ja isovanhemmiltamme, mutta erot ovat arjessa isoja. Veljeni "snobeilee" kuitenkin minun ja perheemme seurassa, muuten mennään perus lähiö elämää duunari kavereiden kanssa ja edustaa tätä porukkaa hyvin tyypilliseen tapaan. Esim. shamppanja pullot näkyy sillon harvoin kun niitä on niin somessa suuresti, joka ei minun porukoissa ole tapana. En tiedä mihin hän pistää sen kaiken rahan mitä saa, koska säästöjä ei kuitenkaan ole...

Olispa ollut mielenkiintoista kokeilla kirjoittaa nää toisinpäin. Että olisin esittänyt veljeäni, oisko mennyt peukutukset toisinpäin! Tuntuu että alapeukutetaan minua ihmisenä, ei itse viestiä vaikka kerroin juuri ap:n kysymykseen liittyvän hyvän esimerkin.

Nuorin sisaruksistamme on ylempää keskiluokkaa ja hieno ulkomaalainen mies (keskieuroopasta).

Ei meillä ei ole katkeruutta, eikä se näy väleissä mitenkään. Hemmetin hyvät välit kaikilla.

Ainoastaan äitimme on tittelin kipeä ja pitää länsimaalaista ulkomaalaisuutta yläluokkaisena. He myös hienosti asuvat ihan pääkaupungissa saakka. Akateemisia. Juovat vaan parhaimpia viinejä (ihan samoja kuin me muutkin) ja sisustuskin on ulkomaalaisesta sisustuslehdestä, heillä on varaa ostaakin asioita mitä itsellä ei (eikä sovi mun ideologiaankaan, että ostaisin uutta)..

Erehdyin selittelemään jotain, mutta mutsi saa semmoista ärsyyntymistä aikaiseksi. Me muut ei olla mitään, saati meidän lapset. Sisko miehineen noloina pahoittelee, eikä edes ole heidän tehtävä pahoitella. He ovat jalat maassa ja ymmärrys on valtava.

Joka kesä näiden hienojen kanssa ollaan meidän kesämökillä. Kaikki mun sisarukset perheineen. Se on paras viikko vuodesta. Äitiä ei ole kutsuttu.

No, itse olen ihan hyvin toimeentuleva, hyvän ammatin omaava, työssäkäyvä ja naimisissa ehkä vähän "paremmasta" perheestä tulleen miehen kanssa. Meillä on isohko omistusasunto hyvällä alueella jne. Kaikki on aika hyvin.

Veljeni on sossupumminarkki. En osaa sanoa mikä hänen kohdallaan meni vikaan. Me asuttiin lapsena myös kaupungin vuokrakämpässä, vanhemmat oli vuorotellen ja välillä yhtäaikaakin työttömänä, rahaa ei ollut mihinkään ylimääräiseen, mutta en toisaalta edes ajatellut että siinä olisi ollut mitään erikoista. Tänä päivänä vasta ymmärrän kuinka köyhiä oikeasti oltiin. Me oltiin enemmän tai vähemmän syrjäytyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olen pienestä pitäen halunnut mennä tiettyyn kouluun ja tietynlaisten ihmisten seuraan. Ala-asteen vietin meidän lähi koulussa ja minulla oli kavereita, en koskaan kuitenkaan kokenut että "kuulun sinne", joten vaihdoin koulua itse yläasteelle menessä. Harrastan kalliita lajeja joissa olen menestynyt osaksi koska olen pistänyt rahaa ja aikaa niihin, matkustan paljon (vapaaehtoistöitä ja ns. seikkailumatkoja), asun kalliilla alueella, opiskelen yliopistossa ja ostan kallista tavaraa jne. Minun kaverit edustavat kaikki "yläluokkaa".

Toisin kuin veljeni. Meilla on samat vanhemmat, mutta veljeni taustat vaikuttavat ihan erinlaisilta. Kävi kaupungin huonoimmat koulut, ei mennyt lukioon vaan amikseen, on työtön, harrastaa lätkää/futista ja niitäkin laiskasti eikä ole menestynyt sitten lapsuuden. Ostaa välillä kallista vaatetta mutta ei välitä siitä, koska eivät välitä hänen kaverinsakkaan. Kaikki hänen kaverinsa ovat ns. duunareita. Ainut mihin pistää rahaa on elektroniikka ja pistää sitä siihen paljon.

