Kauhea riita lapsen koulusta!

Anna mennä sinne minne itse haluaa. Tykkäisikö miehes tehdä jotain tyhmää juttua mitä esim. Sinä tai poikasi pakottaisi? Tunnen pari perhettä missä on pakotettu opiskeleen jotain alaa, vähän aikaa ovat käyneet ja lopettaneet kesken ekaa vuotta. Lorvineet kotona seuraavaan syksyyn jolloin aloittaneet haluamansa alan ja pärjänneet hyvin

Onko poika niin hyvä matikassa, että edes kannattaa ottaa pitkä matikka?

Jos poika tietää mitä haluaa, niin antakaa valita tarvittavat aineet. Jos eivät ihan huuhaata ole. Pakottamalla saa varmasti huonommat paperit ja jatko-opiskelupaikan saaminen voi olla vaikeaa.

Pojan elämästä kyse ja sinä haluaisit kääntää pojan pään ja saada hänet valitsemaan opintosuunnan, jota hän ei halua. Ihan vaan oman mukavuudenhalusi vuoksi.

Tässä meillä oikea "Vuoden Äiti"!!!

t. Isä ja insinööri, joka toivoo lapsilleen onnellisen elämän titteleistä ja palkan suuruudesta huolimatta.

Toki pitkä matikka ja fyssa avaa monia ovia, mutta voi niitä ovia avata muutenkin.

Onneksi on nykyään niin että nuori itse hakee ja tekee valinnat, vanhemmat eivät päätä.

Kaikki tuki pojalle.

Mies menköön menojaan jos ei kestä sitä ettei lapsensa elä elämäänsä hänen kauttaan.

Onneksi nuoret tietää oikeutensa. Haut tehdään koululla kouluajalla sähköisesti. Ei tarvita isän allekirjoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Voi herranjestas! Toivottavasti tämä on provo. Lapsi itse päättää lukionsa ja teidän tehtävä vanhempina on tukea sitä päätöstä. Älä nyt sinäkin hylkää lastasi!

Voi olla provokin. Mutta yhtä hyvin tottakin kun olen saanut läheltä seurata mitä siitä seuraa kun Insinöörit, ekonomi, tuomari ja opettajat pakottavat lapsiaan vanhempien valitsemalle tielle. Syrjäytymistä, alkoholismia, mielenterveysongelmia ja pahimmillaan itsemurha. Tätäkö ap haluaa pojalleen?

Parhaassa tapauksessa lapsi tekee päätöksen itse ja ja katkaisee välit vanhempiinsa. Tai vanhemmat katkaisevat välit lapseensa. Ei hyvä tämäkään, mutta saapa nuori toteuttaa itseään valitsemallaan tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän minä ymmärrän, että lapsen pitäisi saada itse valita koulunsa ja ammattinsa, jos maailma olisi täydellinen. Mutta kun se ei ole täydellinen ja on otettava huomioon muitakin asioita kuin mitä itse haluaa.

Mies siis varmaan syyttää lopunikääni minua ja perhettäni, jos poika ei ota pitkää matikkaa. Ymmärrän miestäni myös sen takia, että nuoremmat lapsemme ovat tyttöjä, joten heistä ei varmaan tule insinöörejä.

Mies on sanonut että poika voi mennä kauppakorkeaan, jos tekninen ala ei kelpaa, eli ei me sentään ihan kohtuuttomia olla, vaikka te niin tunnutte ajattelevan. Ap

Miksi sinä olet kelvannut miehelle vaimoksi, vaikka humanistisuvusta oletkin? Ja miten ihmeessä olette voineet olla yhdessä niin kauan, että olette saaneet yhteisen (?) lapsenne lukioikään?

Elämässä joutuu tekemään valintoja. Kumpi sinulla nyt onkaan tärkeämpi, miehesi vaiko oman lapsesi tulevaisuus?

Miksi tyttäristäsi ei voi insinöörejä tulla, jos sinä itsekin olet matemaatikko? Näin oletan sillä perusteella, että mies on kuitenkin ottanut vaimokseen sinut, vaikka ei humanisteja ymmärrä.

Millä vuosisadalla sinä nyt oikein elät! Tai missä maassa? Suomessa on ollut naisinsinöörejä jo ties kuinka pitkään.

Miksi sinun miehesi ei tarvitse ottaa huomioon muuta kuin sen, mitä hän itse haluaa? Miksi miehen ei tarvitse ottaa huomioon pojan omia suunnitelmia vaan vaatii muita toimimaan niin kuin mies itse haluaa?

Niin eihän tässä olekaan kysymys siitä, mitä mies haluaa, vaan siitä, että teknisellä alalla ansaitsee paremmin ja työllistyy paremmin kuin humanistisella puolella. Näin mies on selittänyt asian. Ja matematiikka ja tekninen ala sopivat paremmin miehille ja siksi miehet menestyvät niillä paremmin kuin humanistisella alalla. Eli mies ajattelee vaan pojan parasta. Ikävä vaan ettei poika tätä ymmärrä itse.

