Lue keskustelun säännöt.
Kuusivuotias tyttöni on hirviö (väsyneen äidin tunnustus)
10.12.2015 |
Lyö, puree, potkii, toivottaa kuolemaa jopa ystävilleen.
Ei kuuntele kotona vanhempia ollenkaan.
Lällää ruoalla, vinkuu ja kitisee.
Koko ajan jotain vailla, pomottaa.
Pikkusiskoltaan vie lelut käsistä.
Mihinkään ei voi mennä niin, ettei hirviölapsi pilaisi reissua kaikilta. Koko ajan saa pelätä että lapsi etuilee, tönii, huutaa, flippaa tai satuttaa.
Kuusi vuotta on opeteltu samoja juttuja, asetettu rajoja, rankaistu, palkittu, rakastettu.
Nyt loppui jaksaminen, rakkaus ja ymmärrys. Minulla on hirviölapsi ja saan nyt tottua häpeämään silmät päästäni lopun ikääni.
Anteeksi kaikki kanssaihmiset, lapsen eskarikaverit ja läheiset. Esikoinen olisi jäänyt tekemättä, jos olisin tämän tiennyt.
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Pahuus syntyy pahuudesta ja rakkauden puutteesta. Vanhemmuus on viallista
Niin minäkin ajattelin vielä ihan viime aikoihin saakka. Olen ajatellut, että rakkaus ja hellyys riittävät tilanteen korjaamiseksi. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylläpito hoi. Täällä on nyt liikaa häiriintyneitä kirjoittelemassa, paras poistaa koko keskustelu. Aihe ilmeisesti vetää puoleensa mielenterveyspotilaita.
Mielenterveyspotilaat sentään ovat jonkin hoidon piirissä. Suurin osa kaheleista kävelee ihan rauhassa kadulla, kuka vain meistä tai teistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahuus syntyy pahuudesta ja rakkauden puutteesta. Vanhemmuus on viallista
Niin minäkin ajattelin vielä ihan viime aikoihin saakka. Olen ajatellut, että rakkaus ja hellyys riittävät tilanteen korjaamiseksi. T. Ap
Rakkaus, hellyys, kuri ja järjestys!
Tässä ketjussa taitaa osa olla häiriintynyttä aikuisporukkaa ihmekommentteineen.
Lapsi on lapsi, ja tässä tapauksessa näyttää tarvitsevan apua. Oli syy sitten ympäristössään tai geneettisesti. Tai sekä että.
Aikuisen tehtävä on reagoida rakentavasti tilanteeseen.
Minullekin tuli mieleen erityislapsi. Olen lukenut tourette-vanhempien tukiryhmän keskusteluja, ja lapsesi tuntuu sopivan sinne. Touretteen voi kuulua tuollainen kamalien asioiden huutaminen ja hillitön käytös.
Hae nyt helvetti soikoon sitä apua lapsellesi äläkä nimittele häntä. Purkamalla oman pahan mielesi lapseen tuhoat hänen elämänsä oli syy käytökselle sitten mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vielä kaikille - no, melkein - kommentoijille, annoitte minulle toivoa synkällä hetkellä :) Olemme ihan tavallisia, keskinkertaisia vanhempia mutta ulkopuolinen apu on varmasti avuksi kun omat keinot on loppu. - ap
Vierailija kirjoitti:
Jaa, vikan sivun kommentoijilla tuskin on kokemusta haastavista lapsista.
T. Ap, josta juuri nyt ei tunnu samalta kuin aloituksessa, mutta joskus kyllä
Pahoittelut, ap, että jokin henkisesti todella sairas ihminen tuli tänne sabotoimaan keskustelua.
Itsellänikin on ollut haastava lapsi, joka huusi todella paljon vauvaikäisenä ja jota kannoin jatkuvasti rintarepussa, koska ei suostunut muualla olemaan. Öisin hän nukkui vain pieniä pätkiä. Päiväkodissa hänellä oli vaikeuksia siirtymätilanteissa ja oli hyvin joustamaton, sai lähes kouluikäiseksi asti melkein päivittäin raivokohtauksia. Sitten koulun alettua hän aika nopeasti rauhottui, on nyt murrosikäinen ja ihan ongelmaton ja pärjäävä nuori nainen. Meillä on kaksi muutakin lasta, he ovat olleet uskomattoman helppoja tähän vanhimpaan lapseen verrattuna.