Äitini on rikkaasta perheestä lääkäri ja isäni duunari köyhästä perheestä, mutta hyvin menestynyt ja aina tykännyt kuluttaa rahaa ja näyttää sitä. Saamme kummatkin about yhtä paljon rahaa vanhemmiltamme ja isovanhemmiltamme, mutta erot ovat arjessa isoja. Veljeni "snobeilee" kuitenkin minun ja perheemme seurassa, muuten mennään perus lähiö elämää duunari kavereiden kanssa ja edustaa tätä porukkaa hyvin tyypilliseen tapaan. Esim. shamppanja pullot näkyy sillon harvoin kun niitä on niin somessa suuresti, joka ei minun porukoissa ole tapana. En tiedä mihin hän pistää sen kaiken rahan mitä saa, koska säästöjä ei kuitenkaan ole...

Olispa ollut mielenkiintoista kokeilla kirjoittaa nää toisinpäin. Että olisin esittänyt veljeäni, oisko mennyt peukutukset toisinpäin! Tuntuu että alapeukutetaan minua ihmisenä, ei itse viestiä vaikka kerroin juuri ap:n kysymykseen liittyvän hyvän esimerkin.

Et taida olla suomalainen, kun kirjoitat tuolla tavalla. Ovatko yhdyssanat vaikeita? Ja taidat olla perinyt isäsi tavan kerskua kalliilla tavaralla. Junttia, sanon minä.

Minä ja vanhempi veljeni olemme molemmat kouluttauneita ja akateemsiella uralla. Pikkuveljeni on käynyt vain peruskoulun ja jäänyt tavallaan perusturvan varaan. Periaatteessa kaikilla sama kasvatus, mutta ehkä hän jäi vähän väliinputoajaksi. Vanhempamme olivat periaatteessa köyhiä. Olemme ns. "lähiölapsia", kaupungin vuokratalosta. Siihen nähden olemme paljon edenneetkin. En häpeä veljeäni, mutta mielestäni hän ei ole käyttänyt kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita hänelle on tarjottu. Mm. väärät kaverit ajoivat tuolle tielle. Hän ei ole tyhmä, mutta ei myöskään kovin fiksu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olen pienestä pitäen halunnut mennä tiettyyn kouluun ja tietynlaisten ihmisten seuraan. Ala-asteen vietin meidän lähi koulussa ja minulla oli kavereita, en koskaan kuitenkaan kokenut että "kuulun sinne", joten vaihdoin koulua itse yläasteelle menessä. Harrastan kalliita lajeja joissa olen menestynyt osaksi koska olen pistänyt rahaa ja aikaa niihin, matkustan paljon (vapaaehtoistöitä ja ns. seikkailumatkoja), asun kalliilla alueella, opiskelen yliopistossa ja ostan kallista tavaraa jne. Minun kaverit edustavat kaikki "yläluokkaa".

Toisin kuin veljeni. Meilla on samat vanhemmat, mutta veljeni taustat vaikuttavat ihan erinlaisilta. Kävi kaupungin huonoimmat koulut, ei mennyt lukioon vaan amikseen, on työtön, harrastaa lätkää/futista ja niitäkin laiskasti eikä ole menestynyt sitten lapsuuden. Ostaa välillä kallista vaatetta mutta ei välitä siitä, koska eivät välitä hänen kaverinsakkaan. Kaikki hänen kaverinsa ovat ns. duunareita. Ainut mihin pistää rahaa on elektroniikka ja pistää sitä siihen paljon.

Äitini on rikkaasta perheestä lääkäri ja isäni duunari köyhästä perheestä, mutta hyvin menestynyt ja aina tykännyt kuluttaa rahaa ja näyttää sitä. Saamme kummatkin about yhtä paljon rahaa vanhemmiltamme ja isovanhemmiltamme, mutta erot ovat arjessa isoja. Veljeni "snobeilee" kuitenkin minun ja perheemme seurassa, muuten mennään perus lähiö elämää duunari kavereiden kanssa ja edustaa tätä porukkaa hyvin tyypilliseen tapaan. Esim. shamppanja pullot näkyy sillon harvoin kun niitä on niin somessa suuresti, joka ei minun porukoissa ole tapana. En tiedä mihin hän pistää sen kaiken rahan mitä saa, koska säästöjä ei kuitenkaan ole...

Olispa ollut mielenkiintoista kokeilla kirjoittaa nää toisinpäin. Että olisin esittänyt veljeäni, oisko mennyt peukutukset toisinpäin! Tuntuu että alapeukutetaan minua ihmisenä, ei itse viestiä vaikka kerroin juuri ap:n kysymykseen liittyvän hyvän esimerkin.