Ja mitä pojan tähänastiseen koulumenestykseen tulee, niin pojalla on todella hyvät todistukset, kaikki kielet ja lukuaineet on kymppejä. Matikka on 9 ja fysiikka vaan 7. Mies opettaa itse kotona pojalle tekun matikkaa ja fysiikkaa eli varmasti saadaan noikin numerot ylöspäin.

En ole itse opiskellut yliopistossa vaan olen hoitoalalla. Tutustuin mieheeni jo lukiossa ja menin hoitoalalle kun insinörien vaimot on usein sairaanhoitajia. En ole valintaani päivääkään katunut, vaikka minun sisarukset ovat maistereita ja tohtoreita. Olen sitä paitsi ollutkin opintojen jälkeen lähinnä kotona hoitamassa lapsia. Ei minun sisarukset kuitenkaan katso minua mielestäni alaspäin vaikka mies niin sanookin. Mutta hän ei pidä minun siskoista, koska heillä on niin erilaiset arvot kuten tasa-arvo ja feminismi.

Meidän perhe ei ole mikään ongelmaperhe, vaan meillä on ihana omakotitalo ja kaksi autoa ja mökki miehen kotipuolessa. Kaikki olisi täydellistä jos poika ei olisi ruvennut kapinoimaan tässä kouluasiassa. Olen yrittänyt pojalle selittää että kunhan käy pitkän matikan ja fysiikan ja kurjoittaa niistä ällät ja käy AMK:n tai jopa Polin niin sitten voi tehdä mitä haluaa. Mutta poika ei tunnu ymmärtävän tätä ja se surettaa minua kovasti. Tuedän etten saa mieheni mieltä muuttumaan, hänen veljensä ja heidän poikansa ovat kaikki insinöörejä joten minun poika olisi todella kummajainen siinä suvussa.

Jos ehdoin tahdoin haluatte pilata pojan koulunkäynnin, niin tietysti pakotatte hänet valitsemaan kaikki vaativimmat lukion kurssit pitkästä matikasta lähtien. Toisessa ketjussa täällä joku mamma kehuu, miten heillä jo alakouluikäiset saavat valita itse valinnaisaineensa. Siinä on kaksi ääripäätä vanhemmista. Ja molemmat tekevät väärin lastaan kohtaan.

On aika harvinaista, jos peruskoululaisen tulevaisuuden suunnitelmat (yliopisto ja pääaine) säilyvät samoina lukion ajan. Muuten: lukion ainevalinnatkin usein muuttuvat ysin ja lukion välisenä kesänä.

Antakaa pojan rauhassa miettiä valintojaan ja käydä keskustelemassa aiheesta opon ja mahdollisesti myös ammatinvalintapsykologin kanssa, jotta saa laajempaa näkemystä asiaan. Vanhempien näkemys näyttää valitettavan kapealta.

Nuori päättää itse opiskelupaikastaan.

Vierailija kirjoitti:

Nuori päättää itse opiskelupaikastaan.

Tiedetään. Ja se on täällä kerottu mulle monta kertaa. Mutta kun se opiskelupaikka ei tässä tapauksessa nyt ole sellainen että nuoren isä sitä voisi hyväksyä. Jos poika ottaa lyhyen matematiikan ja paljon kieliä ja historiaa hän ei koskaan pääse opiskelemaan teknillistä alaa. Ja tämä päätös on liian suuri noin nuoren tehtäväksi.

Ja jos mies lähtee tämän takia niin jään lasten kanssa ihan tyhjän päälle. Tai syyttää minua ja minun humanisti vanhempia loppuelämäni pojan epäonnistumisesta. Millä saan tämän taottua pojan kalloon? Nyt hän kieltäytyy kuuntelemasta yhtään! Ap

Aika järkkyä, jos avioliitto loppuu pojan koulunkäyntiin. Missä se isä on luurannut kaikki vuodet, jos sua syyttää asiasta? Me vanhemmat emme pakottaneet poikaa ottamaan saksaa ala-asteella, poika ei millään halunnut. Isä oli sitä mieltä, ettei voi pakottaa. Nyt yläasteella sen ottaa. Me voimme koettaa ohjata lapsia oikeaan suuntaan, pakottamisesta ei hyötyä. Niin ja mun mies on Dl, jonka pojasta ei oo pakko tulla insinööriä. Ja muuten ainakin Tampereella opiskelee myös naisia insinööreiksi.😉

Meillä oli samantapainen tilanne 3 vuotta sitten, tosin aiheena opinnot yliopistossa. Isällä oli vahva mielipide siitä, mitä pojan on opiskeltava, poika oli toista mieltä. Sanoin pojalle, että se on sinun elämäsi, isä eläkööt omaansa. Haet sinne, minne haluat ja jos pääset, niin asiat järjestyvät, oli isä mitä mieltä tahansa. Ja näin myös kävi, vaikka pojan piti muuttaa pääsykokeisiin lukemisen ajaksi pois kotoa, koska isä keksi "laiskalle ja joutavalle" kaikenlaista turhaa tekemistä päiviksi.