Noin kuuden vuoden iässä lapsille tulee ns. eskariuhma, sen jälkeen monella käytös saattaa tasoittua huomattavastikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee etsimättä mieleen Nancy Spungen. Eivät saaneet apua tai diagnoosia hänen vanhempansa moniin vuosiin, syytöksiä rakkauden puutteesta ja huonosta kasvatuksesta tuli sitäkin enemmän. Tytön väkivaltaisiin kohtauksiin (ajoi mm. siskoaan takaa tappaakseen tämän saksilla) suositeltiin halaamista.
Lopulta todettiin skitsofrenia.
Eihän Nancylla skitsofreniadiagnoosia ollut. Olisikin ollut outo skitsofrenia, kun lapsi parani heti kun hänet sijoitettiin hyvään koulukotiin ja lääkkeet lopetettiin.
Nancyn äiti taas on oma lukunsa, varsinainen av-mammojen kuningatar. Muun muassa päätteli, että muutaman viikon ikäinen vauva vihaa häntä kun huutaa koko ajan.
No voihan helkkarin idiootti. Miksi otat osaa keskusteluun, kun et selvästikään tiedä tapauksesta yhtään mitään.
Sikäli en tiedä asiasta mitään, että olen lukenut vain Deborah Spungenin kirjan, en virallisia lääkärien papereita. Mutta paljon siitäkin voi päätellä.
Mitä noihin idioottijuttuihin tulee, tietää meillä kolmevuotiaskin, miten niihin vastataan.
Vierailija kirjoitti:
Minullekin tuli mieleen erityislapsi. Olen lukenut tourette-vanhempien tukiryhmän keskusteluja, ja lapsesi tuntuu sopivan sinne. Touretteen voi kuulua tuollainen kamalien asioiden huutaminen ja hillitön käytös.
Hae nyt helvetti soikoon sitä apua lapsellesi äläkä nimittele häntä. Purkamalla oman pahan mielesi lapseen tuhoat hänen elämänsä oli syy käytökselle sitten mikä tahansa.
En nimittele lasta enkä pura oloani häneen, hän ei lua AV:ta. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullekin tuli mieleen erityislapsi. Olen lukenut tourette-vanhempien tukiryhmän keskusteluja, ja lapsesi tuntuu sopivan sinne. Touretteen voi kuulua tuollainen kamalien asioiden huutaminen ja hillitön käytös.
Hae nyt helvetti soikoon sitä apua lapsellesi äläkä nimittele häntä. Purkamalla oman pahan mielesi lapseen tuhoat hänen elämänsä oli syy käytökselle sitten mikä tahansa.En nimittele lasta enkä pura oloani häneen, hän ei lua AV:ta. T. Ap
Kyllähän se lapsi vaistoaa äitinsä asenteen ja tunteet.
Halusitko yleensä koko lasta? Eikö lapsi jotenkaan vastannut toiveitasi, olitko häneen pettynyt jo kun hän oli vauva? Tuleeko hänestä sinulle mieleen joku epämiellyttävä ihminen? Oliko äitiyteen sopeutuminen vaikeaa esikoislapsen synnyttyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahuus syntyy pahuudesta ja rakkauden puutteesta. Vanhemmuus on viallista
Niin minäkin ajattelin vielä ihan viime aikoihin saakka. Olen ajatellut, että rakkaus ja hellyys riittävät tilanteen korjaamiseksi. T. Ap
Joo, tuohon älä enää lähde, ap hyvä. Lapsella voi olla asiat niin monesta eri syystä vialla, ja ne syyt vain hyvin etäisesti teistä vanhemmista kiinni, että älä syyllistä itseäsi ennen kuin tiedät tarkemmin. Ja sittenkään tuskin kannattaa, koska omat virheet eivät korjaannu syyllistymällä ja masentumalla, vaan opiksi ottamalla ja muuttamalla toimintatapojaan.
Huomaa, että ketjuun tömähti joku, jolla on iltalääkkeet jääneet ottamatta. Älä välitä noista.
