Kauhea riita lapsen koulusta!

59 toteaa vielä: lapsen pitää saada valita oma opiskelualansa ja ammattinsa itse. Vanhempi voi toki tuoda esiin näkökohtia, joita nuori ei vielä tajua ottaa huomioon (esim. työllisyysnäkymät DI:llä vs. historian FM:llä), mutta vanhempi ei voi valita alaa lapsen puolesta. Lukioon mennessä kannattaa kuitenkin tuoda nuorelle esiin se, että ei kannata valita liikaa vaihtoehtoja pois esim. valitsemalla lyhyen matematiikan, vaikka olisi kaikki edellytykset pärjätä pitkässä. Lopullinen valinta pitää kuitenkin jättää nuorelle, koska jos hän ei ole motivoitunut opintoihin, niin ei niistä väkisin mitään tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herttinen sentään mitä urpoilua.

Ensinnäkään en tiedä yhtään ihmistä, joka olisi pärjännyt matikassa ilman kiinnostusta lajiin. Poikanne tulee tod. näk .kuitenkin kirjoittamaan tuolla innostuksella matikasta korkeintaan C:n ja eihän sillä mihinkään polille pääse (tai aikoinaan ei ainakaan päässyt). 

Uskomattoman rahvaanomainen ajatusmaailma teillä kyllä tuntuu olevan. Ja muutenkin käsitykset suoraan jostakin 60-luvulta. Näköjään miehelläsi ei ole mitään tajua siitä, mitä yliopistossa opiskellaan ja mitä töitä työelämässä on tarjolla. DI:jä on muuten nyt aikas paljon Nokiankin jäljiltä työttömänä. 

Tästä piti tulla järkevä kommentti, mutta en sittenkään pysty. Tässä on kaikki vaan niin pielessä.

t. Matemaatikko, NAINEN. Humanistien tytär. "I just do what I love". 

Kyllä poika varmasti pärjäisi matikassa ja fysiikassakin, kun vaan käyttäisi niihin enemmän aikaa. Nyt kaikki vapaa-aika menee siihen, että poika lukee kielioppikirjoja ja antiikin historiaa käsitteleviä kirjoja, joita kantaa kotiin minun vanhemmilta. Mies sitten kyllästyi tähän ja siihen, ettei poika pärjännyt yhtä hyvin matikassa ja fysiikassa ja alkoi opettaa pojalle niitä vanhoista teknillisen opiston oppikirjoistaan. Mutta poika ei halua näitä harjoituksia tehdä vaan riitelee isänsä kanssa koko ajan.

Ja neudän ajatusmaailma on ihan tavallisten ihmisten tavallinen ajatusmaailma. Ei olla opiskeltu yliopistossa, mutta hyvin on pärjätty ja annettu hyvä ja turvallinen koti lapsille. Ja halutaan että heillä olisi hyvä elämä jatkossakin.

Anteeksi vaan mutta sinä kuulostat ihan minun siskoilta, jotka kanssa arvostelevat meitä ja katsovat meitä nenänvartta pitkin. He ovat opiskelleet yliopistossa vuosia ja asuvat nyt vuokralla jossain lähiössä. Anteeksi vaan mutta haluamme lapsillemme jotakin parempaa. Ja mitä enemmän teidän kommentteja luen, sitä enemmän alan olla vakuuttunut siitä että mues on oikeassa.

Ohhoijakkaa. Alan epäillä että tämä tosiaan on provo, mutta yritetään kuitenkin. Ensinnäkin - matikan opetus on taitolaji (!). Meillä on Suomessa maailman parhainta tai lähes parhainta matikan opetusta saatavilla peruskoulussa ihan itsestään. Se, että miehesi menee joillakin vanhoilla Tekun kirjoilla tarjoamaan jotain "tukiopetusta", sotkee vain pojan koko oppimista. Eihän lääkärin ammattiakaan harjoita kuka tahansa sen takia, että on joskus itse käynyt lääkärissä. Fiksu poika sentään, kun riitelee vastaan. En antaisi kenenkään "insinöörin" opettaa minun lapsilleni yhtään mitään. 

Toisekseen, mitähän "parempaa" te olette sitten ajatelleet pojallenne? Omassa lähipiirissäni on muutama mielenterveysongelmien kanssa painiva henkilö, ja heidän ongelmansa tuntuvat johtuvan juuri siitä, että koulutus on  hankittu (tietty isälle mieluinen, molemmat ekonomeja) ja rahaa ja talot on, mutta mikään ei silti tunnu miltään. No miksiköhän? Jos ei ikinä ole tehnyt mitään, mistä todella pitää, niin eikai mikään nyt miltään tunnukaan. Mikä on sinulle sitä "parempaa"? 

Kolmanneksi - voihan se teidän poika sen pitkän matikan painostuksen alla valita. Mutta ei se siinä tule pärjäämään. piste.

Uskon, että teidän poika työllistyisi valtavan hyvin  humanistiselle alalle, jos on jo tässä vaiheessa noin motivoitunut jostakin asiasta. Tuollainen erityinen motivaatio ja aito kiinnostus johonkin vie yleensä tosi pitkälle. Esimerkkejäkin on vaikka millä mitalla; Elastinen ja Cheek, joista molemmat ovat tehneet omasta mielenkiinnonkohteestaan ponnistaen omaisuuden; Sofi Oksanen, ja muut tunnetut kirjailijat; lukuisat yrittäjät tässä maassa, jotka ovat luoneet angrybirdsit/yoogaiat/slushit/kuukautiskupit. Mitä jos näiden ihmisten vanhemmat olisivat sanoneet, että et muuten laula/kirjoita/tee mitään missä oot hyvä, vaan otat nyt sen pitkän matikan ja odottelet sitä "parempaa elämää"?

Vaikka aloitus on varmaan provo, niin vastataan silti: 

Jos poika on yhtään fiksu, niin pystyy lukemaan sen haluamansa kielen ilman opettajaakin, jopa kirjoittamaan sen ylioppilaskirjoituksissa. Ja jos poikaa kiinnostaa filosofia, niin pitkä matematiikka ei ole pahaksi. Itse olen pääaineena teoreettista filosofiaa yliopistossa opiskellut, ja monelle tuli yllätyksenä, kuinka matemaattista osa sisällöstä on (logiikka varsinkin, mutta myös tieteenfilosofia). Jos on kiinnostunut aatehistoriasta niin matematiikan ja fysiikan kehitys ovat aika merkittävästi maailmaamme ja myös ajatteluamme muovanneita asioita nekin. Sitä kehitystä tosin ei koulussa niin paljon opeteta, mutta kehityksen nykytilan tuntemus auttaa ymmärtämään myös historiallisia kulkuja. (Tuossa muuten kirja, jota suosittelisin pojalle: http://salpakirja.net/43819/ihmisen-vaiheet/)

Eli voisin mennäkin isän ehdottamaan lukioon, lukea omin päin yhtä kieltä lisää, ja ottaa matematiikan ja fysiikan siltä kannalta, että ne ovat merkittäviä kulttuurituotteita (humanistit eivät aina tätä oivalla). Sitten kuitenkin hakisin opiskelemaan tasan sitä mitä itse haluan. Tai vaihtoehtoisesti matematiikkaa, mutta en välttämättä suorittaisi sitä pääainetta vaan sivuaineena kieliä, filosofiaa ja historiaa. -Yllättäen muuten teoreettinen kielitiedekin liippaa läheltä joitakin matematiikan osa-alueita...

Ei voi muuta sanoa kuin että kyllä me insinöörit olemme sitten pahoja.

Se päättää joka koulua käy!