 

Et taida olla suomalainen, kun kirjoitat tuolla tavalla. Ovatko yhdyssanat vaikeita? Ja taidat olla perinyt isäsi tavan kerskua kalliilla tavaralla. Junttia, sanon minä.

Äidinkieleni on ruotsi ja minulla on lukivika, anteeksi siis suomeni. Kerroin esimerkkinä eroja, missä välissä kerroin kerskuvani tavaralla? Onko kalliin tavaran ostaminen aina kerskumista?

Minä olen erityislastentarhanopettaja (teen vielä gradua töiden ohessa), siskoni ja veljeni ovat turva-alan amiksessa käyneitä vartijoita. Molemmilla ihan hyvin tienaavat puolisot, omani on samalla alalla kuin minä (hän esiluokan opettajana).

Tienaamme siis perheinä kaikki kutakuinkin saman verran, mutta sellainen tietynlainen sivistys kyllä puuttuu näiltä... Ihania ihmisiä, mutta hyvin erilaisista asioista keskustelemme heidän kanssaan vs. omien ystäviemme kanssa.

On kai meilläkin. Sisareni ja minä olemme korkasti koulutettuja, silti tienaamme vähemmän kuin ammattikoulun käyneet veljemme. Meitä on siis neljä, vanhemmat kuolleet. Toinen veli on hitsaaja, toinen sähköasentaja (esimiehenä molemmat nykyään).

Meillä on hyvät ja lämpimät välit keskenämme, ristiin rastiin olemme toistemme lasten kummeja jne. Tiedän että olemme harvinainen sisarusparvi, ei riitoja yms.  Iältämme olemme 47-55v.  Erittäin köyhästä maalaiskodista olemme lähtöisin. Aineellisesti oli köyhää, muuten isä ja äiti panostivat siihen muuhun eli hengen ravintoon. Meillä luettiin tosi paljon ja koko ajan, kiitos kirjasto:).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olen pienestä pitäen halunnut mennä tiettyyn kouluun ja tietynlaisten ihmisten seuraan. Ala-asteen vietin meidän lähi koulussa ja minulla oli kavereita, en koskaan kuitenkaan kokenut että "kuulun sinne", joten vaihdoin koulua itse yläasteelle menessä. Harrastan kalliita lajeja joissa olen menestynyt osaksi koska olen pistänyt rahaa ja aikaa niihin, matkustan paljon (vapaaehtoistöitä ja ns. seikkailumatkoja), asun kalliilla alueella, opiskelen yliopistossa ja ostan kallista tavaraa jne. Minun kaverit edustavat kaikki "yläluokkaa".

Toisin kuin veljeni. Meilla on samat vanhemmat, mutta veljeni taustat vaikuttavat ihan erinlaisilta. Kävi kaupungin huonoimmat koulut, ei mennyt lukioon vaan amikseen, on työtön, harrastaa lätkää/futista ja niitäkin laiskasti eikä ole menestynyt sitten lapsuuden. Ostaa välillä kallista vaatetta mutta ei välitä siitä, koska eivät välitä hänen kaverinsakkaan. Kaikki hänen kaverinsa ovat ns. duunareita. Ainut mihin pistää rahaa on elektroniikka ja pistää sitä siihen paljon.

Äitini on rikkaasta perheestä lääkäri ja isäni duunari köyhästä perheestä, mutta hyvin menestynyt ja aina tykännyt kuluttaa rahaa ja näyttää sitä. Saamme kummatkin about yhtä paljon rahaa vanhemmiltamme ja isovanhemmiltamme, mutta erot ovat arjessa isoja. Veljeni "snobeilee" kuitenkin minun ja perheemme seurassa, muuten mennään perus lähiö elämää duunari kavereiden kanssa ja edustaa tätä porukkaa hyvin tyypilliseen tapaan. Esim. shamppanja pullot näkyy sillon harvoin kun niitä on niin somessa suuresti, joka ei minun porukoissa ole tapana. En tiedä mihin hän pistää sen kaiken rahan mitä saa, koska säästöjä ei kuitenkaan ole...

Olispa ollut mielenkiintoista kokeilla kirjoittaa nää toisinpäin. Että olisin esittänyt veljeäni, oisko mennyt peukutukset toisinpäin! Tuntuu että alapeukutetaan minua ihmisenä, ei itse viestiä vaikka kerroin juuri ap:n kysymykseen liittyvän hyvän esimerkin.