15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitusviesti on kuin itsestäni lapsena. Minulla oli vihanhallinta ongelma, joka tuli syvästä epävarmuudesta itseäni kohtaan. En osannut hallita tunteitani, joten riehuin, paiskoin ovia, syljin lattialle ja äitiä päin, heittelin tavaroita, toivoin läheisille kuolemaa, jopa löin vanhempia ja sisaruksia. Tein tätä vain kotioloissa, julkisesti käyttäydyin hyvin. Olin kokonaan eri ihminen julkisesti. Riitelin lähes päivittäin äitini kanssa enkä riitojen jälkeen muistanut, mistä olimme riidelleet, koska purin tunteita häneen. Teini-iän alettua minusta tuli itsetuhoinen. Riitojen jälkeen löin itseäni päähän tai raavin ihoani verille. Nyt olen 18 enkä riitele enää äidin kanssa. Nykyään minulla on ongelmia ruoan kanssa. Selvitän tunteeni syömättämyydellä ja oksentelulla.
Sun pitää puuttua tohon käytökseen NYT koska se ei lopu ilman apua! Olisin toivonu, että mun äiti olis hankkinu mulle apua pienenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullekin tuli mieleen erityislapsi. Olen lukenut tourette-vanhempien tukiryhmän keskusteluja, ja lapsesi tuntuu sopivan sinne. Touretteen voi kuulua tuollainen kamalien asioiden huutaminen ja hillitön käytös.
Hae nyt helvetti soikoon sitä apua lapsellesi äläkä nimittele häntä. Purkamalla oman pahan mielesi lapseen tuhoat hänen elämänsä oli syy käytökselle sitten mikä tahansa.En nimittele lasta enkä pura oloani häneen, hän ei lua AV:ta. T. Ap
Kyllähän se lapsi vaistoaa äitinsä asenteen ja tunteet.
Halusitko yleensä koko lasta? Eikö lapsi jotenkaan vastannut toiveitasi, olitko häneen pettynyt jo kun hän oli vauva? Tuleeko hänestä sinulle mieleen joku epämiellyttävä ihminen? Oliko äitiyteen sopeutuminen vaikeaa esikoislapsen synnyttyä?
Voi ei, lapsi oli toivottu ja vauva/taaperoajat sujuivat hienosti. Kovin kiivasluonteinen hän oli jo syntymästä saakka. Ongelmat alkoivat lisääntyä tasaisesti noin 3-4 vuoden iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käyttäytyy noin huonosti vain jos kasvatuksessa/lapsen päässä on vikaa.
Selvittäkää kummassa.
"Arvosta minua, niin minäkin opin arvostamaan muita eläviä olentoja".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullekin tuli mieleen erityislapsi. Olen lukenut tourette-vanhempien tukiryhmän keskusteluja, ja lapsesi tuntuu sopivan sinne. Touretteen voi kuulua tuollainen kamalien asioiden huutaminen ja hillitön käytös.
Hae nyt helvetti soikoon sitä apua lapsellesi äläkä nimittele häntä. Purkamalla oman pahan mielesi lapseen tuhoat hänen elämänsä oli syy käytökselle sitten mikä tahansa.En nimittele lasta enkä pura oloani häneen, hän ei lua AV:ta. T. Ap
Kyllähän se lapsi vaistoaa äitinsä asenteen ja tunteet.
Halusitko yleensä koko lasta? Eikö lapsi jotenkaan vastannut toiveitasi, olitko häneen pettynyt jo kun hän oli vauva? Tuleeko hänestä sinulle mieleen joku epämiellyttävä ihminen? Oliko äitiyteen sopeutuminen vaikeaa esikoislapsen synnyttyä?
Mitä kuvittelet nyt saavuttavasi tuolla? Tulleeko sinulle ap:sta ja ap:n lapsesta mieleen joku omakohtainen kokemuksesi? Projisoitko niitä traumoja nyt ap:hen, vaikket hänestä tiedä oikeasti yhtään mitään? Kiristääkö päätä? Onko happovaivoja? Kuvitteletko usein olevasi psykologi, vaikket olekaan?
