Lue keskustelun säännöt.
Kuusivuotias tyttöni on hirviö (väsyneen äidin tunnustus)
10.12.2015 |
Lyö, puree, potkii, toivottaa kuolemaa jopa ystävilleen.
Ei kuuntele kotona vanhempia ollenkaan.
Lällää ruoalla, vinkuu ja kitisee.
Koko ajan jotain vailla, pomottaa.
Pikkusiskoltaan vie lelut käsistä.
Mihinkään ei voi mennä niin, ettei hirviölapsi pilaisi reissua kaikilta. Koko ajan saa pelätä että lapsi etuilee, tönii, huutaa, flippaa tai satuttaa.
Kuusi vuotta on opeteltu samoja juttuja, asetettu rajoja, rankaistu, palkittu, rakastettu.
Nyt loppui jaksaminen, rakkaus ja ymmärrys. Minulla on hirviölapsi ja saan nyt tottua häpeämään silmät päästäni lopun ikääni.
Anteeksi kaikki kanssaihmiset, lapsen eskarikaverit ja läheiset. Esikoinen olisi jäänyt tekemättä, jos olisin tämän tiennyt.
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa:
Tutkittu on jo pk-aikana, vikaa ei pitäisi lapsessa olla. Omassa takaraivossa kaihertaa että jotain on pielessä.
Eskarissa menee kaikki muuten hyvin, mutta suuttuuessaan lapsi pimahtaa ja satuttaa lähintä ihmistä. On vaan puhuttu nyt että annetaan asialle aikaa, kyllä se siitä helpottaa (?).Ennen lasten saamista luulin, että tällaiset lapset kasvavat väkivaltaisissa ja laiminlyövissä kodeissa. Paljonpa tiesin silloin...
MITEN on tutkittu ja koska? Kuka tutki?
Psykiatri ei ehkä näe vikaa, mutta lastenneurologi saattaa nähdäkin. Ja päinvastoin.
Impulssikontrollin puute on ainakin ilmeistä.
Kannattaa nyt olla sitkeä. Ei kuusivuotiaan enää pitäisi käydä lähellä olevan ihmisen kimppuun silmittömästi, riippumatta edes siitä, onko ko. uhri mitenkään "syypää" lapsen suuttumiseen.
Eli uudelleen tutkimuksiin, mars.
Perhenneuvoloista voi hakea myös apua, jos neuvolapsykologi on "käsi". Kannattaa ottaa tosiaan se päiväkodin/eskarin kuvaus noista tilanteista mukaan, ja pyytää eskariopea olemaan inhorealistisen tarkka kuvauksessaan - että psykologi ottaa huolenne todesta!
t. 15, joka muuten joutui aika pitkään jankkaamaan myös oman lapsensa erilaisuudesta, että sai neuvolasta lähetteen tutkimuksiin (neuvolaterkan ja psykan asenne oli, että älykäs ja kiltti lapsihan tuo... no niin on, mutta myös sosiaalisesti täysin toistaitoinen! HUS:n autismiyksikössä lastenneurologi katsoi lasta viisi minuuttia ja totesi, että aspergerhan se, oikea oppikirjatyyppi...) Toisin sanoen neuvolassa ei välttämättä ole aina kauhean suurta kokemusta lasten erityisongelmista, siksi kannattaa olla sitkeä pyytäessään tutkimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue sellainen kirja kuin Tulistuva lapsi. Se sisältää neuvoja arjen tilanteisiin. Ja unohda tämän palstan puheet pahoina syntyvistä ihmisistä sun muista demoneista.
Pidä myös huolta itsestäsi ja jaksamisestasi.
Hui kauhee :/ Ei ole normaalia käytöstä. Veisin tutkittavaksi.
Ei tässä nyt herranjestas kukaan ole mistään demoneista puhunut. Psykopatia on kuitenkin synnynnäistä.
Ap vastaa:
"Tutkittu" tarkoitti nyt käytännössä yhteistyötä päiväkodin ELTO:n kanssa. Hänen mielestään ei ollut syytä epäillä, etteikö lapsi (tietyin neuvoin ja toimin) oppisi kontrolloimaan käytöstä. Resurssien puutteen vuoksi tämä jäi vähän levälleen koko asia... Pääsääntöisesti lapsi ei vaikuta kuulemma esim. tarkkaavaisuusongelmaiselta, vaan on temperamentiltaan tulistuva.
MUTTA valtava kiitos vastanneille, varsinkin Asperger-lapsen äidille, ajattelin kirjoittaa tänne vain turhautumistani mutta nyt päätin ottaa yhteyden perheneuvolaan.