Tue poikaasi ja ilmoita miehelle, että tämä voi mennä iltalukioon suorittamaan kursseja, joita pojalleen tarjoaa.

Missä lukiossa ei muka voi lukea sekä pitkää ylimääräistä kieltä ja pitkää matematiikkaa ja fysiikkaa?

Ihana provo <3

Kuitenkin; on kyse POJAN loppuelämästä joten poika valitsee mitä haluaa. Hän sitä koulua joutuu käymään eikös?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän minä ymmärrän, että lapsen pitäisi saada itse valita koulunsa ja ammattinsa, jos maailma olisi täydellinen. Mutta kun se ei ole täydellinen ja on otettava huomioon muitakin asioita kuin mitä itse haluaa.

Tiedän miten tärkeä asia tämä on miehelleni ja tiedän, että hän ei koskaan voi hyväksyä poikaa, jos tämä ei lähde matemaattiselle tai luonnontieteelliselle alalla. Niin paljon mies halveksii humanisteja ja yhteiskuntatieteilijöitä. Jos poika pitää oman päänsä, mies ei toivu siitä koskaan. Mies hylkää pojan ja minä saan kuulla lopun ikääni, että olen kasvatuksellani pilannut pojan. Tietyssä mielessä varmaan olenkin osittain syyllinen, sillä vanhempani ja sisarukseni ovat kaikki humanisteja ja opiskelleet yliopistossa kieliä ym. Tiedän, että poika on imenyt heiltä vaikutteita.

Mies siis varmaan syyttää lopunikääni minua ja perhettäni, jos poika ei ota pitkää matikkaa. Ymmärrän miestäni myös sen takia, että nuoremmat lapsemme ovat tyttöjä, joten heistä ei varmaan tule insinöörejä.

Mies on sanonut että poika voi mennä kauppakorkeaan, jos tekninen ala ei kelpaa, eli ei me sentään ihan kohtuuttomia olla, vaikka te niin tunnutte ajattelevan. Ap

Ensinnäkin yliopistolla voi opiskella esim. kauppatieteitä, ei kaikki muut linjat ole humanistisissa... Ja miten te niitä tyttöjänne sitten kasvatatte? Liisiä kannustetaan lähäriksi ja Leenua kotiäidiksi?

Herttinen sentään mitä urpoilua.

Ensinnäkään en tiedä yhtään ihmistä, joka olisi pärjännyt matikassa ilman kiinnostusta lajiin. Poikanne tulee tod. näk .kuitenkin kirjoittamaan tuolla innostuksella matikasta korkeintaan C:n ja eihän sillä mihinkään polille pääse (tai aikoinaan ei ainakaan päässyt). 

Uskomattoman rahvaanomainen ajatusmaailma teillä kyllä tuntuu olevan. Ja muutenkin käsitykset suoraan jostakin 60-luvulta. Näköjään miehelläsi ei ole mitään tajua siitä, mitä yliopistossa opiskellaan ja mitä töitä työelämässä on tarjolla. DI:jä on muuten nyt aikas paljon Nokiankin jäljiltä työttömänä. 

Tästä piti tulla järkevä kommentti, mutta en sittenkään pysty. Tässä on kaikki vaan niin pielessä.

t. Matemaatikko, NAINEN. Humanistien tytär. "I just do what I love". 

Vierailija kirjoitti:

Missä lukiossa ei muka voi lukea sekä pitkää ylimääräistä kieltä ja pitkää matematiikkaa ja fysiikkaa?

Eiköhän kaikissa voi, mutta eri asia miten jaksaa sitten opiskella, niissä on kaikissa aika paljon hommaa. Tässähän on ongelmana se, että kun se poika ei halua sitä pitkää matikkaa vaan lukio on valittu sen mukaan, että siellä voi lukea sitä tiettyä kieltä ja isiä nyt kiukuttaa asia.

Mulla oli matikka, fysiikka ja kemia pitkänä. Miehellä.oli lyhyt matikka ja ei ollenkaan fysiikkaa eikä kemiaa.

Nyt olemme diplomi-insinöörejä molemmat.

Itse olen AMIS ja insinööriksi opiskelen. :D Mutta tosiaan, poika tekee niinkuin itse haluaa, ei taida isä olla se joka sitä koulua käy vai...?

Jeesus. Jos jonkun perhe hajoaa pojan lukiovalintaan, niin antaa mennä... Mitä perkelettä se isälle kuuluu, mitä poika opiskelee? Ei HÄN sitä uravalintaa tee, eikä joudu kymmeniä vuosia kärsimään mahdollisesta pilalle menneestä ammatinvalinnasta.

No joo, tämä on niin Porvoosta koko aloitus, että....

Vaihda tuotantosuuntaa ja yritä lahjoa miehesi moottoripyörällä. Solution.