):-I
15
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tosiasia on se että jotkut syntyvät pahoina. Siitä huolimatta kuinka kivaa olisi uskoa lasten puhtauteen ja viattomuuteen.
Tuohon en usko!
Vierailija kirjoitti:
Lyö, puree, potkii, toivottaa kuolemaa jopa ystävilleen.
Ei kuuntele kotona vanhempia ollenkaan.
Lällää ruoalla, vinkuu ja kitisee.
Koko ajan jotain vailla, pomottaa.
Pikkusiskoltaan vie lelut käsistä.
Mihinkään ei voi mennä niin, ettei hirviölapsi pilaisi reissua kaikilta. Koko ajan saa pelätä että lapsi etuilee, tönii, huutaa, flippaa tai satuttaa.Kuusi vuotta on opeteltu samoja juttuja, asetettu rajoja, rankaistu, palkittu, rakastettu.
Nyt loppui jaksaminen, rakkaus ja ymmärrys. Minulla on hirviölapsi ja saan nyt tottua häpeämään silmät päästäni lopun ikääni.
Anteeksi kaikki kanssaihmiset, lapsen eskarikaverit ja läheiset. Esikoinen olisi jäänyt tekemättä, jos olisin tämän tiennyt.
Kuusivuotias pieni lapsi.
Kerro 20 hyvää asiaa tuosta lapsestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullekin tuli mieleen erityislapsi. Olen lukenut tourette-vanhempien tukiryhmän keskusteluja, ja lapsesi tuntuu sopivan sinne. Touretteen voi kuulua tuollainen kamalien asioiden huutaminen ja hillitön käytös.
Hae nyt helvetti soikoon sitä apua lapsellesi äläkä nimittele häntä. Purkamalla oman pahan mielesi lapseen tuhoat hänen elämänsä oli syy käytökselle sitten mikä tahansa.En nimittele lasta enkä pura oloani häneen, hän ei lua AV:ta. T. Ap
Kyllähän se lapsi vaistoaa äitinsä asenteen ja tunteet.
Halusitko yleensä koko lasta? Eikö lapsi jotenkaan vastannut toiveitasi, olitko häneen pettynyt jo kun hän oli vauva? Tuleeko hänestä sinulle mieleen joku epämiellyttävä ihminen? Oliko äitiyteen sopeutuminen vaikeaa esikoislapsen synnyttyä?
Voi ei, lapsi oli toivottu ja vauva/taaperoajat sujuivat hienosti. Kovin kiivasluonteinen hän oli jo syntymästä saakka. Ongelmat alkoivat lisääntyä tasaisesti noin 3-4 vuoden iässä.
Milloin sisarus tuli kuvioihin? Moni lapsi ei ole pikkusisaruksesta moksiskaan, mutta toiset ihan oikeasti sairastuvat henkisesti siitä muutoksesta.
Vierailija kirjoitti:
Lyö, puree, potkii, toivottaa kuolemaa jopa ystävilleen.
Ei kuuntele kotona vanhempia ollenkaan.
Lällää ruoalla, vinkuu ja kitisee.
Koko ajan jotain vailla, pomottaa.
Pikkusiskoltaan vie lelut käsistä.
Mihinkään ei voi mennä niin, ettei hirviölapsi pilaisi reissua kaikilta. Koko ajan saa pelätä että lapsi etuilee, tönii, huutaa, flippaa tai satuttaa.Kuusi vuotta on opeteltu samoja juttuja, asetettu rajoja, rankaistu, palkittu, rakastettu.
Nyt loppui jaksaminen, rakkaus ja ymmärrys. Minulla on hirviölapsi ja saan nyt tottua häpeämään silmät päästäni lopun ikääni.
Anteeksi kaikki kanssaihmiset, lapsen eskarikaverit ja läheiset. Esikoinen olisi jäänyt tekemättä, jos olisin tämän tiennyt.
Kuusivuotias pieni lapsi.
Kerro 20 hyvää asiaa tuosta lapsestasi.
Piru ja raamattu.
Jo otsikossa lukee: väsyneen äidin tunnustus. Käsi sydämelle, etkö koskaan millään hetkellä ole ajatellut että prkl ku lähin? Jos et, nostan hattua ja niiaan syvään.