Jos ei lapsen vuoksi, niin edes muun perheen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillekin sanottiin, että lapsi on vain herkkä ja hieman vilkas, joka sit reagoi helposti kaikkeen. Äidin vaisto sanoi kuitenkin muuta ja tosiaan vasta lapsen ollessa yläasteella saatiin nuori neuropsykologin tutkimuksiin. Elämä helpottunut diagnoosin jälkeen meillä kaikilla ja varsinkin itse potilaalla. Kavereitakin tullut kovasti lisää kun käytös normalisoitunut. T 21
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä nyt herranjestas kukaan ole mistään demoneista puhunut. Psykopatia on kuitenkin synnynnäistä.
Kyllä tässä ketjussa on puhuttu pahoina syntyvistä ihmisistä.
Taipumus psykopatiaan on geneettinen, mutta empatiaa voi opettaa myös tällaiselle ihmiselle, kun lapsena aloittaa.
Tärkeintä on, että tiedostaa tilanteen ja tekee voitavansa,olipa ongelma neurologinen tai persoonaan liittyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa olla yhteydessä perheneuvolaan. Näin erityisopena tuollainen käytös kuulostaa enemmän kuin tutulta, mun luokallani on itse asiassa melko samanlainen tapaus. Huutaa, "flippailee", on lähes empatiakyvytön ja kohtelee muita aggressiivisesti sille päälle sattuessaan. Ei osaa huomioida ympäristöön ja nähdä itseään muiden silmin, ja saattaa järjestää mitä ihmeellisimpiä kohtauksia julkisilla paikoilla. Tämän tapauksen kohdalla kävi niin, etteivät vanhemmat enää jaksaneet, vaan lapsi otettiin suunnilleen sinun tyttösi ikäisenä huostaan. Töitä ja tutkimuksia on kuitenkin tehty kovasti jo usean vuoden ajan, ja edistystä on tullut huomattavasti :) Älä siis luovuta tyttösikään suhteen vaikka kuinka väsyttäisi, vaan hae apua, jonka teidän koko perheenne ansaitsee! Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä nyt herranjestas kukaan ole mistään demoneista puhunut. Psykopatia on kuitenkin synnynnäistä.
Kyllä tässä ketjussa on puhuttu pahoina syntyvistä ihmisistä.
Taipumus psykopatiaan on geneettinen, mutta empatiaa voi opettaa myös tällaiselle ihmiselle, kun lapsena aloittaa.
Tärkeintä on, että tiedostaa tilanteen ja tekee voitavansa,olipa ongelma neurologinen tai persoonaan liittyvä.
Nimenomaan. Ällöttäviä osa tämän ketjun kommenteista, ei uskoisi aikuisten ihmisten ja varsinkaan äitien kirjoittelevan tuollaisia.
Voimia ap, älä lannistu. Et ole todellakaan yksin ongelmissasi. Tuo epätietoisuus on raskasta, kun ei vielä tiedä, onko jostain nimettävissä olevasta ongelmasta kyse. Vaikka ei olisi, tutkimusten kautta saatte myös rutkasti tietoa siitä, miten hommaan voidaan kotona vaikuttaa. Ja tosiaan, myös muun perheen hyvinvoinnin takia.
15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, missä kohtaa apua pitää hakea tai saada? Minulla on komasluokkalainen lapsi jolle koulu on vaikeaa. Ei älyllisesti mutta muuten. Ei kavereita, ei kykene toveruuteen, levoton,liikkuu koko ajan, samalla kyllä kuulee kaiken. Ääntelee, naputtaa sormia tai jalkaa.
Harrastuksista ei tule mitään.
Tätä on nyt jahkattu koulussa kolme vuotta. Olen ollut yhteydessä koulupsykologiin joka tutki lapsen, ei aihetta jatkotutkimuksiin. Kotona lapsen on jonkinverran haastava mutta ei sellainen ettemmekö hänen kanssaan pärjäisi. Erityisopettaja ei sano koulussa juuta eikä jaata.
Mitä meidän vanhempien tulee vielä tehdä? Jatkuvasti puhumme lapselle, rankaisemme, kehumme, yritämme kaikkemme mutta kun ei, lapsi ei onnistu. On tehostettu tukea, pienryhmää kerran viikossa ja vaikka mitä. Koulu tuntuu odottavan ihmeparantumista. Kaikessa verrataan muihin mutta kun tämä lapsi ei ole kuin muut, ei pysty samaan. Ja kuitenkin tästä kaikesta huolimatta saa kokeista kasista kymppii. Kerran on saanut seiskan.
Tsemppiä ap!!