 

Et taida olla suomalainen, kun kirjoitat tuolla tavalla. Ovatko yhdyssanat vaikeita? Ja taidat olla perinyt isäsi tavan kerskua kalliilla tavaralla. Junttia, sanon minä.

Vain suomessa tullaan haukkumaan toisten huonoa kieltä! Kirjoitan päivittäin vieraskielisille palstoille, eikä kukaan ole koskaan tullut haukkumaan, vaikka en ole lähelläkään natiivia.... Eli mistä tiedät ettei kyse ole suomea opetelleesta ulkomaalaisesta, vai olisiko sekin huono asia (Tällä palstalla taitaa olla) tai ihan lukihäiriöstä kärsivästä suomalaisesta?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen juristi ja sisarus syrjäytynyt, ei yhden yhtäkään tutkintoa tai työpaikkaa. Samat vanhemmat ja sama lapsuus, nuoruus. Tiedä sitten.

Osaatko selittää miksi sinä epäonnistuit elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Ei siis kiinnosta kuulla kuka teidän perheessä tienaa eniten.

Meitä taas ei kiinnosta kiinnostaako sinua. Mene päsmäämästä siitä.

Meitä on viisi sisarusta, joista kaksi toisesta isästä ja kolme toisesta, äiti on sama. Minä olen keskimmäisin kaikista, mutta isäni ensimmäinen. Lapsuus oli aika köyhää. Eronneet ovat, äiti on edelleen köyhä mutta isä nyttemmin menestynyt ja ansioitunut urallaan. Äiti elelee tällä hetkellä ansiosidonnaisella, työ ei meinaa onnistua kun aina kyllästyy ja etsii jotain uutta. Raha-asiat on aina sotkussa. Tämä taustoiksi. Kummallakaan ei ole edes ylioppilastutkintoa, isä kuitenkin käynyt ammatillisen koulutuksen ja johtotehtävissä.

Itse olen suvun ensimmäinen ja ainoa korkeakoulutettu ihminen (niin, no ei se amk monen mielestä tosin korkeakoulu ollut?). Haaveilen vielä lääkärin ammatista. Sisarukset ovat amiksia/jättäneet opinnot lukioon. Pärjäilevät ihan ok kuitenkin taloudellisesti, tiukkaa on toki. Lapset on nuorena tehty, kuten minullakin (eka 20v ja toka 26v, enempää ei tule). Tuloerot on isot mutta vain sen takia että minulla on hyvin tienaava puoliso, muutenhan olisi tiukkaa koska palkkani on huono. Ehkä se suurin ero kuitenkin on se että me olemme hyvin akateemisesti suuntautuneita, toisin kuin sisarukseni. Puoliso alkaa opiskelemaan.vielä yliopistotutkintoa kun hakeutuu uudelle alalle ja itsekin pyrin vielä muihin hommiin kun saan vuoron puolison opinnoilta (meillä siis kaksi lasta).

Sisaruksilla lukupäätää ei oikein heistä parilla ole ja yksi on luonut menestyksekkään uran amis-pohjalta. Tulen parhaiten toimeen tämän menestyneen amis-veljen kanssa. Siskojen kanssakin tietty jos tekemisissä ollaan, mutta en erityisemmin vapaa-aikaa heidän kanssaan vietä. He yleensä naljailevat minun vakavuudesta ja 'älykkyydestä'. Nuoremmalle siskolleni joka on lähihoitaja, toimin lähinnä kannustajana jatkaa eteenpäin ja malliesimerkkinä. Usein hän pyytää apua esimerkiksi lääkelaskuissa joita yritän parhaani mukaan opettaa. Yksi sisaruksistani on alaikäinen enkä tiedä mitä hänestä tulee, puolison kanssa yritetään tsempata koulussa. Tällä hetkellä hän on laiska teini-ikäinen, jolla ei nyt kauheasti kunnianhimoa ole (itse olen ollut aina määrätietoinen ja kunnianhimoinen). Mielellään häntä kyllä meillä pidetään ja arvosanatkin on vähän noussut :)

Vanhin sisko on tohtori ja opettaa yliopistossa, minä olen vasta valmistunut enkunope lukiossa, keskimmäinen sisko on työtön, syrjäytynyt ja kateellinen meille. Toisen siskon kanssa köydään reissussa ja vietetään aikaa yhdessä, mutta tää yks mankuu meitä maksamaan kaiken myös hänelle mihin ei tosiaankaan joka kerta suostuta. Itse on itsensä siihen jamaan omalla sekoilulla saanut niin hoitakoon itsensä tilanteesta poiskin.