Vierailija kirjoitti:
Tulee etsimättä mieleen Nancy Spungen. Eivät saaneet apua tai diagnoosia hänen vanhempansa moniin vuosiin, syytöksiä rakkauden puutteesta ja huonosta kasvatuksesta tuli sitäkin enemmän. Tytön väkivaltaisiin kohtauksiin (ajoi mm. siskoaan takaa tappaakseen tämän saksilla) suositeltiin halaamista.
Lopulta todettiin skitsofrenia.
Eihän Nancylla skitsofreniadiagnoosia ollut. Olisikin ollut outo skitsofrenia, kun lapsi parani heti kun hänet sijoitettiin hyvään koulukotiin ja lääkkeet lopetettiin.
Nancyn äiti taas on oma lukunsa, varsinainen av-mammojen kuningatar. Muun muassa päätteli, että muutaman viikon ikäinen vauva vihaa häntä kun huutaa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 34, kommenttisi on ilmoitettu ylläpidolle asiattomana.
Kuka vaan käyttäytyy huonosti, kun oma äiti vihaa ja toivoo ettei lapsi olisi syntynytkään. Puistattavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa:
Tutkittu on jo pk-aikana, vikaa ei pitäisi lapsessa olla. Omassa takaraivossa kaihertaa että jotain on pielessä.
Eskarissa menee kaikki muuten hyvin, mutta suuttuuessaan lapsi pimahtaa ja satuttaa lähintä ihmistä. On vaan puhuttu nyt että annetaan asialle aikaa, kyllä se siitä helpottaa (?).Ennen lasten saamista luulin, että tällaiset lapset kasvavat väkivaltaisissa ja laiminlyövissä kodeissa. Paljonpa tiesin silloin...
Kuulostaa vähän siltä että lapsella voisi olla impulssien kontrolloinnissa häikkää. Onko lapsi levoton, onko vaikea leskittyä tai vastaavasti hyperfokusoituuko joihinkin asioihin? Impulssikontrollin puutehan liittyy usein ADHD/ADD hen ja joskus näitä on vaikea todeta. Miestäni on tutkittu lapsesta pitäen mutta vasta aikuisena sai diagnoosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee etsimättä mieleen Nancy Spungen. Eivät saaneet apua tai diagnoosia hänen vanhempansa moniin vuosiin, syytöksiä rakkauden puutteesta ja huonosta kasvatuksesta tuli sitäkin enemmän. Tytön väkivaltaisiin kohtauksiin (ajoi mm. siskoaan takaa tappaakseen tämän saksilla) suositeltiin halaamista.
Lopulta todettiin skitsofrenia.
Eihän Nancylla skitsofreniadiagnoosia ollut. Olisikin ollut outo skitsofrenia, kun lapsi parani heti kun hänet sijoitettiin hyvään koulukotiin ja lääkkeet lopetettiin.
Nancyn äiti taas on oma lukunsa, varsinainen av-mammojen kuningatar. Muun muassa päätteli, että muutaman viikon ikäinen vauva vihaa häntä kun huutaa koko ajan.
No voihan helkkarin idiootti. Miksi otat osaa keskusteluun, kun et selvästikään tiedä tapauksesta yhtään mitään.
Pahuus syntyy pahuudesta ja rakkauden puutteesta. Vanhemmuus on viallista
Jaa, vikan sivun kommentoijilla tuskin on kokemusta haastavista lapsista.
T. Ap, josta juuri nyt ei tunnu samalta kuin aloituksessa, mutta joskus kyllä
Ylläpito hoi. Täällä on nyt liikaa häiriintyneitä kirjoittelemassa, paras poistaa koko keskustelu. Aihe ilmeisesti vetää puoleensa mielenterveyspotilaita.
Vierailija kirjoitti:
Kuka vaan käyttäytyy huonosti, kun oma äiti vihaa ja toivoo ettei lapsi olisi syntynytkään. Puistattavaa
Nämä ovat äitiyden kiellettyjä tunteita.
Joitakin lapsista jopa inhotaan, joitakin rakastetaan yli kaiken. Mutta asioista ei voi puhua ääneen.
Esimerkiksi ap tarvitsisi nyt itsekin apua ja tukea tunteidensa käsittelyyn ja äitiyteen. Että voisi muodostaa hyvän ja rakastavan suhteen lapseensa jossakin vaiheessa. Valittavasti vain harvoilla vanhemmilla on paukkuja hakea apua. Mieluummin tuhotaan kaikki.
Psykopaatiksi valitettavasti synnytään ja se ilmenee usein jo lapsena. Ongelmia aikuisena voidaan kuitenkin vähentään opettamalla lapselle ns. normaalia käytöstä, se vain pitää tehdä eri tavalla kuin normaalin empatiakyvyn omaavalle lapselle. Itse ette siihen pysty, etsikää joku rikollisiin tai käytöshäiriöisiin erikoistunut psykiatri.